Lastenvaatteet voivat noudattaa EU-sääntöjä, vaikka ne sisältäisivät aineita, joita lainsäädäntö ei kata. Tukholman yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että tummat polyesterivaatteet sisälsivät eniten kemikaaleja tutkittujen tuotteiden joukossa.
Tukholman yliopiston kemistit suorittivat tutkimuksen osana Mistra SafeChem -tutkimusohjelmaa, jota johtaa Ruotsin ympäristötutkimuslaitos IVL. He tutkivat 60 ihonmyötäistä lastenvaatetta, jotka oli ostettu Tukholman alueelta vuonna 2022.
Tutkijat seulovat 60 vaatekappaletta 50 kemikaalin varalta ja havaitsivat niistä 30:tä, todetaan Contact Dermatitis -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa. Silti kaikki vaatteet noudattivat EU-sääntöjä. Syynä on se, että säännöt eivät kata kaikkia kemikaaleja, jolloin useilla havaituilla aineilla ei ole pitoisuusrajoja.
Yksi esimerkki ovat aryyliamiinit, ryhmä aineita, joita voi esiintyä tekstiilien värjäyksessä. EU on asettanut rajat 22:lle niistä, eikä vaatteista havaittu yhtäkään näistä. Tutkijat löysivät kuitenkin useita läheistä sukua olevia aryyliamiineja, joita samat säännöt eivät koske.
Materiaali ja väri vaikuttivat selvästi. Viisi täysin polyesteristä valmistettua tummaa vaatetta sisälsi monimutkaisimmat seokset, joissa oli kussakin 15–19 tutkittua ainetta. Tumman polyesterin pitoisuudet olivat myös korkeimmat. Vaaleat puuvillavaatteet sisälsivät yleensä yhtä tai kahta ainetta, ja niiden pitoisuudet olivat alhaisimmat.
— Tulokset osoittavat, että materiaalivalinnalla on merkittävä vaikutus siihen, mitä kemikaaleja tekstiileissä on ja kuinka kauan ne pysyvät materiaalissa. Ne korostavat myös turvallisempien ja kestävämpien materiaalien kehittämiseen liittyvää monimutkaisuutta sekä tieteidenvälisen lähestymistavan tarvetta., sanoo Mistra SafeChemin ohjelmajohtaja Patrik Andersson.
Pesu ja hiki tuottivat erilaisia tuloksia
Tutkijat valitsivat kymmenen vaatekappaletta, joissa oli eniten aineita ja korkeimmat pitoisuudet. Ne pestiin 1, 5 ja 10 kertaa. Suurin osa aineista pysyi synteettisissä vaatteissa kymmenen pesun jälkeen. Jotkut mitatut pitoisuudet nousivat, mutta tutkimuksessa ei pystytty selvittämään syytä tähän. Puuvillavaate sisälsi vähiten aineita ja siinä peseytyminen oli suurinta.
Erillinen hikikoe tuotti päinvastaisen tuloksen. Tutkijat lisäsivät 24 ainetta käsittelemättömään puuvillaan ja polyesteriin ja mittasivat, kuinka paljon niitä siirtyi keinotekoiseen hikeen. Useimmissa tapauksissa puuvilla vapautti aineita vähintään kolme kertaa enemmän kuin polyesteri. Vain näitä kahta kuitutyyppiä testattiin. Kankaassa oleva määrä ja hikeen vapautuva määrä eivät siis välttämättä noudata samaa kaavaa.
— Se, että löysimme aineita, joita nykyinen lainsäädäntö ei kata, osoittaa, että meidän on jatkettava menetelmien kehittämistä ja opittava lisää tekstiileissä olevista kemikaaleista., hän sanoo.
