Jos Euroopan komission tai parlamentin ympäristövaliokunnan metsiä koskeva hiilinieluesitys toteutuu, Suomen maksettavaksi voi vuosien mittaan kertyä miljardin euron lasku, kertoo Maaseudun Tulevaisuus.
Mikäli Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan esitys rajoittaa metsien hiilinielut vuosien 2000–2012 tasoon toteutuu, joutuu Suomi kaivamaan lompakkoaan isolla kädellä.
"Suomelle asetettu päästötavoite EU:lta on jo nyt niin suuri, että lisävähennyksiä on vaikea saada muuten kuin ostamalla oikeuksia", arvioi Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) asiantuntija Mikael Ohlström.
Euroopan komission ja parlamentin ympäristövaliokunnan esityksissä Suomen maan käytön, sen muutoksen ja metsätalouden (lulucf) hiilinieluja ei otettaisi huomioon päästökaupan ulkopuolisten päästöjen vähentämisessä. Sen sijaan niistä tulisi laskennallinen päästö, koska hakkuut olivat vertailuvuosina nykyistä huomattavasti pienemmällä tasolla.
Ohlström laskee, että Suomi joutuisi pahimmassa tapauksessa ostamaan päästö- tai nieluoikeuksia jopa 300 miljoonalla eurolla vuosittain.
Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) haastattelussa Ylellä otettiin esiin arvio 10–20 miljoonan euron kustannuksista vuodessa. EK:n laskelma on kymmenkertainen siihen verrattuna.
Suomelle koituvan maksun suuruus muodostuisi päästöoikeuksien hinnasta ja metsien hakkuista. Koska päästökauppajärjestelmä uudistuu, yhden hiilidioksiditonnin ostaminen maksaisi Ohlströmin mukaan 2030-luvulla jo yli 30 euroa. Tällä hetkellä hinta on romahtanut viiteen euroon tonnilta.
Päästöoikeuksien suuruus laskettaisiin vähentämällä hiilinielujen erotus vertailuvuosina 2000–2012 ja 2030. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan erotus olisi noin 10 miljoonaa tonnia.
"Kun tuleva hiilidioksiditonnin hinta kerrotaan hiilinielujen erotuksella, pelkät vuosittaiset kustannukset olisivat 300 miljoonaa euroa. Kun päästöoikeuksien hinta kasvaa, myös kustannukset lisääntyvät sitä mukaa. Tästä voisi kokonaisuudessaan tulla vuosien mittaan miljardipotti valtiolle", Ohlström laskee.
Päästökaupassa EU määrittää kullekin kaudelle päästöoikeuksien potin, joka jaetaan jäsenvaltioiden kesken. Jokainen maa huutokauppaa tai jakaa päästöoikeutensa eteenpäin.
Valtiot voivat käydä kauppaa myös hankkimalla lisää päästöoikeuksia ostamalla niitä päästökauppajärjestelmästä tai rahoittamalla muiden maiden päästövähennyshankkeita.
Ohlström pitää mahdollisena, että päästöoikeuksien kustannusten kattamiseksi valtio korottaisi erilaisia veroja.
"Päästöoikeuksien hinnan nousun lisäksi voisi tulla uusia kohdennettuja veroja, jos valtio haluaisi rajoittaa päästöjen syntymistä tai rahoittaa päästöoikeuksien ostamista", hän valaisee.
Ohlström painottaa, että tähän tilanteeseen ei pitäisi joutua, vaan lainsäädäntöesitystä pitäisi korjata.
Lisähakkuut mahdollistavien oikeuksien ostaminen olisi Lintilän mukaan Suomelle huomattavasti järkevämpi vaihtoehto kuin investoinneista luopuminen. Parlamentin mahdolliset päätökset eivät näin vaarantaisi Suomeen suunniteltuja investointeja.
"Me joutuisimme hiukan tekemään muutoksia omaan strategiaamme ja ostamaan sitten näitä metsäoikeuksia niiltä mailta, jotka voisivat niitä meille myydä", selitti Lintilä viime sunnuntaina Ylen haastattelussa hallituksen varasuunnitelmista.
MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola kritisoi MT:n verkkosivuilla Lintilän kommentteja päästöoikeuksien ostamisesta.
"Minusta nyt pitäisi keskittyä siihen, että Durbanin vääryys ei toistu. Kannattaako antaa komissiolle signaalia, että omaa pussia kaivetaan, jos Eurooppa ei hyväksy luonnontieteellisiä faktoja vaan politikoi valkean mustaksi?"
Tiirola on ministerin kanssa samaa mieltä siitä, että investointeja ei pidä vaarantaa.
"Mutta onko neuvotteluasenne varmasti kohdallaan?" Tiirola kysyy.
Lähde: MT
