Kiinaan suhtaudutaan nyt suopeammin kuin Yhdysvaltoihin suurimmassa osassa maita, jotka osallistuivat uuteen maailmanlaajuiseen mielipidekyselyyn. Tämä on ensimmäinen kerta, kun amerikkalainen tutkimuslaitos Pew Research Center on kirjannut tällaisen tuloksen.
BBC:n raportoimassa Pew’n kyselyssä haastateltiin yli 42 000 ihmistä 36 maassa helmikuun ja toukokuun välisenä aikana. Näistä maista 25:ssä niiden osuus, joilla oli positiivinen kuva Kiinasta, oli suurempi kuin niiden, jotka suhtautuivat positiivisesti Yhdysvaltoihin.
Tutkijoiden mukaan Kiinan suosio on saavuttanut ennätyslukemat useissa maissa, kun taas näkemykset Yhdysvalloista ovat heikentyneet. Maista, joissa on tapahtunut suurin siirtymä Kiinan eduksi, mainitaan muun muassa Espanja, Indonesia, Italia, Kreikka ja Kanada.
Vain kuudessa tämän vuoden kyselyyn osallistuneessa maassa suhtaudutaan edelleen positiivisemmin Yhdysvaltoihin kuin Kiinaan: Puolassa, Filippiineillä, Etelä-Koreassa, Intiassa, Japanissa ja Israelissa.
Erillisessä vertailussa, jossa seurattiin 20 maata vuosittain vuodesta 2023 lähtien, positiivisten mielipiteiden mediaaniosuus Yhdysvalloista laski vuoden 2023 58 prosentista 36 prosenttiin vuonna 2026. Samalla ajanjaksolla Kiinan mediaani nousi 32 prosentista 46 prosenttiin.
Ennätyskorkeita myönteisiä lukuja Kiinalle kirjattiin muun muassa Italiassa, Espanjassa, Kolumbiassa, Meksikossa, Indonesiassa, Malesiassa, Nigeriassa ja Turkissa. Keskituloisilla mailla oli yleisesti ottaen positiivisempi kuva Kiinasta, kun taas rikkaammat maat olivat usein negatiivisempia. Singapore oli poikkeus, jossa yhdistyivät korkea tulotaso ja erittäin positiivinen kuva Kiinasta.
Erot Aasian ja Tyynenmeren alueen sisällä olivat suuria. Noin 90 prosentilla Pakistanin vastaajista oli positiivinen kuva Kiinasta, kun taas Japanissa luku oli vain 11 prosenttia.
Heikompi luottamus Trumpiin
Vastaajilta kysyttiin myös heidän luottamustaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpiin ja Kiinan johtaja Xi Jinpingiin maailman asioiden hoidossa. Luottamus oli yleisesti ottaen alhainen kumpaankin, mutta monet maat ilmaisivat suurempaa luottamusta Xihin kuin Trumpiin.
Luottamus Xihin oli korkeinta Pakistanissa (83 prosenttia) ja alhaisinta Japanissa (7 prosenttia). Trumpin kohdalla vastaavat ääripäät olivat 68 prosenttia Filippiineillä ja 4 prosenttia Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa.
Yhdysvaltojen nähtiin edelleen kunnioittavan kansalaisten henkilökohtaisia vapauksia enemmän kuin Kiinan, mutta ero on kaventunut. Useissa keskituloisissa maissa mediaani 75 prosenttia sanoi Yhdysvaltojen sekaantuvan paljon tai melko paljon muiden maiden asioihin, kun taas Kiinan kohdalla luku oli 45 prosenttia.
Tutkijat viittaavat Yhdysvaltain politiikan arvaamattomuuteen, mukaan lukien pakkokeinojen käyttöön ja taloudellisiin seurauksiin, yhtenä selityksenä muutokselle. Kysely alkoi pian sen jälkeen, kun Trump voimisti retoriikkaansa Grönlannin liittämisestä ja kun Yhdysvallat otti kiinni Venezuelan johtajan Nicolás Maduron. Kenttätyöjakson aikana Yhdysvallat ryhtyi myös sotaan Iranin kanssa.
Tucker Carlson väittää, että Lähi-idän sotien jättämä kaaos ei ole epäonnistuminen, vaan strateginen lopputulos, joka heikentää Israelin alueellisia kilpailijoita – vahingoittaen samalla Eurooppaa siirtolaisuuden, energiakriisien ja poliittisen pirstaloitumisen kautta. Lausunto on peräisin hänen laajasta maaliskuisesta monologistaan Iranin sodasta, mutta se on saanut uutta huomiota konfliktin kärjistyessä uudelleen.
X-palvelussa nyt kiertävällä videoklipillä amerikkalainen mediapersoona sanoo, ettei Israelin tavoitteena Iranissa ole ydinohjelman lopettaminen eikä järjestelmällinen vallanvaihto. Sen sijaan Carlson väittää, että tavoitteena on pitkittynyt kaaostila, jossa jokainen potentiaalinen kilpailija on sisäisten ja etnisten konfliktien kourissa.
Video ei ole uusi tallenne. Se on peräisin yli 100-minuuttisesta monologista ”Tucker Carlson Responds to Israel’s War on Iran”, joka julkaistiin Carlsonin virallisella kanavalla 2. maaliskuuta 2026, kaksi päivää sen jälkeen, kun Yhdysvallat ja Israel aloittivat sodan Irania vastaan. Nordic Times on aiemmin käsitellyt ohjelman laajempaa teesiä siitä, että sotaa ajavat pikemminkin Israelin kuin Yhdysvaltojen edut.
Läpi ohjelman Carlson käsittelee neljää kysymystä: miksi sota alkoi, mikä on sen tarkoitus, mihin se johtaa ja miten Yhdysvaltojen tulisi vastata. Hänen lausuntonsa Euroopasta tulee toisessa osiossa, jossa hän pyrkii tunnistamaan sen, mitä hän pitää Israelin strategisena tavoitteena. Tämän jälkeen hän omistaa suurimman osan ohjelmasta sodan seurauksille Iranille, Persianlahden valtioille, energiamarkkinoille ja Yhdysvaltojen asemalle.
Carlsonin keskeinen teesi on, että sota tulisi ymmärtää pyrkimyksenä vakiinnuttaa Israelin dominanssi alueella, ei rajoitettuna iskuna Iranin ydinohjelmaan. Hän lopettaa kehottamalla Yhdysvaltoja julistautumaan voittajaksi, jättämään sodan ja ilmoittamaan Israelin hallitukselle, ettei se hallitse Amerikan ulkopolitiikkaa.
”Todellinen tavoite on kaaos”
Carlson luettelee Syyrian, Libyan, Irakin ja Somalian esimerkkeinä valtioista, jotka on jätetty jakautuneiksi ja heikentyneiksi sodan tai ulkomaisen intervention jälkeen.
— Todellinen tavoite on kaaos, toimintahäiriö ja avoin haava, joka kestää sukupolvia. Todellinen tavoite on tuho itsessään, hän sanoo.
Hänen argumenttinsa on, että sisällissodassa itsensä uuvuttava maa ei voi vastustaa naapurivallan sotilaallisia tai alueellisia pyrkimyksiä.
— Mikä tahansa potentiaalinen kilpailija vallallesi on niin uppoutunut oman maansa heimojen välisiin ja etnisiin konflikteihin, ettei sillä ole kykyä vastustaa alueellista laajentumistasi, Carlson sanoo.
Donald Trump ja Benjamin Netanjahu Valkoisessa talossa helmikuussa 2025. Kuva: Dan Scavino/White House/Public domain.
Tästä hän vetää johtopäätöksensä Euroopasta. Valtioita tuhoavat sodat ajavat suuria väestöliikkeitä pohjoiseen, kun taas Euroopan energiahuolto ja talous altistuvat uusille sokeille.
— Siirtolaiskriisit Euroopassa tuhoavat Eurooppaa entisestään. Se on aina ollut Israelin tavoite: tuhota Eurooppa, Carlson sanoo.
Pysyi väitteensä takana Bloombergin tentissä
Väite ei ollut kertaluonteinen huomautus, josta Carlson olisi myöhemmin sanoutunut irti. Bloombergin 17. heinäkuuta julkaisemassa haastattelussa Mishal Husain palasi lausuntoon ja kysyi, tarkoittiko hän todella, että Israelin tavoitteena oli Euroopan tuhoaminen.
— Netanjahu tarkoittaa sitä. Hän on sanonut sen, Carlson vastasi.
Kun Husain kysyi, missä Israelin pääministeri oli sanonut sellaista, Carlson viittasi ”Roomaan” ja tulkitsi sen viittaukseksi kristilliseen Eurooppaan. Hän näyttää viitanneen marraskuussa 2025 julkaistuun lausuntoon, jossa Benjamin Netanjahu sanoo lukevansa historioitsija Barry Straussin kirjaa Jews vs. Rome. Kysyttäessä miksi hän valitsi sen, Netanjahu vastaa: ”Hävisimme sen kerran, luulen, että meidän on voitettava seuraava.”
Netanjahu ei suoraan sano, että nyky-Eurooppa olisi vihollinen. Carlson kuitenkin tulkitsee huomautuksen nykyaikaiseksi poliittiseksi signaaliksi ja kysyy, miksi sota Roomaa vastaan vuonna 70 jKr. olisi muuten merkityksellinen nykyiselle valtionpäämiehelle.
Argumentin takana olevat strategia-asiakirjat
Carlsonin kauaskantoinen johtopäätös Euroopasta ei esiinny missään julkisessa Israelin doktriinissa. On kuitenkin olemassa dokumentoituja esimerkkejä strategioista, joissa pirstoutuneita tai vakavasti heikentyneitä naapurivaltioita on pidetty Israelille edullisina.
Tunnetuin esimerkki on strategiapaperi A Clean Break vuodelta 1996, jonka ryhmä amerikkalaisia neokonservatiiveja kirjoitti tulevalle Netanjahun hallitukselle. Siinä Saddam Husseinin poistamista kuvattiin tärkeäksi Israelin strategiseksi tavoitteeksi, kun taas Syyriaa oli tarkoitus heikentää ja painostaa alueellisten liittoutumien ja sijaissotijoiden kautta.
Savua nousee Teheranin yllä Israelin iskujen jälkeen kesäkuussa 2025. Kuva: Mohammadjavad Alikhani/Mehr News Agency/CC BY 4.0.
Tällä lähestymistavalla on myös nykyajan rinnakkaisilmiöitä. Reuters raportoi helmikuussa 2025, että Israel yritti suostutella Yhdysvaltoja pitämään Syyrian ”heikkona ja hajautettuna”. Kyiv Independent uutisoi Reutersin selonteosta. Lähteiden mukaan strategian tarkoituksena oli vastustaa Turkin kasvavaa vaikutusvaltaa Bashar al-Assadin lankeamisen jälkeen.
Israelin sekaantuminen Syyrian tilanteeseen ei rajoittunut diplomaattiseen painostukseen. Israelin entinen armeijan komentaja Gadi Eisenkot vahvisti vuonna 2019, että Israel oli toimittanut aseita Syyrian kapinallisryhmille. Myönnytys antoi tukea aiemmille raporteille salaisesta ohjelmasta, joka tarjosi rahaa, aseita ja tarvikkeita ryhmille Etelä-Syyriassa.
Netanjahu itse argumentoi saman lähestymistavan puolesta Yhdysvaltain kongressille vuonna 2002. Virallisen pöytäkirjan mukaan hän sanoi, että Saddam Hussein oli kiistatta poistettava. Hän ennusti, että vallanvaihdolla olisi ”valtavia positiivisia jälkivaikutuksia” koko alueella.
Lopputulos oli toinen. Irakin sotaa seurasi valtion romahdus, uskonnollisten ryhmien välinen väkivalta ja suuret pakolaisvirrat. Syyrian ja Libyan sodat voimistivat sitten painetta Eurooppaa kohtaan. Vuonna 2015 yli miljoona pakolaista ja siirtolaista saapui Eurooppaan ja lähes 4 000 ihmistä kuoli matkalla, kuten UNHCR raportoi. Suurimmat ryhmät tulivat Syyriasta, Afganistanista ja Irakista – kolmesta maasta, joita leimasivat sota, ulkomaiset interventiot ja valtion romahdus.
Carlsonin kuvaama ketju – sota, valtion romahdus ja siirtolaisuus kohti Eurooppaa – on siis dokumentoitu. Hänen kauaskantoisempi johtopäätöksensä siitä, että Euroopan heikentäminen itsessään on perimmäinen tavoite, on hänen oma geopoliittinen tulkintansa. Samaan aikaan EU on edelleen Israelin suurin kauppakumppani ja sen osuus Israelin tavarakaupasta oli 31,7 prosenttia vuonna 2025 Euroopan komission mukaan.
Sota, joka on levinnyt
Carlsonin varoitus on saanut uutta merkitystä monologin jälkeisen kehityksen myötä. Yhdysvaltojen ja Israelin 28. helmikuuta aloittama sota on viiden kuukauden aikana vetänyt mukaansa Iranin, Libanonin, Irakin ja useita Persianlahden valtioita. Kuten Associated Press raportoi, taisteluihin on kuulunut iskuja merenkulkua vastaan ja häiriöitä Hormuzinsalmessa, millä on vaikutuksia energian ja hyödykkeiden hintoihin kauas alueen ulkopuolelle.
Hyväksyipä Carlsonin johtopäätöksen tarkoituksesta tai ei, hänen argumenttinsa osoittaa toistuvaan malliin: kun valtioita Lähi-idässä tuhotaan, kustannukset eivät jää sinne. Ne siirtyvät pakolaisvirtojen, energiapulan, inflaation ja poliittisten konfliktien kautta – ja Eurooppa on toistuvasti kantanut niistä suuren osan.
PEKING (Xinhua) -- Kiina on päättänyt tiukentaa Yhdysvaltoihin suuntautuvaa lennokkeihin liittyvien kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaa, kauppaministeriö ilmoitti keskiviikkona.
Toimenpide tehtiin kansallisen turvallisuuden ja etujen turvaamiseksi sekä kansainvälisten velvoitteiden, mukaan lukien leviämisen estämisen, täyttämiseksi, ministeriö totesi.
Lennokkien, niiden keskeisten komponenttien ja niihin liittyvän teknologian vientiin, joka sisältyy maan kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaluetteloon, sovelletaan tiukkaa tapauskohtaista tarkastelua, kun ne on suunnattu Yhdysvaltoihin. Tällainen vienti ei ole oikeutettu vientilupien helpottamistoimenpiteisiin.
Norjan Tydalissa sijaitseva datakeskus on allekirjoittanut 16 vuoden sopimuksen tekoälykapasiteetista, jonka arvon kerrotaan olevan noin 4,7 miljardia dollaria (4,1 miljardia euroa). Laitos tarjoaa laskentatehoa toistaiseksi nimeämättömälle yhdysvaltalaiselle tekoälylaboratoriolle.
Sopimus allekirjoitettiin Nasdaq-listatun Bitdeerin omistaman Tydal Data Centerin ja Volta Infrastructuren tytäryhtiön Volta Tydalin välillä.
Bitdeerin lehdistötiedotteen mukaan sopimus edustaa 4,7 miljardin dollarin (4,1 miljardin euron) sopimustuloja 16 vuoden aikana. Datakeskus sijaitsee Trøndelagissa, Keski-Norjassa.
Norjalainen talouslehti E24 uutisoi, että sopimusta voidaan jatkaa vielä kahdeksalla vuodella, minkä yhtiö sanoo nostavan sen kokonaisarvoa merkittävästi.
Sopimuksen mukainen kapasiteetti on 121 megawattia IT-laitteille, ja kokonaisasennettu teho on noin 133 megawattia.
Volta kertoo varustavansa laitoksen Nvidian näytönohjaimilla ja vuokraavansa laskentakapasiteettia suurelle yhdysvaltalaiselle tekoälylaboratoriolle, jonka nimeä ei ole julkistettu.
Tydal Data Centeriä käytettiin aiemmin kryptovaluutan louhintaan, mutta nyt se muutetaan tekoälytoimintoja varten.
Ensimmäisen vaiheen on määrä valmistua vuoden 2026 loppuun mennessä ja toisen vaiheen vuoden 2027 ensimmäisellä neljänneksellä, E24 kertoo.
Yhtiön mukaan laitoksella on tällä hetkellä noin 50 vakituista työntekijää, ja se odottaa luvun nousevan noin sataan, kun laajennus on valmis.
Tydal korostaa verkkosivuillaan paikallista vesivoimaa, luonnollista jäähdytystä ja useita kuituyhteyksiä toimintansa etuina.
Laskentatehosta tulee strategista infrastruktuuria
Sopimus on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka kilpailu tekoälykapasiteetista on siirtymässä kielimalleista ja ohjelmistoista sähköön, näytönohjaimiin ja datakeskuksiin.
Norjalaiselle kunnalle investointi tuo sekä työpaikkoja että investointeja, mutta myös pitkäaikaisen tarpeen verkkokapasiteetille ja muulle infrastruktuurille.
Loppuasiakasta ei ole paljastettu. Jää siksi nähtäväksi, kuinka suuri paikallinen taloudellinen vaikutus on ja kuinka nopeasti suunnitellut rakennusvaiheet saadaan päätökseen.
Sopimuksen koko kuitenkin asettaa Tydalin tekoälyteollisuuden nyt tarvitsemien fyysisten infrastruktuurien suurempien pohjoismaisten investointien joukkoon.
Yhdysvaltain armeijan raportoidaan kuluttaneen suurimman osan ATACMS- ja PrSM-ohjuksistaan Iranin vastaisen sodan aikana. Inventaariotietoihin perehtyneiden lähteiden mukaan varastot ovat pahasti koetuksella, mikä rajoittaa armeijan toimintavapautta uusissa kriiseissä.
Reutersin mukaan Yhdysvaltain armeija on kuluttanut suurimman osan maailmanlaajuisesta maasta laukaistavien ATACMS- ja PrSM-tarkkuusohjusten varastostaan.
Kaksi inventaariotietoihin perehtynyttä henkilöä kertoo uutistoimistolle, että lähes kaikki kyseisen tyyppiset ohjukset on käytetty viisi kuukautta kestäneen sodan aikana.
ATACMS on armeijan pitkän kantaman ohjus, jota laukaistaan muun muassa HIMARS-laveteilta. PrSM on sen pidemmän kantaman seuraaja. Aseet mahdollistavat iskut etäältä ja vähentävät tarvetta lähettää miehitettyjä taistelukoneita ilmatorjunnalla suojattuja kohteita vastaan.
Jäljellä olevien ohjusten määriä ei ole julkistettu, mutta Reuters kuvailee myös, kuinka Yhdysvaltain keskusoikeuden esikunta, CENTCOM, on täydentänyt varastojaan ohjuksilla muista Yhdysvaltain varastoista eri puolilta maailmaa.
Täydennykset osoittavat, että tiedot eivät kata koko Yhdysvaltain pitkän kantaman asearsenaalia, mutta armeijan ATACMS- ja PrSM-varastot ovat joutuneet kovaan paineeseen.
M142 HIMARS laukaisee raketin Nordic Strike -harjoituksessa. Kuva: US Army
Useat ohjusvarastot paineen alla
Myös muiden ohjusvarastojen raportoidaan hupenevan.
Reuters raportoi, että hieman alle puolet Yhdysvaltain Tomahawk-ohjusvarastosta on käytetty sodan alkamisen jälkeen, mutta toteaa, ettei lukua ole voitu vahvistaa riippumattomasti.
Strategisten ja kansainvälisten tutkimusten keskus CSIS arvioi kuitenkin, että Yhdysvalloilla on yhä tarpeeksi ohjuksia taisteluiden jatkamiseen Lähi-idässä.
Pienentyneet varastot voivat silti rajoittaa Yhdysvaltain liikkumavaraa suuremmassa konfliktissa, esimerkiksi Tyynenmeren alueella.
Pentagon kuitenkin kiistää kuvan ehtyneestä arsenaalista. Puolustusministeriön edustaja Sean Parnell sanoo Yhdysvalloilla olevan suorituskykyä presidentin operaatioihin ja laaja arsenaali, joka on tarkoitettu suojelemaan maan etuja.
