Äiti – Etäiseksi erotettu Osa 3 – Maistraatti, mysteerinen instanssi

Julkaistu 8.6.2020 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 4 minuuttia
Useimmille Suomalaisille maistraatti tarkoittaa sitä, että sen kautta hoidetaan monenlaisia asioita kuten henkikirjoitus, edunvalvonta jne. Harva kuitenkaan käsittääkseni tiedostaa miten kattavassa roolissa maistraatti on lasten asioissa sekä esimerkiksi huoltoriidoissa.

Maistraatti kerää tietoa kansalaisista. Ongelmana vain on se, että harva pääsee tarkistamaan mitä kustakin on kirjoitettu ja kuka tiedot on antanut. Maistraattia käyttää mm lastensuojelu sekä eri viralliset instanssit.

Lasten asiat hoidetaan etelä-Suomen maistraatissa. Minun lapseni tiedot on kuitenkin piilotettu Lapin maistraattiin. Maistraatin henkilökunnan pitäisi oivaltaa, että tämänkaltainen toimintamalli on hyvin kyseenalainen.

Näin ollen lapseni todellisten tietojen on helpompi ollut olla piilossa kun ne samaan aikaan on pimitetty lapseni tiedoista mm lastensuojelussa. Tältä pohjalta on muille viranomaisille ja virkamies tahoille annettu lastani ja minua koskien puutteellista ja räikeästi virheellistä ja suorastaan valheellista informaatiota.

Erikoista on, että harva asianajaja näkyy tiedostavan maistraatin merkityksen ja jotkut eivät välitä siitä. Vaikka tietojen oikeellisuus on pohjana lain vaatimille selvityksille.

Vainoaminen maistraatin kautta ja nk toimesta onnistuu siis oikein hyvin. Eräässä maistraatissa sanottiin tämä minulle viime vuosina suoraan: tietäisitpä vain miten paljon sitä tapahtuu - kun puhe oli eron jälkeisistä vainoista ja nimenomaan viranomaisten kautta tapahtuvana.

LASTENVALVOJALLE...

Olen kuukausien myötä koettanut saada tavata lastani. Pyytänyt tapaamista puolueettomalle ja ammattitaitoiselle taholle ja toiselle paikkakunnalle. Kangasala on lupautunut tapaamisen järjestämiseen mutta Hämeenlinna taas kerran on kieltäytynyt.

Kangasalan lausunnot on myös edelleen kirjaamatta lapseni tietoihin mm 2014. Näin kaappaus väitteet on myös mahdollistettu.Kangasala hoiti asiaamme heti eromme jälkeen mutta Hämeenlinna lopetti asioiden hyvin alkaneen selvittelyn.Hämeenlinna itse vaati asiamme hoitamista eron jälkeen Kangasalle.

Muuton ja pysyvämmän asumisen myötä asiamme siirtyivät kesällä 2014 Hankoon. Ilmoitin itse sosiaalitoimelle Hankoon, Kangasalle ja Hämeenlinnaan pysyvästä muutosta samaan aikaan. Tämäkin tieto on pimitetty lapseni tiedoista. Siis miten asia todellisuudessa eteni.

Lapseni luona Hämeenlinnassa on käynyt viime kuukausien ajan kerran kuukaudessa perheohjaaja. Hän ei kuitenkaan ole kertaakaan tavannut lastani kahdestaan.
Hänen kauttaan sain tiedon, että tapaaminen järjestetään Hämeenlinnan lastenvalvojalla puolen kuun aikaan. Toisen käden tietona siis.

Kokemuksistani johtuen joudun epäilemään tapaamista. Se pitäisi tarkoittaa sovittelua. Näin perheohjaaja minulle kertoi ja myöhemmin sähköposti tiedusteluni myötä myös Hämeenlinnaan muualta tuleva lastenvalvoja asian vahvisti.

Hän ei siis käsittääkseni oli paikallinen. Mutta käsittääkseni hänen esimiehenään toimii lastenvalvojien esimies joka on itse ilmoittanut olevansa asiassamme esteellinen jo 2015. Kuitenkin hän on hoitanut lapseni asioita ja mm estänyt lapseni terveystiedot ym tiedot lopa lapseni koululta.

Ne harvat tapaamiset mitkä on Hämeenlinnasta menneinä vuosina suostuttu järjestämään on joko peruutettu Hämeenlinnan toimesta viime tipassa tai niiden teema on muutettu ja se on ilmoitettu vasta tapaamisella. Sosiaalityöntekijöiden käytös on vihamielistä ja ala-arvoista, eikä kysymyksiini tule vastauksia. Tapaamisten teemat eivät luonnollisestikaan toteudu lain vaatimien toimintamallien mukaisesti.

Isä ei myöskään ole koskaan suostunut sovitteluun. Hänen olosuhdeselvitykseenkään liittyvään alkutapaamiseen  isä ei suostunut tulemaan kummallakaan kerralla kun se isästä on laadittu. Erikoista, koska yleensä yhteistapaamisesta olosuhdeselvityksen alussa ei voi kieltäytyä.

Olen tiedustellut saanko samalla tavata lastani mutta en ole saanut vastausta. Olen siis edelleenkin tavannut lapseni viimeksi 9.11.2018.

Ilmeisesti tarkoituksena on edelleen asiamme pitkittäminen ja sen vaikeuttaminen. Siitä kertoo välikäsien käyttö asiassa. Ne kun jätetään kirjaamatta ja niitä vääristellään.

Lapseni tapaamista ei vallitsevien lakien mukaan kuitenkaan saisi pitkittää enää päivääkään.

Lapseni on ilmoittanut haluavansa tavata minua!!! Myös sosiaalitoimelle sekä perheohjaajalle. Isä ei tätä toivetta edistä millään tavalla.

Sovittelun menestyksestä kertonee sekin, että edelleenkään en saa puhua lapseni kanssa puhelimessa. Viimeksi joitakin viikkoja sitten kun lapsi tapaamis toiveenkin esitti - sain puhua. Tätä ennen isä salli puhelumme viime syksynä.
Kun koitan soittaa isän numeroon niin puhelu siirtyy.
Minne? Sitä en tiedä.

Ostin lapselle 3 v sitten oman puhelimen mutta käsittääkseni ei sitä edelleenkään ole saanut käyttöönsä.Isä kun anasti puhelimen heti kun lapsi avasi lahjapakettinsa.

Rakenteellinen rasismi....

...on toimintamalli josta lapseni ja minä olemme saaneet kärsiä vuosien ajan kattavasti. Se myös kertoo miten korruptoitunut maamme on. Tapauksemme ei ole ainoa.
Käsittääkseni sadat epätoivoiset vanhemmat kertovat samanlaisia tarinoita eduskuntaa myöten.

Silti heille väitetään, että kyse on yksittäis tapauksista eikä muutosta tapahdu.

Jos sote malli etenee siten kuten se nykyisin näyttää vauhdikkaasti etenevän, väitän, että oikeusturvaa ei enää ole.
Sosiaalitoimi Hämeenlinnassa toteuttaa eräänlaista sote-mallin kokeilua ja tapauksemme kertoo siitä, miten järkyttävällä tavalla se ei todellakaan toimi.

Lastenoikeuksista Hämeenlinna julistaa näyttävästi mutta lienevät vain kulissia. Totuus on tarua ihmeellisempi.

Joka ilta mietin ja rukoilen ja toivon, että lapsellani olisi kaikki hyvin. Kaipaan häntä valtavasti.

Teija-äiti

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Vieraskirjoitus: Lastensuojelun huolet ja sijaishuoltopäätökset ovat valheita

Julkaistu 23.9.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Lastensuojelun huolet ja sijaishuoltopäätökset ovat valheita, joiden tavoite on rangaista myöntyvyyden puutteesta virkamiehen holhoukseen. Ne ovat sääntöjen toimeenpanoa, jolla sosiaalityöntekijä pyrkii tekemään itsestään tilanteen hallinnoijan. Sosiaalityöntekijät tekevät turhia huostia ja keksivät sairauksia, kun vastustaa. He jättävät yksin sairaat, kun he myöntyvät holhoukseen. He eivät pysty havaitsemaan kriisejä. Tästä johtuu se, ettei tukea saa, kun sitä pyytää ja kun tukea annetaan, niin se on väärään asiaan (lapsen hoito) eikä omat ongelmat.

Perhekeskus on oikeusuojakeino perheille, joka varmistaa viranomaisen valvonnan. Lasten ja vanhempien erottamisen kategorinen kielto varmistaa, ettei valvontaa voida lopettaa vetoamalla lapsen kokemaan vaaraan. Perheet voivat väittää vastaan virkamiehen valheille ja saada palautetta, joka auttaa heitä kehittymään. Nykyiset perhekeskukset päättyvät, kun sosiaalityöntekijä käyttää vikoja tuen sijaan eristämiseen. Kaikki tämä voidaan todistaa esimerkeillä sosiaalityöntekijöiden päätöksistä ja väitteistä, mutta esittäjät leimataan mielisairaiksi ja oikeudet ottavat virkamiehen kirjaukset tosiasioina ilman todisteita.

Kyse ei ole lapsikaupasta, sosiaalityöntekijöiden puutteesta, rahanpuutteesta palveluiden järjestämiseen, äitien tekemästä isien vieraannuttamisesta tai sijaishuollon palvelutuottajien vetämisestä oman ketjun paikkaan.

Keskiössä on valtion virkamies, joka perustelee palvelun ja tilaa sen sekä vanhemman vuorovaikutussuhde sosiaalityöntekijän kanssa. Lapsi on sosiaalityöntekijän tekosyy vanhemman kurittamiseen. Sijaishuolto on keino valtion holhousvirkamiehelle varmistaa lapsen kurittaminen tai siis sopeutus valtion varhaiskasvatukseen, kouluun ja työmarkkinoille, kun vanhempi vastustaa tai on liian sairas hoitamaan lapsen kasvatusta valtion haluamalla tavalla.

Teemu Ruskeepää, yhteiskuntatieteiden ylioppilas, Loppu sijaishuollolle Ry

Lukijan kynästä: PERUSSUOMALAISTEN RIEMUMARSSI

Julkaistu 15.9.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Nämä meidän ministerimme ovat puhuvia päitä.
On aivan sama kummasta päästä kuuluu törinöitä.
Rajafarssista jaksamme innolla aina vaan öyhöttää.
Vaikka oman maamme talous kanveesiin jo tärähtää.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Meidän Jussufin haukkuminen fasistiksi kismittää.
Mestari vaikka itsekin muita halventavasti nimittää.
Pakotteille ja militarisoinnille tapaamme peukuttaa.
Maahanmuutosta yritämme vielä uljaasti vouhottaa.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Töitä ei ole mutta sinne käskemme jokaista iikkaa.
Liehuvat punaliput inhoittavat meidän saksi-Riikkaa.
Historian Temua nauravat sketsisarjaksi ja keskikaljaksi.
Esiintymistään kutsuvat liikaa humaltuneen ulosanniksi.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.