Xi Jinping keskustelee Vladimir Putinin ja Donald Trumpin kanssa ennen APEC-tervetuliaisillallista Shenzhenissä 18. marraskuuta, päivää ennen kolmenvälistä tapaamista.
Xi Jinping, Vladimir Putin ja Donald Trump sopivat torstaina Shenzhenissä aloittavansa neuvottelut siitä, miten ydinaseiden aiheuttamia riskejä voidaan vähentää ja niiden leviäminen pysäyttää. He eivät kuitenkaan päässeet sopimukseen aseistariisunnasta.
Tapaaminen järjestettiin APEC-huippukokouksen yhteydessä, ja se oli ensimmäinen kerta, kun nämä kolme johtajaa istuivat saman pöydän ääressä. Neuvottelut päättyivät noin 90 minuutin kuluttua.
Tapaamisessa laadittiin nelikohtainen yhteisjulistus, joka on luettavissa kokonaisuudessaan Xinhuan sivuilta. Sitä ei pidä sekoittaa APEC:n omaan julistukseen.
YK, öljy, tuomioistuimet ja ydinaseet
Maat sitoutuvat uudistamaan Yhdistyneitä kansakuntia, jotta se voi paremmin vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin.
Mainos:
He suunnittelevat myös jalostettujen öljytuotteiden tuotannon ja tarjonnan lisäämistä. Julistuksessa korostetaan vakaiden energiavirtojen merkitystä.
Kolmas kohta käsittelee kansainvälistä oikeutta. Johtajat kirjoittavat, että kaksi periaatetta on ensisijaisen tärkeitä: valtioiden on täytynyt antaa suostumuksensa, ja valtion virkamiesten koskemattomuutta on kunnioitettava.
Kansainvälinen rikostuomioistuin ja vastaavat elimet eivät saa väärinkäyttää lainkäyttövaltaansa, eli toimivaltaansa käsitellä ja ratkaista asioita.
Neljäs kohta sisältää torstain pääviestin: Ydinsotaa ei voi voittaa, eikä sitä saa koskaan käydä.
— Ydinsotaa ei voi voittaa eikä sitä pidä käydä. Kaikki on tehtävä sen estämiseksi, Xi sanoi neuvottelujen aikana.
Ei sopua Ukrainasta tai Iranista
Tapaamisen alkaessa Trump sanoi, että johtajat keskustelisivat Ukrainasta ja Iranin konfliktista. Julistus ei kuitenkaan sisällä sopimusta kummastakaan sodasta.
Ukrainan osalta Trump kuulosti varovaiselta.
— Katsotaan, saammeko jotain aikaiseksi, hän sanoi.
Päivää aikaisemmin Putin ja Xi olivat luvanneet syventää Venäjän ja Kiinan välistä yhteistyötä, erityisesti kaupankäynnissä.
Putinin ulkopoliittinen neuvonantaja Juri Ushakov kuvailee kolmenvälisen tapaamisen ilmapiiriä "hyväksi". Putinin itsensä odotetaan kertovan lisätietoja.
Vladimir Putin ja Xi Jinping tekivät keskiviikkona selväksi, että he haluavat tuoda maansa entistä lähemmäs toisiaan, erityisesti kaupankäynnissä. Torstaina Donald Trumpin odotetaan liittyvän kolmen suurvallan suunniteltuun kolmenväliseen tapaamiseen.
Putin ja Xi tapasivat Shenzhenissä meneillään olevan APEC-huippukokouksen aikana, jossa Tyynenmeren alueen maat kokoontuvat keskustelemaan kaupasta ja investoinneista.
Kaksi valtionpäämiestä jatkoivat keskustelujaan työaamiaisen äärellä. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja Putinin neuvonantaja Juri Ušakov osallistuivat myös tapaamiseen Kremlin pöytäkirjan mukaan.
Putinin mukaan maiden välinen kauppa on ylittänyt 200 miljardia dollaria vuodessa useana peräkkäisenä vuotena. Hän odottaa luvun nousevan entisestään tänä vuonna.
Mainos:
— Ja kaikki viitteet viittaavat siihen, että tänä vuonna emme ainoastaan saavuta tuota tasoa uudelleen, vaan näemme myös vankkaa kasvua kahdenvälisessä kaupassa, Putin sanoo.
Venäjän presidentti korostaa myös, että viisumivapaus otettiin käyttöön Xi Jinpingin aloitteesta ja että turistiliikenne on kasvanut 43 prosenttia.
Shenzhen isännöi 33. APEC-maiden päämiesten kokousta 18.–19. marraskuuta, ja asialistalla ovat kauppa, tekoäly sekä alueellinen talousyhteistyö. Kuva: Xinhua/Mao Siqian.
Putin ja Xi haluavat lisää suurvaltoja pöytään
Xi huomauttaa, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun maat solmivat strategisen kumppanuutensa, ja 25 vuotta siitä, kun ne allekirjoittivat sopimuksen hyvästä naapuruudesta ja ystävällisestä yhteistyöstä.
Kiinan presidentin mukaan maiden välinen suhde tuo lisää vakautta ja ennustettavuutta levottomaan maailmaan.
Kiinan tavoitteena on hänen mukaansa laajentaa yhteistyötä ja antaa yrityksille turvallinen ympäristö investoida ja harjoittaa liiketoimintaa.
Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoo Venäjän haluavan vahvistaa strategista yhteistyötään Kiinan kanssa ensisijaisesti kaupan, energian ja koulutuksen aloilla.
Molemmat johtajat puoltavat moninapaista maailmanjärjestystä, mikä tarkoittaa maailmaa, jossa valta ei ole keskittynyt yhden ainoan suurvallan käsiin.
Kiinan ulkoministeriö ilmoitti, että kolme johtajaa tapaavat Shenzhenissä torstaina.
APEC:n 21 jäsentalouden johtajat kokoontuvat keskiviikkona ja torstaina Kiinan Shenzheniin keskustelemaan digitaalisesta kaupasta, tekoälystä ja nopeammasta tullauksesta. Kiina toimii isäntänä kolmatta kertaa. Yhdessä jäsentalouksilla on noin kolme miljardia ihmistä, ja niiden osuus maailman reaalisesta BKT:sta vuonna 2025 oli 61,6 prosenttia.
Kiinan ulkoministeriö ilmoitti 13. marraskuuta, että presidentti Xi Jinping johtaa 33. johtajien kokousta 18.–19. marraskuuta. Kokouksen teemana on Aasian ja Tyynenmeren yhteisön rakentaminen yhteistä vaurautta varten.
Liike-elämän kokoontuminen, APEC CEO Summit, alkaa tiistaina Xin pitäessä pääpuheen. Hän isännöi myös tervetuliaisillallisen osallistuville johtajille ja käy kahdenvälisiä neuvotteluja johtajien kokouksen ohessa.
Yli 2 000 liike-elämän ja politiikan edustajaa kokoontui Shenzheniin tiistaina 17. marraskuuta APEC CEO Summit 2026 -tapahtumaan. Kuva: Xinhua/Deng Hua.
Johtajien viikko päättää kokonaisen isäntävuoden. Vuoden aikana on järjestetty yli 300 APEC-kokousta yli kymmenessä kiinalaisessa kaupungissa, mikä on houkutellut noin 10 000 osallistujaa, ja toiset 10 000 odotetaan itse johtajien viikon aikana, kirjoittaa APEC-sihteeristön johtaja Eduardo Pedrosa. Kiina on priorisoinut avoimuutta, innovaatiota ja yhteistyötä isäntävuotenaan.
Mainos:
Foorumi vuodesta 1989 lähtien
Kaksitoista taloutta perusti APEC:n Canberrassa vuonna 1989 Tyynenmeren alueen taloudellisen yhteistyön foorumiksi. Kiina, Hongkong ja Taiwan, joka osallistuu nimellä Kiinan Taipei, liittyivät vuonna 1991, ja johtajat ovat tavanneet vuosittain vuodesta 1993 lähtien.
Foorumilla on ollut 21 jäsentä vuodesta 1998 lähtien, mukaan lukien Yhdysvallat, Venäjä, Japani, Etelä-Korea, Kanada, Meksiko ja Australia. Sen tavoitteena on vapaa ja avoin kauppa ja investoinnit sekä taloudellinen ja tekninen yhteistyö. Sen pitkän aikavälin suunta on määritelty Putrajaya-visiossa, joka ulottuu vuoteen 2040 asti.
Kanadan pääministeri Mark Carney saapui Shenzheniin 16. marraskuuta osallistuakseen 33. APEC-maiden johtajien kokoukseen. Kuva: Xinhua/Xin Yuewei.
APEC toimii eri tavalla kuin monet kansainväliset järjestöt. Päätökset tehdään konsensuksella, sitoumukset ovat vapaaehtoisia ja taloudet voivat tehdä yhteistyötä eri tahtiin. Pedrosa kuvailee mallia tavaksi, jolla olosuhteiltaan erilaiset maat voivat löytää yhteisen sävelen.
Alueen talous lähtee kokoukseen vauhdikkaasti. APEC:n poliittinen analyysiyksikkö nostaa tämän vuoden kasvuennusteensa 3,4 prosenttiin aiemmasta 3,2 prosentista teknologiainvestointien ja puolijohdeviennin ansiosta. Ensi vuonna kasvun odotetaan hidastuvan 3,1 prosenttiin, osittain korkeampien energiakustannusten ja lisääntyneiden kaupan esteiden vuoksi.
Kiinan ehdotukset ovat pöydällä
Viikonlopun aikana korkeat virkamiehet tarkastelivat asioita, joita johtajat tulevat käsittelemään. Useat tärkeimmistä kohdista ovat edelleen Kiinan ehdotuksia, eivät hyväksyttyjä päätöksiä, APEC:n mukaan.
Näihin kuuluvat kehys kaupan digitalisoimiseksi vuosille 2027–2030, lausunto digitaalisesta taloudesta ja tekoälystä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä luonnos Aasian ja Tyynenmeren vapaakauppa-alueesta, joka on foorumin pitkän aikavälin tavoite. Kiina ehdottaa myös uutta yhteyksiä koskevaa suunnitelmaa vuoteen 2035 asti. Se kattaa infrastruktuurin lisäksi myös sääntelykehykset, digitaaliset järjestelmät ja ihmisten liikkumisen.
Vuoden aikana taloudet ovat myös arvioineet, kuinka pitkälle yhteistyö on edennyt viisi vuotta sen jälkeen, kun Aotearoa-suunnitelma hyväksyttiin vuonna 2021. Tekoälyehdotusten on tarkoitus auttaa talouksia rakentamaan tarvittavaa digitaalista infrastruktuuria ja osaamista.
Tullityö on edennyt pidemmälle. Paperittoman kaupan huippuosaamiskeskuksen työsuunnitelma on jo hyväksytty, ja yhteistyö sähköisten rahtikirjojen ja tullin tekoälyn parissa on käynnissä.
Pedrosa korostaa käytännön hyötyjä. Lähetys voi ylittää valtameren muutamassa päivässä ja juuttua sitten tulliin kankeiden menettelyjen ja dokumentaatiovaatimusten vuoksi. Pienemmille yrityksille tällaiset viivästykset voivat ratkaista, kasvavatko ne vai menevätkö ne konkurssiin.
— Toivon, että tämänpäiväiset keskustelumme auttavat meitä edelleen kuromaan umpeen eroja, saavuttamaan laajemman konsensuksen ja myötävaikuttamaan onnistuneeseen ja hedelmälliseen johtajien kokoukseen, sanoi suurlähettiläs Chen Xu, tämän vuoden korkeiden virkamiesten kokousten puheenjohtaja.
Istanbulin ensimmäinen Bosporinsilta, joka avattiin vuonna 1973 ja nimettiin myöhemmin 15. heinäkuuta marttyyrien sillaksi, yhdistää Euroopan ja Aasian.
Ukrainasta ja Kaukasuksesta Länsi-Aasiaan, Keski-Aasiaan, Afrikkaan ja laajemmalle Indo-Tyynenmeren alueelle, suuria osia maailmasta leimaavat sota, poliittinen konfrontaatio ja kasvava militarisointi. Nämä konfliktit selitetään yleensä erillisinä: Ukraina Venäjän vastakkainasettelun kautta, Länsi-Aasia alueellisten kilpailujen kautta, Afganistan terrorismin kautta, Afrikan konfliktit sisäisen poliittisen epävakauden ja luonnonvarakilpailun kautta sekä Itä-Aasian jännitteet Kiinan nousun kautta.
Yhdysvaltain suurstrategian näkökulmasta nämä konfliktit alkavat kuitenkin noudattaa toisenlaista geopoliittista logiikkaa. Lähtökohta tämän logiikan ymmärtämiselle ei ole kunkin yksittäisen sodan tai intervention virallinen selitys, vaan Yhdysvaltain perustavanlaatuinen ja pitkäaikainen kansallinen etu estää Euroopan ja Aasian integroituminen.
Tämä Yhdysvaltain etu ilmaistiin poikkeuksellisen selvästi Yhdysvaltain toisessa kansallisessa turvallisuusstrategiassa vuonna 1988. Kylmän sodan viimeisinä vuosina kirjoitettu asiakirja tunnisti asian, jota se kutsui yhdeksi Yhdysvaltojen "perustavanlaatuisimmista kansallisista turvallisuusintresseistä". Tarkemmin sanottuna kansallisen turvallisuusstrategian ensimmäisellä sivulla todetaan:
"Strategiamme ensimmäinen historiallinen ulottuvuus on suhteellisen yksinkertainen, selkeä ja erittäin järkevä. Kyseessä on vakaumus siitä, että Yhdysvaltojen perustavanlaatuisimmat kansalliset turvallisuusintressit vaarantuisivat, jos vihamielinen valtio tai valtioiden ryhmä hallitsisi Euraasian mannerta – maapallon aluetta, jota usein kutsutaan maailman sydänmaaksi. Kävimme kaksi maailmansotaa estääksemme tämän tapahtumisen. Ja vuodesta 1945 lähtien olemme pyrkineet estämään Neuvostoliittoa hyödyntämästä geostrategista etuaan hallitakseen naapureitaan Länsi-Euroopassa, Aasiassa ja Lähi-idässä, ja siten muuttamasta perustavanlaatuisesti globaalia voimatasapainoa meidän vahingoksemme".
Mainos:
Tämä kohta ansaitsee huolellista huomiota, koska se kuvaa jotakin paljon laajempaa kuin kylmä sota, ja sillä on suuri merkitys nykyisille sodille ja konflikteille Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa.
Viittaus "maailman sydänmaahan" (world's heartland) perustuu brittiläisen maantieteilijän Halford Mackinderin geopoliittiseen ajatteluun. Hän määritteli vuoden 1900 tienoilla Euraasian globaalin maamahdin keskukseksi ja väitti, että sen kasvava integroituminen rautateiden kautta voisi heikentää suurten merivaltojen etuja. Brittiläistä imperiumia palvellessaan hänen keskeinen huolensa oli yhtenäinen Euraasian manner, jossa Britannia suurena merivaltana menettäisi vaikutusvaltansa.
Kiina-Eurooppa-tavarajunat odottavat jälleenlaivausta Suifenhen asemalla Kiinan Heilongjiangin maakunnassa 13. heinäkuuta 2026. Kuva: Qu Yiwei/Xinhua
Nykyään Euroopassa ja Aasiassa asuu yhdessä noin kaksi kolmasosaa maailman väestöstä, ja sinne on keskittynyt valtava määrä teollista kapasiteettia, teknologiaa, energiaa, raaka-aineita ja sotilaallista voimaa. Jos Euroopan ja Aasian suurimmat taloudelliset ja poliittiset keskukset integroituisivat vähitellen yhtenäiseksi euraasialaiseksi järjestelmäksi, maailmantalouden painopiste siirtyisi yhä enemmän kohti Euraasiaa.
Ajan myötä tällainen kehitys voi muuttaa perustavanlaatuisesti Yhdysvaltojen asemaa. Yhdysvallat pysyisi merkittävänä maana, mutta se voisi menettää poikkeuksellisen hallitsevan asemansa kansainvälisen järjestelmän keskipisteenä. Sen kyky vaikuttaa poliittiseen ja taloudelliseen kehitykseen koko Euraasiassa heikkenisi, ja sen globaalin sotilasvoiman taloudellinen perusta voisi lopulta rapautua.
Tärkeä näkökohta vuoden 1988 strategiassa on se, että siinä esitetään tämä kansallinen etu nimenomaan kylmää sotaa edeltävänä. Asiakirjassa viitataan Amerikan osallistumiseen kahteen maailmansotaan osana samaa historiallista tavoitetta estää Euraasian hallinta. Geopoliittinen periaate esitetään siten laajempana kuin vastakkainasetteluna Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto edusti yhtä erityistä haastetta paljon pidemmässä geopoliittisessa kysymyksessä, joka on merkityksellinen kylmää sotaa edeltäneen ja sen jälkeisen historian ymmärtämiseksi.
Myös asiakirjan ajoitus on merkittävä. Se kirjoitettiin kylmän sodan viimeisinä vuosina, jolloin amerikkalaiset päättäjät pohtivat yhä enemmän, miltä kansainvälinen järjestys voisi näyttää Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Neuvostoliiton katoaminen poistaisi tärkeimmän kylmän sodan vastustajan, mutta se ei poistaisi taustalla olevaa geopoliittista kysymystä vallan jakautumisesta Euraasiassa.
Kylmän sodan jälkeen se on edelleen ollut keskeinen aihe Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta koskevissa keskusteluissa. Diplomaattisemmin ilmaistuna Yhdysvaltain kansallista strategiaa kuvataan usein alueellisten hegemonien syntymisen estämiseksi Euraasiassa, mikä heijastuu useissa viimeaikaisissa Yhdysvaltain kongressin tutkimuspalvelun (CRS) raporteissa (12. joulukuuta 2024 ja 8. joulukuuta 2025).
Virallisten raporttien ja kirjallisuuden ytimen tiivistämiseksi todettakoon, että Yhdysvaltain kansallisessa strategiassa on nykyään kyse pohjimmiltaan Euroopan ja Aasian integroitumisen estämisestä, sillä Euroopan ja Aasian taloudet ovat nousussa ja muodostavat suuren haasteen Yhdysvaltain teollisuudelle ja teknologialle.
Euraasian integraatio tarkoittaa infrastruktuuria ja yhteyksiä. Infrastruktuuri käsittää laajat tieverkostot, rautatiet, merisatamat, lentokentät, energiaputket ja sähköverkot halki Euroopan ja Aasian mantereiden. Yhteydet ulottuvat fyysisen infrastruktuurin ulkopuolelle viestintäjärjestelmiin, rahoituspalveluihin, koulutukseen, terveyspalveluihin, teknologiseen yhteistyöhön, IT-järjestelmiin, vihreään siirtymään ja yhä enemmän tekoälyjärjestelmiin. Yhdessä nämä infrastruktuurin ja yhteyksien muodot voivat vähitellen sitoa Euroopan ja Aasian taloudet integroidummaksi euraasialaiseksi talousalueeksi.
Yksi tapa monien joukossa, jolla Yhdysvallat voi estää tällaista integraatiota, on hallittu destabilointi, erityisesti strategisesti tärkeillä raja-alueilla ja perifeerisillä alueilla, joilla keskushallintojen valta on rajallinen. Terrorismin vastaiset operaatiot tällaisilla alueilla voivat myös luoda pitkäaikaisia riippuvuussuhteita Yhdysvaltain sotilaalliseen, turvallisuus- ja tiedusteluyhteistyöhön. Tällaiset turvallisuusriippuvuudet antavat Yhdysvalloille vaikutusvaltaa alueellisiin päättäjiin ja turvallisuusrakenteisiin.
Tästä näkökulmasta sodat ja konfliktit Afganistanissa, Irakissa, Iranissa, Syyriassa, Palestiinassa ja Ukrainassa voidaan ymmärtää palvelevan Yhdysvaltain etuja monin tavoin. Ennen kaikkea konfliktit estävät Euraasian integraatiota. Ne häiritsevät infrastruktuuria, kauppaa, investointeja, energiaverkostoja ja kuljetuskäytäviä samalla kun ne jakavat valtioita, jotka voisivat muutoin kehittää läheisempiä taloudellisia ja poliittisia suhteita.
Esimerkiksi Yhdysvaltain sotaa Afganistanissa voidaan tulkita hyvin eri tavalla kuin sen virallisesti ilmoitettujen tavoitteiden – terrorismin kitkemisen ja vakaan valtion rakentamisen – kautta. Sen sijaan se voidaan nähdä strategiana estää sellaisen vahvan keskushallinnon syntyminen, joka kykenisi hallitsemaan tehokkaasti koko maata, erityisesti raja-alueiden maakuntia. Jatkuvasti heikko ja hajanainen Afganistan tekee maasta vähemmän kykenevän toimimaan vakaana käytävänä, joka yhdistää ympäröivät alueet. Tämä on geopoliittisesti merkittävää, koska Afganistan sijaitsee strategisesti tärkeässä risteyksessä Aasian sydämessä, yhdistäen tai rajautuen Keski-Aasiaan, Kiinaan, Pakistaniin ja Iraniin, ja mahdollisesti yhdistäen Keski-, Itä- ja Etelä-Aasian laajemmat taloudet.
Samoin Irania voidaan tarkastella ei pelkästään erillistapauksena, vaan osana laajempaa geopoliittista kamppailua Euraasian tulevasta järjestäytymisestä. Iranilla on ratkaiseva maantieteellinen asema Persianlahden, Keski-Aasian, Kaukasuksen, Etelä-Aasian ja Lähi-idän välissä, mikä tekee siitä tärkeän Euraasian ylittäville kuljetus-, kauppa- ja energiaverkostoille. Viimeaikaiset Yhdysvaltain hyökkäykset Iraniin ovat kohdistuneet suoraan tällaiseen infrastruktuuriin.
Tämä näkökulma on relevantti myös siksi, että Persianlahden maat ja muut alueelliset vallat pyrkivät monipuolistamaan kansainvälisiä suhteitaan Yhdysvaltojen ohella ja syventämään taloudellisia yhteyksiään Kiinaan ja laajempaan euraasialaiseen talouteen Vyö ja tie -aloitteen, BRICSin ja muiden nousevien euraasialaisten rakenteiden kautta. Yhdysvaltain sodissa alueella ei ole kyse vain yksittäisten maiden hallinnasta, vaan myös laajemmasta taloudellisten ja poliittisten suhteiden mallista, joka yhdistää Euraasian eri osia.
Turkki on tässä yhteydessä erityisen tärkeä. Se on yksi keskeisistä maista, jotka yhdistävät fyysisesti Euroopan ja Aasian, ja se voisi hyötyä valtavasti Euraasian rauhanomaisesta taloudellisesta integraatiosta. Sen maantieteellinen asema antaa sille potentiaalia tulla merkittäväksi kuljetuksen, energian, kaupan, teollisuuden ja viestinnän solmukohdaksi kahden mantereen välillä. Mutta sama maantiede, joka luo nämä mahdollisuudet, luo myös geopoliittisia haasteita. Kun Yhdysvaltain kansallinen perusturvallisuusstrategia nähdään Euraasian integraation estämisenä, Turkin kaltaisista Eurooppaa ja Aasiaa yhdistävistä maista tulee poikkeuksellisen strategisesti tärkeitä.
Bosporinsalmi ja Fatih Sultan Mehmetin silta Istanbulissa kuvattuna 11. kesäkuuta 2026. Salmi yhdistää Mustanmeren Marmaranmereen, ja silta yhdistää Euroopan ja Aasian. Kuva: Liu Lei/Xinhua
Tästä näkökulmasta Turkin ja Israelin väliset kasvavat jännitteet palvelevat Yhdysvaltain suurstrategian laajempaa logiikkaa niiden välittömistä syistä riippumatta. Palestiinan sota syventää poliittista jakoa koko Länsi-Aasiassa, ja Syyriasta on tullut yhä tärkeämpi Turkin ja Israelin kilpailevien etujen areena. Alueen kahden vahvimman sotilasvallan välinen konfrontaatio pirstoi entisestään juuri sitä maantieteellistä tilaa, jonka kautta Eurooppa, Aasia ja Afrikka voivat kytkeytyä tiiviimmin toisiinsa.
Turkille Euraasian integraatio edustaa valtavaa taloudellista ja strategista mahdollisuutta. Tämän potentiaalin toteuttaminen vaatii kuitenkin selkeää ymmärrystä niistä laajemmista geopoliittisista voimista, jotka voivat edistää tai estää Euraasian integraatiota. Tällainen tieto ja tietoisuus ovat ratkaisevan tärkeitä järkevälle päätöksenteolle, ei vain Turkin pitkän aikavälin kansallisten etujen suojelemiseksi, vaan koko alueen kannalta.
Laajemmin tarkasteltuna Yhdysvaltain suurstrategian ja sen eri toteuttamistapojen ymmärtäminen halki Euraasian mantereen on perustavanlaatuista sellaisten politiikkojen kehittämiselle, jotka vähentävät konflikteja ja vahvistavat alueellista yhteistyötä. Parempi tietoisuus näistä geopoliittisista rakenteista voi auttaa Euraasian maita ajamaan omia pitkän aikavälin etujaan ja luomaan edellytykset rauhanomaiselle integraatiolle, taloudelliselle kehitykselle ja suuremmalle alueelliselle vakaudelle.
NEW DELHI (Xinhua) -- BRICS-maiden johtajat hyväksyivät lauantaina Intian pääkaupungissa New Delhissä järjestetyssä 18. BRICS-huippukokouksessa yhteisen julistuksen, jossa he toistivat sitoutumisensa osallistavaan globaaliin hallintoon ja monenkeskisyyden vahvistamiseen, vaativat kansainvälistä ja alueellista rauhaa ja turvallisuutta sekä korostivat kestävää ja osallistavaa maailmanlaajuista talouskasvua sekä kulttuurisen ja kansojen välisen yhteistyön vahvistamista.
New Delhin julistuksessa toistettiin johtajien sitoutuminen globaalin hallinnon uudistamiseen ja parantamiseen edistämällä oikeudenmukaisempaa, tasapuolisempaa, ketterämpää, tehokkaampaa, edustavampaa ja vastuullisempaa kansainvälistä ja monenkeskistä järjestelmää laajan kuulemisen, yhteisen panoksen ja jaettujen hyötyjen hengessä.
Julistuksessa johtajat toistivat sitoutumisensa monenkeskisyyden ja moninapaisuuden vahvistamiseen sekä kansainvälisen oikeuden noudattamiseen ja vaativat nousevien markkinoiden ja kehitysmaiden sekä vähiten kehittyneiden maiden laajempaa ja merkityksellisempää osallistumista ja edustusta maailmanlaajuisissa päätöksentekoprosesseissa ja -rakenteissa.
He totesivat myös paheksuvansa yrityksiä, mukaan lukien maksuosuuksien tahallinen pidättäminen, joilla pyritään yksipuolisesti heikentämään maailmanlaajuisten monenkeskisten instituutioiden työtä ja haittaamaan niiden tehtävien täytäntöönpanoa.
Mainos:
Huoli konflikteista ja pirstoutuneesta kansainvälisestä järjestyksestä
Johtajat ilmaisivat myös huolensa käynnissä olevista konflikteista monissa osissa maailmaa sekä kansainvälisen järjestyksen nykyisestä polarisaatiosta ja pirstoutumisesta ja vaativat kansainvälisten kiistojen rauhanomaista ratkaisemista vuoropuhelun, neuvottelujen ja diplomatian avulla.
He korostivat kansainvälisten kiistojen yhteydessä ennaltaehkäisevän diplomatian ja sovittelun merkitystä asianomaisten osapuolten suostumuksella välttämättöminä välineinä kriisien välttämiseksi ja niiden eskaloitumisen estämiseksi YK:n peruskirjan tarkoitusten ja periaatteiden mukaisesti.
Kehitys, tekoäly ja kansojen väliset suhteet
Toteamalla, että nykyiset maailmanlaajuiset haasteet liittyvät toisiinsa ja estävät talouskasvua samalla kun ne korostavat jatkuvia kehityseroja maiden ja alueiden välillä, johtajat toistivat kestävän kehityksen ja osallistavan kasvun erityisen merkityksen YK:n agendalla.
Julistuksessa todettiin johtajien tunnustavan, että tekoäly tarjoaa valtavia mahdollisuuksia vauhdittaa talouskasvua ja kestävää kehitystä kaikille.
Vahvistamalla BRICS-maiden kansojen välisen vaihdon ja aloitteiden merkityksen keskinäisen ymmärryksen, ystävyyden ja yhteistyön lisäämisessä johtajat vaativat myös lisätoimia kulttuurien monimuotoisuuden kunnioittamiseksi, kulttuuriperinnön, innovaatioiden ja luovuuden arvostamiseksi sekä vahvan kansainvälisen kansojen välisen vaihdon ja yhteistyön edistämiseksi yhdessä.
Johtajat ilmoittivat myös täyden tukensa Kiinalle sen BRICS-puheenjohtajakaudelle vuonna 2027 ja 19. BRICS-huippukokouksen järjestämiselle Kiinassa.