Reijo Tossavainen: Punavihreys on järjetön pakkomielle

Päivitetty 1.2.2018, Julkaistu 1.2.2018 – Kirjoittaja Toimitus

Aikoinaan taistolaisuudessa tarkoitus pyhitti keinot. Tarkoitti sitä, että ihanneyhteiskunta oli hieno ajatuksena, mutta sitä ei voitu käytännössä toteuttaa, ja siksi silmät ja korvat suljettiin tosiasioilta.

Tämän päivän punavihreä ideologia on usein verrattavissa taistolaisuuteen. Myös nyt tarkoitus pyhittää keinot. Liikenne on yksi niistä.

Punavihreiden mielestä metro on niinku ihkuihana asia. Sitä ei tarvitse perustella järkevillä perusteilla.

Maksakoon mitä maksaa oli myös periaatteena kun sellaisen rakennettiin Espooseenkin. Ja maksoihan se: yli miljardin eli lähes kaksinkertaisesti sen mitä alkuun lupailtiin. Siis hirvittävän paljon. Mutta eihän sillä ole mitään väliä, sillä punavihreän talousajattelun mukaan rahaa saa pankin seinästä ja sähköä pistorasiasta.

Länsimetro siis rakennettiin. Nyt monen espoolaisen työmatka kestää noin tunnin, kun matkustaa ensin bussilla ja sitten junalla. Siis saman verran kuin esimerkiksi Mäntsälästä Helsinkiin junalla tai autolla.

Autolla espoolaisen työmatka sujuisi noin 20 minuutissa. Säästöä olisi siis 40 minuuttia. Kukahan laskisi sen rahallisen arvon menetettynä työaikana? Jokatapauksessa puhutaan helposti vähintään kymmenistä miljoonista euroista per vuosi.

Punavihreys on  järjetön pakkomielle.

…….

Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saa uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.

Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

4 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
juha.
juha.
8

Vihreä puolue pitäisi kieltää lailla ja puolueen kannattajat sekä keulahahmot pitäisi sulkea vankilaan murskaamaan lekalla kivilohkareita murskaksi. Tuolloin vihervassarit tulisivat päällepäätteeksi oppimaan sen, miltä työnteko tuntuu ja mitä se merkitsee kun kädet ovat urakan ensipäivinä rakoilla, mutta suureksi hämmästyksekseen tulevat huomaan, että aikansa kirveltyään käsiin muodostuu känsät, jotka ovat tuloksena ihon paksuuntumisesta jolloin ruumiillisen työn seuraukset saavat aikaan työntekoa kestävät kädet aivan kuten tekisi työtä työkäsineet kädessä.
Siis nyt espoolaisten työmatkan kesto lisääntyi 40 minuuttia punavihreiden itsetarkoituksellisen älynväläyksen takia, jossa paloi rahaa kuin saunanpesässä ja käytännön lopputulos hakee vertaistaan Suomenkin historiassa. Mitä tulee Helsingin metroon alunalkujaan siitäkin muodostui ”metro”, joka taivaltaa matkaansa enimmäkseen maan päällä ei tunnelissa. Korjatkaa, jos olen väärässä. Helsingin metron ympärillä oli lukuisia väärinkäytöksiä ja hanke maksoi paljon enemmän kuin siihen oli ”ennakoitu” kuluvan urakan viivästyksineen päivineen. Silloinen Helsingin kaupunginjohtaja Teuvo Aura ryvettyi ja siinä sivussa koko Helsingin kaupungin hallinto lahjuksineen sekä kunnallislakien rikkomisineen, joilla oi’ottiin ”mutkia suoriksi”. Edes Helsingissä ei olisi tarvittu kaiketi mitään metroa, mutta se oli itsessään niin ”hienoa”, että sellainen piti saada vähintäinkin ylimitoitettujen Helsingin tulevaisuuden ”väestöräjähdyksellä” ja näin liikennekapasiteetin lisäämisen välttämättömyydellä.

Oke
Oke
8

Hyvä esimerkki Helsingissä vihervassarit kaatavat pian kaupungin talouden.

huugo
huugo
8

Tuota muuten olen miettinyt itsekin. Valtavia investointeja jotka kusevat heti ensimetreillä, matujen hyysääminen maksaa maltaita terveydenhuoltoineen. Rahoitus alkaa sakkamaan jossain vaiheessa vaikka kaupunki kuinka turpoasi, koska menot ovat valtavat tuloihin nähden lähivuosina ja kun tulot perustuu pääosin palveluihin.

Juhani Nissilä
Juhani Nissilä
8

Milloin Ilkka Suomisesta on tullut vassari ? Tyttönsäkin näyttää viihtyvän niissä piireissä ! Ovat paremminkin viherlahtareita !

Vain kolmasosa amerikkalaisista tukee sotaa Irania vastaan

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 28.7.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Amerikkalaisten tuki sodalle Irania vastaan on laskenut noin kolmasosaan, ja selkeä enemmistö sanoo, ettei presidentti Donald Trump ole selittänyt Yhdysvaltain sotilaallisia tavoitteita.

Reuters/Ipsos-kysely toteutettiin verkossa valtakunnallisesti perjantaista sunnuntaihin 1 246 aikuisen keskuudessa, ja sen virhemarginaali oli plus-miinus kolme prosenttiyksikköä.

Noin kolmasosa vastaajista sanoi tukevansa sotaa Irania vastaan. Reuters/Ipsosin mukaan tämä oli alhaisin kannatusaste konfliktin alkamisen jälkeen. Tuki on pysynyt alle 40 prosentissa viiden kuukauden ajan.

Sota alkoi 28. helmikuuta Yhdysvaltain ja Israelin hyökkäyksillä Iraniin. Maaliskuun puolivälistä lähtien Reuters/Ipsos on kysynyt vastaajilta, tukevatko vai vastustavatko he sotilaallisia iskuja. Tuolloin 37 prosenttia sanoi tukevansa sotaa. Konfliktin alkaessa vastaava luku oli 27 prosenttia, kun taas 29 prosenttia ilmoitti olevansa epävarma.

Vastaajat pitävät tavoitteita epäselvinä

Kuusikymmentäyhdeksän prosenttia vastaajista, mukaan lukien neljä kymmenestä republikaanista, sanoi, ettei Trump ollut selittänyt selkeästi Yhdysvaltain sotilaallisen osallistumisen tavoitteita Iranissa.

Konfliktin aikana Trump on maininnut useita tavoitteita: iranilaisten auttaminen maan johdon kaatamisessa, Iranin ballististen ohjusten suorituskyvyn eliminointi ja Iranin ydinasehankinnan estäminen.

Valkoisen talon tiedottaja Olivia Wales sivuutti lausunnossaan vaihtelevat mielipidemittaukset ja sanoi Trumpin pysyvän sitoutuneena estämään Irania hankkimasta ydinasetta.

Bensiinin hinta ja poliittinen paine

Reuters raportoi, että konfliktissa on kuollut 18 Yhdysvaltain armeijan jäsentä. Tuhansia ihmisiä on kuollut Iranissa ja Libanonissa, missä Iranin liittolaisryhmät ovat taistelleet Israelin joukkoja vastaan.

Sota on ajoittunut samaan aikaan bensiinin hinnan voimakkaan nousun kanssa Yhdysvalloissa. Reuters raportoi, että valtakunnallinen keskihinta oli hieman yli 4 dollaria gallonalta, kun se ennen konfliktia oli noin 3 dollaria.

Trumpin yleinen kannatus nousi kyselyssä 37 prosenttiin, mikä on kolme prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisenä kuukautena. Tyytymättömyys sotaan voi silti painaa presidenttiä ja republikaaneja ennen marraskuun välivaaleja, joissa puolue puolustaa niukkaa enemmistöään kongressissa.

Rekisteröityjen sitoutumattomien äänestäjien keskuudessa 36 prosenttia sanoi suosivansa demokraattien kongressiehdokkaita, kun taas 20 prosenttia suosi republikaaniehdokkaita.

Vuoden 2024 presidentinvaalikampanjansa aikana Trump lupasi pitää Yhdysvallat poissa pitkittyneistä sodista. Hän oli alun perin ennustanut konfliktin kestävän neljästä viiteen viikkoa.

Israel käyttää yli 45 miljoonaa dollaria tekoälypohjaiseen vaikuttajakampanjaan

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 20.7.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Israelin hallitus toteuttaa monen miljoonan dollarin kampanjaa vaikuttaakseen yleiseen mielipiteeseen Yhdysvalloissa. Yli 45 miljoonan dollarin arvoinen sopimus sisältää tekoälyllä luotujen viestien massajakelua, konservatiivista mediaa ja verkkosisältöä, jonka tarkoituksena on ohjata suurten tekoälypalveluiden vastauksia Israel-myönteiseen suuntaan.

Miljoonia tekstiviestejä on lähetetty amerikkalaisille viime kuukausina lähettäjiltä, jotka piiloutuvat tavallisten etunimien, kuten Emman, Sarahin ja Johnin, taakse. He väittävät edustavansa ryhmää nimeltä Friends for Peace ja kysyvät muun muassa Yhdysvaltojen, Israelin ja Iranin välisistä suhteista.

Wall Street Journalin tutkimus, jonka Ynet on tiivistänyt, osoittaa, että viestit on luotu tekoälyn avulla ja rahoitettu Israelin hallituksen toimesta. Friends for Peace -nimellä ei puolestaan näytä olevan varsinaista organisaatiota takanaan: sanomalehti ei löytänyt rekisteröityä yritystä eikä voittoa tavoittelematonta järjestöä.

Viestit ovat osa laajempaa, yli 45 miljoonan dollarin arvoista sopimusta operaatiossa, jota johtaa Donald Trumpin entinen kampanjapäällikkö Brad Parscale. Tekstiviestikampanjaa pyörittävä yritys Sparkfire oli saanut 6,5 miljoonaa dollaria toukokuun puoliväliin mennessä.

Parscalen ryhmä on myös rakentanut Israel-myönteisiä verkkosivustoja ja tuottanut postauksia sekä linkkejä, joiden tarkoituksena on luoda suotuisampia vastauksia Israelista tekoälypalveluilta, kuten ChatGPT ja Claude. Strategia ulottuu siten perinteistä mainontaa pidemmälle ja pyrkii vaikuttamaan myös siihen, mitä verkkomateriaalia tekoälymallit löytävät ja toistavat.

Monen miljoonan dollarin kampanja seuraa yleisen mielipiteen romahdusta

Kampanja käynnistyy tilanteessa, jossa näkemykset Israelista ovat heikentyneet jyrkästi Yhdysvalloissa. Pew Research Centerin tutkimus osoittaa, että 60 prosentilla amerikkalaisista oli kielteinen kuva Israelista maaliskuussa, kun vastaava luku oli 53 prosenttia vuonna 2025 ja 42 prosenttia vuonna 2022.

Tutkimuksen mukaan Israel on palkannut ainakin kuusi yritystä Yhdysvaltain vaikuttamispyrkimyksiin, ja noin kolmekymmentä ihmistä on rekisteröitynyt maan ulkomaisiksi agenteiksi. Kampanja sisältää myös yli 500 000 dollarin (437 000 euron) arvosta mainontaa konservatiivisen Salem Media -mediaryhmän kautta, jossa Parscale toimii strategiaylijohtajana.

Salem Media kiistää, että juontajille olisi maksettu tiettyjen näkemysten ilmaisemisesta Israelista, ja sanoo rahojen tulleen käytetyksi digitaaliseen mainontaan. Israelin kannattajat kuvailevat ponnistelua välttämättömäksi vastaukseksi Iranin ja palestiinalaismielisten ryhmien kampanjoille.

Yhdysvaltain varapresidentti JD Vance kritisoi hiljattain jyrkästi osia Israelin hallituksesta Joe Roganin haastattelussa.

He yrittävät pitää sodan käynnissä loputtomiin, Vance sanoi Israelin viranomaisista, joita hän syytti pyrkimyksistä vaikuttaa Yhdysvaltain yleiseen mielipiteeseen ja horjuttaa sopimusta Iranin kanssa.

Israelin ulkoministeri Gideon Sa’ar sanoi viime vuonna, että vuoden 2026 budjetissa on varattu yli 700 miljoonaa dollaria maan kansainvälisen kuvan parantamiseen ja yleisen mielipiteen muokkaamiseen. Ulkoministeriö ei vastannut Wall Street Journalin kysymyksiin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.