Mainos:

Suomen viihdemarkkinat muuttuvat: Live casinoita, kulttuuritapahtumia ja digitaalisia palveluita

Julkaistu 21.8.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Suomen viihdemarkkinat käyvät läpi suurta muutosta, jossa perinteiset ja uudet muodot elävät rinnakkain. Televisio, kirjat ja kulttuuritapahtumat houkuttelevat edelleen, mutta samalla yhä useampi viettää vapaa-aikaansa digitaalisten palveluiden parissa. Kehitys näkyy arjessa monin tavoin, sillä suomalaiset ovat tottuneet siihen, että viihde on helposti saatavilla missä ja milloin tahansa.

Muutoksen taustalla on teknologian nopea eteneminen ja kuluttajien kasvaneet odotukset. Ihmiset eivät enää tyydy yhteen vaihtoehtoon vaan hakevat monipuolisia elämyksiä, jotka vastaavat omaan makuun ja elämäntapaan. Tämä näkyy esimerkiksi suoratoistopalveluiden nousussa, mobiilipelien suosiossa sekä uusien live casino -ilmiöiden nopeassa leviämisessä. Samalla on nähtävissä, että osa kansasta kaipaa rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa ajanvietettä, mikä kertoo suomalaisen viihteen monimuotoisuudesta.

Perinteinen viihde pitää pintansa

Vaikka digitalisaatio on vienyt paljon huomiota, perinteiset viihteen muodot elävät edelleen vahvoina. Televisiokanavat keräävät suuria yleisöjä erityisesti suurten tapahtumien, kuten jääkiekon MM-kisojen, Euroviisujen tai kansainvälisten urheilutapahtumien aikaan. Perinteinen televisio tarjoaa hetkiä, jolloin koko kansa voi kokea jotain samaan aikaan.

Kirjallisuus on suomalaisille tärkeä osa vapaa-aikaa, ja kirjastoilla on vahva asema lähes jokaisessa kunnassa. Kirjastot eivät ole pelkästään kirjojen lainauspaikkoja vaan myös yhteisöllisiä keskuksia, joissa järjestetään tapahtumia ja tarjotaan kulttuuria lähelle ihmisiä. Myös teatteri ja kesäteatterit ovat suosittuja, ja ne keräävät joka kesä tuhansia katsojia ympäri maan.

Mainos:

Perinteisen viihteen suosio kertoo siitä, että suomalaiset kaipaavat pysyvyyttä ja yhteisiä kokemuksia. Vaikka digitaalinen maailma tarjoaa loputtomasti vaihtoehtoja, on edelleen tärkeää, että ihmiset voivat kokoontua yhteen ja jakaa kokemuksia kasvokkain. Tämä antaa perinteiselle viihteelle vahvan aseman myös tulevaisuudessa.

Digitaalinen maailma kasvaa vauhdilla

Suoratoistopalvelut, sosiaalinen media ja mobiilipelit ovat nousseet arjen tärkeiksi osiksi. Ne tarjoavat sisältöä helposti ja nopeasti, mikä sopii kiireiseen elämäntyyliin. Erityisesti nuoremmat sukupolvet käyttävät paljon aikaa digitaalisen viihteen parissa ja kuluttavat sitä usein usealta eri laitteelta samanaikaisesti.

Digitaalisen viihteen suosion syitä ovat helppo saavutettavuus ja monipuolisuus. Käyttäjä voi valita itse, mitä katsoo tai pelaa ja milloin. Tämä itsenäisyys viehättää monia ja siksi markkinat kasvavat edelleen. Lisäksi uudet palvelut kilpailevat laadulla ja hinnalla, mikä pakottaa tuottajat kehittämään sisältöä yhä houkuttelevammaksi.

Suosituimpia digitaalisen viihteen muotoja ovat:

  • Suoratoistopalvelut ja niiden alkuperäissarjat
  • Sosiaalisen median videot ja lyhytformaatit
  • Mobiilipelit ja niiden jatkuvasti laajentuva tarjonta
  • Virtuaalitodellisuuteen perustuvat uudet pelit ja elämykset

Digitaalinen maailma on myös muuttanut tapaa, jolla suomalaiset suhtautuvat viihteeseen. Viihde ei ole enää sidottu aikaan tai paikkaan, vaan se kulkee mukana koko ajan. Tämä muuttaa odotuksia ja luo jatkuvan tarpeen uutuuksille ja nopeille sisällöille.

Nettikasinoiden asema osana viihdekenttää

Yksi huomattava osa digitalisoitunutta viihdettä on nettikasinoiden yleistyminen. Suomalaiset ovat löytäneet ne helppona ja nopeana tapana viettää aikaa verkossa. Pelit ovat helposti saatavilla ja niissä yhdistyvät sekä viihde että jännitys. Nettikasinot ovat nousseet vaihtoehdoksi muille digitaalisille palveluille, kuten peleille ja suoratoistolle.

Kasinoiden merkitys näkyy myös siinä, että ne ovat olleet mukana muokkaamassa maksutapojen ja pelialustojen kehitystä. Niiden vaikutus on ollut merkittävä esimerkiksi mobiilimaksamisen ja nopeiden talletusten yleistymisessä. Samalla ne ovat pakottaneet muita toimialoja kehittämään turvallisuutta ja käyttäjäystävällisyyttä omissa palveluissaan.

Nettikasinoiden nousun taustalla on useita syitä:

  • Pelaamisen nopeus ja helppous
  • Teknologian kehittyminen ja mobiilipelaamisen yleistyminen
  • Kansainvälisen viihteen helppo saavutettavuus omalta kotisohvalta
  • Mahdollisuus kokea uudenlaisia yhteisöllisiä elämyksiä verkossa

On myös tärkeää huomata, että nettikasinoihin liittyy vastuullisuuden kysymyksiä. Suomessa keskustellaan paljon siitä, miten peliala voidaan pitää turvallisena ja läpinäkyvänä. Tämä tekee niistä osan laajempaa keskustelua viihteen ja digitaalisen kulutuksen tulevaisuudesta.

Elokuvat, musiikki ja kulttuurin uudet muodot

Suomalaiset nauttivat edelleen elokuvista, musiikista ja erilaisista tapahtumista. Elokuvateattereissa käydään erityisesti silloin, kun tarjolla on kotimaisia suosikkeja tai kansainvälisiä menestyselokuvia. Suuri valkokangas tarjoaa elämyksen, jota kotona ei voi täysin jäljitellä.

Musiikki on toinen ala, joka on kokenut suuria muutoksia. Fyysisten levyjen sijaan ihmiset kuuntelevat musiikkia suoratoistopalveluista, mutta live-esiintymiset ja festivaalit ovat silti suosittuja. Ne tuovat yhteen tuhansia ihmisiä ja luovat elämyksiä, joista tulee monelle kesän kohokohtia.

Virtuaaliset konsertit ja hybriditapahtumat ovat yleistyneet, mikä kertoo siitä, että viihde hakee uusia kanavia. Tämä antaa myös pienemmille artisteille mahdollisuuden tavoittaa yleisönsä ilman suuria kustannuksia.

Kolme keskeistä muutosta kulttuurin saralla ovat:

  1. Virtuaalitapahtumien kasvu ja niiden kehittyminen elämyksellisemmiksi
  2. Kansainvälisten vaikutteiden lisääntyminen kotimaisessa kulttuurissa
  3. Uusien esiintyjien ja sisältöjen nopea nousu sosiaalisen median kautta

Kulttuurin monimuotoisuus kertoo siitä, että suomalaiset eivät tyydy vain yhteen tapaan nauttia viihteestä. He haluavat yhdistellä perinteisiä elämyksiä ja uusia muotoja oman elämäntapansa mukaan.

Mitä suomalaiset todella kaipaavat vapaa-ajaltaan?

Viihteen monimuotoisuus osoittaa, että kuluttajien tarpeet vaihtelevat paljon. Yksi haluaa rauhoittua kirjan ääreen, toinen viihtyy suoratoistopalveluiden parissa ja kolmas etsii jännitystä nettikasinoilta. Yhteistä kaikille on kuitenkin halu saada laadukasta ja helposti saatavilla olevaa viihdettä.

Suomalaiset arvostavat viihdettä, joka sopii omaan arkeen. Se voi olla rauhoittavaa, jännittävää, yhteisöllistä tai nopeaa ajanvietettä. Tärkeintä on, että vaihtoehtoja löytyy jokaiselle ja että ne ovat turvallisia käyttää.

Moni suomalainen arvostaa erityisesti:

  • Helppoa saavutettavuutta kaikilla laitteilla
  • Monipuolista tarjontaa eri elämäntilanteisiin
  • Mahdollisuutta valita itse, milloin ja miten viihtyy
  • Luotettavuutta ja turvallisuutta digitaalisten palvelujen käytössä

Viihteen tulevaisuus näyttää monipuoliselta ja avoimelta uusille ilmiöille. Kuluttajien ääni ja valinnat ohjaavat markkinoita, ja yritykset joutuvat mukautumaan jatkuvasti muuttuvaan kysyntään. Tämä tekee Suomen viihdemarkkinoista elävän ja alati uudistuvan kentän. Mutta vain tulevaisuus näyttää mihin suuntaan nämä markkinat tulevat jatkossa kehittymään. Tätä tulee olemaan todella mielenkiintoista seurata!

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

0 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät

Lapset ja aikuiset jakoivat hautoja Ruotsissa – verisiteet olivat kuitenkin harvinaisia

Julkaistu 21.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Useimmissa tutkituissa tapauksissa viikinkiajan lopun ja keskiajan Ruotsissa aikuisten kanssa haudatut lapset eivät olleet läheisiä biologisia sukulaisia. Tukholman yliopiston uusi tutkimus haastaa yleisen arkeologisen tulkinnan ja osoittaa, että sosiaaliset ja uskonnolliset periaatteet määrittivät usein sen, ketkä jakoivat haudan.

Tutkijat analysoivat DNA:ta 142 ihmisestä, jotka oli haudattu Sigtunaan, Jämtlannin Västerhusiin ja Skånen Fjälkingeen. Aineisto sisälsi 68 lasta ja nuorta sekä 74 aikuista 27 yksittäishaudasta ja 50 yhteishaudasta Science Advances -lehdessä julkaistun tieteellisen tutkimuksen mukaan.

Kun arkeologit ovat löytäneet aikuisen ja lapsen samasta haudasta, he ovat usein tulkinneet heidät vanhemmaksi ja lapseksi tai muiksi läheisiksi sukulaisiksi. DNA-tulokset osoittavat, että tämä selitys päti harvoin tutkittuun aineistoon, jopa sellaisilla hautausmailla, joilla monet haudatuista olivat tosiasiassa sukua toisilleen.

Oletamme usein, että samassa haudassa oleva aikuinen ja lapsi ovat vanhempi ja lapsi, tai vähintäänkin läheisiä sukulaisia. Useimmissa tutkimissamme tapauksissa se ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, sanoo tutkimusta johtanut Maja Krzewińska Paleogenetiikan keskuksesta lehdistötiedotteessa.

Mainos:

Lapset noudattivat aikuisten hautaustapoja

Geneettinen materiaali mahdollisti myös sellaisten lasten biologisen sukupuolen määrittämisen, jotka olivat liian nuoria määritettäväksi luurangon perusteella. Tämän ansiosta tutkijat pystyivät selvittämään, noudattiko lasten sijoittelu hautausmailla samoja malleja kuin aikuisten.

Tulokset osoittavat, että pojat ja useimmat tytöt haudattiin samankaltaisten periaatteiden mukaisesti kuin aikuiset. Västerhusissa, jossa miehet ja naiset sijoitettiin yleensä hautausmaan eri puolille, lapset noudattivat samaa sukupuolen mukaan jaoteltua mallia.

Lapsia ei näytetä kohdellun erillisenä kategoriana. Kuolemassa he noudattivat samoja sosiaalisia ja uskonnollisia periaatteita kuin aikuiset miehet ja naiset, sanoo Anders Götherström, molekyyliarkeologian professori ja hankkeen johtaja.

Tutkijat päättelevät, että sukupuoliroolit näyttävät vakiintuneen varhain, mutta korostavat samalla, että hautaustavat sallivat silti tiettyä joustavuutta. Löydökset viittaavat myös siihen, että laajennetut sukulaisuusverkostot ovat saattaneet olla tärkeitä varhaiskristillisten yhteisöjen järjestäytymisessä.

Poikkeuksellisen selkeä sukulaisuuskuvio löytyi erään nuoren naisen ympäriltä Västerhusin hautausmaalta, joka tunnetaan nimellä Nainen 56. DNA yhdisti hänet viiteen läheiseen sukulaiseen samalla hautausmaalla: hänen vanhempiinsa, veljeensä ja kahteen tyttäreensä. Heitä ei kuitenkaan ollut haudattu yhdessä hänen kanssaan, vaan eri puolille aluetta.

DNA-tutkimus muuttaa siten kuvaa keskiaikaisista yhteishautauksista. Vierekkäin lepäävät ihmiset eivät välttämättä kuuluneet samaan ydinperheeseen. Sen sijaan se paljastaa yhteiskunnan, jossa usko, sukupuoli ja sosiaalinen yhteisö saattoivat painaa biologista sukulaisuutta enemmän, kun kuolleet saatettiin lepoon, Tukholman yliopisto raportoi.

Kanye West suunnittelee konsertteja Venäjällä

Julkaistu 20.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Venäläinen promoottori Say Agency on ilmoittanut räppäri Kanye Westin, joka esiintyy nykyään nimellä Ye, kahdesta konsertista Pietarissa lokakuussa.

Konsertit on määrä järjestää 10. ja 11. lokakuuta Gazprom Arenalla, johon mahtuu noin 80 000 katsojaa.

Say Agency vahvisti Venäjän valtiolliselle uutistoimisto RIA Novostille, että Ye/Kanye West esiintyy Pietarissa, Meduza raportoi. Myös Reuters kertoo Gazprom Arenan vahvistaneen suunnitelmat.

Liput maksavat 9 000 ruplasta ylöspäin, ja niitä voi ostaa erilliseltä lippusivustolta. Meduza raportoi, että seisomapaikka areenan kentällä maksaa 25 000 ruplaa, kun taas aitiopaikka voi maksaa jopa 160 000 ruplaa.

Mainos:

Kanye West vieraili Moskovassa vuonna 2024 venäläisen suunnittelijan Gosha Rubchinskiyn syntymäpäiväjuhlissa.

Tuolloiset raportit viittasivat mahdolliseen konserttiin Lužniki-stadionilla, mutta järjestäjät eivät koskaan vahvistaneet suunnitelmia, eikä esiintymistä tapahtunut.

Saatavilla olevat lähteet eivät tällä hetkellä sisällä Kanye Westin julkista lausuntoa siitä, toteutuvatko konsertit.

Hapansilakka: Ruotsin kuuluisa ja pistävä perinne

Julkaistu 20.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Elokuun kolmas torstai merkitsee perinteisesti sesongin alkua voimakkaan tuoksuiselle ruotsalaiselle hapansilakalle (surströmming). Ruotsalaisten sekä rakastama että vihaama fermentoitu kala omaa pitkän historian – erityisesti Pohjois-Ruotsissa.

Fermentointi eli hapattaminen on yksi ihmiskunnan vanhimmista tavoista valmistaa ja säilöä ruokaa. Esimerkiksi Ruotsin eteläosista löydetyt arkeologiset löydöt hapatustoiminnoista ajoittuvat 9 000 vuoden taakse.

Erityisesti kalan hapattaminen on ollut pitkään yleistä etenkin Pohjois- ja Länsi-Ruotsissa, Living Cultural Heritage -arkisto kirjoittaa. Suolattu ja hapatettu kala mainittiin jo vuonna 1572, ja vanhin tallennettu maininta sanasta surströmming on vuodelta 1732. Oli luonnollista valmistaa hapatettua kalaa silakasta, mutta myös muita kaloja käytettiin: särkeä, ahventa, siikaa, taimenta ja nieriää.

Vaikka hapansilakalla on hyvin ominainen haju, sana ”hapan” ei tarkoita, että tuote olisi pilalla tai mätä, vaan yksinkertaisesti sitä, että se on fermentoitu.

Mainos:

Suolattua ja hapatettua silakkaa

Suolaus oli myös yleinen tapa säilöä kalaa. Ero suolauksen ja hapattamisen välillä on suolan määrässä sekä itse käymisprosessissa. Suolasilakka sisältää suuren määrän suolaa, mikä estää kalan bakteereita käymästä ja siten säilöö sen. Hapansilakka taas sisältää vähemmän suolaa, jolloin sen annetaan fermentoitua.

Kustaa Vaasan suolapula

1500-luvulla Ruotsi kärsi suolapulasta, koska kuningas Kustaa Vaasan sanotaan hoitaneen huonosti luottonsa kauppakumppani Lyypekin kanssa, kertoo Hapansilakka-akatemia (Surströmming Academy). Rangaistuksena suolatoimituksia Ruotsiin rajoitettiin. Tämä puolestaan johti hapatetun kalan ja hapansilakan tuotannon huomattavaan kasvuun, koska niiden valmistukseen tarvittiin vähemmän suolaa.

Ruotsia koetteli toinen suolapula 1700-luvulla Englannin kanssa vallinneiden jännitteiden vuoksi. Pula johti suolasilakan tuotannon vähenemiseen ja hapansilakan lisääntymiseen.

Koivun tuohia ja tynnyreitä

Hapansilakan valmistamiseksi kala ensin puhdistettiin, suolattiin kevyesti tynnyrissä ja peitettiin koivun tuohella. Tynnyri suljettiin tiiviillä kannella. On viitteitä siitä, että tynnyri usein haudattiin maahan ja käymisprosessin annettiin tapahtua näin, minkä vuoksi kalaa kutsuttiin joskus ”haudatuksi kalaksi”. Muutoin tynnyreitä säilytettiin usein venevajoissa. Kala fermentoitui kesän aikana ja se syötiin syksyllä.

Hapansilakkakauden avajaiset Tennstopet-ravintolassa vuonna 1950.
Hapansilakkakauden avajaiset Tennstopet-ravintolassa vuonna 1950. Kuva: Gunnar Lantz

Arkiruasta herkuksi

Hapansilakka oli aiemmin arkiruokaa, jota syötiin tavallisissa ja köyhissä kotitalouksissa, pääasiassa Pohjois-Ruotsin rannikolla. Aluksi sitä myytiin tynnyreissä, joissa se oli valmistettu, tai avoimissa astioissa, mutta Ruotsin teollistuessa kalaa alettiin myydä säilykepurkeissa.

1900-luvun jälkipuoliskolla ruotsalaiset alkoivat pitää hapansilakkaa herkkuna. Vuonna 1940 elokuun kolmas torstai säädettiin lailla hapansilakkapremiääriksi eli kauden avajaispäiväksi. Viranomaiset halusivat varmistaa, että kala oli fermentoitunut riittävästi ennen kuin sitä myytiin ja yleisö söi sitä. Laki pysyi voimassa vuoteen 1988 asti, mutta perinne säilyy edelleen, erityisesti Pohjois-Ruotsissa.

Ulvöniä kutsutaan usein hapansilakan saareksi, sillä siellä kalaa alettiin tuottaa suuremmassa mittakaavassa. Nykyään saarella ei ole teollista tuotantoa, mutta sen henki elää asukkaiden keskuudessa. Esimerkiksi Hapansilakka-akatemia perustettiin vuonna 1999 perinnön säilyttämiseksi. Nykyään saarella on museo, ja sesongin avaus on perinteinen kohokohta.

Myös muut kaupungit ylläpitävät perinteisiä juhlia. Nykyään Ruotsissa on yhdeksän suolaamoa, jotka tuottavat hapansilakkaa.

Nykyään puolet kaikesta hapansilakasta kulutetaan Dalälven-joen pohjoispuolella ja toinen puoli sen eteläpuolella, erityisesti Tukholmassa. Yli puolet hapansilakkaa syövistä tekee niin vain kerran vuodessa.

Brännvin kuuluu pöytään

Hapansilakan syöminen on juhlallinen tilaisuus, jolloin perhe ja ystävät kokoontuvat yhteen nauttimaan fermentoitua kalaa. Perinne elää, eikä syömistavassa ole tapahtunut suuria muutoksia.

Voimakkaan hajun vuoksi suositellaan, että purkki avataan ulkona, mutta näin ei tehty menneisyydessä. Kielen ja kansanperinteen laitoksen (Isof) tallennetun aineiston mukaan tämä ei olisi tehnyt kenestäkään ”aitoa hapansilakan syöjää”.

Kansi avattiin ja annettiin miellyttävän ’sihinän’ levitä. Sitten hapansilakka otettiin suoraan purkista ja syötiin sellaisenaan, muistelivat Karin Wedin (s. 1884), Per Persson (s. 1891) ja Anders Liiv (s. 1881) Hedesundassa ja Valbossa, Gästriklandissa vuonna 1973 (Isof Uppsala, ULMA 29063).

Suoraan purkista syömisen ohella oli yleistä nauttia kalaa lisukkeiden kanssa. Niitä käytetään edelleen: keitettyä puikulaperunaa, rieskaa (tunnbröd), sipulisilppua ja kermaviiliä. Hapansilakka asetetaan usein rieskan päälle lisukkeiden kanssa, tai siitä voidaan tehdä hapansilakkarulla: leipä voidellaan ja kääritään kokoon.

Usein sen kanssa tarjoillaan snapseja, mutta myös olutta – toinen tapa, joka on säilynyt.

Koko ajan sen kanssa juodaan brännviniä. Sanotaan, että todelliset hapansilakan ystävät syövät jopa 20 silakkaa, samat kertojat todistivat.

Perinteinen hapansilakka-annos lisukkeineen.
Perinteinen hapansilakkatarjoilu. Kuva: Robert Anders / CC BY 2.0

”Surströmming Challenge”

2010-luvulla hapansilakka tavoitti ulkomaisen yleisön, ei niinkään ruotsalaisena herkkuna, vaan sen ”haisevan” luonteen vuoksi. Sosiaalisessa mediassa hashtag ”stinkyfishchallenge” tuli suosituksi, kun ihmiset kuvasivat itseään avaamassa hapansilakkapurkkeja ja syömässä niitä.

Viraalileviäminen on tehnyt hapansilakasta tunnetumman osan ruotsalaista ruokakulttuuria, mikä on houkutellut ruokaharrastajia ja turisteja hapansilakkatapahtumiin.

Norja voi jäädä ilman siemeniä – ja ruokaa

Julkaistu 19.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Norja tuo lähes kaikki vihannesten siemenensä ulkomailta. Jos tuonti keskeytyy, monet tuottajat voivat nopeasti joutua vaikeuksiin tuotannon ylläpitämisessä, kertoo uusi siemenvalmiutta käsittelevä raportti.

Uusi FNI-raportti, Ilman siemeniä – ei ruokavalmiutta, on Fridtjof Nansen -instituutin, riippumattoman norjalaisen tutkimuslaitoksen, julkaisema. Se esittelee Innlandetissa vuosina 2025–2026 toteutetun siemenvalmiushankkeen, jota Norjan maatalousvirasto on tukenut.

Tavoitteena oli kerätä tietoa siementen ja lisäysaineiston saatavuudesta ja käytöstä sekä tutkia, miten paikallisesti sopeutetut viljelykasvit voivat vahvistaa paikallista omavaraisuutta ja ruokavalmiutta. Aineisto koostuu kartoituksesta, kyselytutkimuksesta, haastatteluista ja alueellisten sidosryhmien seminaarista.

Raportin mukaan siementen ja muun lisäysaineiston paikalliselle tuotannolle, varastoinnille ja jakelulle ei ole yhtenäistä strategiaa.

Mainos:

Yksittäisiltä yrityksiltä ja verkostoilta löytyy joitakin aloitteita, mutta Norjassa ei tehdä järjestelmällistä suunnittelu- ja strategiatyötä siemenvalmiuden eteen, Fridtjof Nansen -instituutin vanhempi tutkija Regine Andersen kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK:lle.

Haavoittuvuus arvioidaan suurimmaksi vihannesten kohdalla, joissa tuontiriippuvuus on korkea, hybridilajikkeet hallitsevat ja norjalainen kasvinjalostus on lähes olematonta.

Riippuvuus tuonnista

Norja tuo 99,6 prosenttia maassa käytettävistä vihannesten siemenistä. Tämä riippuvuus tekee vihannestuotannosta erityisen haavoittuvaa, jos kauppa ja kuljetukset häiriintyvät vakavassa kriisissä.

Viljan ja perunan osalta tilannetta kuvataan vähemmän haavoittuvaksi, osittain siksi, että Norjalla on omaa lajikekehitystä ja sertifioitua siementuotantoa. Sielläkin valmius riippuu kuitenkin varastoinnista, siementen puhdistuksesta, kuivauksesta, kasvinsuojelusta ja toimivista laitteista.

Tutkijat korostavat, että valmius ei ole vain sitä, että varastossa on siemenpusseja. Jos siemeniä ei voida lisätä, laadunvarmistaa, varastoida, jaella ja kasvattaa paikallisesti, saatavuus pysyy epävarmana. Raportti suositteleekin, että siemenvalmius sisällytetään valtakunnalliseen, alueelliseen ja kunnalliseen valmiussuunnitteluun.

Siemenet voivat olla varastossa, mutta jos viljelijät eristetään ulkopuolisista siementoimituksista, on tärkeää pystyä tuottamaan ja jakelemaan siemeniä paikallisesti, hän sanoo.