Torstai on toivoa täynnä tai ainakin niin luulin, kun raskaan työpäivän jälkeen raahauduin kotiin. Mikä onkaan sen mukavampaa, kuin kurvata suoraan sohvalle, nostaa jalat kohoasentoon ja avata televisio. Tämä oli virheliike, sillä osuin juuri sopivasti avaamaan tv:n eduskunnan kyselytunnin aikana. Kuka muistaa vielä koulutuslupauksen, jonka keskusta ja kokoomus 2015 eduskuntavaalien alla lupasivat: ”Koulutuksesta ei leikata”. Toisin kävi, opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen johdolla ei pelkästään tyydytty leikkaamaan. Sanni on johdon mukaisesti huonontanut kantasuomalaisten asemaa opetuksen piirissä, mutta miksi?
Hallituskauden suurin koulutuksen uudistus hyväksyttiin 30.6.2017. Meille luvattiin: ”Ammatillisen koulutuksen reformi vahvistaa suomalaista ammattiosaamista. Sen ydinasioita ovat henkilökohtaiset opintopolut, laaja-alainen osaaminen sekä tiivis yhteistyö työelämän kanssa. Näin vahvistetaan opiskelijoiden työllistymistä ja tuetaan sujuvaa siirtymistä jatko-opintoihin. Uudistettu ammatillinen koulutus vastaa osuvasti ja tehokkaasti yritysten ja työelämän nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin” ministeri Sanni Grahn-Laasonen. Kuinkas sitten kävikään?
Amis 2018 kyselytutkimuksen mukaan lähes joka neljäs ammattiin opiskeleva ei ole tyytyväinen saamaansa opetukseen. Tyytymättömyyttä aiheuttaa muun muassa työrauhan puute oppitunneilla ja lähiopetuksen vähäisyys. Lähes puolet ammattiin opiskelevista toivoo, että opettajilla olisi enemmän aikaa kahdenkeskiseen keskusteluun. Nämä ovat siis kaikki niitä asioita, joita ammattikouluopiskelijoille luvattiin.
Tämän hienon reformin tarkoitus oli, että tyytyväisyys nousee ja lopettamisriski vähenee – Toisin kävi. Joka viides ammattiin opiskeleva kertoo harkinneensa opintojen lopettamista. Ennen uudistusta 2016 opintojen lopettamista oli pohtinut joka kymmenes ja tämä oli silloin ongelma. Miten meni niin kuin omasta mielestäsi tämä juttu, Ministeri Grahn-Laasonen?
Hälyttävintä on se, miten ministeri on vastannut kritiikkiin. Rahaa kuulemma on jaettu 1,8 miljardia, mutta syy on koulujen. Opetustilat ja laitteet syövät valtaosan määrärahoista. Mikäli ministeri olisi tehnyt edes hetken jotain rehellistä työtä ja ollut duunarina, niin hän varmasti tietäisi, että suurin osa työstä tehdään koneilla ja laitteilla. Mikäli tarve koulutuksessa on vastata työelämän tarpeisiin, niin uusiin opetus- ja tuotantovälineisiin pitää investoida. Nyt on turha syyllistää kouluja siitä, että ne yrittävät noudattaa reformia, jonka hallitus on suoltanut ulos.
Tässä hallituksessa on se vika, että kaikki massiiviset uudistukset toteutetaan vain sen takia, että halutaan leikata kuluja. Tuntuu siltä, että kenelläkään ei ole ymmärrystä suurten uudistusten vaikutuksista ja käynnistysvaikeuksista. Kaikkien suurten julkisten uudistusten luonne on, että käynnistysvaihe imee enemmän rahaa ja resursseja. Tämä sama kaava toimii myös liike-elämässä. Ensin on investoitava, kunnes toiminta on hioutunut ja vasta sitten se alkaa tuottaa tulosta.
Suuren ammattikoulu-uudistuksen alkumetrit ovat taanneet, että suomalainen elinkeinoelämä ei saa pätevää henkilöstöä. Samaan aikaan on suuria alueellisia ongelmia työvoiman saatavuuden kanssa. Suomessa on siis satojatuhansia työttömiä, jotka eivät saa muuntokoulutusta ja ammattikouluputkea halutaan tukkia tavalla tai toisella. Tämä tuo eittämättä mieleen, että tässä tasoitetaan tietä seuraavalle hallitukselle, jotta saatavuusharkinta saataisiin poistettua ja työmarkkinat vapautuisivat myös kolmansien maiden halpatyövoimalle.
Moni ei ole vielä ymmärtänyt sitä, että uudistuksen tuoma koulutussopimus takaa sen, että työharjoittelu ja työelämässä oppiminen pitenee ja ilmaista työvoimaa riittää. Koska uudistus sisältää ajatuksen, että harjoitteluajalla ei ole ylärajaa. Huomatkaa, että koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa opiskelija ei ole työsuhteessa, eikä hänelle makseta palkkaa eikä muuta vastiketta. Oppisopimuskoulutuksessa taas opiskelijalla on oikeus työehtosopimuksen mukaiseen palkkaan. Tulevaisuudessa työpaikoilla voisi periaatteessa olla kolmenlaisia työntekijöitä: yrityksen palkkaamia työntekijöitä, koulutussopimusopiskelijoita ja oppisopimuksella työtä tekeviä, mikäli yritys haluaa lupaavan työntekijän kiinnittää itselleen rahalla. Moraalisesti koko homma haisee 2000-luvun orjamarkkinoille.
Väkisinkin tässä tulee kirjoittajalle mieleen, että tehdäänkö tämä tahallaan. Pidetäänkö meitä oikeasti pilkkanaan? En mielelläni viljele mitään salaliittoteorioita, mutta äkkiseltään tuntuu, että hallitus tekee kaikkensa vapauttaakseen työmarkkinat, jossa häviäjänä on suomalainen duunari. Varsinkin, jos hänellä on perhe ja velkainen asunto, niin muuttaminen työnperässä on mahdottomuus.
Hallituksen kolmen askeleen duunarit kyykkyyn ohjelma on siis melkein valmis.
- Koulutussopimus takaa ilmaisen työvoiman saatavuuden
- Irtisanomissuojan heikennys mahdollistaisi työntekijän vaihtamisen halvempaan
- Saatavuusharkinnan poistaminen takaisi halvan työvoiman
Harvoin on ollut Suomen historiassa näin paljon suomalaisia vihaava hallitus. Sivistys ja ammattiosaaminen ovat keskeinen osa Suomen kansallista tarinaa. Kaikkien mahdollisuudet kouluttautua taustasta riippumatta ja korkea osaaminen ovat rakentaneet Suomesta hyvinvointivaltion. Muuan viisas mies sanoi aikanaan seuraavasti: ”Valtio, joka tuhoaa maaperänsä, tuhoaa itsensä”. Nyt on selkeästi tarkoitus tuhota hyvinvointivaltio nimeltä Suomi.
Älä silti vaivu synkkyyteen, sillä nyt tehdyt virheet voidaan aina korjata. Sinä päätät kenelle annat mandaatin, jotta hyvinvointi Suomea voidaan lähteä jälleenrakentamaan, meille suomalaisille.






