Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
jokohan suvakit ovat toipuneet orgasmeistaan?
Jari Aarnio pääsee vapaalle – kihlakunnansyyttäjä ”En avaa tässä vaiheessa rikosnimikettä tarkemmin”
Mietikää järjellä tätä asiaa
ilja pysyy vangituna mielipide rikolisena 10 kk
Jari Aarnio pääsee vapaalle – kihlakunnansyyttäjä ”En avaa tässä vaiheessa rikosnimikettä tarkemmin”
sis vapautumisn syy vielä salataan muta silti hän pääsee murha epäilyistä vastaamaan vapaalle
eikö kihlakunnansyyttäjää pelota nyt sotkemis mahdolisuus tai että aarnio häviäisi ulkomaille
kuten iljan vankitsemisen jatkamis perusteissa luki perusteiksi
siis eikö tämänkin jutun käsittelyn vertaminen iljan tapauksen kerro karua kieltä
MV n perustajan poliitisesta ajojahdista
suomen oikeuslaitoksen korruptiosta
jossa todelakaan laki ei ole sama kaikille saatika tasapuolinen kohtelu
Nämä tyypit ovat ihan anarkisti-viherkommarin näköisiä? Lienevätkö jopa vihreiden jäseniä? Ehkä halusivat vain ottaa mallia kulttuurin rikastajista, jotta saisivat osakseen samanlaista paapomista. Mene ja tiedä. Ehkä olivat ihan tavallisia demareita tai komukoita?
Näitä selkeitä epäiltyjen kuvia voisi poiliisi jakaa julkisesti myös silloin kun epäillyt ovat etnisesti, rodullisesti ja etenkin uskonnollisesti edistyneempää sakkia. Voisi kiinnisaamis-tilastot parantua. Ai nii joo mutku ei voi koska rasismi…
Vapaan kasvatuksen hedelmät ovat sekopäisiä. Nyky yhteiskunnan mädännäisyys manifestoituu näissä vihervasemmistilaisantifantti pojanklopeissa.
Jos olisivat olleet rikastuttajia. Kuvia ei olisi ikinä julkaistu, vaan henkihieveriin puukotettujen tarkat tuntomerkit sen sijaan kyllä olisi kerrottu vimpan päälle.
Nämä kaverukset pitäisi teljetä linnaan 100-vuodeksi, sillä molemmat ovat jo mädätettyjä sosialistisella kasvatuksella. Parasta olisi viidakko -kansojen omankädenoikeus, jossa ”lähimmäiset” antavat varsin perusteellisen käsittelyn, jota aloitettaessa ei vielä tiedetä, miksi lopullinen ”tuomiolauseke” pitää sisällään.