Lukijan kynästä: Äiti – etäiseksi erotettu 8 jatkoa

Valitettavasti kirjoitteluun on koetettu vaikuttaa ulkopuoliselta taholta vaikeuttaen kirjoituksen julkaisua. Tarkoituksena oli kirjoittaa aiempaan blogiin osa 8 jatkoa mutta se ei onnistu.

Näin ollen on kirjoitettava uusi artikkeli.

Tarkoituksena on kirjoittaa koko meidän tarina.

Nimet tarinassamme on muutettu.

Olen tänään kuullut kaksi erikoista kommenttia. Poliisista kommentin: mitä sitten vaikka kyseinen henkilö olisikin osallistunut murhaan ja

toisen poliisin asiantuntija kommentin jossa puhelinkuuntelussa poliisin taholta ei pitäisi toteutua sabotointia kuten puhelujen kulun vaikeuttamista, puhelujen häiriöntiä jne.

Kuulin myös erään nk toisen asiantuntija kommentin jossa taas kerrottiin, että poliisilla on mielivaltaiset oikeudet kuunnella puheluita, häiritä niitä ja asentaa haitta ohjelmia.

Oikeuslaitoksesta tiedustelin asiassani muutoin asioidessani, että miten on mahdollista, että oikeuslaitos voi vuosi toisensa jälkeen tehdä Suomen lakien vastaisia päätöksiä mutta se ei kykene tekemään lain mukaista päätöstä ja korjata tilanne. Tuomari totesi että ei tarvitse.

Olen saanut tavata nuoremman lapseni yhden kerran kuluvana kuukautena viitaten aiempaan kertomaani. Oikeus määräsi ensimmäiseksi valvotuksi tapaamiseksi 8.1.2021.

Kuten aiemmassa 8. osiossa kerroin kyseinen tapaaminen peruttiin koska pyysin sitä järjestettäväksi toiselle paikkakunnalle ja pyysin kulukorvauksia jotka minulle kuuluvat maksettavaksi samalla tavalla kuin muillekin vanhemmille vastaavassa tilanteessa Hämeenlinnassa ne korvataan. Minulle ne on jätetty kokonaan maksamatta. Vahvistin siis tapaamisen mutta pyysin toteutettavaksi kyseistä tapaamista koskien edelliset asiat. Auttavat sossut on tapaamisia järjestävä yritys joka peruutti tapaamisen.

Tapaamisia järjestävä yritys on yritys joka ei kuulemma toteuta millään tavoin virkavastuuta työssään. Näin totesi toimitusjohtaja ja useampaankin kertaan.

Tein asiasta selvityspyynnön oikeusasiamiehelle.

Seuraava tapaaminen piti olla kahden viikon kuluttua. Menin tapaamiselle onnellisena siitä, että viimein saisin halata lastani ja tavata hänet. Kahden ja puolen vuoden jälkeen.

Kun tapaamisen tarkoitetusta alusta oli kulunut vartti tunti tiedustelin miksi lasta ei näy.

Isälle soitettiin ja isä väitti olleensa eksyksissä. Mahdotonta. Isällä on navigaattorit niin autossa kuin puhelimessa ja lisäksi hän varmuudella tuntee seudun. Käsittääkseni he myös ovat vierailleet paikassa ennen tapaamisia.

Toisen valvojan asenne oli erikoinen. Hän suhtautui minuun hyvin kielteisesti ja asenteellisesti.

Taas kului aikaa ja miltei ensimmäinen tunti oli kulunut tapaamiselta. Tiedustelin voisimmeko tilata pizzan koska lapsella todennäköisesti olisi nälkä koulusta tullessaan. Minulle sanottiin ett katsotaan nyt toteutuuko tapaaminen. Tämä tapahtui jo ennen kuin isälle soitettiin ja kyseltiin missä viipyvät.

Isälle soitettiin uudelleen. Sitten soi ovikello. Kohta toinen valvoja tuli kertomaan minulle että lapsi on kaksitoista vuotias eikä halua tulla tapaamiselle.

Valvoja kertoi asian siten kuten olisi harjoitellut lausetta. Siinä ei ollut pahoittelua tai hämmennystä.

Pyysin soittamaan isälle uudelleen ja antamaan tuliaiset suoraan lapselle lämpöisten halausten kera.

Tiedän oikein hyvin että kyseinen toimintamalli on tahallinen.

Lapseni on viimeisen vuoden vaatinut tapaamistani niin sosiaalitoimesta, sosiaalityöntekijöiltä kuin niissä puheluissa joita olen hänen kanssaan saanut lyhyesti puhua ja jotka joudun soittamaan isän puhelimeen. Isä ei anna lapsen soittaa minulle ja kun puhumme kuuntelee isä lapsen vieressä puhelua ja lasta.

Lisäksi isä laittaa puhelimen jo puhelun alussa kaiuttimelle jotta lapsi kuulee sen mitä aikuiset puhuvat. Kielloistani huolimatta.

Annoin lapselle oman puhelimen 3 vuotta sitten mutta isä anasti sen kun lapsi avasi lahjapakettinsa.

Epäilin, ja epäilen edelleen, että isä on ajeluttanut lasta painostaen ja uhkaillen tätä. Uhkaus on sama kuin viimeiset vuodet ovat näyttäneet: huostaanotto jos et tee kuten sanon.

Muistan lapsen ollessa kolmisen vuotias olimme perheenä tavaratalo Prismassa. Isä sai tyypillisen raivokohtauksensa kaupassa ja heitteli mm ostoskärryä. Pihassa sanoin, että emme tule kyytiin koska tiesin, että hän ajaa raivopäissään todella lujaa ja on hyvin pelottava. Jostain kumman syystä hän ei koskaan joudu vastuuseen näistä viharalleistaan.

Automarketin pihassa isä ryhtyi ajamaan meitä takaa. Juoksin lapsen kanssa autojen väliin piiloon. On täysin käsittämätöntä että miltei täysi parkkipaikka ei tuonut esiin ainoatakaan auttajaa.

Jos olimme kyydissä viharallin aikana, se ei loppunut. Raivopäistä kaahaamista kesti juuri niin kauan kuin mies halusi.

Seuraava tapaaminen piti olla kahden viikon kuluttua. Ilmoitin oikeudelle, että minulla on epäilys ettei tapaamisten ole tarkoitus toteutua koska isä haluaa näin vaikuttaa olosuhdeselvityksiin.

Seuraavan tapaamisen aamupäivällä tapaamisten valvoja  ilmoitti noin kello 10 lapseni ”lämpimät terveiset” ja että on tulossa tapaamiselle. Mitenkään en enää kyennyt järjestämään kulkua paikkakunnalle sellaisessa aikataulussa jotta saisimme tavata lapsen kanssa koko aikaa. Miksi minulle ei ilmoitettu asiasta esimerkiksi edellisenä päivänä ?

Pyysin, että saisimme puhua puhelimessa. Ennakko asenne oli käsittämättömän negatiivinen.

Minulle soitettiin sovittuna aikana ja annettiin heti ymmärtää saman valvojan toimesta kuin edellä tätä kirjoitusta mainitsin, että puhelu tuskin toteutuisi koska lapsi halusi tavata.

Toki tiesin, että haluaa tavata ja sitä on halunnut koko ajan, kaikki nämä vuodet.

Lisäksi lasta ahdisti suunnattomasti se, että tapaamisilla on ventovieraita ihmisiä. Näin lapselle halutaan viestittää että äidissä olisi jotakin vikaa.

Pienen alkukankeuden jälkeen lapsi alkoi puhua. Viimeinkin saimme puhua keskeyttämättä ja sabotoimatta sen enempää puheluamme. Puhelu kesti yli tunnin kunnes totesin lapsen olevan nälkäinen ja ehdotin lapsen menevän syömään. Keskustelumme oli ihana ja lämmin sekä hauska sillä me osaamme nauraa.

Kirjoitan tätä tarinaamme nyt osissa ja jatkan seuraavaksi hyvin kaukaa, omasta lapsuudestani.

 

Teija-äiti

 

18 thoughts on “Lukijan kynästä: Äiti – etäiseksi erotettu 8 jatkoa

  • 25.2.2021 at 22:19
    Permalink

    Jatkan kirjoitusta tätä reittiä koska joudun kirjoittamaan pätkissä.
    Kerron tarinamme koska tiedän, että tapauksemme ei ole yksittäis tapaus ja koska tiedän, että maassamme vastaavia tarinoita on todella paljon.
    Koen myös valtavaa myötähäpeää kaikkia niitä viranomais tahoja kohtaan jotka kerta toisensa jälkeen viitaten esimerkiksi Pikku Eerika ja nuoren kiusatun pojan kuolemaan liittyen väittävät näitä tapauksia yksittäis tapauksiksi vaikka niissä on kaikissa sama toimintamalli: kukaan ei välitä eikä kukaan kuuntele.

    Suomen ihmis ja lastenoikeus tilanne on todella huolestuttava Miksi lastensuojelun mielivaltaan ei puututa ja lastensuojelua oteta takaisin valtiolle ?
    Tähän on olemassa lukuisia vastauksia. Tosiasia lienee se, että lastensuojelu tekee rahaa lapsilla ja lasten ahdingolla keinolla millä hyvänsä ja tätä sekameteli soppaa tukee poliisi vaikka poliisin tehtävänä on valvoa myös muita viranomaisia jotta lakia noudatetaan.
    Meidän tapauksessamme on pääsääntöisesti 2 sosiaalityöntekijää jotka ovat valhe vyyhdin taustalla. Mitkään asiantuntija lausunnot eivät ole saaneet näitä sosiaalityöntekijöitä vastuuseen. Miten Thl tai muut tahot edes kehtaavat väittää, että Pikku Eerika tapaus olisi yksittäis tapaus. Se voi olla lopputulokseltaan nk jäävuoren huippu mutta todellakaan se ei ole yksittäis tapaus.

    Yksittäis tapaukseen vetoaminen on käsittääkseni lain vastaista. Perustuslakimme kun takaa jokaiselle yksilö oikeudet lakien antamaan turvaan ja tulla kuulluksi.
    Näin ei kuitenkaan tapahdu.
    Miten on Pikku Eerikan äidin tuki tai apu toteutunut. Viime vuonna muistaakseni julkaistiin juttu jossa minkään laista ammattitaitoista trauma apua tai tukea äiti ei ole saanut.

    Eit on antanut Suomelle lukuisia purkavia päätöksiä ja huomautuksia puhumattakaan lasten oikeuksien komissiosta. Suomi osoittaa käsittämätöntä välinpitämättömyyttä lasten ja ihmisten oikeuksia kohtaan.

    Minä olen ollut mitä ilmeisemmin Supon kirjoissa jo nuorena tyttönä ensi kerran.
    Minua on usein varoitettu puhumasta äitini mielenterveys ongelmista jota en ymmärrä. Hänen mielenterveys ongelmansa eivät ole olleet tarttuva sairaus ja minut pelasti rakastava hyvä isä sekä oma vahva usko elämään ja hyvyyteen sekä oikeudenmukaisuuteen.

    Äitini omasi kaksi persoonallisuutta. Ainakin. Hän osasi puhua ulkopuolisille uskottavasti. Minä olen ollut energinen ja iloinen tyttö joka rakasti elämää ja erityisesti eläimiä. Eläimet ovat olleet aina suuri lohtu.
    Äidin mielenterveys ongelmat ovat olleet mitä ilmeisemmin kausittaisia ja hän vihasi minua. Toki oli hyviäkin jaksoja joissa hän koetti paikata virheitään.
    Lapsi on vanhemmalle lojaali jos ei ole muuta turvaa. Isäni sekä sisarukseni tiesivät äitini ongelmista mutta siihen aikaan ei juuri apua ollut tarjolla.
    Isäni kyllä koetti auttaa mutta ilmeisesti häntä ei kuunneltu.

    Olen ollut ensimmäisellä luokalla koulussa ja muistan päivän kuin eilisen.
    Oli kaunis ja kuulas ilma ja istuin luokassa kun luokan ovelle koputettiin.
    Opettaja meni käytävään ja oli siellä aika pitkään.
    Viimein hän tuli luokkaan ja minun luokseni. Hän sanoi, että äitisi pyytää sinut mukaansa. Jos olen ymmärtänyt oikein, myöhemmin sain selville, että opettaja ei meinannut päästää minua. Hän mitä ilmeisemmin näki, että äidillä ei ole kaikki hyvin.
    Luottavaisena keräsin reppuuni tarpeelliset tavarat ja lähdin äidin mukaan. Äiti ei sanonut koko matkan aikana sanaakaan minkä kävelimme kotiin. Minä olin levollinen, ihastelin puita ja ajattelin mitähän mukavaa tämä voi tietää kun näin aikaisin mennään kotiin.

    Kotiin tullessamme äiti komensi minut yläkertaan omaan huoneeseensa. Muuta hän ei sanonut. Ihmettelin toki mutta menin huoneeseen. Pian äiti tuli paikalle ja käski minut riisumaan housuni. Muistan miten minua huimasi. En ymmärtänyt ollenkaan mitä äiti meinasi ja mitä tarkoitti. En saanut sanottua sanaakaan.

    Riisuin housut ja äiti käski minut sängylle. Hän oli ottanut veljeni vyön käsiinsä.
    Äiti sanoi minun olevan paholainen. Hakatessaan minua menin itseni ulkopuolelle.
    Katselin mitä minulle tapahtui .

    En osaa käsittää kauan tapahtuneeseen meni aikaa ja jäin makaamaan sängylle äidin lähdettyä alakertaan.
    Äiti oli kertonut asiasta sisarilleni jotka olivat huomattavasti vanhempia kuin minä.
    He olivat toruneet häntä mutta vastaavat tilanteet jatkuivat.
    Äiti onnistui yhdelle jos toiselle maalaamaan minusta täysin väärän kuvan.
    Minä olin hänelle syntipukki ja taakka.

    Naapurissa oli perhe jossa sain vierailla. Perheen hyvyys auttoi kestämään tilanteita kotona. Samoin isäni jonka kanssa teimme retkiä ja puhuimme paljon.

    Elämäniloni myös oli iso pelastava tekijä.

    Reply
  • 25.2.2021 at 22:29
    Permalink

    Minäkin voisin kertoilla miten minut erotettiin lapsestani ja sorretiin vaimoni tekemänä täysin järjettömästi.
    Mutta en sitä tee sillä syy oli minun ja on selkärankanaa myöntää se.
    Ainahan se on helppo pistää syy kaikkien muiden niskaan eikä ottaa mitään vastuuta omista toimistaan.

    Alkaa oksettamaan nämä ”lapsestaan erotettu” Todellako luulet että uskon sanaakaan jutustasi, en.

    Reply
    • 25.2.2021 at 23:51
      Permalink

      valitettavasti en voi ottaa sellaisesta syytä niskaani mitä en ole tehnyt. olen kyllä kyseenalaistanut ja vaatinut prosessissa oikeuksiani mutta mitään sellaista en todellakaan ole tehnyt jotta minut ja lapseni voisi erottaa toisistaan. se tiedetään kyllä ja sen vuoksi kaikki selvitysprosessit on estetty.
      sinun ei ole pakko uskoa yhtään mitään. jos katsot olevasi syyllinen lapsen ja sinun erottamiseen ihmettelen miksi et paikkaa tilannetta ja selvitä asiaa. miksi annat lapsesi kärsiä asiasta ? minä annoin kummallekin eksälleni lukuisia mahdollisuuksia paikata tilanteen ja olla hyvä isä mutta lapsen hyvinvointi huomioiden.
      se että en loppuken lopuksi alistunut väkivallan uhriksi ei tee minusta huonoa äitiä.
      ja että olen suojellut lastani, ei myöskään tee minusta huonoa äitiä.
      jos joku ei minusta pidä, hänellä ei ole sen vuoksi oikeutta viedä minulta äitiyttäni.

      Reply
      • 25.2.2021 at 23:53
        Permalink

        puhumattakaan lapseni oikeudesta äitiinsä !!! ja puhun nyt nuoremmasta lapsesta sillä vanhemman lapseni todellakin olen jo menettänyt vuosien mittaisen manipuloinnin seurauksena.

        Reply
  • 25.2.2021 at 23:13
    Permalink

    Muitakin lukemattomia kokemuksia on äitini taholta. Hän vuosien myötä antoi harhakuvaa niin sukulaisille kuin kouluunikin. Minusta tehtiin jotakin mitä en ole.
    Kun kasvoin aloin pitämään puoliani äidin väkivaltaisuuden ja sadistisen mielivallan suhteen. Pois pääsin kuitenkin muuttamaan vasta täysi ikäiseksi tultuani.

    Muistan kun pienenä tyttönä sairastin. Minun flunssani ovat olleet aina sitä luokkaa, että minulle nousee nopeassa aikataulussa korkea kuume. Lapseni ovat perineet tämän ominaisuuden.
    Kuumeeni voi nousta jopa 40-42 asteeseen.

    Makasin kuumeisena sängyssä kun äiti tuli mittaamaan kuumetta. Kuume oli hyvin korkea. Kysyin eikö pitäisi mennä sairaalaan kun on noin korkea kuume. Äidin ilme oli kummallinen ja sanoi vain, että kyllä se siitä laskee. Tajusin vain lapsen sisimmässäni sen tosiasian, että äitini toivoi kuolemaani.

    Hän tapatti kaksi koiraani ja kyse oli puhtaasta mielivallasta sekä tappoi omin käsin marsuni kotimme rappusille. Minulle hän valehteli marsun kadonneen mutta kummitädilleni kertoi totuuden.

    Esimerkkejä erilaisista tapauksista on vaikka kuinka paljon.

    Näitä minun kokemuksiani sekä vanhemman lapseni kokemuksia äitini taholta on käsittääkseni esitetty minun tekemikseni vanhempaa lastani kohtaan.
    Vanhemman lapseni isä on keksinyt ja kehitellyt kaikessa rauhassa vuosien myötä
    mitä erilaisempia väitteitä ja tarinoita osaten käyttää systeemiä hyväkseen joka selvisi vasta kun toteutui nuoremman tyttäreni isän mielivalta ja erityisesti tästä erottuani.

    Tapasin vanhemman lapseni isän Juhanin (nimi muutettu) 90 luvun alussa. Suhteemme eteni nopeasti ja saatuani tietää olevani raskaana olin sitä mieltä, että Juhanin ei tarvitse jäädä elämäämme jos ei halua koska lapsen saaminen oli selvästi hänelle hyvin vastenmielinen asia. Hän kuitenkin halusi miettiä asiaa.
    Yhteen muuttamisen jälkeen hän alkoi kertoilla menneisyydestään. Sukulaisuus suhteet olivat selvästi korkeissa asemissa olevia ihmisiä.
    Tapasin Juhanin vanhemmat vasta pitkällä raskaana ollessani.
    Minua tentattiin siitä, että en kai vain jäisi pelkäksi työläiseksi. Hyvin olin kuitenkin työläisenä meidät elättänyt. Juhani kun oli sitä mieltä, että hänestä tulee suuri johtaja vaikka työkokemusta oli vasta parin kesän verran.
    Tavatessamme hän kävi terapiassa. Minulle esiteltiin tragedia edesmenneestä murhatusta tyttöystävästä. Uskoin joka sanan.

    Juhani opiskeli tavatessamme ja hänellä oli suuret ajatukset tulevaisuudestaan. Paljastui myös että hän oli rasisti. Tein toista työtä ulkolaisten omistamassa yrityksessä ja ollessamme iltaa istumassa ennen raskauttani, hän miltei kävi kollegani kimppuun ensin ärsyttäen tätä käsittämättömällä tavalla.
    Juhanilla oli illuusio jonkinlaisesta kummisetä-mallista.
    Hänellä oli kuulemma aseita ja hän tunsi valtaa pitäviä. Näillä hän myös uhkaili ihmisiä jota en käsittänyt.
    Hänellä oli tuttava piirissään niin rikollisia kuin jonkinlaisia alimmaisia joita hän käytti hyväkseen. Juhani istui wc ssä joka päivä usean tunnin ajan ja luki Kafkan kirjaa. Kun kysyin miksi hän niin tekee, hän ilmoitti löytävänsä sieltä keinoja kiusata ihmisiä.
    Tällöin olin jo viimeisilläni raskaana.

    Juhani omien sanojensa mukaan yritti tehdä työläisen työtä vähän aikaa raskaana ollessani. Pesti toteutui vain parin kuukauden ajan koska Juhani sanoutui siitä irti.

    Raskaana ollessani sain kuulla myös Juhanin rikollisesta menneisyydestä. Myös mitä erilaisemmista valtion salaisuuksista hänellä oli pakkomielle kertoa.
    En halunnut kuulla mutta silti hän kertoi. Samaan aikaan hän saattoi pohtia tapausta tuttavapiirissään jossa eks tyttöystävä oli pettänyt hänen rikoskumppaninsa.
    Rikoksistaan hän välttyi suhteilla.

    Juhani pahoinpiteli minut juuri synnytyksen lähellä niin että synnyttämään mennessäni käsivarteni oli valtavan mustelman peitossa. Se rekisteröitiin sairaalassa. Juhanin tiedot on poistettu kuitenkin viime vuosina minun tiedoistani. Kuka sen on tehnyt on minulle kyllä sangen selvää.

    Pakottaminen ja manipulointi oli tyypillistä Juhania. Kuitenkin hän ulkopuolisen silmin näytti ujolta ja kiltiltä nallekarhulta.

    Reply
  • 25.2.2021 at 23:53
    Permalink

    Lasten”suojelu” on nykyisin aika iso bisnes. Suosittelisin aika montakin asiaa. Ehkä yp voi välittää yv ?

    Reply
  • 26.2.2021 at 00:21
    Permalink

    Ensimmäinen ja ainoa virallinen supo kokemukseni toteutui murrosiässä. Olin kokeillut viinaa ja sen seurauksena tullut ympäri kännissä kotiin. Äitini oli ilmeisesti yrittänyt kohdella minua huonosti. Minua ei pelottanut. Olin tehnyt selväksi, että minua ei enää hakata.
    Tämä oli äidille liikaa. Tajusin hänen ymmärtävän, että hän ei saa minua murrettua ja alistettua siten kuten halusi.
    Eräänä päivänä meille tuli kaksi poliisia suojelupoliisista. Mies ja nainen. He pakottivat minut omaan huoneeseeni puhutteluun. Mies oli iso ja hyvin agressiivinen. Hän ei kuunnellut sanaakaan mitä sanoin. Hän istui naispoliisin vieressä ja haukkui minua mitä erilaisemmilla ilmauksilla sekä uhkaili.
    Nainen oli hieman rauhallisempi.
    Katsoessani poliiseja tajusin että on yhdentekevää mitä sanon, minua ei uskota.Lähdin ulos.

    Näistä lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista johtuen minusta tuli vahvasti oikeudentuntoinen enkä kuuntele juoruja. Minulla on aina tapana sanoa, että jos jostakusta jotakin kerrot, sinun on myös korjattava asia jos olet väärässä.
    Tämä on monille liikaa.
    Juhani kuitenkin ihannoi tätä piirrettäni. Se onkin kummallista. Hän sanoi toivovansa olevan samanlainen mutta ei pysty.

    Äitini selvästi muuttui saadessani esikoiseni. Hän auttoi meitä jonkin aikaa tavallisen äidin tapaan. Se tuntui hyvältä.
    Olen taipuvainen antamaan helposti anteeksi. Minusta oli hienoa että esikoisellani oli mummu. Äitini toimi rauhallisesti esikoisen kanssa ja oli tukena erotessamme Juhanin kanssa. Aluksi.

    Juhani halusi erota kun kuuli lapsuuden ystäväni jättävän velan maksamatta jossa olin takaajana. Myöhemmin ymmärsin, että tapaus oli taivaan lahja.
    Luulin meidän eronneen kohtuullisen hyvissä väleissä ja jopa kavereina. Juhani jatkoi opintoja ja minä työelämässä. Minusta tuli esimies alalla jolla toimin.
    Toivoin työni myötä rakentavani esikoiselleni parempaa elämää.
    Muunlaista kuin mistä itse lähdin.

    Otin Juhanin jopa työhön viikonlopuille jotta hän myös pääsi katsomaan esikoista.
    Samaan aikaan hän tietämättäni harjoitti ominaista tapaansa hallita ja hajota kulttuuriaan. Lisäksi hän jatkoi rikollista toimintaansa.
    Suutuin saadessani tietää asiasta sillä hän oli sekoittanut touhuihinsa työntekijöitä.
    Tästä mitä ilmeisemmin mustamaalaamiseni eri tahoille on alkanut.
    Lisäksi hän käytti hyväkseen erästä asiakasta omiin tarkoitusperiinsä ja veti minut siihen tietämättäni mukaan. Asia tuli ilmi paljon myöhemmin ja vaivaa minua. Koska Juhanin tiedot on poistettu tiedoistani en ole onnistunut selvittämään ko asiakkaan tietoja.

    Juhani ei maksanut elatusmaksuja koska olimme sopineet, että kun hän opiskelee, ei tarvitse maksaa ja jos minä alan opiskella niin hän auttaa minua.
    Myöhemmin hän itse aina määräsi elatusavun määrän. Silti aikanaan hän jätti elatusmaksut maksamatta vaikka oli jo varakas mies. Perusteli asiaa sillä että ei saa tavata lasta. Tämä väite ei koskaan pitänyt millään tavoin paikkansa. Se oli toimintamalli ja valhe jota hän viljeli eri tahoille.
    Ilmeisesti siksi, että totuus hänen isyydestään ei tulisi esiin.
    Eli se, että häntä ei kiinnostanut lapsen elämä millään tavalla.
    Uskon myös siihen, että Juhanilla oli pelkona se, että jonain päivänä saattaisin kertoa hänen menneisyydestään. Jos en olisi tässä tilanteessa kaikkien niiden perättömien väitteiden, vainon, valheiden ja sadistisen kiusaamisen ja mielivallan kohteena – minun ei kaiketi tarvitsisikaan kertoa.
    Kyse ei ole kostosta. Kyse on siitä, miten todellakin tämänkaltainen toimintamalli mitä lapset ja minä olemme kokeneet, toimii Suomessa hyvin voivana ja onnistuu erinomaisesti etenkin jos vähänkin omaa suhteita. Ihmisen oikeuksilla tai ihmisyydellä ei ole minkäänlaista sijaa.

    Reply
  • 26.2.2021 at 01:15
    Permalink

    Minä olen aika suorasanainen ihminen. KIltti ja tunnollinen. Epäoikeudenmukaisuus heikompia kohtaan saa kuitenkin ihokarvat pystyyn. Olen aika suvaitsevainen, hyväksyn ihmisen sellaisena kuin hän on. Teot voivat olla väärät mutta kaikilla ihmisillä on oikeus elämäänsä. Olen huomannut vuosien varrella, että virkamiesten vihapuhe on asia johon ei puututa. Virkamies jolla mielenterveys ei ole kunnossa saa jatkaa tehtävissään virheistään huolimatta. Väitteet siitä että maamme olisi demokraattinen on puppua. Jo oikeusjärjestelmän muutos vuosia sitten todentaa sen, että maamme ei ole demokraattinen. Minä sain lähestymiskiellon valitusten seurauksena eikä valituksista seuranneita huomautuksia tietenkään ole missään huomioitu todisteina.

    Ne kärsimykset jotka lapselleni ja erityisesti nuoremmalle lapselleni on tällä mielivallalla annettu ovat käsittämätöntä seurausta suhdetoiminnalla toteutetusta viranomais toiminnasta.

    Minä en todellakaan ole täydellinen mutta virheeni ja ominaisuuteni eivät ole sellaisia että ne tekisivät minusta huonon äidin. Päinvastoin.
    Olisin mieluusti suonut kummallekin eksälle oman elämänsä. Heidän elämäänsä en ole puuttunut millään tavoin. Minulla on myös oikeus elämääni mutta puhelintani kuunnellaan, työpaikkojani sabotoidaan ja eri tahoille on annettu käsittämätön määrä perättömiä väitteitä.

    Olen reissanut ja toiminut monenlaisissa yhteisöissä ja joutunut elämäni varrella toteamaan, että aina löytyy jokaisesta yhteisöstä se yksi joka toimii kuten eksäni.
    Tai äitini.
    Tai kuten nämä kaksi sosiaalityöntekijää.

    Kannanottona totean että maassamme ei kuulla lapsia vaikka lait niin vaativat. Meitäkään ei ole kuultu missään vaiheessa. Ei ole lain vaatimia tutkimuksia tai selvityksiä lain vaatimalla tavalla laadittuna ja toteutettuna.
    Laeilla näyttää olevan vain olemassa oleva merkitys joihin julkisesti vedotaan tavallisissa asioissa. Tosiasia kuitenkin on, että oikeusmurha on maassamme helppoa . Päätöksissä voi lukea mitä tahansa mutta jos päätöksiin tai niitä edeltäviin toimintamalleihin ei tutustu voi jäädä harhakuva siitä, että päätös on tehty jostakin näkökulmasta. Tämä näkökulma saattaa olla todella kaukana siitä mikä on todellisuus. Syrjintä ja rakenteellinen korruptio toteutuu erinomaisesti lastensuojelussa sekä oikeusjärjestelmässä. Niin kutsutusti sivistynyt ihminen saattaa omata hämmästyttävän määrän vihapuhetta joka ei perustu mihinkään todellisuuteen.

    Kuuntelin jokin aika sitten lapsiasiain valtuutetun haastattelua kymppi uutisissa. Käsittääkseni ko valtuutettu on jahdannut lapsia huostaanotto tehtävissä poliisin kanssa ennen ko uraansa. Valtuutettu penäsi eristämistä karanneiden lasten ja nuorten suhteen niin tunnekylmästi että karvat nousivat pystyyn.
    Lapsiasiain valtuutettuna ei pitäisi toimia ihminen joka ei ymmärrä että lapsia tulee kuulla. Tai että eristäminen on millään tavalla oikeutettua.
    Karannut lapsi tai nuori omaa vahvaa identiteettiä eikä selvästikään ole lannistettu.
    Lannistetut lapset ja nuoret eivät uskalla karata.

    Aikaisempi valtuutettu tajusi maamme tilanteen ja uskalsi ilmaista mielipiteensä asiasta ja lasten kuulemisesta jopa itse Risikolle.

    Reply
  • 26.2.2021 at 08:11
    Permalink

    Mitä minä sitten olin tehnyt todellisuudessa kun äiti supon meille kylään pyysi ? Olin heitellyt kenkiä ja huutanut. Siinä on se minun saavutukseni.

    Mutta jatketaanpa tarinaamme.
    Erosimme Juhanin kanssa lapsen ollessa alle vuoden ikäinen. Oli lama -ajan alku. Sain työtä toisesta kaupungista. Juhani opiskeli ja reissasi. Isyys ei kärsinyt koska Juhani sai tulla meille tai hakea lasta mukaansa isovanhempiensa luo jos halusi. Myöhemmin kävi selväksi että hän vain jätti lapsen isovanhemmilleen ja taas lähti.
    Minusta oli tärkeätä että lapsen isä silti kuuluu lapsen elämään.
    Lapsikin pääsi aina välillä reissuille. Aluksi ajattelin reissujen olevan sellaisia että isä kuitenkin toimi isän roolissa fiksusti. Myöhemmin selvisi toisenlainen totuus.

    Olin tavannut uuden miehen. Juhani vaikutti myönteiseltä asiassa. Hän edelleen oli minulla töissä viikonloppuja ja tapasi lasta.
    Kun kerran sitten pyysin häntä jäämään lapsen kanssa lähtiessäni iltaa viettämään luulin kaiken olevan kunnossa ja hän jäi kotiini lapsen kanssa. Myöhemmin tajusin, että hän ei ollut hyväksynyt tilannetta ja ylipäätään lapsen kanssa kahden oleminen oli hänelle vaikeata. Juhani halusi olla keskipiste.

    Minulle oli kerran sattunut asunnossa vesivahinko pyykkikoneen rikkouduttua.
    Tai niin luulin. Kone toimi kuitenkin jälkeenpäin hyvin. En tiedä mitä on tapahtunut mutta pyykit piti nostaa kylpyammeeseen jotta pystyisin työvuoroni jälkeen tekemään asialle jotakin. Kuivasin lattian valtavalla kiireellä.
    Tein työtä jossa olin alkuvaiheessa usein yksin. Minulla ei ollut mahdollisuuksia myöhästyä.

    Juhani oli tullut kotiini ja pyytänyt erästä työntekijää mukaansa. Minulla ei ollut tästä mitään tietoa ennenkuin asia selvisi. Työntekijä kertoi käyneensä kodissani.
    Kyseiselle työntekijälle Juhani kauppasi ”tuotteitaan” joka tuli myöhemmin ilmi.

    En halunnut olla missään tekemisissä vastaavanlaisten asioiden kanssa. Tiesin kuitenkin hänen suhdetoimintansa.

    Kerroin työntekijälleni mistä kodissani oli kysymys. Hänelle oltiin esitetty väite, että minun luonani on sen näköistä aina.
    Koti oli muuten ok kuntoinen. Kyseisestä ihmisestä tuli myöhemmin poliisi.

    Menetin työni laman seurauksena. Etsin ahkerasti työtä sitä löytämättä.
    Äitini auttoi monella tavalla. Kuitenkin hänen todelliset piirteensä alkoivat hiljalleen taas tulla esiin.

    Lapsen ollessa kolme vuotias pahoinpiteli isä veljensä kanssa lasta.
    Toinen piti kiinni ja toinen löi vyöllä.
    Tämä tuli ilmi hieman myöhemmin kuin lapsen ollessa kolmevuotias.
    Kyse oli Juhanin mukaan siitä, että lapsi oli käyttäytynyt kuten minä, äitinsä.
    Eli lapsi oli kyseenalaistanut jotakin. Juhani ei tätä hyväksynyt. Juhanin perheessä piti tehdä kuten sanotaan, omia mielipiteitä ei saa olla.

    Hieman myöhemmin tapahtui toinen tapahtuma. Juhanin isä joka oli ollut poliisi, potki lapsen siitä syystä, että tämä ei ollut halunnut laittaa tiettyjä housuja jalkaansa. Valtavan kokoinen mies potki pienen lapsen.
    Soitin Juhanin isovanhemmille vihaisena siitä mitä on tapahtunut.
    Juhanin äiti joka oli myös virkamies omalla tavallaan ja terveydenhuolto alalla
    pyysi anteeksi. Tajusin, että perheessä oli ongelmia kulisseista huolimatta paljonkin.
    Olin niin vähän tavannut perheen jäseniä että vaikka tajusin Juhanilla olevan vaikea suhde isänsä kanssa, olivat ongelmat suurempia kuin olin luullut.

    Tajusin myös että minua ei uskottu. Tein päätöksen pitää etäisyyttä Juhanin perheeseen joksikin aikaa.
    Näin toimin myös äitini ongelmien kanssa. Kun hänellä oli nk pahoja vaiheita, en päästänyt häntä meille. Hän soitteli milloin minnekin mustamaalatessaan minua. Pidin pintani. Uskoin vielä tuolloin että järjestelmä on kuitenkin oikeudenmukainen jollakin lailla.

    Olin joutunut muuttamaan työttömyyteni vuoksi Taloudellinen ahdinko oli todella vaikea ja jouduin maksuvaikeuksiin. Olin asunut tätä ennen hetken miesystävän luona joka osoittautui todella mustasukkaiseksi ihmiseksi. Hän pahoinpiteli minut niin että jouduin sairaalaan. Lisäksi mies oli kausittainen alkoholisti.

    Päästyäni takaamani lainan suhteen velkajärjestelyyn muutin lapsen kanssa pääkaupunki seudulle koska olin saanut opiskelu paikan.
    Tarkalla talous suunnitelmalla selvisin ja työtä opiskelujen ohessa tekemällä.
    Opintolainaa en olisi saanut.

    Juhani soitteli minulle välillä tavanomaiseen tapaansa. Hän reissasi paljon työnsä merkeissä ja oli joissakin projekteissa myös ulkomailla.
    Hän tuli tapaamaan lasta muutamia kertoja vuodessa.

    Juhanilla oli erikoinen tapa ruokkia koiraani. Tiesin hänen jollakin tasolla pitävän koirista. Koirasta ei kuitenkaan saanut tulla hoitovastuuta.
    Myöhemmin ymmärsin että kyse oli hänen kummallisesta ajatusmaailmastaan ja illuusiostaan jossa hän eli.
    Hän kävi kodeissani salaa, missä sitten asuinkin.
    Kerran hän löytyi tietokoneeltani tullessani kotiin.

    Tajusin, että jollakin häiriintyneellä tavalla hän pelkäsi minun antavan hänet ilmi.
    Hän ei tajunnut että minulla oli omassa elämässäni ihan tarpeeksi tekemistä enkä ole ihminen joka ryhtyy vainoamaan toista ihmistä. Lisäksi tiesin että hänen suhteensa pelastaisivat hänet kerta toisensa jälkeen ellei hän jäisi verekseltään kiinni.

    Hän oli myös lapseni isä. Lapsella on oikeus isäänsä ja isällä lapseensa.

    Mitä ilmeisemmin hän pääsi kotiini monenlaisten verukkeiden ja valheiden turvin.
    Mitä hän oli löytävinään, oli sitten toinen juttu. Hänen mielikuvituksensa on rajaton kun tulee kysymykseen ihmisten kiusaaminen.
    Se ominaispiirre on hänessä todella pelottava ja ahdistava. Hän todellakin voi keksiä ihan mitä tahansa ja tietää myös pystyvänsä ihan mihin tahansa.

    Hän oli alkanut vaurastua. Halusi tehdä osakekauppaa lapsen nimissä. Kieltäydyin antamasta nimeäni asiaan. Pyysin hoitamaan osakekauppansa omissa nimissään.
    Alkoivat soittelut sosiaalitoimeen. LIsäksi tulivat tappo uhkaukset.

    Vaikka Juhani pystyi monenlaiseen, en hänen minua aikasemman tyttöystävää koskevan tragedian vuoksi voinut kuvitella hänen koskaan uhkaavan tappaa minua.
    Juhanille raha on kuitenkin todella tärkeätä. Se menee ohiste kaiken muun. Tavallinen elämä ei ole Juhania varten.

    Reply
  • 30.3.2021 at 08:37
    Permalink

    VÄLIAIKA tietoina todettakoon, että puhelimeni kuuntelu jatkuu. Ongelmana on tämän keinon käyttäminen valheellisesti minua vastaan sekä aiheuttaen monia ongelmia eri osa-alueilla elämässäni.
    Esimerkki: asuessani Hangossa soitin tuttavalleni kysyen hänen mielipidettään lahja ideastani tuttaville. Ajattelin ostaa aikuisille ihmisille ja kahdelle perheelle kaksi pulloa hyvälaatuista kuohuviiniä. Idea oli tuttavan mielestä hyvä. Miltei heti puhelun päätyttyä läksin matkaan. Tarkoituksena oli matkan varrella käydä Alkossa lahja ostoksilla. Kävellessäni ulos Alkosta kahden lahjakassvin kanssa eteeni ajoi kova vauhtisesti Hangon kaupungin auto. Auto pysähtyi kohdallani, nainen sisällä kirjoitti jotakin paperiin katsoen minua ja lähti kova vauhtisesti pois.
    Tämän jälkeen puhalluttamiseni tien päällä käynnistyi. Missä tahansa Länsi-Uudella maalla liikuin tai Hämeenlinnassa lapseni asioissa, minut pysäytettiin ja puhallutettiin. Koti maisemissa tätä tapahtui miltei viikottain. Ja miltei parin vuoden ajan. Lisäksi lapseni asioissa asioidessani hengitystäni haisteltiin.

    Olen päihteetön ihminen. Edelleen.

    Näitä vastaavia kokemuksia liittyen eri elämän tilanteisiin riittää.
    Tarkoituksena on luoda muille viranomaisille illuusio minusta täysin muunlaisena ihmisenä kuin olen. Minut tuntevat tietävät, että voin olla suorasanainen ja tiukka lapseni asioissa tai ihmisisten kiusaamista koskevissa asioissa, mutta olen ehdottomasti rauhaa rakastava vahvan oikeudentunnon omaava ihminen.

    Mielenkiintoista on, että tämä rumba menee läpi yhden jos toisenkin viranomais ryhmän kohdalla. Tuleehan väitteet korkealta taholta.
    Eli taholta, joka on vaatinut minulle häviötä hovioikeudessa 2015 ja tähän on pyydetty todistajansuojelu ohjelmaa todistajalle joka asian voi todistaa. Todistajan suojelu ohjelmaa haetaan vain ja ainoastaan yhdestä paikasta Suomessa. Erikoista on, että se siirsi asian Rauman poliisille jolle asia ei voi mitenkään kuulua sisältönsä puolesta.
    Rauman poliisi tivasi asianajajaltani kuka todistaja on. Luonnollisestikaan tätä ei asiaan kuulumattomalle taholle kerrottu. Mutta on peruste sille, että todistajan suojelu ohjelma vahvasti tarvitaan.

    Silloinen kyseinen asianajajani saatiin sivuun asiastani mm siksi, että oli tehnyt viranomaisista rikosilmoituksia. Eikö Suomessa saa tehdä viranomaisesta rikosilmoitusta ???
    Lisäksi pohjalla sivuuttamisessa käsittääkseni on ollut harhaanjohtava tutkimus joka on puutteellisuutensa vuoksi ollut vahvasti ko asianajajan sekä minun oikeusturvaa rajaava toteuttaen edelleen oikeudetonta prosessia asiassamme.

    Puhelin kuuntelulla vaikeutetaan muiden viranomaisten kanssa asiointia. Jopa poliisilaitokselta minuun ei saada yhteyttä. Lisäksi työn hakua vaikeutetaan ja kun työpaikka selviää vainoajille, sabotoidaan työpaikkaa yleensä kuukauden kahden sisällä.

    Viranomaisille annetaan kuva, että en pysty pitämään työpaikkaani. Puhelinnumeron vaihtaminen esitetään niin, että pakoilen.

    Viime tapaamiseni lapsen kanssa epäonnistui mutta pyysin saada puhua hänen kanssaan puhelimessa. Kerroin lapsen oikeudesta saada oma asianajaja. Muuta en nk aikuisten maailmasta puhunut. Meni muutama päivä ja sain selvityspyynnön miksi puhun aikuisten asioista.
    Tästä lapsen vahvasta oikeudesta Suomen lakeihin sekä mielivaltaiseen oikeudettomaan prosessiimme pohjautuen lapsen isä ja valvoja (sekä mitä ilmeisemmin puhelinta kuunteleva taho) pillastuivat.

    Miksi ? Tämän kysymyksen äärelle voi pysähtyä.

    Vainoaminen ja elämäni sabotointi on niin laajaa, että opintojakaan en voi tehdä koska on kuulemma tullut käsky että en pääsisi läpi.

    Muutamalla tekstiviestillä olen saanut vainoajat puhelin asiassa koloistaan.
    Mielenkiintoista mitä tästä prosessista seuraa. Minun mustamaalaamiseni tietenkin mutta nyt mentiin sellaiselle alueelle että katson vainon jatkumisen tarkoittavan vain ja ainoastaan yhtä asiaa.
    Julkaisen nimet vainon takana ja vaadin valtiolta perusteellista selvitystä miten tämä oikeudeton tilanne voi edelleen jatkua.

    Niin. Yksittäis tapaus tämä ei ole.

    Reply
  • 30.3.2021 at 08:58
    Permalink

    Miten se nyt menikään: Minulta on kaapattu laittomasti kaksi lasta puutteellisiin tietoihin ja perättömiin väitteisiin perustuen. Lisänä suhdetoiminta jota korruptioksi kutsutaan. Myös vahva muiden viranomaisten manipuloiminen kuuluu asiaan nk vastapuolella virheellisten ja perättömien väitteiden esittämisen myötä.

    Mutta minua ”epäillään” kaappaus tarkoituksessa toimimisesta jonka perustana on puhelin kuuntelu.

    Jos puhelinkuuntelua toteutettaisiin rehellisesti, olisi varmuudella jo vuosia sitten tullut selväksi että en ole kaappaamassa lastani.

    Muita kaappaamis väitteitä tukevia viranomaisten manipulointi muotoja ovat lapseni tiedoissa olevat puutteelliset tiedot. Sieltä puuttuvat kaikki dokumentit ja asiakirjat sekä todistukset kuten minulle väliaikaismääräys lapsestani 2014.
    Tällä manipulointi kikalla on kaappaus väitettä esitetty jopa Hämeenlinnan kaupungin lakimiehelle joka väitti minulle ihan tosissaan tammikuussa 2017
    että sellaista päätöstä ei ole ollut.
    Samaisessa tapaamisessa minut Hml sosiaalitoimi tapasi ensi kerran. Eli kolme vuotta lapsen isästä eroamisen jälkeen.

    Kaappaus väitteitä esitetään myös sillä, että minulla ei ole ollut pysyvää työpaikkaa. Miksiköhän ei ole ? Harva esimies kun kyselee tosiasioita hänelle soitettaessa tästä likaisesta valheiden vyyhdistä jolla minua perusteettomasti ja oikeudettomasti jatkvuasti vainotaan.

    Eräs askarruttava asia on kaappaus väitteiden ohella se, että miten ihmeessä 2,5 v lapseni tapaamattomuutta olevaa aikaa on informoitu lasten isille ? Ja heidän yhteiselle asianajajalleen jolla lukuisten asianajajien mukaan on selvästi vakavia mieleterveys ongelmia ?

    Mitä näille ihmisille kuuluu elämäni sellaiselta ajalta jolloin lapsi ei elämääni ole saanut kuulua ?

    Reply
  • 31.3.2021 at 08:33
    Permalink

    Kysytäänpä tässä väliaika tietoina, miten on mahdollista, että sellaiset tahot ja asiantuntijat on ingnoorattu asiassamme kuten:

    Kangasalan lastensuojelun lausunto 2014 sekä ilmoitus asiamme siirtymisestä sinne hoidettavaksi. Tätä ilmoitusta ei Hämeenlinna ole edelleenkään suostunut kirjaamaan mihinkään viralliseen dokumenttiin ja esittänyt väitteitä mm siitä, että olisin jättänyt tulematta tapaamiselle lapsen asioissa Hämeenlinnassa 2014.
    Kangasalla ryhdyin hoitamaan asiaa koska Paasikoski-Junnila niin vaati toukokuussa 2014. Tämäkin on kirjaamatta lapsen tietoihin tai jätetty kertomasta eri viranomaisille.

    Myös Kangasalan perheneuvolan lausunto ajanvarauksestani asiassa 2014 on kirjaamatta.
    Myös Kangasalan lastenvalvojan lausunto on kirjaamatta eli jossa pyydän tapaamis asiaa selvitettäväksi isän kanssa. Näin on mahdollistettu väitteet, että en olisi millään muotoa olisi tukenut lapsen ja isän tapaamisia.
    Oikeuslaitos on myös jättänyt nämä huomioimatta jokaisessa prosessissa.
    Hangon sosiaalitoimi on jättänyt nämä huomiotta.

    Näin on viranomaiselta toiselle esitetty perättömiä väitteitä lapsen kaappaus väitteistä ja annettu vakavalla tavalla harha kuva tilanteestamme ja asiastamme.

    Työpaikkaani sekä asuntoa koskevat asiat on jätetty Hangossa kirjaamatta ja esittämättä. Papereissa lukee meidän muuttaneen Hankoon vasta huomattavasti myöhemmin kuin olemme muuttaneet.

    Olen aloittanut Hangossa lapsen ja isän tapaamista tukevan prosessin heinäkuussa 2014 mutta tämäkin kokonaisuudessaan on jätetty kirjaamatta.

    Edellä mainituissa asioissa on esitetty todisteet lukemattomille tahoille mutta lapsen tiedoista eli se olennaisin paikka mistä tietoja tutkitaan, ammottaa tyhjyyttään tosiasioista.

    Lukuisat asiantuntija lausunnot ja todistukset on kirjaamatta tietoihin. Hanko ei loppu kesästä 2014 suostunut pyytämään tietojamme Kangasalta vaan jouduin ne its sieltä Hankoon pyytämään. Ne jätettiin huomiotta. Koska Hanko omien sanojensa mukaan toteutti Hämeenlinnan vaatimuksia.
    Ja siihen kuulemma kuului, että minua ei kuulla.
    Mutta ei kuultu myöskään muita virka ihmisiä kuten edellä mainittu.

    Myös väliaikaismääräys lapsestani 2014 on jätetty kirjaamatta ja informoimatta viranomaisille.
    Näin on saatu esitettyä kaappaus väitteitä.
    Jotka jatkuvat edelleen.

    Olemme sopineet isän kanssa muuttavamme lapsi ja minä huhtikuussa 2014.
    Paikalla olleen poliisin lausunto on kirjaamatta tietoihin.

    Matkan varrella on jätetty kirjaamatta ja huomioimatta niin Näsimentorin, lastenpsykiatri Turusen, professori Keltikangas-Järvisen, Korkeimman oikeuden suositus Hyks prosessin toteutumisesta ja monien muiden asiantuntijoiden lausunnot. Jotka todella ovat tutustuneet tapaukseemme laajasti.
    Myös oikeuspsykiatri Laajasalon ja sosiaaliasiamies Granin lausnnot on kirjaamatta.
    Sama koskee Anna Metterin lausuntoja.

    Korjauksia ei selvityksiin ja perättömiin väitteisiin asiakirjoissa Hangon ja Hämeenlinnan osalta ole otettu vastaan.

    Olen tavannut Hämeenlinnan sosiaalitoimen edustajat ensimmäisen kerran 2017 !
    Myös Hämeenlinnan kaupungin lakimieheltä on edellä mainitus asiakirjat pimitetty.

    Reply
  • 31.3.2021 at 08:44
    Permalink

    Löytyisikö Suomesta asianajajaa tai lakimiestä joka ei pelkää isän avustajan likaisia toimia ? Tai poliisia joka viimein tutkisi koko tapauksen perusteellisesti.

    Reply
  • 6.4.2021 at 18:09
    Permalink

    Virkarikosten määrä on valtava. Puhutaan törkeästä ja tuottamuksellisesta vuosia kestäneestä valheiden varjolla ylläpidetystä mielivallasta ja vainosta.
    Olen tutustunut useisiin tapauksiin jotka vastaavia. Myös Hämeenlinnan kohdalla.
    Erikoista lienee se, että kaikissa näissä vilahtelee sama nimi joka minulle vaati häviötä hovioikeudessa 2015.
    Lisäksi monissa viitaten edelliseen on puhelin kuunneltu uhri vanhempaa. Näissä kaikissa tapauksissa toinen vanhempi on aikanaan syytetty lapsen hyväksikäytöstä tai vähintään kaltoinkohtelusta. Merkit ovat olleet ilmassa jo kauan. Lapselta on viety puhelin ja tätä eristetty tehokkaasti lastensuojelun toimesta tästä nk uhri vanhemmasta joka on joutunut lastensuojelun mielivallan mutta myös vainon kohteeksi.

    Kenen agendaa vainoamista harjoittava taho toteuttaa ?
    Jos taustalla on suojelupoliisi puhelimen kuuntelun suhteen niin oliko tarkoituksena varmistaa että valehteleva ja lasta kaltoinkohteleva vanhempi ei jää kiinni ?

    Virkarikos on rikos ja jos lastensuojelu vastaavilla toimillaan pääsee näistä kuin koira veräjästä kertoo se Suomen arvomaailmasta ja yhteiskunnastamme todella paljon.

    No, kertoohan sekin aika paljon, että kun lastensuojelusta on tehty valituksia. On tätä käytetty uhri vanhempia vastaan kuten minuakin. Se jopa menee läpi oikeuslaitoksessa aina välillä.
    Kyse on kostosta. Ei mistään muusta.
    Eli vanhempi joka tekee valituksen ja esimerkiksi avi huomauttaa, saattaa joutua tilanteeseen, että koko huomautusta ei kukaan huomioi. Etenkään oikeuslaitos.

    Reply
  • 6.4.2021 at 20:26
    Permalink

    Hangon sosiaalitoimi on aikanaan kieltytynyt jopa antamasta minulle asioissamme asiointi aikaa koska sen on kuulemma pitänyt vastata avin valitukseen ja se vie kuulemma aikaa.

    Eräs seikka jota jatkuvasti ikäänkuin epäillään on se että puhuisin isästä ikäviä tai että lapselle aikuisten asioita.
    Miten yksinkertainen täytyy ihmisen olla, että ei selvitä asiaa miten lapselle puhun. Ammattilaisten kautta ! Tämähän oltaisiin todettu Hyksissä 2015 jossa olisi ollut mahdollisuus tutkia meitää 24 h !

    Sosiaalityöntekijä tai sosionomi ei ole terveydenhuollon eikä kasvatuspuolen ammattilainen.

    Jokainen minut tunteva tietää, että en juttele lapselle näitä nk aikuisten asioita. Jotakin on toki lapselle selitettävä tilanteista mutta se tapahtuu lapsen kehityskyvyn mukaisesti ja nk lapsen kielellä.
    Tähän ei sosiaalitoimi pysty koska se lukee lapsille oikeuden päätöksiä sanasta sanaan. On myös todettu että ”lasta kotiutetaan isälle lapsen pelosta huolimatta.”

    Eli arvosteluni kiusaamisesta, sadistisuudesta, valheisiin ja puutteellisiin väitteisiin perustuvasta sosiaalitoimen mielivallasta lasta kohtaan – syntyy edellä mainittu epäily kun tämä nk arvosteluni kohdistetaan aikuisiin !!!

    Monet todistajat ovat nähneet miten minua on kohdeltu niin Hangon kuin Hämeeninnan sosiaalitoimissa. On käsittämätöntä, että lastensuojelu työhön pääsee niin surkealla verbaalisella kommunikointi kyvyllä ja vihapuheella varusteetuina olevat ihmiset.

    Kerroin lapselle hiljattain oikeudestaan omaan asianajajaan. Kerroin vain tämän asian. Kyse on lapsen oikeudesta lastensuojelulain, perustuslain, rikoslain sekä sosiaalihuoltolain mukaisesta oikeudesta.
    Tästä tuli iso nootti. Miksi ????

    Miksi minä puhuisin lapselle issästä ja negatiivisesti. En sitä ole tehnyt koskaan aikaisemminkaan.

    Vastauksia sosialaitoimista ei saa. Sen ovat nähneet lukuisat todistajat.

    Kotini on todettu sisitiksi ja kodikkaaksi. Lapsellani on ollut varmasti kaikki tarpeellinen ja usein jopa enemmän kuin monella muulla lapsella. On ollut harrastukset ja yhteiset kivat jutut.
    Lapsi on ollut taitava luonnossa liikkuja koska liikuin hänen kanssaan luonnossa paljon. Lapsi on käsistään taitava koska on saanut harjoittaa kanssani kädentaitoja monipuolisesti. Ne harrastukset ym on vain jäätetty kirjamatta lapsen tietoihin.
    Minulle lapsen kuuleminen ja lapsen kanssa läsnä olo on todettu monin tavoin.

    Lapseni osasi lukea, laskea, kirjoittaa ja tehdä käsitöitä jo ennen koulun alkua.
    Itse valmistettu terveellinen ruoka ollut aina joka päivä.

    Mitä siis on mahdettu väittää minusta äitinä ? Hangon ssoiaalitoimen edustajat ovat tunnettuja nk ”omatoimisuudestaan”. Olenkin jo 2014 lukien ilmoittanut kirjallisesti että mitään mitä en ole sanomanani itse allekirjoittanut, niin sitä ei voi minun sanomanani pitää.
    Tästä pillastui mm Hämeenlinnan sosiaalitoimi syksyllä 2018 niin, että se lähti pois huoneesta kesken tapaamisen ojennettuani taas kerran ko paerin heille.

    Kuten olen kertonut olen tutustunut lukuisiin tapauksiin vastaavanlaisissa tapauksissa vuosien varrella. Olen törmännyt näihin nk samanlaisiin väittämiin mitä lastensuojelu ihmisistä on vittänyt. Olen monesti mietinyt mitähän minusta mahtaa olla väitettynä ?

    Näyttää siltä, että väittämiä kuten koirankakan syönti on tyypillisiä Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Sellaisenkin olen kuullut, että huostaanotettua lasta pyydetään nuolemaan koti vieraisilla kengän pohjia. Siis tämä lapselle esitetty pyyntö on tullut lastenkodin työntekijältä.
    Nämä väittämät eri asiantuntijoiden mukaan (esim aktivistit) näyttävät kiertävän eri puolella Suomea lastensuojelun käytössä.

    Miksi se Lape hanke perustettiinkaan ? Ai niin. Siksi että lapsi riistetään hyvältä vanhemmalta ja siirretään ongelmaiselle vanhemmalle.

    Miksi ?

    Siksi, että näin lastensuojelu lypsää eri tuki rahoja valtiolta.

    Lapset ovat Suomessa esineitä johon mahdollistetaan huoltoriitojen ja nimenomaisesti lastensuojelun kautta.

    Minua on nk niiden asiakirjojen mukaan jotka olen nähnyt epääilty ”kaltoin kohtelusta”.

    Asiahan olisi Hyksissä tutkittu !!!!!!!!!!!!!!

    Reply
  • 6.4.2021 at 20:34
    Permalink

    Ainiin. Tämä samainen Paasikoski-Junnila on vaatinut että lapsen koulun (eikä sosiaalitoimen)tietoihin ei ole saanut kirjata lapsen terveydellisiä tietoja. Lapsen tiedoista puuttuvat siis ne lääkärintodistukset ym edelleen. Miksi ?
    Koska jos ne kirjattaisiin, jäisi muutama virarikoksista kiinni.

    Näiden puuttumattomien tietojen avulla on mm väitetty 2015, että lapseni ei olisi koskaan päässyt lääkäriin.
    Tämä ei tietenkään todellakaan pidä paikkansa. Kyseiset dokumentit on vain hups jätetty pois.

    Pasikoski-Junnila on myös jäävännyt itsensä asiastamme useita kertoja. Mutta hups edelleen jatkaa taustalla pitämässä huolta siitä, että sama toimintamalli jatkuu.

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.