Haastatteluitani kehutaan lähes poikkeuksetta – Disinfoskene tekee poikkeuksen

Päivitetty 4.9.2024, Julkaistu 4.9.2024 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia

Tykkään tehdä videohaastatteluita ja teen ne tyylillä "ykkösellä purkkiin". Ykkösellä purkkiin siksi, että silloin haastatteluista/keskusteluista tulee kaikista aidoimpia. Teen haastattelut ilman, että olen tehnyt kysymyksiä itselleni valmiiksi, toki aiheita mietin valmiiksi ja teen taustatyön haastateltavasta. Minulla ei ole rajoituksia siihen kuka tulee haastatteluun, ainut kriteeri millä haastateltavan valitsen on, että minun mielestä se on mielenkiintoinen henkilö. Poliittisella suunnalla ei ole väliä, eikä uskonnolla, tai maineella.

99% haastatteluiden palautteesta on positiivista ja jopa ylistävää, se tietenkin kannustaa jatkamaan haastatteluiden tekemistä. Mutta....

Isoimmat mediat pyörittää samoja kuluneita naamoja läpyskyissään ja varsinkin studioissaan, niitä samoja horinoita ei vaan jaksa enää kuunnella. Isot mediat perustelevat asiaa sillä, että jos joku henkilö on huonomaineinen,  ristiriitainen tai hän omaa "väärät mielipiteet", niin ei häntä voi silloin haastatella. Todellisuus kuitenkin on, että juuri he ovat niitä kaikista mielenkiintoisempia henkilöitä haastatella.

Tällä toiminnalle on vastustajansa, vapaata media toimintaa koitetaan mustamaalata milloin milläkin asialla. Nykypäivänä on muotia leimata haastattelu Kremlin sitä ja tätä. Yksi aktiivisempia disinformaation levittäjiä on Janne "Rysky" Riiheläinen, hänen levynsä on jäänyt jankkaamaan Johan Bäckmania ja Venäjää. Ryskyn luisu salaliittojen syväänpäätyyn on 2020 luvulla ottanut kovaa vauhtia. Rysky ei enää edes välitä siitä, että hänen valheensa paljastetaan, en tiiä mistä tämä välinpitämättömyys omaa mainettaan kohtaan on seurausta. Onko hän turhautunut kun kukaan ei juuri enää häntä kuuntele?

Ennen Ryskyä sentään kuunneltiin enemmän ja hänen valheensa upposi hänen kuplansa ihmisiin. Loputon jankkaus Venäjästä ja Bäckmanista on kääntynyt Ryskyä vastaan, kun hän esimerkiksi X:ssä koittaa mustamaalata allekirjoittaneen haastatteluita, ei hän koskaan ota itse haastattelua kohteeksi, vaan sen että Venäjä sitä ja tätä on haastattelun tehnyt. Eikä hänen valheitaan enää kommentoi kun feikkitilit eli trollitilit.

Mikä sitten on disinfoskenen tavoite  valheilla mustamaalaamiseen, sitä tulee usein mietittyä? Ryskyn kohdalla varmaan puhutaan pakkomielteestä ja siitä, että hänen maailman kuvaan ei mahdu se, että kuka vain voi kertoa mielipiteitään haastattelussaan. Nykypäivänä mediakenttä elää murrosta, ennen ohjattu media määritti sen kuka saa kertoa haastatteluissaan mielipiteitään tai näkemyksiään. Nykyjään voi kuka vain tehdä haastatteluita ja hyvä niin.

Mitä ristiriitaisempi henkilö sen mielenkiintoisempi haastattelu. Otetaan esimerkiksi vaikka Johan Bäckman, 98% suomalaisista on eri mieltä hänen kanssaan asioista, niin kuin minäkin. Se juuri tekee hänestä mielenkiintoisen haastateltavan, kun hän tulee haastatteluun kertomaan miksi ajattelee valtavirtaa vastaan ja pum 20-30 tuhatta katselukertaa on rikki. Ihmisiä kiinnostaa ristiriitaiset ihmiset, Johan Bäckman on siitä ääriesimerkki.

Kun teen haastatteluita niin tiedostan jo etukäteen, että maalitusta on luvassa pienen disinfoskenen toimesta, yleensä varoitan tästä myös vierasta. Haastattelin mielipiteitä jakavaa henkilöä Pekka Toveria, sanoin hänelle ennen haastattelua, että kai tiedostat että tästä tulee sinulle kuraa niskaan, Toveri totesi että ihan sama, ääntä mahtuu maailmaan.

Toinen esimerkki, haastattelin silloista komisariota nykyistä ylikomisariota Jarmo Heinosta, häntäkin varoitin, että kuraa tulee se lähinnä nauratti häntä. Miksi kerron näistä muutamista tapauksista on se, että tämmöistä ajattelua pitäisi olla enemmän, jos disinfon hörhö-skene tykkää mustamaalata joka ikistä haastattelua, niin eihän niille voi kun nauraa.

Kaikista tärkeintä on kohdella haastateltavaa hyvin ja kunnioittavasti, se ei tarkoita sitä etteikö hankalia kysymyksiä voi esittää, haastamalla saat vastauksia, keskeyttämällä vieraan saat vaan puuromaista höttöä kuvaruudulle. Tämäkin toimintatapa kismittää disinfoskeneä, mikä tietysti tuntuu käsittämättömältä. Ryskyn mielestä erillaisen mielipiteen omaaville pitää olla ilkeä ja ikävä, haetaan vähän semmoista kuolukiusaamista. Tämä tietenkin menee normaalin ihmisen ymmärryksen yli, mutta Janne "Rysky" Riiheläiselle tämmöinen toiminta on tavoiteltavaa.

Rysky ei ole yksin liikenteessä asiansa kanssa, Ryskylle maksetaan huomattava summa vuosittain Yleisradiosta toiminnastaan. Yleisradio on ollut yksi aktiivisempia vapaan median vastustajia ja tätäkin on vaikea ymmärtää. Yleisradio rahoitetaan verovaroin ja siksi motiivina ei voi olla talous, eli raha. Ilmeisesti kyse on vain siitä, että mediakenttä haluaa pitää monopoliasemansa ja uusia toimijoita ei kentälle haluta päästää. Yleisradio sitten käyttää näitä disinfoskenen ihmisiä (hyväksikäytettäviä) tämän vastustamiseen.

Tehkää haastatteluita, tehkää niistä mielenkiintoisia ja ennen kaikkea älkää antako disinfoskenen vaikuttaa teidän tekemiseen. Ilmainen vinkki siis teille kaikille on, mitä ristiriitaisempi henkilö, sen mielenkiintoisempi haastis. Olkaa hyvä.

Tässä linkki viimeiseen haastatteluun: https://mediamaailma.fi/videohaastattelu-veikko-vallin-haastattelussa/

Juha Korhonen

Vain kolmasosa amerikkalaisista tukee sotaa Irania vastaan

Julkaistu eilen 10:40 – Kirjoittaja Toimitus
Lukuaika 2 minuuttia

Amerikkalaisten tuki sodalle Irania vastaan on laskenut noin kolmasosaan, ja selkeä enemmistö sanoo, ettei presidentti Donald Trump ole selittänyt Yhdysvaltain sotilaallisia tavoitteita.

Reuters/Ipsos-kysely toteutettiin verkossa valtakunnallisesti perjantaista sunnuntaihin 1 246 aikuisen keskuudessa, ja sen virhemarginaali oli plus-miinus kolme prosenttiyksikköä.

Noin kolmasosa vastaajista sanoi tukevansa sotaa Irania vastaan. Reuters/Ipsosin mukaan tämä oli alhaisin kannatusaste konfliktin alkamisen jälkeen. Tuki on pysynyt alle 40 prosentissa viiden kuukauden ajan.

Sota alkoi 28. helmikuuta Yhdysvaltain ja Israelin hyökkäyksillä Iraniin. Maaliskuun puolivälistä lähtien Reuters/Ipsos on kysynyt vastaajilta, tukevatko vai vastustavatko he sotilaallisia iskuja. Tuolloin 37 prosenttia sanoi tukevansa sotaa. Konfliktin alkaessa vastaava luku oli 27 prosenttia, kun taas 29 prosenttia ilmoitti olevansa epävarma.

Vastaajat pitävät tavoitteita epäselvinä

Kuusikymmentäyhdeksän prosenttia vastaajista, mukaan lukien neljä kymmenestä republikaanista, sanoi, ettei Trump ollut selittänyt selkeästi Yhdysvaltain sotilaallisen osallistumisen tavoitteita Iranissa.

Konfliktin aikana Trump on maininnut useita tavoitteita: iranilaisten auttaminen maan johdon kaatamisessa, Iranin ballististen ohjusten suorituskyvyn eliminointi ja Iranin ydinasehankinnan estäminen.

Valkoisen talon tiedottaja Olivia Wales sivuutti lausunnossaan vaihtelevat mielipidemittaukset ja sanoi Trumpin pysyvän sitoutuneena estämään Irania hankkimasta ydinasetta.

Bensiinin hinta ja poliittinen paine

Reuters raportoi, että konfliktissa on kuollut 18 Yhdysvaltain armeijan jäsentä. Tuhansia ihmisiä on kuollut Iranissa ja Libanonissa, missä Iranin liittolaisryhmät ovat taistelleet Israelin joukkoja vastaan.

Sota on ajoittunut samaan aikaan bensiinin hinnan voimakkaan nousun kanssa Yhdysvalloissa. Reuters raportoi, että valtakunnallinen keskihinta oli hieman yli 4 dollaria gallonalta, kun se ennen konfliktia oli noin 3 dollaria.

Trumpin yleinen kannatus nousi kyselyssä 37 prosenttiin, mikä on kolme prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisenä kuukautena. Tyytymättömyys sotaan voi silti painaa presidenttiä ja republikaaneja ennen marraskuun välivaaleja, joissa puolue puolustaa niukkaa enemmistöään kongressissa.

Rekisteröityjen sitoutumattomien äänestäjien keskuudessa 36 prosenttia sanoi suosivansa demokraattien kongressiehdokkaita, kun taas 20 prosenttia suosi republikaaniehdokkaita.

Vuoden 2024 presidentinvaalikampanjansa aikana Trump lupasi pitää Yhdysvallat poissa pitkittyneistä sodista. Hän oli alun perin ennustanut konfliktin kestävän neljästä viiteen viikkoa.

Israel käyttää yli 45 miljoonaa dollaria tekoälypohjaiseen vaikuttajakampanjaan

Julkaistu 20.7.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Lukuaika 2 minuuttia

Israelin hallitus toteuttaa monen miljoonan dollarin kampanjaa vaikuttaakseen yleiseen mielipiteeseen Yhdysvalloissa. Yli 45 miljoonan dollarin arvoinen sopimus sisältää tekoälyllä luotujen viestien massajakelua, konservatiivista mediaa ja verkkosisältöä, jonka tarkoituksena on ohjata suurten tekoälypalveluiden vastauksia Israel-myönteiseen suuntaan.

Miljoonia tekstiviestejä on lähetetty amerikkalaisille viime kuukausina lähettäjiltä, jotka piiloutuvat tavallisten etunimien, kuten Emman, Sarahin ja Johnin, taakse. He väittävät edustavansa ryhmää nimeltä Friends for Peace ja kysyvät muun muassa Yhdysvaltojen, Israelin ja Iranin välisistä suhteista.

Wall Street Journalin tutkimus, jonka Ynet on tiivistänyt, osoittaa, että viestit on luotu tekoälyn avulla ja rahoitettu Israelin hallituksen toimesta. Friends for Peace -nimellä ei puolestaan näytä olevan varsinaista organisaatiota takanaan: sanomalehti ei löytänyt rekisteröityä yritystä eikä voittoa tavoittelematonta järjestöä.

Viestit ovat osa laajempaa, yli 45 miljoonan dollarin arvoista sopimusta operaatiossa, jota johtaa Donald Trumpin entinen kampanjapäällikkö Brad Parscale. Tekstiviestikampanjaa pyörittävä yritys Sparkfire oli saanut 6,5 miljoonaa dollaria toukokuun puoliväliin mennessä.

Parscalen ryhmä on myös rakentanut Israel-myönteisiä verkkosivustoja ja tuottanut postauksia sekä linkkejä, joiden tarkoituksena on luoda suotuisampia vastauksia Israelista tekoälypalveluilta, kuten ChatGPT ja Claude. Strategia ulottuu siten perinteistä mainontaa pidemmälle ja pyrkii vaikuttamaan myös siihen, mitä verkkomateriaalia tekoälymallit löytävät ja toistavat.

Monen miljoonan dollarin kampanja seuraa yleisen mielipiteen romahdusta

Kampanja käynnistyy tilanteessa, jossa näkemykset Israelista ovat heikentyneet jyrkästi Yhdysvalloissa. Pew Research Centerin tutkimus osoittaa, että 60 prosentilla amerikkalaisista oli kielteinen kuva Israelista maaliskuussa, kun vastaava luku oli 53 prosenttia vuonna 2025 ja 42 prosenttia vuonna 2022.

Tutkimuksen mukaan Israel on palkannut ainakin kuusi yritystä Yhdysvaltain vaikuttamispyrkimyksiin, ja noin kolmekymmentä ihmistä on rekisteröitynyt maan ulkomaisiksi agenteiksi. Kampanja sisältää myös yli 500 000 dollarin (437 000 euron) arvosta mainontaa konservatiivisen Salem Media -mediaryhmän kautta, jossa Parscale toimii strategiaylijohtajana.

Salem Media kiistää, että juontajille olisi maksettu tiettyjen näkemysten ilmaisemisesta Israelista, ja sanoo rahojen tulleen käytetyksi digitaaliseen mainontaan. Israelin kannattajat kuvailevat ponnistelua välttämättömäksi vastaukseksi Iranin ja palestiinalaismielisten ryhmien kampanjoille.

Yhdysvaltain varapresidentti JD Vance kritisoi hiljattain jyrkästi osia Israelin hallituksesta Joe Roganin haastattelussa.

He yrittävät pitää sodan käynnissä loputtomiin, Vance sanoi Israelin viranomaisista, joita hän syytti pyrkimyksistä vaikuttaa Yhdysvaltain yleiseen mielipiteeseen ja horjuttaa sopimusta Iranin kanssa.

Israelin ulkoministeri Gideon Sa’ar sanoi viime vuonna, että vuoden 2026 budjetissa on varattu yli 700 miljoonaa dollaria maan kansainvälisen kuvan parantamiseen ja yleisen mielipiteen muokkaamiseen. Ulkoministeriö ei vastannut Wall Street Journalin kysymyksiin.

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.