Yli puolen vuosisadan ajan Beninin edustalla Länsi-Afrikassa sijaitsevaa koralliesiintymää pidettiin kuolleena. Nyt vedenalaiset kamerat ovat paljastaneet jotain aivan muuta.
1960-luvulla tutkijat kartoittivat merenpohjaa Beninin ja Togon edustalla etsiessään lupaavia kalastusalueita. Tutkimusten aikana he tallensivat korallivallin 52–56 metrin syvyydessä, mutta olettivat sen olevan kuollut.
Kysymys korallivallin tilasta jäi vaille vastausta yli 60 vuodeksi. Kun kansainvälinen tutkimusryhmä käynnisti uuden projektin vuonna 2025, sen tavoitteena oli selvittää, esiintyykö Beninin mannerjalustalla eläviä mesofoottisia koralliyhteisöjä, ja luoda ensisijainen kuva elinympäristöstä.
Uutta tutkimusta johti Coffi Gérard Franck Zinzindohoué Beninin kalastus- ja valtameritutkimuslaitoksesta (IRHOB) Cotonousta. Ryhmään kuului myös tutkijoita saksalaisesta Alfred Wegener -instituutista, GEOMAR Helmholtz-keskuksesta, Porton yliopistosta ja National Geographic Societystä.
— Kenttätutkimus ei ollut helppo. Se oli sekoitus pitkiä päiviä merellä, teknisiä ongelmia ja suurta epävarmuutta. Sitten näimme kaikuluotaimessa rakenteita, jotka vaikuttivat riutan tunnusmerkeiltä, mikä antoi meille toivoa siitä, että olimme lähellä, Zinzindohoué kertoo.
Tutkimusryhmä palasi alueelle sivukeilakaikuluotaimen ja vedenalaisten kameroiden kanssa. Tulokset, jotka julkaistiin Frontiers in Marine Science -lehdessä, osoittavat eläviä koralliyhteisöjä kallioisella merenpohjalla noin 54 metrin syvyydessä.
Tutkijat kartoittivat rajoitetun osan alueesta vuoden 2025 aikana. Kaikuluotainmittaukset kattoivat noin seitsemän kilometriä idästä länteen ja osoittivat kaksi vyöhykettä, joissa oli kovempia pohjarakenteita. Valituista kohdista otetut kamerakuvat dokumentoivat elinympäristön koralleja ja kaloja.
— Seuraavaksi tutkimme rakenteita vedenalaisella dronella ja Deep Sea Camera -järjestelmällä. Se oli meille suuri hetki, sillä yhtäkkiä saatoimme todella nähdä merenpohjan. Muistan yhä nuo ensimmäiset kuvat. Se oli sekoitus innostusta ja epäuskoa, sillä kaiken tämän ajan, jonka olimme tätä riuttaa miettineet, edessämme oli vihdoin jotain todellista, sanoo Zinzindohoué.
Monia kysymyksiä on yhä avoinna
Elinympäristö ei ole tyypillinen, yhtenäinen koralliriutta. Sen sijaan tutkijat kuvailevat sitä mesofoottiseksi korallipuutarhaksi: laikuttaisiksi yhteisöiksi, jotka koostuvat pääasiassa pehmytkoralleista vähävaloisessa merenpohjassa.
Kuvissa näkyy koralleja ja kahdeksan kalalajia, mutta fyysisiä näytteitä ei ole vielä kerätty. Siksi ei ole mahdollista vahvistaa, olivatko korallit elossa jo 1960-luvulla vai onko elinympäristö toipunut sen jälkeen.
Löytö on ensimmäinen visuaalinen vahvistus elävästä mesofoottisesta koralliyhteisöstä Guineanlahden mannerjalustalla. Tutkijat haluavat nyt selvittää, jatkuuko vanha korallivalli pidemmälle rannikkoa pitkin ja odottavatko muut unohdetut elinympäristöt löytämistään.
— Minulle jännittävin osa on riutan historian ymmärtäminen ja se, mitä se voi kertoa meille tämän alueen valtameren muuttumisesta ajan myötä. Tuntuu siltä, että olemme vasta alkaneet lukea arkistoa, joka on ollut siellä hyvin pitkään, sanoo Zinzindohoué.
