Mainos:

He kasvattavat ruoan – ja tulevat myrkytetyiksi työssään

Ympäristö

Julkaistu 10.9.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Maanviljelijät ja maataloustyöntekijät, jotka kasvattavat maailman ruoan, kuuluvat niihin, jotka kärsivät eniten pelloille ruiskutetuista kemikaaleista. Uusi maailmanlaajuinen tutkimuskatsaus arvioi, että akuutti torjunta-ainemyrkytys koskettaa suurta osaa maailman maanviljelijöistä vuosittain.

Pesticide Action Network (PAN) -verkoston tutkijat tarkastelivat akuuttia torjunta-ainemyrkytystä käsittelevää tutkimusta. Analysoidut tieteelliset artikkelit kattavat 62 maata. Tutkijat täydensivät näitä WHO:n kuolinsyytilastoilla 77 muusta maasta – yhteensä 139 maasta.

Tulokset, jotka julkaistiin Frontiers in Public Health -lehdessä, arvioivat tahattomien akuuttien torjunta-ainemyrkytystapausten määräksi 402–433 miljoonaa vuodessa, mikä vastaa noin 46 prosenttia maailman maanviljelijöistä. Kyseessä ei ole suora laskenta: laskelma on ekstrapoloitu kansallisista luvuista ja maailman alueiden väestötiedoista, ei jokaisessa maassa tehdyistä mittauksista.

Kyse on työolosuhteista. Taakka lankeaa niille, jotka sekoittavat, kantavat ja levittävät torjunta-aineita pelloilla, ja tutkimus nimeää suoriksi seurauksiksi työkyvyn menetyksen ja heikentyneen elämänlaadun.

Mainos:

— Emme voi enää hyväksyä sitä, että ne, jotka työskentelevät pelloilla ja kasvattavat ruokamme, altistuvat haitallisille torjunta-aineille ja sairastuvat, sanoo Susan Haffmans, PAN Saksan vanhempi neuvonantaja.

Hoito ulottumattomissa

Monet tapaukset puuttuvat terveydenhuollon tilastoista, koska sairastuneilla ei ole aina varaa tai mahdollisuutta hoitoon. Sairastuneilta saattaa puuttua rahaa ja sairausvakuutus, he saattavat asua kaukana lähimmästä terveysasemasta tai heillä ei ole varaa pitää vapaapäivää menettämättä palkkaansa tai työpaikkaansa.

Tämän lisäksi lääkärit saattavat tulkita oireet merkkeinä muista sairauksista. Joistakin maista puuttuu myös velvollisuus raportoida myrkytyksistä tai keskitetty rekisteri tapausten keräämiseksi.

Suurin määrä ei-kuolettavia tapauksia löytyy Etelä-Aasiasta, jota seuraavat Kaakkois-Aasia ja Itä-Afrikka. Nämä ovat tapausten määriä, eivät todisteita siitä, että sairastuneiden osuus olisi välttämättä korkein juuri näillä alueilla.

Epävarmuus vaikuttaa molempiin suuntiin. Akuutin myrkytyksen määritelmät vaihtelevat tutkimusten välillä, useimmat maanviljelijöille suunnatut kyselyt perustuvat itse ilmoitettuihin oireisiin, ja luvuissa lasketaan myrkytystapauksia – ei yksittäisiä henkilöitä. Sama viljelijä voi tulla myrkytetyksi useita kertoja yhden kauden aikana.

Tutkijat korostavat, että maanviljelijät tarvitsevat vaihtoehtoja erityisen vaarallisille torjunta-aineille.

— Nyt kun kärsimyksen laajuus on paljastunut, maanviljelijöitä on tuettava saamaan käyttöönsä turvallisempia vaihtoehtoja heidän ja heidän perheidensä terveyden suojelemiseksi, sanoo Sheila Willis, PAN UK:n kansainvälisten ohjelmien johtaja.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

0 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät

Pelkäävät hämähäkkejä ja käärmeitä — mutta lapset tuntevat silti vetoa luontoon

Ympäristö

Julkaistu 10.11.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Kaksi lasta kyykistyy lätäkön äärellä aurinkoisella metsäpolulla katsoen alas kädet veden lähellä tai vedessä.
Yksittäisten eläinten pelko voi esiintyä rinnakkain luontoa kohtaan tunnetun uteliaisuuden kanssa, tutkimus totesi. Kuvituskuva; kuvassa näkyvät lapset eivät osallistuneet tutkimukseen.

Lapset, jotka pelkäävät hämähäkkejä, käärmeitä tai kuoriaisia, voivat silti tuntea vetoa luontoon. Duken yliopiston uudessa tutkimuksessa lasten pelko ei ollut yhteydessä heidän kiinnostukseensa luontoa kohtaan.

Frontiers in Psychology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Duken yliopiston ja Pohjois-Carolinan osavaltionyliopiston tutkijat pyysivät 295:ttä 3–13-vuotiasta lasta kuvailemaan, kuinka paljon he pelkäsivät kymmentä eläintä: liskoja, käärmeitä, karhuja, susia, hämähäkkejä, lepakoita, lintuja, kissoja, muurahaisia ja kuoriaisia.

Lapset valitsivat myös kuvia puutarhoista, kodin lähellä olevista eläimistä ja matkakohteista. Lapsista 124 oli North Carolinan eläintarhassa Yhdysvalloissa ja 171 oli kouluvierailulla Lola ya Bonobossa, bonoboiden suojelualueella lähellä Kinshasaa. Kongolaiset lapset asuivat kaupungissa, eivät sademetsässä.

Eläinpelon ja kolmen luontokiinnostuksen mittarin – puutarhojen, kodin lähellä olevan luonnon ja luontomatkojen – välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä Yhdysvalloissa eikä Kongossa. Lapset, jotka pelkäsivät kuoriaisia, valitsivat perhosia ja kuoriaisia sisältävän kuvan yhtä usein kuin muut lapset.

Mainos:

Tutkija Vanessa Woods Duken evoluutioantropologian laitokselta sanoo, että tämä löydös oli yksi odottamattomimmista.

— Sen sijaan huomasimme, että tämä pelko voi elää rinnakkain yleisen luontoon kohdistuvan vetovoiman kanssa, Woods sanoo.

Eräs tyttö Kinshasassa kertoi pelkäävänsä seitsemää kymmenestä eläimestä, mutta sanoi silti tutkijoille:

— Pidän metsässä vierailemisesta. Siellä on puita, jotka suojelevat minua, tyttö sanoi.

Tutkimus osoittaa myös suuria eroja yksittäisten lasten välillä. Jotkut tunsevat jatkuvaa vetoa lajirikkaisiin ympäristöihin, kun taas toiset pitivät parempana järjesteltyjä ympäristöjä. Tutkijat tulkitsevat tämän viittaavan siihen, että kiinnostus luontoon saattaa muistuttaa temperamenttia, mutta se on heidän hypoteesinsa, ei vakiintunut synnynnäinen piirre. Tutkimus koskee kuvavalintoja ja itse raportoituja mieltymyksiä, ei sitä, miten lapset käyttäytyvät metsässä.

Seuraava askel on tutkia lasten reaktioita Duke Gardensissa, jossa villiä puutarhaa ja huolellisesti suunniteltua puutarhaa voidaan verrata. Woods päättää viestillä vanhemmille:

— Älä luovuta lapsesi suhteen, vaikka hän pelkäisi kuollakseen yhtä metsän olentoa. Silti on tilaa ihmettelylle, hän sanoo.

Kasvatettu lohi saa kanan jäänteitä rehussaan

Ympäristö

Julkaistu 26.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Meripohjaisia lohenkasvatusaltaita norjalaisessa vuonossa vuorten ympäröimänä.
Lerøy käyttää nykyään siipikarjan sivutuotteita kaikilla merikasvattamoillaan, ja Mowi valmistelee samaa muutosta Norjassa ja Skotlannissa. Arkistokuva.

Euroopan suurimmat lohentuottajat ovat siirtymässä käyttämään siipikarjan sivutuotteita lohen rehussa kustannusten leikkaamiseksi. Sitä, mitä kalat ovat syöneet, ei tarvitse ilmoittaa pakkauksessa.

Lerøy Seafood Group on ottanut käyttöön jalostetut siipikarjan sivutuotteet rehussa kaikilla meripohjaisilla lohiviljelylaitoksillaan, kun taas Mowi valmistautuu tekemään samoin Norjassa ja Skotlannissa, Financial Times raportoi.

Syy on raha. Kalajauhon hinta on lähes kaksinkertaistunut kahdessa vuodessa FT:n mukaan, ja siipikarjaperäiset ainesosat maksavat alle puolet vähemmän tonnilta. Lerøy aloitti kanan sivutuotteiden sisällyttämisen lohen rehuun vuonna 2025. Niitä käytetään nyt yhtiön kaikilla meripohjaisilla lohiviljelylaitoksilla Financial Timesin mukaan.

Toisin kuin elintarvikkeiden ainesosia, kalanrehun sisältöä ei tarvitse ilmoittaa kuluttajapakkauksissa.

Mainos:

Kuluttajat ovat skeptisiä. Elintarviketutkimuslaitos Nofiman Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kuluttajien keskuudessa tekemässä tutkimuksessa kana arvioitiin ylivoimaisesti negatiivisimmin viidestä rehutyypistä. Osallistujat arvioivat lohen myönteisemmin, kun heille ei kerrottu, mitä rehu sisälsi.

— Kana herättää voimakasta skeptisyyttä, ja se yhdistetään luonnottomuuteen ja inhoon, sanoo tutkija Florent Govaerts.

Arla irtisanoo 29 luomumaitotilaa Ruotsissa

Ympäristö

Julkaistu 21.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Lehmiä ruohokentällä.
Arla on irtisanonut luomumaitosopimukset 29 maitotilan kanssa. Kuvituskuva, ei liity kyseisiin tiloihin.

Kalliit erilliskuljetukset ja laskenut kysyntä ovat syinä Arlan päätökselle lopettaa luomumaidon keräily kyseisiltä tiloilta. Luomusopimukset päättyvät yhtiön mukaan tammikuussa 2028.

Ilmoitus tuli lokakuun alussa, raportoi verovaroin rahoitettu valtiollinen yleisradioyhtiö SVT. Vaikutusten piirissä on muun muassa Anton Ivarsson, joka pyörittää Tockarp Ekogårdia Årydin pohjoispuolella Karlshamnin kunnassa vaimonsa Lolan kanssa.

— Se oli melkoinen isku vasten kasvoja, sanoo Anton Ivarsson.

Hän saattaa joutua siirtymään luomusta tavanomaiseen maidontuotantoon. Päätöstä siirtymisestä ei ole SVT:n mukaan tehty.

Mainos:

Veljesten John ja Ivar Åkessonin tilalla Leråkrassa Ronnebyn ulkopuolella heidän vanhempansa siirtyivät luomuviljelyyn noin 20 vuotta sitten.

Yksin reitillä

Arla viittaa logistiikkaan. Tilat ovat ainoita luomutoimittajia omilla keräilyreiteillään.

— Erillisen kuljetuksen järjestäminen luomumaidolle ei ole perusteltua, Arlan lehdistöpäällikkö Max Wallenberg kertoo SVT:lle.

Myös heikentynyt kysyntä on päätöksen taustalla. Arlan mukaan luomumaidon myynti ruokakaupoissa on laskenut 60 prosenttia vuodesta 2016. Myynti ravintoloille ja julkiselle sektorille on laskenut reilut 20 prosenttia, Jordbruksaktuellt raportoi.

Tilat voivat jatkaa maidon toimittamista Arlalle tavanomaisena tuotteena, mutta ilman luomutuotannon lisähintaa. Arlalla on noin 240 luomutilaa, ja ne 29, joiden sopimukset irtisanottiin, vastasivat noin 8 prosentista sen luomumaidosta.

Ero on selvä hinnastossa. Lokakuussa 2026 Arla maksaa luomumaidosta 667 äyriä kilolta ja tavanomaisesta maidosta 508 äyriä eli 159 äyriä vähemmän.

John Åkesson kertoo SVT:lle, että heidän maitonsa on toisinaan mennyt puskurisäiliöön ja sekoitettu tavanomaiseen maitoon ylijäämätilanteissa, koska sen kerääminen Blekingessä oli kallista.

Vihreämpi asuinympäristö yhdistetään terveempiin aivoihin

Ympäristö

Julkaistu 15.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Lehteviä puita punatiilisen kerrostalon vieressä, jossa on lasitetut parvekkeet, Trelleborgissa Ruotsissa.
Tukholmassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin voimakkain yhteys pienempään dementiariskiin, kun vihreyttä oli 100 metrin säteellä kodista. Arkistokuva Trelleborgista, ei tutkimusalueelta.

Runsas vehreys kodin ympärillä vähensi dementian kehittymistä iäkkäillä Tukholman asukkailla. Yhteys oli voimakkain kasvillisuuteen, joka sijaitsi 100 metrin säteellä kodista.

Tukholman yliopiston ja Karoliinisen instituutin tutkijat selvittivät kodin ympäristön vehreyden yhteyttä dementiariskiin 2 993 iäkkäällä aikuisella Tukholman Kungsholmenilla.

Osallistujat olivat alussa vähintään 60-vuotiaita ja heillä ei ollut dementiaa, ja heitä seurattiin jopa 16 vuoden ajan. Tuona aikana 477 henkilöllä diagnosoitiin dementia Alzheimer's & Dementia -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan.

Vehreyttä mitattiin satelliittikuvien avulla 100, 250 ja 500 metrin säteellä kodeista. Tutkijat huomioivat iän, koulutuksen, sosioekonomisen aseman, elintavat, ilmansaasteet, liikenteen melun ja veden läheisyyden.

Mainos:

Standardisoitu vehreyden lisääntyminen 100 metrin säteellä, vastaten osallistujien tyypillistä vaihtelua, yhdistettiin noin 20 prosenttia pienempään suhteelliseen dementian kehittymisen riskiin. Suuremmilla etäisyyksillä yhteys heikkeni.

— Tämä viittaa siihen, että välitön ympäristö aivan kodin ympärillä on tärkeä pyrkimyksissä luoda suotuisat olosuhteet aivojen terveydelle ja terveelle ikääntymiselle, sanoo Cecilia Stenfors, Tukholman yliopiston psykologian apulaisprofessori ja tutkimusjohtaja lehdistötiedotteessa.

Aivoterveyden huomioiminen kaupunkisuunnittelussa

Tutkijoiden mukaan löydökset tukevat kotien lähimmän vehreyden säilyttämistä ja parantamista. Yliopiston lehdistötiedotteen mukaan puut, asuinpihat, puistot ja katujen varsien kasvillisuus voivat tarjota hyötyjä silloinkin, kun suurempia luonnonalueita on vaikea tavoittaa.

Tutkimus on havainnoiva, eikä se osoita, että vehreys aiheuttaa pienemmän riskin. Osallistujat tulevat suhteellisen vauraalta Tukholman alueelta, joten löydökset eivät välttämättä päde muihin ympäristöihin.

— Aivoterveyden on oltava osa sitä, miten suunnittelemme ja kehitämme kaupunkejamme ja asuinympäristöjämme. Kotien lähellä oleva vehreys voi olla yhteinen resurssi kansanterveydelle, ilmastonmuutokseen sopeutumiselle ja luonnon monimuotoisuudelle. Tämä tarkoittaa sekä olemassa olevan kasvillisuuden suojelua että sellaisten viheralueiden luomista, jotka ovat saavutettavia ja käytettävissä ihmisille, joilla on erilaisia tarpeita ja kykyjä, Stenfors sanoo.