Yhä harvempi ruotsinkielinen nuori Suomessa haluaa nähdä lisää maahanmuuttajia maassa. Uudessa nuorisobarometrissa lisääntynyttä maahanmuuttoa vastustavien määrä ylittää nyt sen myönteisesti suhtautuvien määrän.
Ajatushautomo Magman ruotsinkielinen nuorisobarometri seuraa, miten ruotsinkieliset nuoret näkevät elämänsä, hyvinvointinsa, tulevaisuutensa ja yhteiskunnalliset kysymykset. Kysely on toteutettu joka toinen vuosi vuodesta 2018 lähtien. Tämänvuotisen kyselyn, jonka Magma on nyt julkaissut, täytti keväällä 2026 yhteensä 1 373 ruotsinkieliseksi rekisteröityä 15–19-vuotiasta nuorta.
Tänä vuonna 40 prosenttia on täysin tai jokseenkin eri mieltä väittämän "Lisää maahanmuuttajia on tervetullut Suomeen" kanssa. Samaa mieltä olevien osuus on 31 prosenttia.
Edellisessä kyselyssä vuonna 2024 tilanne oli päinvastainen. Tuolloin 40 prosenttia toivotti lisää maahanmuuttajia tervetulleeksi, kun taas 29 prosenttia vastusti sitä.
Muutos on nähtävissä sekä poikien että tyttöjen keskuudessa, mutta tasot eroavat jyrkästi. Pojista 53 prosenttia vastustaa useampia maahanmuuttajia, kun taas tytöillä vastaava luku on 29 prosenttia.
Monet nuoret yhdistävät maahanmuuton myös turvattomuuden tunteeseen. Hieman yli puolet, 52 prosenttia, on täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että lisääntynyt maahanmuutto johtaa yhä vakavampiin konflikteihin ja lisääntyvään väkivaltaan yhteiskunnassa.
Samaan aikaan niiden osuus, jotka uskovat rasismin lisääntyneen ruotsinkielisten nuorten keskuudessa viime vuosina, pysyy suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2024: 41 prosenttia verrattuna silloiseen 39 prosenttiin.
Lia Markelin, Magman yhteiskunta-analyytikko ja yksi raportin kirjoittajista, yhdistää muutoksen julkiseen keskusteluun.
— Näen sen suorana heijastuksena yhteiskunnallisesta ilmastosta, jossa elämme, ja huomiosta, jota aihe saa, Markelin sanoo Ylelle.
Ja ketä voidaan syyttää palvelinten tukkeutumisesta? ATK-henkilöstöä joka ei osaa kertoa punakynää heilutteleville talouspääliköille että ensimmäiset kolme sivua pitää olla HTML-muodossa. Silloin ne tallentuvat koneiden cache-tiedostoihin ja eri operaattoeiden proxeihin. Ja itse servereille tulee minimaalisen vähän kyselyitä siihen nähden että ladattaisiin koko sivu. Cache palvelimet vain kyselevät check-summia jotka ovat bittejä verrattuina tietokantapohjaisiin megojen kokoisiin sivuihin. Näin hyökkääjien koneissa saattaa pyöriä tuhansia pyyntöjä sekunnissa kun se näkyy serverillä kymmeninä-satoina.
Toinen virhe mikä poikkeuksetta tehdään on se että www-serveri ja sen takana olevat tietokanta/arkistointi/muut serverit alimitoitetaan. Jos serveri on oikein mitoitettu, se pystyy vastaamaan jokaiseseen kyselyyn mikä internetistä tulee. Pahin virhe on asentaa jokin viertuaali-ohjelmisto yhteen serveriin ja muodostaa siihen esim. kymmenen virtuaalista serveriä joista jokaisella on omat taskinsa. Silloin fyysisen serverin yksi väylä ja yhdet kovalevyt kuormittuvat 10 virtuaalisen serverin tehdessä töitä. Ja kun ohjelmisto jakaa prosessoria ja muistia etukäteen sovitulla tavalla, on mahdollista tukkia yhden yksittäisen serverin palvelut sitä pikkuisen kuormittamalla, jolloin se automaattisesti lamaannuttaa yhdeksän muun serverin täysin, koska kaikilla on VAIN yksi yhteinen väylä.
Toki saa syyttää hakkereitakin ja näitä tietoverkkojen kuormittajia. Mutta suurempi vastuu on nillä henkilöillä jotka ovat speksaneet ja rakentaneet ko. ympäristön. Ja sillä talouspääliköllä joka on punakynällään säästänyt kunnollisesta konfiguraatiosta luoden mahdollisuuden tällaiseen tilanteeseen.
Nämä punakynä-talousjohtajat ovat myös jostain syystä saaneet päähänsä että ”de-duplikoitu levyvarmistus” täyttäisi varmuuskpioiden vaatimukset. Mistähän tällainen aivopieru on tullut tai muodostunut? Kun aikoinaan varmuuskopio-ohjelmistojen agentit olivat windows-ympäristöissä niin hitaita että nauha-asemat eivät saaneet tarpeeksi nopeasti dataa (siksi koska windows ripottelee blockkinsa kovaleyille aina sinne missä luku/kirjoituspää sattuu olemaan = täysi sekmelska) niin ohjelmistovalmistajat keksivät että data talletetaan väliaikaisesti levylle jotta se saadaan peräkkäisikis blokeiksi. Tällöin se on nopeampi lukea ja kirjoittaa nauhoille jotka eivät enää pysähtele. Tästä sitten mentiin eteenpäin ja väen väkisin keksittiin ”levyvarmistus”, joka nykypäivänä ei ole mikään muu kuin Replikointi !! Ennen vanhaan replikoitiin jonkun ajanhetken tilanne toisille levyille siltä varalta että tietokantoihin pitää palauttaa joku taulu nopeasti tai että jonkun kotihakemistosta hukkuu yksittäisiä tiedostoja. Nyt tuota replikointia käytetään varmuuskopiona. Ja nämä kaksi asiaa ovat täysin eri asioita.
Missähän vaiheessa johtoporras lakkasi kuntelemasta atk-henkilökuntaa ja muodosti asioista ihan omat mielipiteensä? Varmaan samaan aikaan kun varmuuskopiota jonka talleaikaa pidennettiin, ruvettiin pitämään sähköisenä arkistointina.
On pelkkää sattumaa että mitään suurempaa ei ole tapahtunut pörssiyhtiöille tai valtiohallinnollemme, pk-sektorista puhumattakaan. Mutta se päivä tulee. Ja silloin meillä on levyillä vain blockkeja joiden tietokanta on hukkunut. Ja se oli sitten siinä. Konkurssiaalto.