https://nykysuomi.com/lukijan-kynasta-suomen-sisu-lammittelee-valeja-vihreiden-kanssa-%e2%80%93-hyokkasi-taas-mv-lehtea-ja-vastarintaliiketta-vastaan/

Näkökulma

Lukijan kynästä: Suomen Sisu lämmittelee välejä Vihreiden kanssa – hyökkäsi taas MV-lehteä ja Vastarintaliikettä vastaan

Julkaistu 23.11.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Yksi kerta on vahinko, kaksi sattumaa, kolmas jo sääntö. Kun Tampereella järjestettiin syksyllä kansallismielinen marssi sananvapauden puolesta, "kansallismielinen yhteistyöjärjestö" Suomen Sisu yritti aktiivisesti hajottaa kansallismielisten yhteistyön julistamalla mielenilmausboikotin. [1] Itsenäisyyspäivän kynnyksellä yhteistyön hajottajajärjestö aktivoitui jo toistamiseen. Onko hajottamistoiminnasta tulossa poikkeuksen sijaan sääntö? Mihin Suomen Sisu on matkalla?

Helsingissä järjestetään perinteisesti useita kansallismielisiä mielenilmauksia itsenäisyyspäivänä. Tapahtumien järjestäjillä voi olla eriäviä poliittisia näkemyksiä, mutta taustatahot ovat vuosia toimineet sulassa sovussa, sillä isänmaan asia yhdistää kaikkia. Suomen Sisu on kuitenkin Suomen 100-vuotisjuhlan ”kunniaksi” valinnut kokonaan uuden toimintamallin tänä vuonna. Vaikka kukaan ei ole kysynyt Sisun mielipidettä kansallissosialistiseen Kohti vapautta -marssiin, Sisun tiedottaja sekä "käräjien" jäsen Kristian Viding on aloittanut katkeran kampanjan tapahtumaa vastaan.

Tampereen tapahtumia käsitelleessä tekstissä arvelin, että Sisun nopea muodonmuutos johtuu siitä, että järjestön sisällä on tapahtunut hiljainen vallankaappaus. Kokoomuslaisen Vidingin ja Piraattipuolueeseen kuuluvan Jiri Kerosen kaltaiset amerikkalaistyyliset ääriliberaalit ovat ottaneet vallan ja tuhonneet järjestön alkuperäisen suomalaiskansallisen arvopohjan. Vidingin vihaama Pohjoismainen Vastarintaliike on valmistautunut itsenäisyyspäivään tiedottamalla suomalaisia J. V. Snellmanin ja 1900-luvun itsenäisyystaistelijoiden ajattelusta. [2] [3] Sisu on sen sijaan keskittynyt "natsivainoon" pieteetillä, joka saisi Dan Koivulaaksonkin varmasti kateelliseksi!

Viding kirjoitti Facebookiin 23.11. päivityksen, jota kävivät "tykkäämässä" muun muassa järjestön käräjien I varapuheenjohtaja Riku Nevanpää (jonka mukaan mielenosoittaminen on kommunistien puuhaa [4]) sekä II varapuheenjohtaja Teemu Lahtinen. Puheenjohtaja Olli Immonen ei sen sijaan ottanut vieläkään teemaan kantaa, mikä tukee aiemmassa kirjoituksessa esittämääni epäilyä siitä, että puheenjohtajan sukset ovat menneet ristin vallankaappaajien kanssa. Immosen "harjaamisen" jälkeen puheenjohtaja menetti otteen omasta järjestöstään ja jälki on sen mukaista.

Viding: ”Hyi helvetti!”

Viding kirjoittaa Facebook-päivityksessään: "Internetissäni mainostetaan nyt kansallissosialistista 'Kohti vapautta!' -marssia. Kohti vajautta, sanon minä! Hyi helvetti! Mutta kai tuokin nyt sitten on jonkun mielestä hyvä tapa viettää itsenäisyyspäivää. Siis marssia menneen maailman aatteen puolesta, Suomen itsenäisyyttä vastaan – – Muutama tuttavanikin näyttäisi olevan osallistujalistalla. Miettikää nyt, hyvät ihmiset, missä olette mukana! Natsit joutaisivat jo lopullisesti samaan historian roskatunkioon kommunistien kanssa."

Viding väittää kansallissosialistien vastustavan Suomen itsenäisyyttä, vaikka hän itse kuuluu Kokoomus-puolueeseen, joka on myynyt Suomen lainsäädäntövallan EU-byrokraateille, avannut maamme rajat muukalaisraiskaajille, alistanut puolustusvoimat amerikkalaisille ja myynyt luonnonvarat ulkomaisille yhtiöille. Vidingin puoluetoveri, maanpetturipresidentti Sauli Niinistö vaati samana päivänä miljoonaluokan sakkoja maahanmuuttovastaisille "vihapuhujille". [5] Ketkä niitä isänmaan vihollisia olivatkaan?

Viime päivinä Viding on yrittänyt kaapata Sisulle jopa kunnian 612-soihtukulkueesta, vaikka Pohjoismainen Vastarintaliike oli kulkueen alkuperäinen aloitteentekijä. Ilman Vastarintaliikettä ja Vidingin vihaamia "natseja" 2014 kulkueessa ei olisi ollut edes turvamiehiä. Koska Viding on Sisun tiedottaja, antaa hän koko järjestöstä siis loismaisen kuvan: radikaalien kansallismielisten järjestämä kulkue yritetään alistaa kokoomusliberaalien mainostapahtumaksi. Vidingin epäonneksi kulkueeseen on ennakkotietojen mukaan tänäkin vuonna kuitenkin tulossa suuri määrä kansallissosialisteja suoraan Kohti vapautta -marssilta.

Hyökkäys MV-lehteä vastaan

Kyse ei ole vain Vastarintaliikkeestä. 18.11. Sisu julkaisi kotisivuillaan Vihreisiin (!) kuuluvalta Andrei Sergejeffiltä artikkelin, joka käy kursailematta MV-lehden kimppuun. [6] Sisun ja Sergejeffin mukaan MV-lehden kaltaiset toimijat (eivätkä suinkaan Vihreiden, Kokoomuksen ja muiden petturipuolueiden eliitti) "tuhoavat" suomalaisen kansakunnan:

"Tällä hetkellä internetin keskustelupalstoilta ei ole vaikea löytää niin ahdasta käsitystä suomalaisuudesta, että se sulkee pois suurimman osan suomalaisista. MV-Lehden ja muiden roskasivustojen ympärille on syntynyt yhteisöjä, joiden jäsenet pitävät muita suomalaisia vihollisinaan.

Nämä muut eivät ole enää edes ihmisiä, vaan 'suvakkeja', 'mädättäjiä', 'femakkoja', 'mamuttajia' ja muita. Eikä sille vaikuta olevan rajoja, millaisia väkivaltafantasioita näihin 'muihin' voidaan kohdistaa. Näin arkinen asia on kansakunnan kuvitellun yhteisöllisyyden tuhoutuminen."

Sisun ylistämä Sergejeff on myös toimittanut teoksen nimeltä Aikamme monta islamia, johon on kirjoittanut muun muassa monikulttuurisuuskiihkoilija Jaakko Hämeen-Anttila. [7] Hämeen-Anttilan mukaan Suomeen kohdistuva terrorismiuhka saadaan ratkaistua helposti tukemalla "maltillista islamia" eurooppalaisten veronmaksajien rahalla. [8] Rajoja ei tarvikaan laittaa kiinni – lapioidaan sen sijaan rahaa liberaaleille muslimeille ja isänmaa on pelastettu!

Sergejeffin teksti ei ollut Sisun ensimmäinen hyökkäys MV-lehteä vastaan. Aiemmin Teemu Lahtinen levitti äärivasemmiston tekemää kuvaväärennöstä, jossa lehden päätoimittaja leimattiin valheellisesti pedofiiliksi. [9] Sisu ei pahoitellut eikä edes ottanut kantaa Lahtisen pohjanoteeraukseen. Sen sijaan pakkomonikulttuurisuutta ajavat poliitikot ovat säästyneet käytännössä kokonaan Sisun kritiikiltä. Todellinen "kansallismielisten yhteistyöjärjestö", eikö vain?

Sisu ottaa etäisyyttä kansallismielisyyteen ja lähestyy ”suvaitsevaisia porvareita”

Sergejeffin artikkelia mainostaessaan Sisu viittasi uuteen "peruskirjaansa", joka hyväksyttiin hiljattain järjestön "suurkäräjillä" [10] [11]. Sisun mukaan Sergejeffin teksti tuki hyvin "peruskirjan" kohtaa, jossa todetaan: "Suomen Sisu kohtelee kaikkia suomalaisia sisarina ja veljinä, eikä tue kansallisen eripuran luojia."

Kun kansallismieliset kutsuvat rajamme avanneita poliitikkoja maanpettureiksi, luovat he Sisun mukaan siis negatiivista "kansallista eripuraa". Uudistuneelle Sisulle kansallismielisyys ei olekaan enää alkuperäisen suomalaisuuden vaalimista vaan nykyisen poliittisen eliitin suojelua kansannousua vastaan. Eugen Schauman kääntynee haudassaan.

Vihreiden ja Sisun yhteys nousi otsikoihin jo kesäkuussa, kun Tampereella kaksi sisulaista valittiin käräjäoikeuden lautamiehiksi muun muassa vihrein äänin. [12] Sisun kokoomus- ja piraattisiiven kannalta yhteistyö vihreiden kanssa on hyvin luontevaa, sillä puolueet ajavat politiikassa rahaeliitin asemaa pönkittävää leikkaus- ja kurjistamislinjaa. Sisun jäsenyyttä pohtivien on hyvä pitää mielessä, että juuri vihreät järjestivät "Järjestäytynyt rasismi rikoslakiin" -kampanjan. Aidoilla kansallismielisillä ei pitäisi siis olla lainkaan motiiveja yhteistyöhön vihreiden kanssa. [13]

"Kansallismielisten yhteistyöjärjestö" käy siis nyt sotaa muita kansallismielisiä vastaan ja lämmittelee välejä ”suvaitsevaisten” maanpetturipuolueiden kanssa. Mitä tästä tulisi ajatella? Siintääkö horisontissa uusi Sisu, joka onkin kokoomuksen ja vihreiden nuorisoliikkeiden yhteistyöjärjestö? On hauska yhteensattuma, että Vihreät ovat jo brändänneet Suomi-leijonastakin oman monikulttuurisen versionsa. [14]

Ben Zyskowiczin henkilökohtaisena ystävänä ja kokoomuseliitin hännystelijänä Vidingillä on toki valtava kannustin käydä jatkuvaa propagandasotaa aitoja kansallismielisiä vastaan. Ehkä mies yrittää valmistella itselleen uraa ammattipoliitikkona. Kansallismieliseen liikkeeseen hänen kaltaisillaan hajottajilla ei kuitenkaan tulisi olla mitään asiaa.

Sisu on muutamassa kuukaudessa tehnyt jo kaksi epäonnistunutta hajotusoperaatiota kansallismielisten selustassa. Sanooko vasta kolmas kerta toden?

K. Virtanen

Lähteet:

[1] http://www.nykysuomi.com/index.php/2017/10/27/vierailijan-kynasta-sisu-kaulassa-suomen-sisu-eliitin-tyokaluna/
[2] http://www.vastarinta.com/kansallismielinen-kasitys-vapaudesta/
[3] http://www.vastarinta.com/kohti-vapautta-marssi-ja-kansallismielisten-yhteistyo/
[4] https://twitter.com/koli1488/status/933471825409007618
[5] https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/235859-presidentti-niinisto-avasi-keskustelun-miljoonien-vahingonkorvaukset-vihapuheen
[6] https://www.suomensisu.fi/andrei-sergejeff-nain-kansakunta-saadaan-tuhottua/
[7] https://www.gaudeamus.fi/aikamme-monta-islamia/
[8] https://www.aamulehti.fi/maailma/iskut-tuskin-kosto-pidatykselle-professori-maltillista-islamia-tukemalla-terrorijoukko-pienenee-23536413/
[9] https://mvlehti.net/2015/09/16/ainakin-espoon-kaupunginvaltuutettu-teemu-lahtinen-syyllistyi-rikokseen/
[10] https://fi-fi.facebook.com/suomensisury/posts/1881156485231303
[11] https://www.suomensisu.fi/periaatteet/suomen-sisun-peruskirja/
[12] http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/533307-tampereella-on-valittu-karajaoikeuden-lautamiehiksi-suomen-sisun-aktiiveja
[13] http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016080321990620_uu.shtml
[14] https://www.vihreat.fi/tuunaa-leijona

https://nykysuomi.com/janne-rysky-riihelainen-menetti-kaikki-tyot-uskottavuus-propagandistina-meni/

Näkökulma

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

https://nykysuomi.com/lukijan-kynasta-riihelaiset-ja-muut-maalittajat-ovat-joko-ex-narkkareita-tai-sarjaepaonnistujia/

Näkökulma

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

https://nykysuomi.com/kirja-arvostelu-jessikka-aro-putinin-usa/

Näkökulma

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

https://nykysuomi.com/maalittaminen-ja-vaaran-tiedon-agitaattorit-uhkaavat-ihmisten-turvallisuutta/

Näkökulma

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/