Vappu saapuu jälleen... Kommunistit ovat kaikeksi onneksi pääosin kaikonneet Suomen maaperältä, mutta noiden karvalakkisten ja kovin vihaisten "tovereiden" unelma on kaikessa naiiviudessaan jäänyt elämään. Ajatus työväelle oikeudenmukaisesta valtiosta, jossa jokaisella olisi tarpeensa mukaan eikä yksikään nappiherra räkisi työläisen päälle on haaveena jopa yleisempi kuin suomalaisen kommunismin kultaisina vuosikymmeninä ja tästä on suurilta osin kiittäminen porvarihallituksia sekä markkinatalouden millä hinnalla hyvänsä toteutettuja ihanteita. Eikä siinä, eihän tuossa ajatuksessa sinänsä mitään vikaa ole!
Tuon ikiaikaisen haaveen lisäksi kommunistit jättivät jälkeensä työväen oikeudet, joten jostain on heitäkin kiittäminen. Joskin esimerkiksi veljessodan aikoihin hyvin harva punainen edes tiesi mitä kommunismi tarkoitti. He lähtivät sen kelkkaan, joka lupasi kauneimmat ja kivoimmat jutut. Sama ilmiö toistuu yhä vieläkin, vain ehdokkaiden nutun ja puoluekirjan väri on vaihtunut. Vai kuvittelevatko arvoisat kansakuntamme älypäät että Suomen kansa todella tilasi tätä äänestäessään keskustan ja kokoomuksen valtaan? Ei, vaan kansa äänesti sitä, joka lupasi kauneimmat ja kivoimmat jutut.
Työläinen on tänä päivänä kaikkine oikeuksineen ja äänenkannattajineenkin jopa mitättömämpi kuin ennen sisällissotaa. Tämän ovat mahdollistaneet jo mainitut markkinatalouden ihanteet jossa ihminen ei ole kuin tuottamansa rahan arvoinen (jos sitäkään) sekä ylikansallisten yritysten globaali maihinnousu, joka mahdollisti niin suurten yritysten syntymisen, ettei yksi, kaksi tai tuhat duunaria merkitse yhtään mitään. Työläisen arvo koki tässä maihinnousussa saman kohtalon kuin lopulta normandian maihinnousun jälkeen koki Saksa: Se hävitettiin, alistettiin ja sen arvo ryöstettiin.
Suomalainen työväki, kapitalistisen koneiston muurahaiset sekä leveästi hymyilevän vampyyrin vaalikarja, on pakotettu rinnakkaiselosta rahan kanssa rahan ikeeseen, josta pois pääsy edellyttäisi melkoisen suuren ihmeen tapahtumista (niitä ei juuri ole viime vuosisatoina näkynyt eller hur?). Kuitenkin rapakon takaa omaksuttu ihanne rahan tuomasta auvosta on opettanut kansan rakastamaan tätä tilannetta. Rahan vallan pystyttämä vankileiri on aiheuttanut eräänlaisen tukholma-syndrooman syntymisen, jota ylläpidetään taitavilla illuusioilla ja kauniilla lupauksilla. Harhaluulo tunteiden molemminpuolisuudesta ei näillä näkymin tule murtumaan, ennen kuin teknologinen kehitys aiheuttaa työväen tarpeettomuuden. Alkumakua tästä on jo saatu, kun kolmannen maailman taitavat lapsityöläiset ja riisikuppipalkalla väkertävät huomisen suomalaiset ovat osaltaan syrjäyttäneet kotimaisen työvoiman tarpeen. Mutta lenkkarit on toki halvempia...
Valtio on olemassa kansaa varten, ei toisinpäin. Kansa on olemassa itseään, ei ketään muuta varten. Raha on työkalu, eikä sille pidä yhdenkään olennon olla alisteinen. Itsestäänselviä asioita, mutta yhtäkaikki: Vappu tulee kerran vuodessa ja kuten muidenkin sirkushuvien, on tämän naurettavan juhlapäivän tarkoitus pitää kansalaisten ajatukset poissa "ikävistä aiheista". Ryypätkää ja marssikaa, pitäkää ammattiliittojen vappubileitä ja kehukaa "työväen voimaa"! Huomenna on kankkunen ja sitten on arki. Voimme jatkaa kohti seuraavia vaaleja ja antaa itsemme tulla leveän valkoisen hymyn ja kauniiden lupausten kusettamaksi. Mikään ei todennäköisesti muutu, mutta ehkä tällä kertaa saadaan kivoja juttuja?
Noinhan se valitettavasti menee.
Ihmiset urputtavat yhteiskunnan ja työpaikan ikävistä muurtoksista partoihinsa työpaikoilla, mutta äänestävät vaaleista toiseen samoja valepukkeja. Miksi? Koska eivät seuraa politiikkaa vaalien välillä. Urheilun seuraaminen ja perjantaipullo kiinnostavat enemmän kuin oma ja lasten tulevaisuus.
Poliitikot tietävät tämän ja valtamedia ruokkii sirkusta joka päivä. Vappu, juhannus ja joulu ovat juhlia jolloin vaalikarja juo ja juhlii jotakin epämääräistä, josta valtamediassa uutisoidaan viikkoja etukäteen erilaisten tapahtumien, ruokaohjeiden, juomien ja sää ennusteiden merkeissä.
Mitähän kaikkea sillä välin päätetään kansalle kertomatta?
NYT, NYT ollaan asian ytimessä!!
Ja mitä tekee työtätekevä väestö? Pelaa suoraan globalistien pussiin. Vappuna saa juoda viinaa oikein ”luvan kanssa”. Ryypätä perseet olalle ja örveltää. Rikkoa yhteistä omaisuutta ja tapella. Ja kaikki lieveilmitö, kaikki tulee veroina maksettaviksi korkojen kera.
Olen miettinyt että valtaapitävät varmasti pidättelevät röhönaurua väkipaljolla kun ne katsovat miten kansa örveltää kaduilla ja ”on pitävinaan hauskaa”. Jokaisena tällaisena ”juhlapyhänä” tuhoutuu satoja unelmia elämästä. Tuhoutuu monta avioliittoa. Moni ihminen lankeaa loppuiäkseen ryppäämään ja sen myötä tyhmentää itsensä niin että sosialinen nousu on mahdotonta. Ja nuoriso, joka muutenkin on pääosin flegmaattista ja laiskaa, ottaa oppia vanhemmista.
Missä on se kansallisosialistinen tunteiden palo? Missä on se suoraselkäisyys valita oma elämäntapa? Missä on se yhteenkuuluvuuden tunne ja se tunne että suuremmalla joukolla rakennetaan parempaa yhteiskuntaa? Jääkö tämä kaikki omahyväisyden ja itsekeskeisyyden alle? Mitä muuta ihmisten elinympäristöön ja ymmärrykseen mahtuu kuin oma napa? Joka tuntuu olevan niin suuri ettei sen takaa näy mitään muuta.
Jokaisessa päivittäisessä päätöksessä kannattaa kysyä itseltään:”Tarvitko vai haluatko?” Vasta sitten kun ihminen ei halua yhteiskunnalta mitään, hän on vapaa!!
”Vasta sitten kun ihminen ei halua yhteiskunnalta mitään, hän on vapaa!!”
Hmm…Sanot hieman samoin kuin historoitsija ja taloustieteilijä Anthony Sutton
https://blogit.mvlehti.net/anle/wp-content/uploads/sites/34/2018/05/Suuret-sitaatit-Anthony-Sutton-6-768×576.jpg
Mutta arvaapas, kannattaako yksikään (vallanhimoinen) poliitikko mukaan lukien kolumnisti (ps) tätä…
Työväestö on tolloa sakkia. Marssivat ”oikeuksiensa” puolesta ja samalla äänestävät ehdokkaita, jotka matuttavat tätä maata vieden työväestön ahtaammalle mm. matalapalkkatöiden ja vähenevän sosiaaliturvan myötä. Terve menoa vaan.
https://blogit.mvlehti.net/anle/2018/03/07/lisaa-matalapalkka-alojen-tyopaikkoja-suomeen/
Niin, Kokoomus ja Keskusta täysiä populistipuolueita.
Kun tätä politiikkaa seuraa ei voi kuin ihmetellä miten vähällä järjellä tätä maata johdetaan.
Narsistiset pyrkyrit nuolevat Bilderbergin eliitin persettä hillotolpan toivossa.
Kansasta ja isänmaasta viis.
Nk. ”Työväellä” on aina sähköt poikki järkeen. Erityisesti Sosiaalidemokraateilla 100-vuotta sitten, jolloin punikit ryhtyivät silloisen laillisen Suomen itsenäisyys hallituksen kaatoon vallankaappauksella, johon he saivat yllykettä ja yllytystä Venäjän Bolsevikeilta aina niin pitkälle, että itse tuleva Neuvostoliiton hirmuhallitsija Josif Stalin (1878-1953) kävi sosiaalidemokraattien kokouksessa potkimassa perseelle hitaasti käynnistyvän vallankumouksen saattamiseksi täyteen vauhtiin. Mitä tulee jo ennen varsinaisen Vapaussodan alkamista, punikit murhasivat ainakin 180 ihmistä mielivaltaisesti kautta Suomen – ei sikäli mielivaltaisesti, että he olivat ”kapitalisteja” ja ”porvareita” tai isoja pösöjä – vaan uhreiksi joutuivat aivan tavalliset ihmiset, jotka olisivat lukeutuneet valkoisiin tulevassa sisällissodassa. Katkerat ja kateelliset punaiset kävivät lukuisilla pikku -paikkakunnilla henkilökohtaisten kaunojen perusteella varsinaisten ”maanomistajien” eli talonpoikien ja kauppiaiden kimppuun, vaikka kyseessä olivat muutamat aarit ja parhaimmillaan hehtaari pari tai sekatavarakauppias, joka kansan verta imevinä katsottiin väh. entisen suuruudenpäiviensä kokoiseksi Stockmaniksi.
Sosialistiset ja kommunistiset puolueet ovat itse asiassa alastomia rikollisjärjestöjä, jotka ovat korotettuja puolueen asemaan ja sontatunkion päälle kiekumaan korkeista humaaneista, tasa-arvon, veljeyden ja rauhan asian puolesta puhujina, mutta heidän edes ottamuksiaan historian kautta katsottuna on irvokkaassa ja suorastaa makaaberissa ristiriidassa sen kanssa mitä he puhuvat ja huutavat punaisten lippujen ja vihaa tihkuvien banderoliensa alla.
Ison Kirjan toteamus sopii punaisiin niskalaukaus -humanisteihin kuin iso punainen nenä päähän.
”Älkää katsoko heidän suutaan, katsokaa heidän käsiään.”
Niitä käsiä, jotka ovat veren punaamia ja diktatuurisen hirmuhallinnon rauta kouraisen ihmisoikeuksien ja ent. länsimaisen vapaan demokratian periaatteiden niskojen nurin vääntäjän, joka käy kuin leikki paljon tehneiden käsien kokemuksella ja rutiinilla.