Alkutuotannon valmiutta kartoittaneen työryhmän raportti on nyt julkaistu. Maa- ja metsätalousministeriön asettaman työryhmän tehtävänä oli laatia alkutuotannon turvaamiseksi koko toimintaketjun kattava valmiussuunnitelma vakavien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen varalta.
Yhteisellä suunnitelmalla haluttiin selkiyttää toimintatapaa nykyisestään siten, että valmiusketjun eri osapuolilla olisi selkeä käsitys alkutuotannon varautumistehtävästä sekä kunkin toimijan roolista ja vastuusta tehtävän hoitamiseksi. Työryhmän tehtävänä oli myös sopia tiedontuottamiseen ja viestintään malli, joka turvaisi tilannekuvan muodostamisen vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
Suomessa on käytössä vakiintuneita valmiuskäytäntöjä esimerkiksi eläin- ja kasvitautien torjunnan osalta. Nyt verkostoa laajennettiin ja siihen pyrittiin saamaan kaikki alkutuotannon jatkumisen kannalta olennaiset tahot toimimaan yhdessä simuloiden erilaisia häiriötilanteita. Lisäksi laadittiin valituista häiriötilanteista häiriökortit, joihin kirjattiin toimintatavat ja vastuut yhteystietoineen. Toimijoiden verkostokuvaus rooleineen ja toimenpiteineen laadittiin viidestä eri häiriötilanteesta, joita olivat pitkäaikainen kuivuus, alueellinen yli neljä vuorokautta kestävä sähkökatko, pandemia, laaja tietoliikenne-häiriö ja vakava eläintauti. Verkostokuvaus on välttämätön, sillä toimijat ovat toisistaan riippuvaisia ja pienenkin häiriön kerrannaisvaikutukset koko ruokaketjun eri osiin voivat olla vakavia.
– Alkutuotannon turvaamisessa tarvitaan joustavaa yhteistyötä ja yhteistä varautumisen kehittämistä. Työryhmän ehdotukset toimivat tässä hyvänä lähtökohtana jatkotyölle. Hyvänä keinona ovat myös yhteiset valmiusharjoitukset ja -koulutuksen järjestäminen, toteaa työryhmän varapuheenjohtajana toiminut maatalousneuvos Arja-Leena Kirvesniemi maa- ja metsätalousministeriöstä.
Valmiustason parantamiseksi työryhmä esitti jatkotoimenpiteiksi valmiusverkostolle muun muassa organisaatiokohtaisten häiriökorttien laatimista ja harjoitus- ja koulutussuunnitelman laadintaa. Työryhmä totesi tarpeelliseksi myös parantaa alan valmiutta muodostaa nopeasti hyvä tilannekuva sekä kartoittaa mahdollisia lainsäädännöllisiä tarpeita. Nykyistä puolustushallinnon säätelemää resurssivarauskäytäntöä (VAP-käytäntö) tulisi työryhmän mukaan kehittää tilakohtaisen varaamisen suuntaan, jolloin varmistettaisiin työkoneiden ja polttoaineiden saatavuus alkutuotannon tarpeisiin poikkeusoloissa.
Työryhmä keskusteli myös maakuntauudistuksesta aiheutuvista muutoksista varautumiseen. Maakuntauudistuksen yhteydessä on huomioitava alkutuotannon varautuminen ja varautumistehtävien jatkuvuuden varmistaminen. Uudistuksen haasteena on se, että ministeriöllä ja keskusvirastoilla ei ole suoraa ohjausasemaa uusiin maakuntiin. Tämän vuoksi monet nyt vakiintuneet käytännöt tulee uudistaa, jotta eri häiriöihin varautuminen ja reagointi sekä tilannekuvan ylläpito eivät vaarantuisi jatkossa. Työryhmä katsoo maakuntien yhtenäisen varautumisen olevan keskeisessä asemassa, jotta kokonaisuus voidaan turvata.
Kyllähän mahdollisuuksia olisi mutta kun Suomen erilaiset säätelyt estävät maalaisjärjen käytön. Saksassa on esim. rivitalojen takapihoilla hanhia ja kanoja. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan. Rivitalojen takapihoilla kasvatetaan myös juureksia, joka sopii todella harvojen kuntien rakennussääntöihin. Pihat pitää olla varattuina kukkasille ja kvipaaseille.
Moni maatalokin ottaisi muutaman porsaan pihapiiriin, pienentämään hukkaa ja täydentämään joulupöytää, mutta se on lakien mukaan kiellettyä. Ja sitten possuille pitää syöttää vain kuivapuristettua nappulaa, kas kun ruuan tähteitä ei saa enää syötää.
Kuinka monta tuhatta possua vuodessa suomalaiset saisivat enemmän teurastettua jos koulujen ja yritysten ruuantähteet saisi syöttää possuille kuten ennen vanhaan. Mutta ei. Lakimiehemme ovat tehneet lihakarjan kasvatuksesta niin kallista että kansalla ei ole varaa sitä ostaan. Ennenvanhaan koulujen keittiöt saivat sikatiloista puoli-ilmaiseksi lihaa jossa oli oikeaa läskiä. Sitä läskiä joka suli paistettaessa ja keitettäessä eikä jäänyt purukumina pmppimaan pannulle. Possun veri kerättiin talteen ja siitä tehtiin verilättyjä. Kuinkas monessa pakastealtaassa nykyisin näetteä veripurkkeja? Ei tehdä enää verilättyjä niinkuin ennenvanhaan. Ne olivat niitä terveellisiä.
Että ei muuta kuin lakimuutoksia Suomeen niin meillä on euroopan halvinta lihaa. Ja tuottajat saavat nykyistä paremmin tuotteistaan, jalostajista puhumattakaan. Sen jälkeen meillä on taas jalostajia joka kylässä. Pienimmässäkin.
Olemme tällä menolla etelä-ja keskieuroopan ruoantuotannon varassa. Hyväksyn tuet jos ne kohdennetaan paremmin ammattimaisten maanviljelijöiden tuotantoon. Ei harrasteviljelijöiden taskuihin. Myös rikkailta harrasteviljeliöiltä tuet pois mm. Nalle Wahlroosin veronmaksajien kuppaus on loputtava.