Nuorten suomalaisten keskuudessa, jotka saivat feminisoivaa sukupuolenkorjaushoitoa, erikoissairaanhoitotasoista psykiatrista hoitoa myöhemmin tarvinneiden osuus kasvoi yli kuusinkertaiseksi. Kansallisen rekisteritutkimuksen takana olevat tutkijat eivät havainneet merkkejä mielenterveyden kohentumisesta, jota hoidoilla oli luvattu saavuttaa.
Tutkimus julkaistiin Acta Paediatrica -tiedelehdessä 4. huhtikuuta 2026, ja se perustuu suomalaisiin terveysrekistereihin. Se kattaa kaikki alle 23-vuotiaat, jotka hakeutuivat vuosina 1996–2019 hoitoon Suomen kahteen keskitettyyn sukupuoli-identiteetin tutkimusyksikköön Helsingin ja Tampereen yliopistollisiin sairaaloihin: yhteensä 2 083 henkilöä, joita verrattiin 16 643 väestöstä poimittuun verrokkiin. Seuranta-aika alkoi ensimmäisestä käynnistä ja jatkui kesäkuuhun 2022 saakka, ollen keskimäärin 5,49 vuotta ja enimmillään 25 vuotta.
Jo ennen tutkimusjaksoa 45,7 prosenttia lähetteen saaneista oli saanut erikoissairaanhoitotasoista psykiatrista hoitoa, kun verrokeilla vastaava luku oli 15,0 prosenttia. Vähintään kaksi vuotta ensimmäisen sukupuoli-identiteetin tutkimusyksikössä käynnin jälkeen osuus oli noussut 61,7 prosenttiin, kun taas verrokkiryhmässä luku pysyi 14,6 prosentissa. Lähetteen saaneista 38,2 prosenttia eli 796 henkilöä läpi lääketieteellisen sukupuolenkorjauksen hormoneilla ja/tai leikkauksilla.
Juuri tässä ryhmässä kasvu on dramaattista. Niiden joukossa, jotka tavoittelivat naiseutta ja saivat feminisoivaa hoitoa, erikoissairaanhoitotasoisen psykiatrisen hoidon tarve nousi 9,8 prosentista ennen arviointia 60,7 prosenttiin sen jälkeen. Maskulinisoivassa hoidossa osuus nousi 21,6 prosentista 54,5 prosenttiin. Niillä, jotka arvioitiin mutta jotka eivät saaneet lääketieteellistä hoitoa, luvut olivat korkeita jo alussa ja muuttuivat vain marginaalisesti: 53,1 prosentista 59,7 prosenttiin naiseutta tavoittelevilla ja 65,0 prosentista 67,2 prosenttiin mieheyttä tavoittelevilla. Tutkijat itse huomauttavat, että vaikea psykiatrinen sairastavuus voi olla este lääketieteelliselle hoidolle, mikä todennäköisesti selittää hoitoryhmän matalamman lähtötason.
Vakavampaa sairastavuutta myöhemmissä kohorteissa
Tutkimus jakaa aineiston myös ajallisesti. Vuosina 2011–2019 lähetteen saaneista – aikana, jolloin lähetteiden määrä räjähti koko länsimaissa – 47,9 prosenttia oli saanut erikoissairaanhoitotasoista psykiatrista hoitoa jo ennen sukupuoli-identiteetin tutkimusyksikköön tuloaan, kun verrokkiryhmässä luku oli 15,3 prosenttia. Tämä on suunnilleen kaksinkertainen määrä verrattuna vuosien 1996–2010 kohorttiin. Verrokkiryhmässä vastaavaa kasvua ei havaittu.
Kun tutkijat vakioivat syntymävuoden, indeksivuoden ja aiemman psykiatrisen hoidon, erot tasoittuivat lääketieteellistä hoitoa saaneiden ja ilman jääneiden välillä: vakavan psykiatrisen sairastuvuuden riski oli noin kolminkertainen naisverrokkeihin ja viisinkertainen miesverrokkeihin nähden. Rekisteritutkimus ei voi kokeellisesti määrittää, mitä itse interventiot aiheuttavat. Aineisto kuitenkin osoittaa, etteivät hoidon tarpeet vähene hoitojen jälkeen – ja että ne kasvoivat jyrkästi hoitoryhmässä.
Tutkijat: ei osoitettuja hyötyjä
Tampereen yliopiston tiedotteessa 14. huhtikuuta 2026 tutkimuksen pääkirjoittaja Sami-Matti Ruuska kommentoi tuloksia.
— Nuoruusiässä aloitettuihin lääketieteellisiin sukupuolenkorjausinterventioihin on kohdistettu suuria odotuksia, sillä niiden on uskottu vaikuttavan suotuisasti mielenterveyteen ja yleiseen toimintakykyyn. Tämä poikkeuksellisen kattava ja valtakunnallisesti edustava rekisteripohjainen seurantatutkimus ei kuitenkaan osoittanut näitä hyötyjä. Päinvastoin, tulokset viittaavat mielenterveyden heikkenemiseen henkilöillä, jotka läpikäyvät lääketieteellisiä sukupuolenkorjausinterventioita, hän sanoo.
Tutkimuksen johtopäätöksissä tutkijat toteavat lyhyesti, että "psykiatriset tarpeet eivät vähene lääketieteellisen sukupuolenkorjauksen jälkeen". He kirjoittavat edelleen, että jo ennen klinikalle hakeutumista esiintyvä laaja psykiatrinen sairastavuus ja sen kasvu ajan myötä viittaavat siihen, että sukupuolidysforia saattaa joillakin näistä nuorista olla toissijaista muihin mielenterveysongelmiin nähden.
Tutkijoiden tekemä johtopäätös on, että sukupuolenkorjausta hakevien nuorten mielenterveysongelmat on tutkittava perusteellisesti ja hoidettava asianmukaisesti – sekä ennen peruuttamattomia lääketieteellisiä interventioita että niiden jälkeen.
jaa emma taas syyllistää. voitaisko emma lähetää sinnne mistä paasaa,ilman paluulippua,loppuis se p jauhaminen,jos ei nyt niin toivottavasti tulevaisuudessa, jätesäkki päälle ja baanalle elvistelemään.Nämä viherv suvakit saisi uusia elämyksiä
Oi tätä egon ja tekopyhyyden juhlaa. Emma, kuten muutkin ketkä paasaavat siiitä mitä kaikkea kaikkien muiden tulisi tehdä, jättävät vain poikkeuksetta konkreettisesti kertomatta miten asia tulisi hoitaa. Ei sanaakaan siitä mihin kaikki johtaa. Millä rahalla ja korolla kaikki kustannetaan. Miten se on toiminut tähän mennessä Ruotsissa tai Saksassa. Onko jokainen maailman ihminen suomalaisen arvoinen etuuksineen Suomessa. Huolimatta kuka on tai mistä. Jos se ilmestyy takapihalle niin äkkiä kokki, tulkki, lakimies ja lääkäri paikalle varmistamaan herran hyvinvointi.
Yemen, palestiina, e-afrikka, saudit, irak, afganistan etc on jo unohdettu. Ketä kiinnostaa naiset ja lapset jos tarjolla on nuoria miehiä kotiiovelle kuljetettuna,
Jos ei kykene ymnärtämään de facto asioita kuten syntyvyyttä ja sosiaalista kuormaa, ei missään nimessä tulisi olla minkäänlaisissa tehtävissä missä on vaikutusvaltaa muiden asioihin.
Emma on hyvä ja lähtee omin rahoin kustantelemaan ja auttamaan. Nämä ihmiset, ei mitään esteitä jaella muiden rahoja ja tinkiä muiden etuuksista. Paljonkohan on koko vasemmistopuolue laittanut omasta taskusta matujen kolehtiin?
Psyykkisestä tilasta varmaan johtuen, nämä pelaavat niin absoluuttisen polaarisesti, että ei ole ihme että perusteluja emme koskaan kuule.
Televisiossa voisi pyöriä ohjelma, missä Emma Karin tapaiset omanarvontuntijat joutuisivat vastaamaan kysymyksiin , ilman vaihtoehtoa käyttää lempisanoja, kuten rasismIa, joilla vältetään varsinaisesti vastaamasta mihinkään mikä pakottaisi sanomaan ääneen jotain mitä ei halua todeksi uskoa.
.
”Minulle ihmisoikeuksien puolustaminen on isänmaallisuutta.”
Hallituksen toimet (kuten sotaan kantasuomalaisia vastaan palkatut Polpo ja nettikytät) ja vihervassarien puheet osoittavat, että ainakin ”väärinajattelevilta” kantasuomalaisilta ihmisoikeudet on poistettu.
Meillä valtaapitävien zio-globalistien, vihervassarien ja muiden kulttuurimarxistien yhteisestä agendasta kansallisuuksien ja kansallisvaltioiden tuhoamiseksi (käyttäen hyväksi alullaan olevaa mutavyöryä Afrikasta) saa hyvän käsityksen esim. seuraavasta:
”EU:n isä, kreivi Richard Coudenhove-Kalergi, oli salaliiton johtaja, jonka tavoitteena on tuhota Euroopan kansat.”,
http://mvlehti.net/2015/08/26/lukija-eun-isa-kreivi-richard-coudenhove-kalergi/
Nämä ” Emmat” saisivat jo pitää suunsa kiinni. Suomi ja suomalaiset, turvallisuus ja jatkuvuus, Suomessa hoidettava. Mihin on kadonnut kansallinen vastuu!
Emma juutalaisena taitaa unohtaa että on itse mukana tekemässä näitä päätöksiä. Koulukuntansa tavin hän esittelee kysymyksiä ja kertoo kauniita sanoja jotka ovat usein valeita. Mutta mitään hän ei tee asioiden muuttamiseksi. Pissiksestä on kasvanut piinkova politikko. Joka on varmaan sitä mieltä että hänen isäänsä kohdeltiin kaltoin ja nyt hän on päättänyt kostaa sen kaikille suomalaisille.
Katsokaa Australian rajalla. Ei pääse maahan jollei ole paluulippua.
Emma Karin kirjoitus osoittaa, miten ulkona kansanedustaja voi olla. 100 miljardia miinuksella Suomi ei ole maailman kehto. Olemme kansana vastuussa tulevaisuudestamme omille jälkeläisillemme ja mikäli raiskaamme taloutemme peruspilarit siirtämällä tulonsiirtoa ihmisille, jotka ovat pysyvästi nettomaksajia , tarkoittaa tämä syvenevää taantumaa riippuen kuinka ison kustannuserän nämä ihmiset Suomelle aiheuttavat ja tämä on riippuvainen Suomen viestistä maailmalle, kannattaako tänne tulla.
Onhan erikoista, että Afganistanista tullaan Suomeen, eikö? Siinä on monta muutakin vaihtoehtoa ympärillä. Myöskin sisarkulttuurista. Rauhallista ja uudelle elämälle sopivaa.