Maaseudun Tulevaisuus uutisoi tapaninpäivänä 2018 tylysti suomalaisen maanviljelyksen alennustilasta. (https://www.verkkouutiset.fi/maaseutuyrittaja-mtlle-keskusta-ei-aja-maaseudun-asiaa/?)
Artikkelissa keskustalainen Timo Sorvali purki katkeruuttaan kepulle ja totesi julkisesti, että Juha Sipilän hallitus on pettänyt viljelijät. ”Suomalaista maaseutua murjotaan nyt Sorvalin mukaan monelta suunnalta. Eniten maanviljelijän arkea haittaa Sorvalin mukaan turha byrokratia…”
EU:n kannalta Suomen maatalous on ihan turha
Sorvalin pettymys on ymmärrettävää. Mutta myöhäsyntyistä.
Asiaa pitää tarkastella EU:n kannalta. Sieltä päin katsottuna suomalainen ruoka ja viljelijä on eriskummallinen poikkeus, jota ei tarvitse ymmärtää tai tukea. Brysselin korkeuksista suomalainen tuottaja on vähän kuin lainsuojaton tai ulkomuseon hoitaja, jonka toimintaa pitää voida rajoittaa ja ajaa alas.
Hyvänä esimerkkinä tästä EU:n ”talonpojan tappolinjasta” oli EU-neuvottelujen tyly ja armoton prosessi. EU:n neuvottelijat kävivät suomalaisten päälle armottomasti kreikkalaisen Theodore Pangaloksen johdolla. (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/66003-nain-kreikka-yritti-jyrata-suomen-kavi-paalle-kuin-panssarivaunu).
Pangalos ärvelsi neuvotteluja gansteri-menetelmällä, joka pelotti sivistyneisiin tapoihin ja kahvikuppien kilinään tottuneita suomalaisia virkamiehiä. Pangaloksen erikoisuutena oli johtaa suomalaisten pelottelua viskipullo kädessä ja keskeyttelemällä suomalaisia, jotka sitten nöyrtyivät painostuksen edessä.
Sosialisti Pangalos oli öykkäri mutta hänet haluttiin tähän työhön koska tiedettiin miten tärkeä maatalous oli Suomelle. Pangalos toimi EU:n todellisten etujen ajajana. Hänen tarkoituksena oli musertaa suomalaiset aluksi niin, etteivät nämä toimisi omien kansallisten etujensa puolesta. Neuvottelujen viime vaiheessa EU komensi paikalle ”hyvän kytän” – saksalaisen Klaus Kinkelin, joka sitten sai siloteltua joitain ehtoja paremmiksi.
Miksi suomalaista ruokaa tarvitaan?
EU:n etu ei ole meidän etumme. Me olemme keskieuroopalaisille tuottajille ikäviä kilpailijoita, joilta oli hyvä viedä Venäjän markkinat pois Ukrainan kriisin takia. Saksalaiset salakuljettavat omat tuotteensa Valko-Venäjälle ja bisnes on normaalia. Suomi menetti satoja miljoonia ja me saimme pari miljoonaa kompensaatiota EU:lta. Murusia pöydältä.
Näitä ”pangaloksia” on tänne tullut niin idästä kuin lännestä historiamme aikana. On siksi pantava hanttiin. Ei seisoa kädet puuskassa.
Jokaisessa maassa pitää tuottaa ruokaa. Meikäläinen ruoka on kalliimpaa mutta ekologisempaa ja puhtaampaa kuin ulkomaalainen. Kysymys on vain: haluammeko jäädä riippuvaisiksi ulkomaista? On selvää, että loppupelissä jokainen suomalainen on puimurin ystävä ja suomalaisen ruuan ystävä. Ja samalla myös suomalaisen maanviljelijän puolella.
Suomikin pääsi maistamaan arktisen ilmaston yllätyksistä ja säänmuutosten nurjemmasta puolesta kuluneena kesänä. Maanviljelijät ja karjankasvattajat saivat siitä täyslaidallisen: vilja ja heinä
kärsivät kuivuudesta, karjalle ei riitä talveksi syötävää, mulliautot odottavat jo porteilla.
Meidän pitää suosia suomalaista ja ostaa suomalaisia elintarvikkeita, sillä tuetaan suomalaisia viljelijöitä. Se on paras tapa tukea suomalaista työtä ja pitää maaseutu asuttuna ja hoidettuna meidän kaupunkilaistenkin silmien iloksi.
Lehmät eivät kohta käyskentele suomalaisessa kulttuurimaisemassa, maito tuodaan Puolasta tai Virosta ja suomalaiset viljelijät kansoittavat työkkärin tilastoja. Tätä suomalaiset eivät halua eikä kansantalous kestä.
Tarvitaan tekoja. Tarvitaan isompi siivu tuotteista tuottajille ja vähemmän kaupalle ja tukkuportaalle. Se on reilua.
EU - no money!
Missä EU-tuki suomalaisille viljelijöille? Vastauksen jo tiedämme: rahaa ei tipu ja apua ei heru.
Siitäkin huolimatta, että Suomi on EU:n nettomaksaja.
Olemme maksaneet EU:lle viime vuosina 300-570 miljoonaa euroa vuodessa. Luulisi, että siitä liikenisi suomalaisille tukea, kun sitä nyt todella tarvitaan. Mutta ei, rahaa syydetään muun muassa Kreikkaan, mutta ei suomalaisille viljelijöille. Ei ole kuulemma tarpeellista.
Vaikka olekin kaupungista niin jos minut valitaan eduskuntaan, lupaan puolustaa suomalaisia viljelijöitä ja karjankasvattajia. Suomi tarvitsee elävän maaseudun ja puhdasta suomalaista ruokaa.
