Voimme unohtaa teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat. Päivän sana on teini-ikäiset feministikeppihevostelijat.
Viime perjantaina Vantaalla järjestetyt vuotuiset keppihevosten SM-kilpailut ovat niittäneet maailmanlaajuista mainetta. Tapahtuma keräsi noin 200 osallistujaa ja yleisöä noin tuhannen katselijan verran.
Tapahtuma on saanut näkyvyyttä Euroopan lisäksi myös Yhdysvalloissa, jossa siitä uutisoivat mm. Washington Post ja New York Post. Ensin mainitun lehden mukaan ”Keppihevosvillitys Suomessa on tyttövoiman ilmentymä”. Jälkimmäinen puolestaan kertoi suomalaisteinien ”sekoavan keppihevosista”.
Mistä tässä harrastuksessa sitten oikein on kyse? Ehkä kaikkein parhaan kuvan keppihevosmeiningistä saat katsomalla oheisen Euronewsin julkaiseman videon. Mikäli alla oleva Facebookissa julkaistu video ei näy, voit katsoa sen myös Euronewsin www-sivuilta.
Videolta näkee, kuinka keppihevosilla varustautuneet teinitytöt pomppivat kuin hevoset konsanaan esteradan läpi. Niin ikään teinitytöistä koostuva tuomaristo arvioi suorituksia asiantuntevan näköisesti, ja yleisökin näyttää hyvin pitkälti edustavan teinejä. Joukossa saattaa tosin olla muutamia kilpailijoiden vanhempia.
Useat maailmalla julkaistut artikkelit pohjautuvat uutistoimisto AP:n uutiseen, jossa on haastateltu keppihevosharrastajia. Uutisessa nostetaan esille harrastukseen liittyvä tyttöjen voimaannuttaminen ja tyttövoiman korostaminen.
– Mielestäni keppihevosharrastuksella on feministinen agenda. Poikia ei tule ja sano, mitä meidän pitää tehdä tai pomottele meitä. Joten mielestäni on olemassa eräänlainen (feministinen) näkökulma, toteaa lajin pioneeri Alisa Aarniomäki uutistoimisto AP:lle.
Teinit pitävät keppihevosten lippua korkealla nyt, kun vielä reilu vuosi sitten paljon julkisuudessa esillä olleet Loldiers of Odinien keppihevoset vaikuttavat kuolleen sukupuuttoon.
Rajansa kaikella. Jos tuonikäiset tyttölapset kirmaavat keppihevosten kanssa sen sijaan että opiskelisivat ja valmistautuisivat alkavaan elämäänsä, niin paljon on taannuttu 10 vuodessa. Nimittäin, on aika kun leikitään, on aika kun opiskellaan ja on aika kun tehdään töitä ja perustetaan perhe. Tosin, nykyaikana aika moni asia on mennyt päälelleen. Mietin tuota videota katsellessa että tuntevatko nuo tytöt olevansa alle 10 vuotiaita?
Rakas ihminen. On aika herätä tuosta valveuniesta missä elämän tarkoitus on ohjelmointi työelämään ja velkaorjuuteen.
Tuo on elämää, jos siitä nauttii. Vaikkakaan en näe tuota naisenergian ilmentymänä, niin en näe siinä mitään pahaakaan. Tuo ihmisiä yhteen, ei kuluta tolkuttomasti luonnonvaroja, nuoret tytöt opettelevat fyysisiä taitoja ja niin edelleen.
Keskitä mieluummin tarmosi siihen miten nykylapsia seksualisoidaan jo nuoresta asti. Se on paljon vaarallisempaa. Disneystä alkaa, s***iä ja seksuaalisia symboleita kaikkialla, Miley Cyrusit viettelevät ensin nuorison ja sitten muuntuvat kuin taikaiskusta hyperseksuaalisiksi rappiotaiteen edustajiksi. Ja sama Disney-sukupolvi seuraa perässä.
Sitten imetään joka viikonloppu eri teiniä ja paneskellaan miten sattuu. Ja tottakai viihdeteollisuus ja kulutusohjelmointi mukailevat tätä rappiota ja tiedottomuuden tilaa normaalina ja usein myös tavoiteltavana.
Jos se elämä ei ole jo alkanut nuorena ihmisenä, niin milloin se sitten oikein alkaa? Kun on tarpeeksi velkaa ja työtä? Siihen se elämä yleensä loppuu. Sama vuosi vain eletään vielä 50 kertaa ennenkuin heitetään luut kuppiin. Ympyrä sulkeutuu.
Feminismiä vastustava äiti
9
Miksi tämäkin kiva juttu piti TAAS sotkea kulttuurimarxismiin ja feminismiin? Keppareilla ja puuhevosilla on leikitty aina. Ratsastava ala-astetta käyvä tytär leikkii vielä ja se on tosiaan parempaa tekemistä omalla pihalla kuin tv saasta. Kädentaitojakin tulee harjoiteltua siinä samalla, kun heppoja valmistaa itse. Joskus tallileikeissä on mukana pikkuveli. Niinkuin ennen leikittiin kotia, jossa oli isän ja äidin roolit.
Tallilla hoituu hommat sitten oikeiden ponien ja suomenhevostenkin kanssa, missä käy muuten myös poikia.
Haluaisin tietää, kuka pakottaa meidät tähän sairaaseen median julistamaan FEMINISMIIN, joka on vähemmistöä? Omat lapseni ovat heppatyttö ja jääkiekkoa pelaavat pojat, ITSE ovat saaneet harrastuksensa valita. Terveessä kasvatuksessa ei tarvita tyttöjä ” voimaannuttavaa” ideologiaa, vaan perinteisiä perhearvoja unohtamatta rakkautta ja rajoja.
Useimmissa tutkituissa tapauksissa viikinkiajan lopun ja keskiajan Ruotsissa aikuisten kanssa haudatut lapset eivät olleet läheisiä biologisia sukulaisia. Tukholman yliopiston uusi tutkimus haastaa yleisen arkeologisen tulkinnan ja osoittaa, että sosiaaliset ja uskonnolliset periaatteet määrittivät usein sen, ketkä jakoivat haudan.
Tutkijat analysoivat DNA:ta 142 ihmisestä, jotka oli haudattu Sigtunaan, Jämtlannin Västerhusiin ja Skånen Fjälkingeen. Aineisto sisälsi 68 lasta ja nuorta sekä 74 aikuista 27 yksittäishaudasta ja 50 yhteishaudasta Science Advances -lehdessä julkaistun tieteellisen tutkimuksen mukaan.
Kun arkeologit ovat löytäneet aikuisen ja lapsen samasta haudasta, he ovat usein tulkinneet heidät vanhemmaksi ja lapseksi tai muiksi läheisiksi sukulaisiksi. DNA-tulokset osoittavat, että tämä selitys päti harvoin tutkittuun aineistoon, jopa sellaisilla hautausmailla, joilla monet haudatuista olivat tosiasiassa sukua toisilleen.
— Oletamme usein, että samassa haudassa oleva aikuinen ja lapsi ovat vanhempi ja lapsi, tai vähintäänkin läheisiä sukulaisia. Useimmissa tutkimissamme tapauksissa se ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, sanoo tutkimusta johtanut Maja Krzewińska Paleogenetiikan keskuksesta lehdistötiedotteessa.
Mainos:
Lapset noudattivat aikuisten hautaustapoja
Geneettinen materiaali mahdollisti myös sellaisten lasten biologisen sukupuolen määrittämisen, jotka olivat liian nuoria määritettäväksi luurangon perusteella. Tämän ansiosta tutkijat pystyivät selvittämään, noudattiko lasten sijoittelu hautausmailla samoja malleja kuin aikuisten.
Tulokset osoittavat, että pojat ja useimmat tytöt haudattiin samankaltaisten periaatteiden mukaisesti kuin aikuiset. Västerhusissa, jossa miehet ja naiset sijoitettiin yleensä hautausmaan eri puolille, lapset noudattivat samaa sukupuolen mukaan jaoteltua mallia.
— Lapsia ei näytetä kohdellun erillisenä kategoriana. Kuolemassa he noudattivat samoja sosiaalisia ja uskonnollisia periaatteita kuin aikuiset miehet ja naiset, sanoo Anders Götherström, molekyyliarkeologian professori ja hankkeen johtaja.
Tutkijat päättelevät, että sukupuoliroolit näyttävät vakiintuneen varhain, mutta korostavat samalla, että hautaustavat sallivat silti tiettyä joustavuutta. Löydökset viittaavat myös siihen, että laajennetut sukulaisuusverkostot ovat saattaneet olla tärkeitä varhaiskristillisten yhteisöjen järjestäytymisessä.
Poikkeuksellisen selkeä sukulaisuuskuvio löytyi erään nuoren naisen ympäriltä Västerhusin hautausmaalta, joka tunnetaan nimellä Nainen 56. DNA yhdisti hänet viiteen läheiseen sukulaiseen samalla hautausmaalla: hänen vanhempiinsa, veljeensä ja kahteen tyttäreensä. Heitä ei kuitenkaan ollut haudattu yhdessä hänen kanssaan, vaan eri puolille aluetta.
DNA-tutkimus muuttaa siten kuvaa keskiaikaisista yhteishautauksista. Vierekkäin lepäävät ihmiset eivät välttämättä kuuluneet samaan ydinperheeseen. Sen sijaan se paljastaa yhteiskunnan, jossa usko, sukupuoli ja sosiaalinen yhteisö saattoivat painaa biologista sukulaisuutta enemmän, kun kuolleet saatettiin lepoon, Tukholman yliopisto raportoi.
Venäläinen promoottori Say Agency on ilmoittanut räppäri Kanye Westin, joka esiintyy nykyään nimellä Ye, kahdesta konsertista Pietarissa lokakuussa.
Konsertit on määrä järjestää 10. ja 11. lokakuuta Gazprom Arenalla, johon mahtuu noin 80 000 katsojaa.
Say Agency vahvisti Venäjän valtiolliselle uutistoimisto RIA Novostille, että Ye/Kanye West esiintyy Pietarissa, Meduza raportoi. Myös Reuters kertoo Gazprom Arenan vahvistaneen suunnitelmat.
Liput maksavat 9 000 ruplasta ylöspäin, ja niitä voi ostaa erilliseltä lippusivustolta. Meduza raportoi, että seisomapaikka areenan kentällä maksaa 25 000 ruplaa, kun taas aitiopaikka voi maksaa jopa 160 000 ruplaa.
Mainos:
Kanye West vieraili Moskovassa vuonna 2024 venäläisen suunnittelijan Gosha Rubchinskiyn syntymäpäiväjuhlissa.
Tuolloiset raportit viittasivat mahdolliseen konserttiin Lužniki-stadionilla, mutta järjestäjät eivät koskaan vahvistaneet suunnitelmia, eikä esiintymistä tapahtunut.
Saatavilla olevat lähteet eivät tällä hetkellä sisällä Kanye Westin julkista lausuntoa siitä, toteutuvatko konsertit.
Elokuun kolmas torstai merkitsee perinteisesti sesongin alkua voimakkaan tuoksuiselle ruotsalaiselle hapansilakalle (surströmming). Ruotsalaisten sekä rakastama että vihaama fermentoitu kala omaa pitkän historian – erityisesti Pohjois-Ruotsissa.
Fermentointi eli hapattaminen on yksi ihmiskunnan vanhimmista tavoista valmistaa ja säilöä ruokaa. Esimerkiksi Ruotsin eteläosista löydetyt arkeologiset löydöt hapatustoiminnoista ajoittuvat 9 000 vuoden taakse.
Erityisesti kalan hapattaminen on ollut pitkään yleistä etenkin Pohjois- ja Länsi-Ruotsissa, Living Cultural Heritage -arkisto kirjoittaa. Suolattu ja hapatettu kala mainittiin jo vuonna 1572, ja vanhin tallennettu maininta sanasta surströmming on vuodelta 1732. Oli luonnollista valmistaa hapatettua kalaa silakasta, mutta myös muita kaloja käytettiin: särkeä, ahventa, siikaa, taimenta ja nieriää.
Vaikka hapansilakalla on hyvin ominainen haju, sana ”hapan” ei tarkoita, että tuote olisi pilalla tai mätä, vaan yksinkertaisesti sitä, että se on fermentoitu.
Mainos:
Suolattua ja hapatettua silakkaa
Suolaus oli myös yleinen tapa säilöä kalaa. Ero suolauksen ja hapattamisen välillä on suolan määrässä sekä itse käymisprosessissa. Suolasilakka sisältää suuren määrän suolaa, mikä estää kalan bakteereita käymästä ja siten säilöö sen. Hapansilakka taas sisältää vähemmän suolaa, jolloin sen annetaan fermentoitua.
Kustaa Vaasan suolapula
1500-luvulla Ruotsi kärsi suolapulasta, koska kuningas Kustaa Vaasan sanotaan hoitaneen huonosti luottonsa kauppakumppani Lyypekin kanssa, kertoo Hapansilakka-akatemia (Surströmming Academy). Rangaistuksena suolatoimituksia Ruotsiin rajoitettiin. Tämä puolestaan johti hapatetun kalan ja hapansilakan tuotannon huomattavaan kasvuun, koska niiden valmistukseen tarvittiin vähemmän suolaa.
Ruotsia koetteli toinen suolapula 1700-luvulla Englannin kanssa vallinneiden jännitteiden vuoksi. Pula johti suolasilakan tuotannon vähenemiseen ja hapansilakan lisääntymiseen.
Koivun tuohia ja tynnyreitä
Hapansilakan valmistamiseksi kala ensin puhdistettiin, suolattiin kevyesti tynnyrissä ja peitettiin koivun tuohella. Tynnyri suljettiin tiiviillä kannella. On viitteitä siitä, että tynnyri usein haudattiin maahan ja käymisprosessin annettiin tapahtua näin, minkä vuoksi kalaa kutsuttiin joskus ”haudatuksi kalaksi”. Muutoin tynnyreitä säilytettiin usein venevajoissa. Kala fermentoitui kesän aikana ja se syötiin syksyllä.
Hapansilakkakauden avajaiset Tennstopet-ravintolassa vuonna 1950. Kuva: Gunnar Lantz
Arkiruasta herkuksi
Hapansilakka oli aiemmin arkiruokaa, jota syötiin tavallisissa ja köyhissä kotitalouksissa, pääasiassa Pohjois-Ruotsin rannikolla. Aluksi sitä myytiin tynnyreissä, joissa se oli valmistettu, tai avoimissa astioissa, mutta Ruotsin teollistuessa kalaa alettiin myydä säilykepurkeissa.
1900-luvun jälkipuoliskolla ruotsalaiset alkoivat pitää hapansilakkaa herkkuna. Vuonna 1940 elokuun kolmas torstai säädettiin lailla hapansilakkapremiääriksi eli kauden avajaispäiväksi. Viranomaiset halusivat varmistaa, että kala oli fermentoitunut riittävästi ennen kuin sitä myytiin ja yleisö söi sitä. Laki pysyi voimassa vuoteen 1988 asti, mutta perinne säilyy edelleen, erityisesti Pohjois-Ruotsissa.
Ulvöniä kutsutaan usein hapansilakan saareksi, sillä siellä kalaa alettiin tuottaa suuremmassa mittakaavassa. Nykyään saarella ei ole teollista tuotantoa, mutta sen henki elää asukkaiden keskuudessa. Esimerkiksi Hapansilakka-akatemia perustettiin vuonna 1999 perinnön säilyttämiseksi. Nykyään saarella on museo, ja sesongin avaus on perinteinen kohokohta.
Myös muut kaupungit ylläpitävät perinteisiä juhlia. Nykyään Ruotsissa on yhdeksän suolaamoa, jotka tuottavat hapansilakkaa.
Nykyään puolet kaikesta hapansilakasta kulutetaan Dalälven-joen pohjoispuolella ja toinen puoli sen eteläpuolella, erityisesti Tukholmassa. Yli puolet hapansilakkaa syövistä tekee niin vain kerran vuodessa.
Brännvin kuuluu pöytään
Hapansilakan syöminen on juhlallinen tilaisuus, jolloin perhe ja ystävät kokoontuvat yhteen nauttimaan fermentoitua kalaa. Perinne elää, eikä syömistavassa ole tapahtunut suuria muutoksia.
Voimakkaan hajun vuoksi suositellaan, että purkki avataan ulkona, mutta näin ei tehty menneisyydessä. Kielen ja kansanperinteen laitoksen (Isof) tallennetun aineiston mukaan tämä ei olisi tehnyt kenestäkään ”aitoa hapansilakan syöjää”.
— Kansi avattiin ja annettiin miellyttävän ’sihinän’ levitä. Sitten hapansilakka otettiin suoraan purkista ja syötiin sellaisenaan, muistelivat Karin Wedin (s. 1884), Per Persson (s. 1891) ja Anders Liiv (s. 1881) Hedesundassa ja Valbossa, Gästriklandissa vuonna 1973 (Isof Uppsala, ULMA 29063).
Suoraan purkista syömisen ohella oli yleistä nauttia kalaa lisukkeiden kanssa. Niitä käytetään edelleen: keitettyä puikulaperunaa, rieskaa (tunnbröd), sipulisilppua ja kermaviiliä. Hapansilakka asetetaan usein rieskan päälle lisukkeiden kanssa, tai siitä voidaan tehdä hapansilakkarulla: leipä voidellaan ja kääritään kokoon.
Usein sen kanssa tarjoillaan snapseja, mutta myös olutta – toinen tapa, joka on säilynyt.
— Koko ajan sen kanssa juodaan brännviniä. Sanotaan, että todelliset hapansilakan ystävät syövät jopa 20 silakkaa, samat kertojat todistivat.
Perinteinen hapansilakkatarjoilu. Kuva: Robert Anders / CC BY 2.0
”Surströmming Challenge”
2010-luvulla hapansilakka tavoitti ulkomaisen yleisön, ei niinkään ruotsalaisena herkkuna, vaan sen ”haisevan” luonteen vuoksi. Sosiaalisessa mediassa hashtag ”stinkyfishchallenge” tuli suosituksi, kun ihmiset kuvasivat itseään avaamassa hapansilakkapurkkeja ja syömässä niitä.
Viraalileviäminen on tehnyt hapansilakasta tunnetumman osan ruotsalaista ruokakulttuuria, mikä on houkutellut ruokaharrastajia ja turisteja hapansilakkatapahtumiin.
Norja tuo lähes kaikki vihannesten siemenensä ulkomailta. Jos tuonti keskeytyy, monet tuottajat voivat nopeasti joutua vaikeuksiin tuotannon ylläpitämisessä, kertoo uusi siemenvalmiutta käsittelevä raportti.
Uusi FNI-raportti, Ilman siemeniä – ei ruokavalmiutta, on Fridtjof Nansen -instituutin, riippumattoman norjalaisen tutkimuslaitoksen, julkaisema. Se esittelee Innlandetissa vuosina 2025–2026 toteutetun siemenvalmiushankkeen, jota Norjan maatalousvirasto on tukenut.
Tavoitteena oli kerätä tietoa siementen ja lisäysaineiston saatavuudesta ja käytöstä sekä tutkia, miten paikallisesti sopeutetut viljelykasvit voivat vahvistaa paikallista omavaraisuutta ja ruokavalmiutta. Aineisto koostuu kartoituksesta, kyselytutkimuksesta, haastatteluista ja alueellisten sidosryhmien seminaarista.
Raportin mukaan siementen ja muun lisäysaineiston paikalliselle tuotannolle, varastoinnille ja jakelulle ei ole yhtenäistä strategiaa.
Mainos:
— Yksittäisiltä yrityksiltä ja verkostoilta löytyy joitakin aloitteita, mutta Norjassa ei tehdä järjestelmällistä suunnittelu- ja strategiatyötä siemenvalmiuden eteen, Fridtjof Nansen -instituutin vanhempi tutkija Regine Andersen kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK:lle.
Haavoittuvuus arvioidaan suurimmaksi vihannesten kohdalla, joissa tuontiriippuvuus on korkea, hybridilajikkeet hallitsevat ja norjalainen kasvinjalostus on lähes olematonta.
Riippuvuus tuonnista
Norja tuo 99,6 prosenttia maassa käytettävistä vihannesten siemenistä. Tämä riippuvuus tekee vihannestuotannosta erityisen haavoittuvaa, jos kauppa ja kuljetukset häiriintyvät vakavassa kriisissä.
Viljan ja perunan osalta tilannetta kuvataan vähemmän haavoittuvaksi, osittain siksi, että Norjalla on omaa lajikekehitystä ja sertifioitua siementuotantoa. Sielläkin valmius riippuu kuitenkin varastoinnista, siementen puhdistuksesta, kuivauksesta, kasvinsuojelusta ja toimivista laitteista.
Tutkijat korostavat, että valmius ei ole vain sitä, että varastossa on siemenpusseja. Jos siemeniä ei voida lisätä, laadunvarmistaa, varastoida, jaella ja kasvattaa paikallisesti, saatavuus pysyy epävarmana. Raportti suositteleekin, että siemenvalmius sisällytetään valtakunnalliseen, alueelliseen ja kunnalliseen valmiussuunnitteluun.
— Siemenet voivat olla varastossa, mutta jos viljelijät eristetään ulkopuolisista siementoimituksista, on tärkeää pystyä tuottamaan ja jakelemaan siemeniä paikallisesti, hän sanoo.
Miksi?
Siksi!
Rajansa kaikella. Jos tuonikäiset tyttölapset kirmaavat keppihevosten kanssa sen sijaan että opiskelisivat ja valmistautuisivat alkavaan elämäänsä, niin paljon on taannuttu 10 vuodessa. Nimittäin, on aika kun leikitään, on aika kun opiskellaan ja on aika kun tehdään töitä ja perustetaan perhe. Tosin, nykyaikana aika moni asia on mennyt päälelleen. Mietin tuota videota katsellessa että tuntevatko nuo tytöt olevansa alle 10 vuotiaita?
Rakas ihminen. On aika herätä tuosta valveuniesta missä elämän tarkoitus on ohjelmointi työelämään ja velkaorjuuteen.
Tuo on elämää, jos siitä nauttii. Vaikkakaan en näe tuota naisenergian ilmentymänä, niin en näe siinä mitään pahaakaan. Tuo ihmisiä yhteen, ei kuluta tolkuttomasti luonnonvaroja, nuoret tytöt opettelevat fyysisiä taitoja ja niin edelleen.
Keskitä mieluummin tarmosi siihen miten nykylapsia seksualisoidaan jo nuoresta asti. Se on paljon vaarallisempaa. Disneystä alkaa, s***iä ja seksuaalisia symboleita kaikkialla, Miley Cyrusit viettelevät ensin nuorison ja sitten muuntuvat kuin taikaiskusta hyperseksuaalisiksi rappiotaiteen edustajiksi. Ja sama Disney-sukupolvi seuraa perässä.
Sitten imetään joka viikonloppu eri teiniä ja paneskellaan miten sattuu. Ja tottakai viihdeteollisuus ja kulutusohjelmointi mukailevat tätä rappiota ja tiedottomuuden tilaa normaalina ja usein myös tavoiteltavana.
Jos se elämä ei ole jo alkanut nuorena ihmisenä, niin milloin se sitten oikein alkaa? Kun on tarpeeksi velkaa ja työtä? Siihen se elämä yleensä loppuu. Sama vuosi vain eletään vielä 50 kertaa ennenkuin heitetään luut kuppiin. Ympyrä sulkeutuu.
Miksi tämäkin kiva juttu piti TAAS sotkea kulttuurimarxismiin ja feminismiin? Keppareilla ja puuhevosilla on leikitty aina. Ratsastava ala-astetta käyvä tytär leikkii vielä ja se on tosiaan parempaa tekemistä omalla pihalla kuin tv saasta. Kädentaitojakin tulee harjoiteltua siinä samalla, kun heppoja valmistaa itse. Joskus tallileikeissä on mukana pikkuveli. Niinkuin ennen leikittiin kotia, jossa oli isän ja äidin roolit.
Tallilla hoituu hommat sitten oikeiden ponien ja suomenhevostenkin kanssa, missä käy muuten myös poikia.
Haluaisin tietää, kuka pakottaa meidät tähän sairaaseen median julistamaan FEMINISMIIN, joka on vähemmistöä? Omat lapseni ovat heppatyttö ja jääkiekkoa pelaavat pojat, ITSE ovat saaneet harrastuksensa valita. Terveessä kasvatuksessa ei tarvita tyttöjä ” voimaannuttavaa” ideologiaa, vaan perinteisiä perhearvoja unohtamatta rakkautta ja rajoja.