Kuka, mikä Mikael Andersson?
1. Mitä veteraanit sinulle merkitsevät?
Sotaveteraanit ovat minulle tärkeitä, koska he antoivat minulle vapauden uhrautumalla itsenäisyytemme puolesta, nuoruutensa, osa terveytensä ja jopa henkensä.
2. Koska ja miksi olet aloittanut veteraanityön?
Nuorempana osallistuin erilaisten yhdistysten kautta veteraanitempauksiin. Reilu 10 -vuotta sitten liityin Turun Sotaveteraanien Tuki- ja Perinneyhdistys ry:hyn, jossa pääsin heti muonitusryhmään kerämään varoja toiminnalle ja pienituloisille veteraaneille erilaista tukea. Minut kutsuttiin melko pian Tuki- ja Perinneyhdistyksen varapuheenjohtajaksi ja nyt hoidan alan keräilijänä myös perinnehuoneen kokoelmia, joita olen myös täydentänyt omista kokoelmistani.
3. Onko veteraanien tila muuttunut vuosien varrella jos on niin miten?
Suurin muutos mitä olen silmissäni nähnyt läheltä viimeisen noin 10 -vuoden aikana, on se että veteraanisukupolvi on harventunut merkittävästi, heidän ollessa jo keskimäärin noin 93 -vuotiaita, eli ovat jo kaikki jäljellä olevat siinä kunnossa, että tarvitsevat paljon apua arjen askareissa. Monet eivät kykene osallistumaan enään yhteiseen toimintaan. Kuntoutus ja apu pitää myös viedä kotiin asti. Jopa avustajat alkavat harventua ikääntyessään.
4. Miten mielestäsi voisimme olla viimeisten sotiemme veteraanien tukena/apuna?
Suomi 100 -v juhlavuoden aikana on valtion avustusta lisätty ja se jaetaan kunnallisen Sote-organisaation kautta ja heidän arvioinnin ja harkinnan mukaisesti. Kunnallinen toiminta ei toiminut aikaisemmin hyvin, koska monena vuotena palautui varoja takaisin valtiolle. He eivät kyenneet jakamaan hoivapalveluja riitävästi, jotta rahat olisi saatu käytettyä. Toiminta on byrokraattista, eivätkä veteraanit osa kykene tai jaksa anoa apua, osalla ei ole edes omaisia, jotka auttaisivat. He ovat siis auttajien armoilla. Nyt veteraanirahoilla saatiin palkattua Turkuun edes kaksi työntekijää, jotka kartoittavat avuntarvetta, joten odotettavissa on parempi vuosi. Ongelma on myös se että on edelleen kolme veteranikattojärjestöä ja varoja menee kaikkien organisaatioiden pyörittämiseen, lisäksi on veteraaneja, jotka eivät kuulu mihinkään järjestöön eikä heillä ole erityistä edunvalvojaa näissä asioissa.
5. Mitä kaikkea sinä teet veteraanien hyväksi?
Vähäiset jäljellä olevat veteraanimme tulisi saattaa kunniallisesti hyvällä hoivalla lepoon. Tämä toki maksaa ja tarvitaan poliittista tahtoa määrärahojen jakamiselle edelleen ja hoivan käytännössä kartoittamiselle ja saattamiseksi käytäntöön mahdollisimman hyvin. Minä kehotan ihmisiä mukaan tukemaan veteraneja. Edelleen tarvitan vapaaehtoistyöntekijöitä, koska heidän keski-ikä alkaa myös olemaan yli 70 -vuotiaita. Koska minulla on keräilytausta voin edistää perinnetyötä tuleville sukupolville, olen aktiivisesti siinä työssä mukana.
Olen lahjoittanut yli 10 000 arvosta keräilyesineitä ja ylläpitänyt perinneosastoa. Silloin kun ehdin olen myös mukana muonitusryhmän toiminnassa. Projektiluontoisesti olen myös ollut mukana kartoittamassa Sotaveteranien tarpeita. Perustimme myös ystäväpalvelun ja hallituksen jäsenenä minulle kuuluu erilaiset käytännön juhlajärjestelyt, seppelpartiot haudoille ja muistomerkeille juhlapäivinä. Vapaaehtoistyöhön menee keskimäärin 10-20 h/kk. Viimeiset veteraanit poistunevat lähivuosina ja jokin yksittäistapaus lienee vielä kymmenen vuoden päästä ja ne lienevät rintama Lottia.
6. Millaista palautetta olet saanut työstäsi?
Paras palaute ja hyvä mieli tulee siitä kun tietää ja näkee onnistuneen tehtävässä. Toki moni arvostaa sitä, että uhraa asioille paljon aikaa, jopa varojaan, siitä saa joskus kahvikupposen ja järjestö palkitsee joillakin pinsseillä, joka on ulkoinen merkki aktiivisesta toimimisesta asian parissa. Tämä on omantunnon asia ja velvollisuus, jos ei tätä tekisi, olisi huono omatunto!
