Kun on koko viikon sairastanut ja yskinyt keuhkoja pihalle, niin voin kertoa, että pää on tyhjä ja tuulinen kuin Haminan kaupunki. Kirjoituksen aiheen keksiminen voi joskus olla työn ja tuskan takana. Kyse ei ole siitä, etteikö pitkin viikkoa tulisi hyviä ideoita. Kiitos niistä, jatkossakin saa laittaa tulemaan vinkkejä ja ehdotuksia. Pikemminkin kyse on siitä, että yhteiskunnan eri toimijat pitävät huolen, että kirjoitettavaa on ja sitä on paljon.
En tiedä, kuinka moni on kiinnittänyt samaan asiaan huomiota kuin minä. Uutisista saa kaiken aikaa lukea toinen toistaan törkeimmistä rikoksista ja muun muassa raiskausten määrä on noussut. Kaiken huippuna oli uutisointi, jossa kerrottiin, että omaisuusrikoksia, kuten varkauksia ei edes tutkita. Toivotaan, että ne selviävät jonkun muun tutkinnan yhteydessä. Silmiin pistävää on myös ollut lehtien mielipidepalstoilla jatkunut jatkuva kirjoittelu avoimesta huumekaupasta keskuskaupunkien keskusta-alueilla ja kaikki tämä aivan julkisesti. Silti suurin ongelma on internetin vihapuhe, jonka torjuntaan tuntuu poliiseja ja määrärahoja riittävän. Kenen etu on, ettei rikosten torjuntaan ja niiden selvittämiseen enää panosteta?
Perjantaina 16.11 poliisiylijohtaja Kolehmainen motivoi uusia vasta valmistuneita poliiseja seuraavasti: ”Olemme olleet useamman kerran tilanteessa, jossa voimavarat on viritetty äärimmilleen, eikä särkymisvaraa ole enää ollut. Vaikka poliisin henkilöstö on erittäin sitoutunutta työhönsä, vaarana on, että henkilöstö väsyy ja kansalaisten luottamus poliisin kykyyn kantaa päävastuu arjen turvallisuudesta laskee. Ihmiset odottavat, että palvelumme ovat nopeasti saatavissa, rikoksia estetään ennalta ja ne selvitetään tehokkaasti. Tilastojen valossa palvelumme ovat kuitenkin kokonaisuutena heikentyneet. Hengen ja terveyden turvaavista tehtävistä emme ole halunneet tinkiä. Nyt tämänkin tavoitteen suhteen suorituskykymme on äärirajoilla.”
Mielenkiintoista on seurata yhteiskunnallista keskustelua. Esimerkiksi A-studion Talk -ohjelmassa puhuttiin Helsingin vihreiden Kati Juvan valtuustoaloitteesta, jossa esitetään valvotun tilan perustamista suonensisäisten huumeiden käytölle. Miten voi valtuusto olla niin tyhmä, että edes lähtee suunnittelemaan jotain sellaista, joka on lainvastaista. Ymmärrän, että huumeongelma on todellista ja se ei ole kaunista katseltavaa, kun porukat vetävät rojua suoneen julkisesti. Olisiko meillä näin pahaa ongelmaa, jos meillä olisi rajoilla kontrolli ja riittävästi poliiseja katukuvassa?
Jokainen on huomannut, kuinka radikaalisti peltipoliisien määrä on lisääntynyt. Syykin on selvä, kansakunta tarvitsee sakkotuloja, vaikka meille asiaa myydään liikenneturvallisuuden näkökulmasta. Ikävä tosiasia on, että peltipoliisi valvoo vain liikennenopeuksia. Nyt kun maanteillä ei juuri poliisia näy, niin röyhkeimmät tien käyttäjät viis veisaavat liikennesäännöistä. Hetki sitten televisiossa esitettiin piilokameran omaisesti, mitä maanteillä tapahtuu. On eittämättä selvää, kun valvonta puuttuu, niin törkeät liikenteenvaarantamistapaukset lisääntyvät. Käyttäytyisivätköhän kansalaiset liikenteessä paremmin, jos poliisi liikkuisi keskuudessamme?
Entäpä sitten laiton siirtolaisuus ja pakkopalautuspaineet, jotka on sysätty poliisille? Laittomasti maassa oleva otetaan talteen vain jos hän kävelee poliisiasemalle, odottaa poistamista vastaanottokeskuksessa tai jää sattumalta kiinni jostain muusta asiasta, eli tulee pidätetyksi. Ei siis ihme, että me emme tiedä missä ovat ne tuhannet laittomasti maassa olevat, sillä kiinnijäämistä voisi verrata lottovoittoon. Tragikoomista on se, että poliisi on ottanut kampanjakseen tiedottaa kansalaisille milloin ja minkä verran on laittomasti maassa olevia palautettu onnistuneesti. Tälläkin viikolla poliisi twiittasi yhdestä onnistuneesta palautuslennosta, jossa kolme arabia pääsi onnellisesti kotiin. Tarvitsisiko meidän poliisin nöyrtyä tälle linjalle ”3 palautettu 8000 jäljellä” jos rajoilla olisi ollut kontrolli?
Tiedotusvälineissä tulee aina aika ajoin vastaan, että omaisuusrikoksia ei enää selvitetä. Selvittämättä jää näpistyksiä ja varkaudet yleisiltä paikoilta, moottoriajoneuvoista, kauppaliikkeistä, liikehuoneistoista ja asunnoista. Nyt on hyvä muistaa, että myös vahingonteot, petokset, kavallukset sekä ryöstörikokset kuuluvat omaisuusrikoksiin. Helsingin sanomien mukaan valtakunnallisesti poliisi on selvittänyt alle kahdeksan prosenttia niin sanotuista pimeistä varkauksista ja niiden yrityksistä, joissa tekijä ei ole jäänyt heti kiinni eikä hänen henkilöllisyytensä ole muutenkaan tiedossa. Joku nyt kysyy mikä pimeä rikos? Rikos muuttuu pimeäksi kun poliisi esittää syyttäjälle lainmukaisella perusteella kyseisen rikosasian rajoittamista eli sitä, että tutkinta lopetetaan tai sitä ei edes aloiteta. Asia jää tilastollisesti pimeäksi, vaikka epäilty olisikin tiedossa. Mikäli poliisilla olisi enemmän resursseja käytössä, niin selvittäisikö se myös enemmän rikoksia?
Oletko koskaan joutunut odottamaan poliisin saapumista? Rikostorjunnan resursseja suunnataan vakavien henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten sekä yhteiskunnan kannalta haitallisimpien tekojen tutkintaan, joten peltikolarin selvittely on jonon viimeisenä. Kiireellisissä tehtävissä poliisi on paikalla noin kymmenessä minuutissa. Taasen keskimääräinen saapumisaika hälytyksestä on 30 minuuttia. Maakunnissa ja haja-asutusalueilla lähdetään pääsääntöisesti tunnista liikkeelle. Jokainen voi miettiä, kuinka nopeasti apu tulee paikalle jatkossa, kun poliisien määrää on suunniteltu vähennettäväksi 600:lla hengellä.
Suomalainen poliisi on huippukoulutettu ja koulutus suojaa konstaapelia tiettyyn pisteeseen saakka, mutta se ei suojaa loppuun palamiselta. Meillä ensimmäisenä kohteeseen saapuvan partion pitää osata toimia itsenäisesti ja osata tehdä myös oikeita asioita. Poliisin ammattitaito ja osaaminen on harvaan asutussa maassa tärkeää. Ikävä kyllä ensimmäisen partion jälkeen, seuraavaa ei ehkä tule. Samaan aikaan muissa pohjoismaissa ja Euroopassa poliisien määrää on lisätty, ja lisätään edelleen, mutta ei meillä Suomessa. Suomi on ollut pitkään vakaa yhteiskunta. Pienelläkin määrällä poliiseja on pärjätty. Monissa muissa vakaissa Euroopan maissa on puolestaan linjattu, että poliisilla pitää olla ”taktisia reservejä”.
Uutta kuitenkin keksitään. Kun Suomessa partiointia suoritetaan harvaan asutulla alueilla jatkuvasti vähemmän, mietitään nyt jopa jonkinlaista somessa päivystävää kyläpoliisia. Meille on myös tuttua nuo kuuluisat vihapuhepoliisit. Joku Suomessa kuvittelee, että poliisin massiivinen ja aito läsnäolo sosiaalisessa mediassa lisäisi merkittävästi turvallisuudentunnetta. Paska puhetta sanon minä. Sen, mitä on kuullut ystäviltä, jotka ammatikseen vastaavat meidän turvallisuudesta, sanovat, että nyt kaivataan lisää poliiseja kenttätyöhön muun muassa takaamaan toistensa työturvallisuuden.
Miksi sitten meillä ei ole satsattu poliisin määrään, kuten muualla Euroopassa? Ehkä siksi että meillä ei ole siihen varaa. Suomi on sosialisoitu ja kupattu tyhjäksi. Yhdessä maailman korkeinten verotetussa maassa meillä ei ole varaa edes ylläpitää riittäviä poliisivoimia. Meiltä kyllä löytyy varaa haittamaahanmuuttoon ja sen kustannuksiin, meillä on varaa antaa kehitysapua, meillä on varaa kannattamattomiin yritystukiin, meillä on varaa jakaa varoja tulonsiirroilla vuokra-asuntoyhtiöille, meillä on varaa ylläpitää verovaroin ammattiyhdistysliikkeitä, mutta ei poliisiin joka vastaa yhteiskuntamme turvallisuudesta.
Elämme tällä hetkellä veitsen terällä. Poliisien voimat on jo vedetty äärirajoille, mutta kuinka kauan he jaksavat? Resursseja pitää saada nopeasti lisää, yksi tai kaksi lähiöpoliisia ei ole ratkaisu. Ratkaisu ei myöskään ole se, että kansalaisten sanomisia valvotaan verkossa, vaan nyt tarvitaan lisää väkeä kentälle, kyberrikollisuuden torjuntaan oikeaa osaamista ja päättäjiltä viisaita päätöksiä. Theodore Roosevelt sanoi aikanaan "Yhdeksänkymmentä prosenttia viisaudesta on olla viisas ajoissa."
