Maanviljelijät ja maataloustyöntekijät, jotka kasvattavat maailman ruoan, kuuluvat niihin, jotka kärsivät eniten pelloille ruiskutetuista kemikaaleista. Uusi maailmanlaajuinen tutkimuskatsaus arvioi, että akuutti torjunta-ainemyrkytys koskettaa suurta osaa maailman maanviljelijöistä vuosittain.
Pesticide Action Network (PAN) -verkoston tutkijat tarkastelivat akuuttia torjunta-ainemyrkytystä käsittelevää tutkimusta. Analysoidut tieteelliset artikkelit kattavat 62 maata. Tutkijat täydensivät näitä WHO:n kuolinsyytilastoilla 77 muusta maasta – yhteensä 139 maasta.
Tulokset, jotka julkaistiin Frontiers in Public Health -lehdessä, arvioivat tahattomien akuuttien torjunta-ainemyrkytystapausten määräksi 402–433 miljoonaa vuodessa, mikä vastaa noin 46 prosenttia maailman maanviljelijöistä. Kyseessä ei ole suora laskenta: laskelma on ekstrapoloitu kansallisista luvuista ja maailman alueiden väestötiedoista, ei jokaisessa maassa tehdyistä mittauksista.
Kyse on työolosuhteista. Taakka lankeaa niille, jotka sekoittavat, kantavat ja levittävät torjunta-aineita pelloilla, ja tutkimus nimeää suoriksi seurauksiksi työkyvyn menetyksen ja heikentyneen elämänlaadun.
— Emme voi enää hyväksyä sitä, että ne, jotka työskentelevät pelloilla ja kasvattavat ruokamme, altistuvat haitallisille torjunta-aineille ja sairastuvat, sanoo Susan Haffmans, PAN Saksan vanhempi neuvonantaja.
Hoito ulottumattomissa
Monet tapaukset puuttuvat terveydenhuollon tilastoista, koska sairastuneilla ei ole aina varaa tai mahdollisuutta hoitoon. Sairastuneilta saattaa puuttua rahaa ja sairausvakuutus, he saattavat asua kaukana lähimmästä terveysasemasta tai heillä ei ole varaa pitää vapaapäivää menettämättä palkkaansa tai työpaikkaansa.
Tämän lisäksi lääkärit saattavat tulkita oireet merkkeinä muista sairauksista. Joistakin maista puuttuu myös velvollisuus raportoida myrkytyksistä tai keskitetty rekisteri tapausten keräämiseksi.
Suurin määrä ei-kuolettavia tapauksia löytyy Etelä-Aasiasta, jota seuraavat Kaakkois-Aasia ja Itä-Afrikka. Nämä ovat tapausten määriä, eivät todisteita siitä, että sairastuneiden osuus olisi välttämättä korkein juuri näillä alueilla.
Epävarmuus vaikuttaa molempiin suuntiin. Akuutin myrkytyksen määritelmät vaihtelevat tutkimusten välillä, useimmat maanviljelijöille suunnatut kyselyt perustuvat itse ilmoitettuihin oireisiin, ja luvuissa lasketaan myrkytystapauksia – ei yksittäisiä henkilöitä. Sama viljelijä voi tulla myrkytetyksi useita kertoja yhden kauden aikana.
Tutkijat korostavat, että maanviljelijät tarvitsevat vaihtoehtoja erityisen vaarallisille torjunta-aineille.
— Nyt kun kärsimyksen laajuus on paljastunut, maanviljelijöitä on tuettava saamaan käyttöönsä turvallisempia vaihtoehtoja heidän ja heidän perheidensä terveyden suojelemiseksi, sanoo Sheila Willis, PAN UK:n kansainvälisten ohjelmien johtaja.
