Historiallisista syistä monesta syytetyt saksalaiset ovat tiukassa kontrollissa. Korrektiin ajatteluun ohjaa poliittisen kasvatuksen keskusvirasto. Yhteiskunnallisen tunnelman ja mielipiteiden tarkkailusta vastaa oma salainen palvelunsa. Poliittisilta haiskahtavat rikokset tutkii suojelupoliisi.

Valvonnan alla eivät ole pelkästään yhteiskuntarauhalle ja demokratialle vaarallisiksi arvioidut teot vaan myös kieli ja ajatukset.

Poliittisesti epäkorrektit mielipiteet eivät vie tiilenpäitä lukemaan, kuten entisessä Itä-Saksassa, mutta saattavat epäilyksenalaiseksi ja voivat johtaa töiden loppumiseen ja urakehityksen katkeamiseen.

Näin käy sitä todennäköisemmin, jos yleisestä virrasta poikkeavia ajatuksia esittävä henkilö sattuu olemaan esimerkiksi liittopäiväedustaja, upseeri, toimittaja tai opettaja.

Natsihallinnon kukistaneet voittajavallat pitivät toisen maailmansodan jälkeen saksalaisia epäluotettavina ja katsoivat heidän tarvitsevan tehokasta kasvatusta ja ohjausta demokratian tiellä.

Media ja toimittajat asetettiin tarkkaan kontrolliin. Lehtiä sai perustaa vai liittoutuneiden lisenssillä. Varsinaiseksi kasvatuslaitokseksi perustettiin 1952 edelleen toiminnassa oleva poliittisen kasvatuksen keskusvirasto - Bundeszentrale für politische Bildung.

Sisäministeriön alaisessa virastossa työskentelee liittovaltiotasolla noin 200 päätoimista valistajavirkamiestä. Jokaisella osavaltioilla on lisäksi oma vastaava virastonsa.

Toimittajille käyttäytymisohjeita

Poliittisesti korrektina pidetään luvun pyöristämistä alaspäin.

Poliittisen kasvatuksen keskusviraston tehtävänä on johtosääntönsä mukaan ohjata demokratiaa ja vapautta vahvistavaa ajattelua sekä auttaa ihmisiä tunnistamaan äärimmäisiin poliittisiin suuntiin tähtääviä ilmiöitä.Virasto käyttää noin 40 miljoonaa euroa vuodessa kampanjoihin, konsertteihin, näyttelyihin, leireihin, teatteriesityksiin sekä koulu- ja kasarmivierailuihin.

Valistusmateriaalia postitetaan muun muassa kouluille ja urheiluseuroille yli miljoona pakettia vuodessa. Virasto ylläpitää myös laajaa nettisivustoa.

Opettajille ja toimittajille tarjotaan ohjausta ja neuvontaa seminaareissa ja tarvittaessa myös puhelimitse.

Kansanvalistajat voivat kysyä, miten kannattaisi käsitellä oikeaoppisesti vaikeita ja arkaluontoisia asioita, kuten esimerkiksi natsiaikaa, saksalaisia sotapakolaisia tai vaikkapa saksalaisten siviiliuhrien määrää toisessa maailmansodassa.

Eräänä esimerkkinä arkaluontoisista teemoista viraston aineistossa mainitaan Dresdenin pommitukset. Saksassa on opittu ajattelemaan, että uhrien määrästä kerrottava luku on suoraan verrannollinen asiasta puhuvan poliittiseen maailmankuvaan. Mitä suurempi luku, niin sitä oikeistolaisempia ja päinvastoin.

Poliittisesti korrektina pidetään luvun pyöristämistä alaspäin.

Todellista uhrien määrää ei tiedä kukaan. Monista englantilaisten pommikoneiden iskun kohteeksi joutuneista ihmisistä ei jäänyt tulipätsissä mitään jäljelle. Historioitsijoiden arvioiden mukaan pommituksissa kuoli 25 000 - 250 000 dresdeniläistä ja kaupunkiin neuvostoarmeijan jaloista Sleesiasta paennutta saksalaista evakkoa.

Vanhemmille tunnistusapua

Tunnistaminen tapahtuu lapsen käyttäytymisen, puheiden ja sanavalintojen lisäksi kaveripiirin, musiikin, asujen ja huoneen sisustuksen avulla.

Neuvoja ja opastusta poliittisen kasvatuksen virasto jakaa myös poliittisiin ääriliikkeisiin liittyvissä asioissa. Muun muassa kasvattajia ja lasten vanhempia neuvotaan, miten he voivat yrittää tunnistaa nuorissa mahdollisesti itävät äärioikeistolaissympatiat.Tunnistaminen tapahtuu lapsen käyttäytymisen, puheiden ja sanavalintojen lisäksi kaveripiirin, musiikin, asujen ja huoneen sisustuksen avulla.

Toimittajille virasto on valmistanut 18-osaisen ohjeiston, jossa neuvotaan muun muassa, miten pitää käyttäytyä, jos haastateltavana on äärioikeistolainen.

Yleensähän näin ei Saksassa tapahdu, sillä äärioikeistolaiset ja kansallismieliset puolueet pidetään tiukasti vaalikeskustelujen ulkopuolella, mutta ohjeilla on käyttöä suorassa vaalituloslähetyksessä, jos äärioikeisto on kaikesta huolimatta onnistunut saaman edustajiaan maapäiville.

Ohjeiden mukaan äärioikeistolaisiin on yritettävä suhtautua suorassa lähetyksessä tasapuolisesti mutta napakan viileästi. Juontajaa kehotetaan viestimään eleillään ja käyttäytymisellään, ettei tunne haastateltavaa kohtaan vähäisintäkään sympatiaa.

Ohjeistus on johtanut kerta toisensa jälkeen tilanteeseen, että juontaja katkaisee poliittisesti toisinajattelevan haastateltavan puheenvuoron kesken lauseen. Katsojat ovat oppineet odottamaan tätä hetkeä.

Vasemmistoradikaalien ja ulkomaisten ääriainesten tunnistamiseksi poliittisen kasvatuksen keskusviraston apu on niukempaa.