Huolimatta dramaattisista kesän otsikoista, huomattavasti pienempi osa maailman maa-alasta palaa kuin aiemmin. Satelliittitiedot viittaavat siihen, että vuosi 2024 saattaa olla maailmanlaajuisesti mitatun paloalan osalta alhaisin sitten mittausten alkamisen vuonna 2001, ja mahdollisesti jopa sitten vuoden 1900.
Tanskalainen ilmastokommentaattori Bjørn Lomborg koosti tietoja EU:n maailmanlaajuisesta paloseurannasta. Hänen laskelmiensa mukaan elokuun 19. päivään mennessä kokonaispaloala oli 41 prosenttia alhaisempi kuin vuosien 2012–2023 keskiarvo. Kaikki mantereet olivat alle omien keskiarvojensa, ja Afrikassa, Pohjois-Amerikassa sekä Etelä-Amerikassa kirjattiin ennätysalhaisia tasoja.
Copernicus vahvistaa laajemman laskusuuntauksen. Vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana maailmanlaajuiset biomassapaloista aiheutuvat päästöt olivat hieman alle 400 miljoonaa tonnia hiiltä, mikä on alin taso 24 vuotta kestäneen seurannan aikana.
Maailmanlaajuinen lasku on hyvin dokumentoitu
Science-lehdessä julkaistu merkittävä satelliittitutkimus osoitti, että maailmanlaajuinen paloala pieneni 24,3 prosenttia vuosien 1998 ja 2015 välillä. Lasku oli suurinta savanneilla, ja sitä ajoivat ensisijaisesti maatalouden laajentuminen ja tehostuminen.
Our World in Data näyttää saman pitkän aikavälin trendin 2000-luvun alusta lähtien. Suurin lasku on tapahtunut pensastoalueilla, ruohomailla ja maatalousmailla, kun taas Afrikan ja Aasian osuus on yleensä yli kolme neljäsosaa maailmanlaajuisista palaneen kasvillisuuden päästöistä.
Alueelliset katastrofit muokkaavat mediakuvaa
Palot Ranskassa, Espanjassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa ovat aiheuttaneet vakavia tuhoja ja evakuointeja. Ne eivät kuitenkaan osoita, että maailma kokonaisuudessaan palaisi enemmän. Uutistoimisto Associated Press huomauttaa, että ennätysalhaiset maailmanlaajuiset luvut ja entistä rajummat alueelliset maastopalot voivat esiintyä samanaikaisesti.
Ero on selvä, kun kaikki palanut maa erotetaan metsäpaloista. Savanni- ja ruohikkopalot kattavat maailmanlaajuisesti huomattavasti suurempia alueita. Metsäpalot voivat muuttua voimakkaammiksi, kalliimmiksi ja vaarallisemmiksi asutuilla alueilla ilman, että ne kääntävät maailmanlaajuista laskusuuntausta.
Lomborg kannattaa suoraa palontorjuntaa
Lomborg ei kiistä, etteivätkö korkeammat lämpötilat ja kuivuus voisi luoda suotuisia olosuhteita vakaville maastopaloille. Hän kuitenkin väittää, että ihmisiä suojellaan paremmin metsänhoidolla, hallituilla poltoilla, palokujilla ja nopeammalla sammutuksella kuin kalliilla ilmastopolitiikalla, jolla on hitaita ja epävarmoja paikallisia vaikutuksia.
