Kun islamilaiset auktoriteetit julistivat fatwan, kehoittaen kaikkia muslimeja lähtemään Afganistaniin sotimaan, 24-vuotias algerialainen Abdullah Anas oli yksi lähtijöistä. Uskonnollisen kasvatuksen saaneena hän koki velvollisuudekseen auttaa uskonveljiään venäläisiä vastaan. Nyt hän on perheineen Englannissa, turvapaikan saaneena, kertoo ylpeänä osallistumisestaan pyhään sotaan: "Minusta olisi tullut Shahid (marttyyri,) tai  Mujahid (pyhä soturi). Mitään parempaa en olisi voinut saada. Halusin puolustaa islamia, taistella uskottomia vastaan ja perustaa uskonnollisen kalifaatin", Abdullah muistelee tänään.

Vuonna 1985 Abdullah matkusti pyhiinvaellukselle Mekkaan, ja tapasi siellä erään henkilön, jolla tuli myöhemmin olemaan keskeinen rooli vääräuskoisten kommunistien sortamien afgaani-uskonveljien auttamiseksi julistetun jihadin korvautumisella koko sivistynyttä maailmaa vastaan käydyllä uskonsodalla, tavoitteena globaani "kalifaatti" ja kaikkien ihmisten alistaminen sharialle.

Abdullah Yusuf Azzam (kuva alempana) oli tämä henkilö.  Osama Bin Ladenin yllyttäjä ja Al Qaedan yksi perustajista. Azzam oli palestiinalainen, mutta vihasi silloista poliittista Palestiinan Vapautusliikettä, PLO:ta. PLO:n aktivistit halusivat palestiinalaisten emansipaatiota ja järjestönsä johtajille oman valtion missä mällätä. Azzamia ei innostanut marxilaisten radikaalien johtama liike, joka halusi tulevasta itsenäisestä Palestiinasta  arabisosialistisen valtion, jonka asukkaista tehtäisiin jonkinlaisia muslimikommunisteja tai irakilaisten baath-sosialistien kaltaisia jumalankieltäjiä.

Koko 1900-luvun moderni länsimaistyyppinen arvomaailma oli vallannut alaa muslimimaiden johtavissa yhteiskuntakerroksissa. Varakkaita muslimeja kiinnosti länsimainen konsumismi ja elämän mukavuudet, ja demokratian idea veti heitä puoleensa. He unohtivat kuitenkin jakaa maidensa kasvavaa vaurautta kansojen enemmistöille, ja yhteiskuntakriittiset voimat, opiskelijat ja nuoret upseerit löysivät uusia esikuvia: Islamin nationalismilla korvannut Turkin modernisoija Kemal Atatürk ja #imperialismia vastaan saarnaava kommunistiblokki.

Lähi-Idän poliittisen maiseman maalasivat länsimieliset monarkit, kuten Persian shaahi Mohammed Reza Pahvali ja Jordanian kuningas Hussein, ja toisaalla kansallismieliset radikaalit, kuten Egyptin Kamal Abdel Nasser ja Irakin ja Syyrian baath-sosialistit. Poliittinen köydenveto tapahtui näiden ryhmittymien välillä, mutta molemmat leirit halusivat tuoda arabi- ja muslimimaailman 1900-luvulle. Heidän vastustajansa, #muslimikonservatiivit, oli periferisoitu aavikon beduiinitelttoihin tai islamilaisten yliopistojen oppituoleja hallussaanpitävien vanhojen jäärien joukkoon.

Idea uskonnollisella mandaatilla toimivasta koraaninmukaisesta islamilaisesta valtiosta, #kalifaatista, oli olemassa vain teoriana ja nostalgiana, -ei reaalimaailman ilmiönä. Väkivaltainen hyökkäys saudi-hallintoa vastaan Mekassa v.1979 oli eräs niistä tapahtumista, jotka muuttivat tilanteen. Jos joku maailmalla huomasi terrori-iskun Mekassa, hän ei sitä ymmärtänyt.

Käsitteet "islamilainen valtio" ja "ei-islamilainen valtio" oli tuotu pölyisistä käsikirjoituksista nykyaikaan. Harva kannatti keskiaikaisen teokratian palauttamista, mutta nyt kaikki muslimimaailmassa tiesivät, että on olemassa henkilöitä, jotka kannattavat.

Toinen askel oli Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin jouluna 1979. Kiista sekulaarin uskonnonharjoittamisen ja sharian vaatimisen välillä jakoi jo muslimimaailmaa, -ja fundamentalistit olivat häviävänä vähemmistönä. Nyt kun vääräuskoiset kommunistit olivat uskonveljien kimpussa, ääri-islamistit kelpuutettiin takaisin yhteiseen rintamaan. He saivat työrauhan toimia sellaisten afgaanien auttamisesta inspiroituneiden nuorten organisoimiseksi, kuin Abdullah Anas. Ja tätä mahdollisuuttaan he käyttivät häikäilemättä.

Abdullah löysi Afganistanista soveliaan joukon, jossa sotia pahaa vastaan: Sotalordi Ahmad Shah Massoud:in armeijan. Massoudin visiot venäläisistä vapautetun Afganistanin suhteen eivät olleet yhteneviä myöhempien talebaanien kanssa, ja v.2001 al Qaedan lähettämät mullah Krekar:in al-Ansaar al-Islamin salamurhaajat tappivat Massoudin, Kabulin vapauttajan.

Islamisti-fundamentalisti Abdullah Yussuf Azzam ja hänen kaltaisensa olivat rakentaneet omaa projektiaan koko Venäjää vastaan käydyn sodan ajan, eikä sen tavoitteena ollut auttaa afgaaneja. Azzam kasvatti saudiarabialaisesta Osama Bin Ladenista johtajan koko maailmaa vastaan käytävälle terrorisodalle. Abdullah Anaskin oli lähellä Azzamia: Hänestä tuli Azzamin vävy.

Anas muistelee aikaansa Ladenin ja Azzamin rinnalla Massoudin johtamissa joukoissa:

"Olen hyvin ylpeä siitä mitä teimme Afganistanissa sodan aikana. Ei ollut sieppauksia, eikä siviilien tappamista tai pommi-iskuja ravintoloihin. Se oli puhdas sota, se oli todellista jihadia. Olimme pyhiä sotureita Venäjää vastaan. Ja me voitimme!", sanoi Anas.

Venäläisten vetäytyminen Afganistanista oli voitto mujaheedeille, mutta tappio heidän yhtenäisyydelleen, -ja loppu "puhtaalle sodalle". Abdullah Anas otti perheensä, vaimonsa ja viisi lastaan, ja palasi Algeriaan. Kun sielläkään ei ollut kivaa, hän haki turvapaikkaa Englannista, jossa hän elelee nyt tyytyväisenä.

Anas kertoi Dagbladetille olevansa pahoillaan siitä, mitä tämän päivän islamistit tekevät Syyriassa ja Irakissa.

Dagbladet 12.09.2017.

Vielä 1970-luvulle tultaessa valtaosa islamilaisesta maailmasta tunnusti uskontoaan mutta yritti elää nykyajassa ja reaalimaailmassa. Vain maaseuduilla ja syrjäkolkissa, kuten Pakistanin "heimoalueella", Waziristanissa, ja islamilaisen oppilaitosten tunkkaisimissa saleissa, keskiaika kävi epätoivoista viivytystaisteluaan. Muutamat onnettomat tapahtumat, joista osa on lännen tai Venäjän lyhytnäköisyydessään tekemiä virheitä, päästivät "shaitanin ulos pullosta".