Nuorten suomalaisten keskuudessa, jotka saivat feminisoivaa sukupuolenkorjaushoitoa, erikoissairaanhoitotasoista psykiatrista hoitoa myöhemmin tarvinneiden osuus kasvoi yli kuusinkertaiseksi. Kansallisen rekisteritutkimuksen takana olevat tutkijat eivät havainneet merkkejä mielenterveyden kohentumisesta, jota hoidoilla oli luvattu saavuttaa.
Tutkimus julkaistiin Acta Paediatrica -tiedelehdessä 4. huhtikuuta 2026, ja se perustuu suomalaisiin terveysrekistereihin. Se kattaa kaikki alle 23-vuotiaat, jotka hakeutuivat vuosina 1996–2019 hoitoon Suomen kahteen keskitettyyn sukupuoli-identiteetin tutkimusyksikköön Helsingin ja Tampereen yliopistollisiin sairaaloihin: yhteensä 2 083 henkilöä, joita verrattiin 16 643 väestöstä poimittuun verrokkiin. Seuranta-aika alkoi ensimmäisestä käynnistä ja jatkui kesäkuuhun 2022 saakka, ollen keskimäärin 5,49 vuotta ja enimmillään 25 vuotta.
Jo ennen tutkimusjaksoa 45,7 prosenttia lähetteen saaneista oli saanut erikoissairaanhoitotasoista psykiatrista hoitoa, kun verrokeilla vastaava luku oli 15,0 prosenttia. Vähintään kaksi vuotta ensimmäisen sukupuoli-identiteetin tutkimusyksikössä käynnin jälkeen osuus oli noussut 61,7 prosenttiin, kun taas verrokkiryhmässä luku pysyi 14,6 prosentissa. Lähetteen saaneista 38,2 prosenttia eli 796 henkilöä läpi lääketieteellisen sukupuolenkorjauksen hormoneilla ja/tai leikkauksilla.
Juuri tässä ryhmässä kasvu on dramaattista. Niiden joukossa, jotka tavoittelivat naiseutta ja saivat feminisoivaa hoitoa, erikoissairaanhoitotasoisen psykiatrisen hoidon tarve nousi 9,8 prosentista ennen arviointia 60,7 prosenttiin sen jälkeen. Maskulinisoivassa hoidossa osuus nousi 21,6 prosentista 54,5 prosenttiin. Niillä, jotka arvioitiin mutta jotka eivät saaneet lääketieteellistä hoitoa, luvut olivat korkeita jo alussa ja muuttuivat vain marginaalisesti: 53,1 prosentista 59,7 prosenttiin naiseutta tavoittelevilla ja 65,0 prosentista 67,2 prosenttiin mieheyttä tavoittelevilla. Tutkijat itse huomauttavat, että vaikea psykiatrinen sairastavuus voi olla este lääketieteelliselle hoidolle, mikä todennäköisesti selittää hoitoryhmän matalamman lähtötason.
Vakavampaa sairastavuutta myöhemmissä kohorteissa
Tutkimus jakaa aineiston myös ajallisesti. Vuosina 2011–2019 lähetteen saaneista – aikana, jolloin lähetteiden määrä räjähti koko länsimaissa – 47,9 prosenttia oli saanut erikoissairaanhoitotasoista psykiatrista hoitoa jo ennen sukupuoli-identiteetin tutkimusyksikköön tuloaan, kun verrokkiryhmässä luku oli 15,3 prosenttia. Tämä on suunnilleen kaksinkertainen määrä verrattuna vuosien 1996–2010 kohorttiin. Verrokkiryhmässä vastaavaa kasvua ei havaittu.
Kun tutkijat vakioivat syntymävuoden, indeksivuoden ja aiemman psykiatrisen hoidon, erot tasoittuivat lääketieteellistä hoitoa saaneiden ja ilman jääneiden välillä: vakavan psykiatrisen sairastuvuuden riski oli noin kolminkertainen naisverrokkeihin ja viisinkertainen miesverrokkeihin nähden. Rekisteritutkimus ei voi kokeellisesti määrittää, mitä itse interventiot aiheuttavat. Aineisto kuitenkin osoittaa, etteivät hoidon tarpeet vähene hoitojen jälkeen – ja että ne kasvoivat jyrkästi hoitoryhmässä.
Tutkijat: ei osoitettuja hyötyjä
Tampereen yliopiston tiedotteessa 14. huhtikuuta 2026 tutkimuksen pääkirjoittaja Sami-Matti Ruuska kommentoi tuloksia.
— Nuoruusiässä aloitettuihin lääketieteellisiin sukupuolenkorjausinterventioihin on kohdistettu suuria odotuksia, sillä niiden on uskottu vaikuttavan suotuisasti mielenterveyteen ja yleiseen toimintakykyyn. Tämä poikkeuksellisen kattava ja valtakunnallisesti edustava rekisteripohjainen seurantatutkimus ei kuitenkaan osoittanut näitä hyötyjä. Päinvastoin, tulokset viittaavat mielenterveyden heikkenemiseen henkilöillä, jotka läpikäyvät lääketieteellisiä sukupuolenkorjausinterventioita, hän sanoo.
Tutkimuksen johtopäätöksissä tutkijat toteavat lyhyesti, että "psykiatriset tarpeet eivät vähene lääketieteellisen sukupuolenkorjauksen jälkeen". He kirjoittavat edelleen, että jo ennen klinikalle hakeutumista esiintyvä laaja psykiatrinen sairastavuus ja sen kasvu ajan myötä viittaavat siihen, että sukupuolidysforia saattaa joillakin näistä nuorista olla toissijaista muihin mielenterveysongelmiin nähden.
Tutkijoiden tekemä johtopäätös on, että sukupuolenkorjausta hakevien nuorten mielenterveysongelmat on tutkittava perusteellisesti ja hoidettava asianmukaisesti – sekä ennen peruuttamattomia lääketieteellisiä interventioita että niiden jälkeen.
Li Anderson on poliitikkona täysi Pässinpää. Kun muistelee aikoja edes 30-vuotta taaksepäin olivat puolueiden puheenjohtajat pääsääntöisesti lausunnoissaan tilanteen ja sen vakavuudesta sekä sen vaikuttavaisuudesta yleiseen ilmapiiriin tasalla olevaa ja enimmäkseen punnittua puhetta puolueen virallisena äänitorvena toimivalta poliitikolta, jonka täytyi tiivistää myös muiden jäsenten mielipide ja näkökannat kyseessä olevaan asiaan.
Tuolloinkin tuosta joukosta sai jättää pois silloiset vihreät, jotka puhuivat älyvapaasti kuten aina ovat tehneet syntymästään saakka (puolueen)-.
enpä äänestä vasemmistoliittoa
Kulttuurimarxistinen (kommunistinen) mädättäjä ja suomentuhoaja.
Puoluetoverit voisivat tehdä pakkohoito pyynnön. Vaikuttaa jo marjaana kakkoselta.
Andersson on ollut sekaisin syntymästä asti 🙂
Lisää monikulttuuria, mutta ei vaan mun naapuriin
18.5.2017 16:32 Tommi O. Pälve Maahanmuutto Monikulttuuri Suvaitsevaiset 16 kommenttia ilmoita asiaton viesti
Humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa pitäisi alkaa verottamaan erikseen, kuten kirkollisveroa.
Eli ainoastaan he, jotka kannattavat humanitaarisen maahanmuuton jatkamista, maksaisivat siitä, ja humanitaariseen maahanmuuttoon käytettäisiin vain sen verran rahaa kuin tuolla erillisellä verotuksella tienattaisiin, joten humanitaaristen syiden vuoksi maahan tulleiden määrä olisi verrannollinen siihen, paljonko resursseja on heitä kotouttaa ja elättää täällä. Humanitaarinen maahanmuutto vähenisi jo sillä, että iso osa suomalaisista ei olisi valmis maksamaan erikseen siitä, että tänne tulee muslimimiehiä hillumaan, mutta uskoakseni tämä systeemi lopulta johtaisi siihen, että humanitaarinen maahanmuutto loppuisi kokonaan, jos tähän toisi vielä yhden aspektin lisää.
Verotuksen lisäksi tulisi pitää kirjaa siitä, millä paikkakunnilla on eniten tämän erillisen veron maksajia, ja kaikki humanitaarisin syin maahan tulleet sijoitettaisiin näihin paikkakuntiin ilman mahdollisuutta muuttaa yhteiskunnan tuella näiltä alueilta pois. (Omalla rahalla, kuten palkalla toki voisi muuttaa minne haluavat.)
Eli tästä eteenpäin ns. suvaitsevaiset ihmiset sekä maksaisi humanitaarisen maahanmuuton kustannukset, että kärsisivät itse humanitaarisen maahanmuuton sosiaaliset ongelmat. Tätä he eivät jaksaisi kauaa tehdä.
Ympäri Eurooppaa on havaittu, että juuri ns. suvaitsevaiset ovat ensimmäisiä, jotka muuttavat maahanmuuton pilaamilta alueilta pois. On ylipäänsä tutkittu, että kun vasta 3% asuinalueen asukkaista on maahanmuuttajia, alkaa monet muuttamaan alueelta pois. Näistä muuttajista iso osa on ns. suvaitsevaisia. Ympäri Eurooppaa kaikkein valkoisimmilla alueilla asuu eniten humanitaarisen maahanmuuton lujimmat kannattajat. Ruotsissa on esimerkiksi alueita, joissa valtaosa asukkaista on maahanmuuttajia, ja ainoat kantaruotsalaiset lähinnä vanhuksia, joilla ei ole resursseja muuttaa pois. Miksi suvaitsevaiset eivät muuta Ruotsissa noille alueille, kun kuitenkin kannatavat tuollaisten alueiden syntymistä? No eivät tietenkään muuta, koska he haluavat monikulttuuria kaikkialle muualle paitsi omaan naapuriinsa.
Tästä on olemassa myös suomalainen esimerkki: Kauniainen. On tutkittu, että kaikkein avointa ja löysintä maahanmuuttopolitiikkaa kannatetaan juuri Kauniaisissa. Siellä asuu koko Suomen ns. suvaitsevaisin väki. Sitten kun sinne meinattiin sijoittaa muutama turvapaikanhakija. (Kyse alle kymmenestä turviksesta.) Niin Kauniaisista lähti hirveä vastarinta ja älämölö, että heidän kaunis kaupunkinsa pilataan. Että niin. Tyypit siis henkeen ja vereen kannattaa löysää maahanmuuttopolitiikkaa, mutta vain niin kauan, kun maahanmuuttajia ei näy naapurissa.
Tästä syystä tämä uusi verotusmalli ja maahanmuuttajien sijoitustapa muutaman vuoden tähtäimellä lopettaisi humanitaarisen maahanmuuton kokonaan. Toki porukka ensin maksaisi sitä erillistä veroa ja kiillottaisi sädekehäänsä, mutta sitten kun naapuristoon alkaisi tulemaan sosiaalisia ongelmia, monet muuttaisi toiselle alueelle, ja koska eivät haluaisi samojen ongelmien pilaavan uuden kodin naapuristoa, he lopettaisivat tämän erillisen veron maksamisen. Voisi sanoa, että joku 10 vuotta menisi ja tuolla erillisellä verotuksella saadut tulot putoaisi lähes nollaan. Sitten humanitaarinen maahanmuutto olisi pakko lopettaa kokonaan, kun siitä ei olisi kukaan valmis maksamaan.
Ja mikä parasta: Suvaitsevaiset eivät voisi syyttää tästä halllitusta, rasismia tai mitään muutakaan instituutiota, ilmiötä tai politiikkoa, vaan pelkästään sitä kaveria, joka näkyy, kun aamulla katsoo peiliin.
terveisin, enska