Oikeamedia julkaisi 27.7.2018 vieraskynä blogissa professori Tapio Puolimatkan kirjoituksen: Kampanja p********n laillistamiseksi. Sama kirjoitus löytyy myös Puolimatkan kotisivulta. Tapio Puolimatkan kirjoitus sai aikaan melkoisen myrskyn sosiaalisessa mediassa sekä myös Jyväskylän yliopistossa, jossa Tapio Puolimatka toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina. Tapio Puolimatkan havainnot kampanjasta p********n laillistamiseksi ovat perusteltuja, sillä tällainen aikomus on etenemässä eteenpäin yhteiskunnissa.

Nykyinen väärä ymmärrys ja käsitys siitä, että homoseksuaalisuus olisi synnynnäinen ja muuttumaton ominaisuus on luomassa perustaa pedofiilien seksuaalioikeuksien puolustamiseen ja hyväksymiseen. Kun p********n sanotaan olleen luonnollinen osa esimerkiksi antiikin Kreikan yhteiskunnan seksuaalista käyttäytymistä ja pedofiliakin olisi synnynnäistä sekä muuttumatonta seksuaalisuutta ja kuinka lapsikin voi kokea ja etsiä seksuaalista nautintoa, niin se todellakin voi johtaa pederastian ja p********n hyväksymiseen ja laillistamiseen.

Tapio Puolimatka oli ihan oikeassa siinä kun hän kirjoitti kampanjasta p********n laillistamispyrkimyksistä. NAMBLA (North American Man/Boy Love Association - Pohjois-Amerikan Mies/Poika rakkaus järjestö) perustettiin vuonna 1978. NAMBLA:n tavoite ja pyrkimys on ollut sen perustamisesta asti miehen ja pojan välisen rakkauden laillistaminen ja hyväksyminen. Vuonna 2003, ryhmä mielenterveyden parissa työskenteleviä ammattilaisia muodosti B4U-Act nimisen järjestön, joka on pyrkinyt määrittelemään uudelleen p********n, että se olisi samalla tavalla seksuaalinen suuntautuminen niin kuin homoseksuaalisuus on. Kanadassa 2010, kaksi psykologia toi esille uutisissa kuinka p*******a on samalla tavalla seksuaalinen suuntaus, niin kuin homoseksuaalisuus on.

Montrealin yliopiston eläkkeellä oleva psykologi ja professori Van Gijseghem on sanonut pedofiilien olevan ihmisiä, jotka eivät tee ajoittain pieniä rikkomuksia, vaan pikemminkin kamppailevat seksuaalisen suuntautumisen kanssa, niin kuin joku toinen ihminen voi kamppailla heteroseksuaalisuuden tai homoseksuaalisuuden kanssa. Gijseghem on myös sanonut kuinka todellisilla pedofiileillä on yksinomaan mieltymys lapsiin, joka on sama asia kuin seksuaalinen suuntautuminen. Gijseghemin mukaan henkilö ei voi muuttaa tätä seksuaalista suuntautumista. Kun Gijseghemilta kysyttiin vertaako hän pedofiilejä homoseksuaaleihin, niin Gijseghem vastasi: "Jos, esimerkiksi eläisit yhteiskunnassa, jossa heteroseksuaalisuus olisi tuomittavaa ja kiellettyä ja sinulle kerrottaisiin, että sinun tulisi mennä terapiaan voidaksesi vaihtaa seksuaalinen suuntautumisesi, niin sinä luultavasti sanoisit, että se on hiukan hullua". Gijseghem jatkoi sanoen: "Toisin sanoen, et ollenkaan hyväksyisi sitä, käytän tätä vertausta sanoakseni, että kyllä totisesti, pedofiilit eivät kykene vaihtamaan heidän seksuaalista suuntautumistaan.

Ontarion Kingstonin Queen's University (yliopisto) psykologian emeritusprofessori Vernon Quinsey on sanonut pedofiilien seksuaalisen mielenkiinnon aiheuttavan heille mieltymyksen lapsiin, eikä ole todisteita, että tällainen mieltymys voitaisiin muuttaa hoidon tai jonkin muun kautta. Heinäkuussa 2010 Harvard Health Publications ilmoitti p********n olevan seksuaalinen suuntautuminen, josta on epätodennäköistä, että ihminen voisi muuttua.

Pohjois-Amerikassa on käynnissä keskustelu, jossa pedofiileille halutaan myöntää suoja-asema sekä kaikkia vähemmistöseksuaaliryhmiä tulisi suojella lain voimalla.

Tapio Puolimatkan esille nostaman Doug Mainwaringin havainnot mediakampanjasta aikuisten ja lasten seksuaalisuhteiden normalisoimiseksi on alkanut jo kauan aikaa sitten ja on nykyään vahvistumassa ja voimistumassa sen seurauksena kun yhteiskunnat hyväksyvät perinteisten arvojen romuttamisen hyväksyessään luonnottomuutta luonnollisuuden rinnalle.

Homoseksuaalisen käyttäytymisen hyväksyminen synnynnäisenä ominaisuutena sekä homoavioliittojen laillistaminen tulee johtamaan tulevaisuudessa myös siihen, että pedofiliakin tulee saamaan hyväksynnän ja lainvoiman. Askelmerkit tähän ovat selvät, joka tuli selkeästi esille aikaisemmin kirjoituksessani, jossa toin esille kuinka pedofiliaa aletaan pitämään seksuaalisena suuntautumisena.

Pedofiliaa puolustetaan sanomalla, että lapsi nauttii seksuaalisesta toiminnasta aikuisen kanssa. Lapsi ei ole tasavertainen seksuaalikumppani aikuisen kanssa, eikä lapsi ole vielä kehittynyt, eikä valmis seksuaaliseen elämään. Pedofiili kontrolloi ja hallitsee lasta seksuaalisesti ja tekee lapselle vahinkoa, vaikka lapselle kyettäisiin tuottamaan nautintoa. Silloin kun lapsi tai nuori on seksuaalisessa suhteessa, jossa hän ei ole tasavertainen osapuoli, niin sen seurauksena lapsen tai nuoren seksuaalinen halu kehittyy väärään suuntaan.

Filosofi Roger Scruton rinnastaa p********n nekrofiliaan, koska kummassakin tapauksessa aikuinen voi hallita ja kontrolloida seksuaalisen halun kohdettansa. P*******a on perversio, jossa pedofiili kontrolloi ja manipuloi lasta tai nuorta, joka ei ole vielä valmis ja kehittynyt seksuaalisuuden harjoittamiseen.

Alfred Kinsey on työtoverineen tehnyt tutkimusta, jonka perusteella he väittävät vauvojen ja lasten olevan kykeneväisiä orgasmin kokemiseen. Tätä pidetään perustana sille, että lapsillakin tulisi olla oikeus seksuaaliseen käyttäytymiseen, jopa silloinkin, vaikka heidän vanhempansa olisivat asiasta eri mieltä. Tämä johtopäätös viedään niin pitkälle, että sen perusteella päätellään lapsilla olevan oikeus kaikenlaisiin seksuaalisuuden harjoittamisen muotoihin, jos se on vapaaehtoista, perustuen yhteiseen sopimukseen. Tapio Puolimatkan tekstistä tulee esille se tosiasia kuinka lapsen vapaaehtoisuus pedofiilien käsissä on helposti manipuloitavissa.

Kinseyn tutkimukset vauvojen ja lasten seksuaalisuudesta ja heidän orgasmeistaan perustuivat pääosin pedofiilien havaintoihin, sillä Kinsey on tuonut esille kuinka tutkimuksen johtopäätökset vauvojen ja lasten orgasmeista ja seksuaaliyhteyksistä on peräisin vanhemmilta henkilöiltä, jotka ovat olleet seksuaalisessa kanssakäymisessä nuorten poikien kanssa. Jos perustamme hyväksynnän lapsen seksuaalisesta kokemuksesta pedofiilien perversion havaintoihin ja kokemuksiin ja teemme siitä vakavasti otettavaa tiedettä, niin voisimme yhtä hyvin muuttaa koko moraalisen käsityksemme ja antaa rikollisten määrittää moraalikäsitykset uudestaan heidän rikollisten arvojensa mukaisesti. Tätähän emme voi kuitenkaan tehdä ja yhtä vähän voimme luottaa pedofiilin havaintoihin lapsen seksuaalisesta käyttäytymisestä.

Vain mielessään pimentynyt ja moraalisen sokeuden omaava henkilö voi ainoastaan ehdottaa, että pedofiilien havainnot seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden lasten kokemuksista todistavat lasten kokeneen positiivisia kokemuksia pedofiilien käsittelyn alaisuudessa. Vielä vähemmän järkeä on sellaisella ihmisellä, joka alkaa tekemään vakavaa tiedettä lasten seksuaalisista kokemuksista pedofiilien havaintojen perusteella.

Monet pedofiilien uhriksi joutuneet lapset ovat aikuisiällä tuoneet esille kuinka tuskallinen kokemus se oli niin henkisesti kuin fyysisesti, ja kuinka rikki mennyt lapsi kantaa vielä aikuisenakin rikkinäisyyden taakkaa p********n uhriksi joutumisen takia. Pedofiili ei tuota lapselle nautintoa, vaan rikkoo hänet, niin että harva heistä pääsee koskaan eheytymään seksuaalisuuden alueella. P*******a on aikuisen ihmisen itsekästä seksuaalisen perversion toteuttamista, missä hän manipuloi ja kontrolloi lasta tyydyttääkseen itse oman kieroutuneen seksuaalisen perversionsa.

Tapio Puolimatka kirjoitti uudesta seksuaalikasvatuksen kirkollisesta siunauksesta viitaten siihen kuinka Björn Vikström kirjassaan Monta rakkautta on omaksunut kritiikittömästi maailman terveysjärjestön WHO:n teesit "seksuaaliterveydestä" ja "lasten seksuaalisoikeuksista". Tapio Puolimatka toi esille kuinka Vikström torjuu aikuisten ja lasten väliset seksuaalisuhteet, mutta hänen perusajattelunsa mahdollistaa kirkon mukautumisen ajan virtaukseen, jos yhteiskunta hyväksyy p********n synnynnäiseksi ja muuttumattomaksi seksuaaliseksi suuntautumiseksi ja lasten seksuaalioikeuksia aletaan ajamaan läpi, että lapsella olisi oikeus elää seksuaalisuhteessa aikuisen kanssa. Luterilainen kirkko on etunenässä ollut hyväksymässä muitakin seksuaaliperversioita, joten en yhtään ihmettelisi, jos pikku hiljaa ajan kanssa p********n perversio alkaisi saamaan kannatusta kirkon piiristä.

Tapio Puolimatka kirjoitti kuinka aikamme yhteiskunta vastustaa vielä voimakkaasti pedofiliaa, mutta samaan aikaan kulttuurimme on jo sisäistänyt käsityksen seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyydestä ja muuttumattomuudesta sekä lapsen seksuaalioikeuksista, joita voidaan käyttää kampanjassa p********n laillistamisessa. Puolimatka kysyy: "Tuleeko tämä kampanja onnistumaan?" Puolimatka kirjoitti vastauksen kysymykseen riippuvan siitä, heräävätkö ihmiset puolustamaan lasten aitoja ihmisoikeuksia. Minä puolestani iloitsen siitä, että on olemassa Tapio Puolimatkan kaltaisia korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka eivät ole mielistyneet vääryyteen, vaan jotka uskaltavat rohkeasti kertoa totuuden tässä maailmassa ja yhteiskunnassa, jonka moraaliarvot ovat kovaa vauhtia vääristymässä ja lähenemässä täydellisen sokeuden pistettä.

Puolimatkan huoli asiasta ei ole aiheeton. Itse olen syntynyt 1960-luvulla ja nähnyt kuinka aikoinaan seksuaalisena perversiona pidetty homoseksuaalisuus pikku hiljaa hyväksyttiin "normaaliksi seksuaalisuudeksi", koska sen sanotaan olevan "synnynnäistä ja muuttumatonta". Yhä useampi ihminen (tieteentekijä, professori, kasvatustieteen tekijä jne.) alkaa tuomaan esille kuinka p*******a olisi seksuaalinen suuntaus, joka on synnynnäistä ja muuttumatonta. Askelmerkit p********n suhteen muistuttavat pelottavan paljon saman kaavan toistumista, joka ujutti pikku hiljaa muita seksuaaliperversioita "hyväksytyiksi" seksuaalisen harjoittamisen muodoiksi. Itse en tule koskaan hyväksymään minkäänlaisia seksuaaliperversioita, enkä tule koskaan hyväksymään pedofiliaa, koska se on iljettävä ja kieroutunut seksuaaliperversio. Jos yhteiskunta joskus hyväksyy p********n, niin sellainen yhteiskunta ei ansaitse minkäänlaista kunnioitusta, vaan oikeudenmukaisen tuomion ja paheksunnan.

Raamattu sanoo Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa homoseksuaalisuuden olevan häpeällistä himoa ja luonnonvastaista seksuaalisuuden harjoittamista, joka on sama asia kuin synti, josta tulisi tehdä parannusta. 1 Korinttolaiskirjeen 6 luvun 9 jakeessa, jossa käsitellään syntejä, joiden harjoittajat eivät voi periä Jumalan valtakuntaa on kreikankielen sana malakos, joka tarkoittaa velttoa, naismaista, hekumoitsijaa, miehen kanssa seksisuhteessa olevaa poikaa, luonnottomuuteen ja haureuteen altistuvaa miestä, miesprostituutiota. Raamattu, Jumalan sana tuomitsee p********n, sanoen sen olevan syntiä.

Silloin kun ihminen tunnustaa olevansa syntinen ihminen ja kadotustuomion alainen Jumalan edessä sekä uskoo Herraan Jeesukseen, niin hän saa Jumalan lahjana ja Jumalan armosta syntinsä anteeksi sekä iankaikkisen elämän. Todellinen Raamatullinen usko tuo myös ihmisen elämään sellaisen näkökyvyn, että hän kykenee erottamaan sen mikä perustuu perversioon ja syntiin sekä sen mikä oikeaa ja tavoiteltavaa tässä maailmanajassa.

Petri Paavola 9.8.2018