Vappu saapuu jälleen... Kommunistit ovat kaikeksi onneksi pääosin kaikonneet Suomen maaperältä, mutta noiden karvalakkisten ja kovin vihaisten "tovereiden" unelma on kaikessa naiiviudessaan jäänyt elämään. Ajatus työväelle oikeudenmukaisesta valtiosta, jossa jokaisella olisi tarpeensa mukaan eikä yksikään nappiherra räkisi työläisen päälle on haaveena jopa yleisempi kuin suomalaisen kommunismin kultaisina vuosikymmeninä ja tästä on suurilta osin kiittäminen porvarihallituksia sekä markkinatalouden millä hinnalla hyvänsä toteutettuja ihanteita. Eikä siinä, eihän tuossa ajatuksessa sinänsä mitään vikaa ole!
Tuon ikiaikaisen haaveen lisäksi kommunistit jättivät jälkeensä työväen oikeudet, joten jostain on heitäkin kiittäminen. Joskin esimerkiksi veljessodan aikoihin hyvin harva punainen edes tiesi mitä kommunismi tarkoitti. He lähtivät sen kelkkaan, joka lupasi kauneimmat ja kivoimmat jutut. Sama ilmiö toistuu yhä vieläkin, vain ehdokkaiden nutun ja puoluekirjan väri on vaihtunut. Vai kuvittelevatko arvoisat kansakuntamme älypäät että Suomen kansa todella tilasi tätä äänestäessään keskustan ja kokoomuksen valtaan? Ei, vaan kansa äänesti sitä, joka lupasi kauneimmat ja kivoimmat jutut.
Työläinen on tänä päivänä kaikkine oikeuksineen ja äänenkannattajineenkin jopa mitättömämpi kuin ennen sisällissotaa. Tämän ovat mahdollistaneet jo mainitut markkinatalouden ihanteet jossa ihminen ei ole kuin tuottamansa rahan arvoinen (jos sitäkään) sekä ylikansallisten yritysten globaali maihinnousu, joka mahdollisti niin suurten yritysten syntymisen, ettei yksi, kaksi tai tuhat duunaria merkitse yhtään mitään. Työläisen arvo koki tässä maihinnousussa saman kohtalon kuin lopulta normandian maihinnousun jälkeen koki Saksa: Se hävitettiin, alistettiin ja sen arvo ryöstettiin.
Suomalainen työväki, kapitalistisen koneiston muurahaiset sekä leveästi hymyilevän vampyyrin vaalikarja, on pakotettu rinnakkaiselosta rahan kanssa rahan ikeeseen, josta pois pääsy edellyttäisi melkoisen suuren ihmeen tapahtumista (niitä ei juuri ole viime vuosisatoina näkynyt eller hur?). Kuitenkin rapakon takaa omaksuttu ihanne rahan tuomasta auvosta on opettanut kansan rakastamaan tätä tilannetta. Rahan vallan pystyttämä vankileiri on aiheuttanut eräänlaisen tukholma-syndrooman syntymisen, jota ylläpidetään taitavilla illuusioilla ja kauniilla lupauksilla. Harhaluulo tunteiden molemminpuolisuudesta ei näillä näkymin tule murtumaan, ennen kuin teknologinen kehitys aiheuttaa työväen tarpeettomuuden. Alkumakua tästä on jo saatu, kun kolmannen maailman taitavat lapsityöläiset ja riisikuppipalkalla väkertävät huomisen suomalaiset ovat osaltaan syrjäyttäneet kotimaisen työvoiman tarpeen. Mutta lenkkarit on toki halvempia...
Valtio on olemassa kansaa varten, ei toisinpäin. Kansa on olemassa itseään, ei ketään muuta varten. Raha on työkalu, eikä sille pidä yhdenkään olennon olla alisteinen. Itsestäänselviä asioita, mutta yhtäkaikki: Vappu tulee kerran vuodessa ja kuten muidenkin sirkushuvien, on tämän naurettavan juhlapäivän tarkoitus pitää kansalaisten ajatukset poissa "ikävistä aiheista". Ryypätkää ja marssikaa, pitäkää ammattiliittojen vappubileitä ja kehukaa "työväen voimaa"! Huomenna on kankkunen ja sitten on arki. Voimme jatkaa kohti seuraavia vaaleja ja antaa itsemme tulla leveän valkoisen hymyn ja kauniiden lupausten kusettamaksi. Mikään ei todennäköisesti muutu, mutta ehkä tällä kertaa saadaan kivoja juttuja?
