Yhä harvempi ruotsinkielinen nuori Suomessa haluaa nähdä lisää maahanmuuttajia maassa. Uudessa nuorisobarometrissa lisääntynyttä maahanmuuttoa vastustavien määrä ylittää nyt sen myönteisesti suhtautuvien määrän.
Ajatushautomo Magman ruotsinkielinen nuorisobarometri seuraa, miten ruotsinkieliset nuoret näkevät elämänsä, hyvinvointinsa, tulevaisuutensa ja yhteiskunnalliset kysymykset. Kysely on toteutettu joka toinen vuosi vuodesta 2018 lähtien. Tämänvuotisen kyselyn, jonka Magma on nyt julkaissut, täytti keväällä 2026 yhteensä 1 373 ruotsinkieliseksi rekisteröityä 15–19-vuotiasta nuorta.
Tänä vuonna 40 prosenttia on täysin tai jokseenkin eri mieltä väittämän "Lisää maahanmuuttajia on tervetullut Suomeen" kanssa. Samaa mieltä olevien osuus on 31 prosenttia.
Edellisessä kyselyssä vuonna 2024 tilanne oli päinvastainen. Tuolloin 40 prosenttia toivotti lisää maahanmuuttajia tervetulleeksi, kun taas 29 prosenttia vastusti sitä.
Muutos on nähtävissä sekä poikien että tyttöjen keskuudessa, mutta tasot eroavat jyrkästi. Pojista 53 prosenttia vastustaa useampia maahanmuuttajia, kun taas tytöillä vastaava luku on 29 prosenttia.
Monet nuoret yhdistävät maahanmuuton myös turvattomuuden tunteeseen. Hieman yli puolet, 52 prosenttia, on täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että lisääntynyt maahanmuutto johtaa yhä vakavampiin konflikteihin ja lisääntyvään väkivaltaan yhteiskunnassa.
Samaan aikaan niiden osuus, jotka uskovat rasismin lisääntyneen ruotsinkielisten nuorten keskuudessa viime vuosina, pysyy suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2024: 41 prosenttia verrattuna silloiseen 39 prosenttiin.
Lia Markelin, Magman yhteiskunta-analyytikko ja yksi raportin kirjoittajista, yhdistää muutoksen julkiseen keskusteluun.
— Näen sen suorana heijastuksena yhteiskunnallisesta ilmastosta, jossa elämme, ja huomiosta, jota aihe saa, Markelin sanoo Ylelle.
Ansaitsisivat korkeamman palkan.
Mutta arvostusta ja korkeampaa palkkaa tarvitsevat heidän kollegansakin, ne ketkä tekevät samaa työtä, vieläkin hunommalla palkalla.
On valitettavasti näyttänyt vahvasti siltä että lastentarhanopettajat pyrkivät ”ratkaisemaan” arvostuksen puutetta – nokkimalla alaspäin niitä joilla on sitä osaamista, koulutusta ja hyvää asennetta, mutta vain ei lastentarhanopettajan titteliä. Se ei kerro hyvää älyllisistä lahjoista jos näin toimitaan vaan pikkumaisuudesta ja katkeruuden väärästä suuntaamisesta.
Ei siis riitä että heillä on rekrytoinnissa pitkä etumatka suhteessa muihin, kuten myös jatkuvan työsuhteen solmimisen suhteen, vaan pyrkivät aktiiviseen estämiseen että olisi sama palkka samasta työstä. Asiasta onkin kuulemma käräjäjillä keissi jossa joku jaksaa muistuttaa nykyisestä laista.
Äidinpalkka perustuslakiin.
Ööö…. Kuka työtätekevä ei olisi ansainnut? Taas tyhjä aivopieru. Maailmoja syleilenvä latteus.
Kansanedustajat eivät tee työtä joten he eivät ansaitse palkkaansa.