Ihmisillä, jotka joivat eniten kahvia, oli vähemmän kehon rasvaa, vähemmän rasvaa sisäelinten ympärillä ja suurempi lihasmassa kuin ihmisillä, jotka kuluttivat kahvia vähän tai eivät lainkaan. Tämä selviää uudesta suomalaistutkimuksesta, vaikka tutkijat korostavat, etteivät tulokset todista kahvin aiheuttaneen eroja.
Tutkimuksen suorittivat Oulun yliopiston tutkijat, ja siihen osallistui 2 264 Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntynyttä henkilöä. Ryhmä on osa pitkäaikaista väestötutkimusta, jossa seurataan heidän terveyttään ajan mittaan. Osallistujat olivat 46-vuotiaita aineiston keruuhetkellä. Tutkijat jakoivat heidät itse ilmoitetun kulutuksen mukaan: ei kahvia, yhdestä kahteen kuppia, kolmesta neljään kuppia tai viisi tai useampia kuppeja päivässä.
Vaikka osallistujilla oli suunnilleen sama painoindeksi (BMI), heidän kehon koostumuksensa erosi ryhmien välillä. Niillä, jotka joivat enemmän kahvia, oli pienempi osuus kehon kokonaisrasvasta ja vähemmän viskeraalista rasvaa, kun taas heidän luustolihasmassansa oli suurempi heinäkuussa European Journal of Nutrition -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan.
Tutkijat analysoivat myös 164 aineenvaihduntamarkkeria sekä verensokeri-, insuliini- ja sukupuolihormonimarkkereita. Osallistujat olivat paastonneet ja pidättäytyneet kahvista ja tupakoinnista ennen näytteiden ottoa. 2 264 osallistujasta 2 194 joi kahvia ja vain 70 ei.
Eroja insuliinimarkkereissa ja hormoneissa
Sekä miehillä että naisilla suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä veren haarautuvaketjuisten aminohappojen alhaisempiin pitoisuuksiin. Aiemmat tutkimukset ovat yhdistäneet näiden aminohappojen jatkuvasti kohonneet tasot insuliiniresistenssiin ja suurempaan tyypin 2 diabeteksen riskiin.
Miesten keskuudessa suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä myös suotuisampaan glukoosi-insuliiniprofiiliin. Hormonaalinen kuva oli monimutkaisempi: kokonais- ja biosaatava testosteroni sekä sukupuolihormoneja sitova globuliini (SHBG) olivat korkeampia, kun taas vapaa testosteroni ja vapaa androgeeni-indeksi olivat hieman alhaisempia. Naisten kohdalla yhteyksiä oli vähemmän, ja ne koostuivat pääasiassa korkeammasta SHBG:stä ja alhaisemmista vapaiden androgeenien arvoista.
— Miljoonat ihmiset kuluttavat kahvia joka päivä, mutta silti tiedämme yllättävän vähän siitä, miten se liittyy aineenvaihduntaamme ja hormoneihimme. Tuloksissamme korostui selvä hormonaalinen allekirjoitus, joka ei hävinnyt, vaikka otimme huomioon painoindeksin ja elintapatekijät. Useat näistä yhteyksistä erosivat miesten ja naisten välillä, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja ja Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Luca Verroest yliopiston tiedotteessa.
Oulun yliopisto korostaa myös, etteivät tulokset voi vielä muodostaa perustaa uusille ravintosuosituksille.
Osoittaa yhteyden, ei syy-seuraussuhdetta
Tutkimus on poikkileikkaustutkimus, mikä tarkoittaa, että kahvitottumukset ja fyysiset markkerit mitattiin samanaikaisesti. Se ei voi määrittää, vaikuttiko kahvi kehon koostumukseen, joivatko tietynlaiset elämäntavat omaavat ihmiset enemmän kahvia vai olivatko muut tekijät molempien taustalla.
Kulutus oli myös itse ilmoitettua, kahvia juomattomien ryhmä oli pieni, ja kaikki osallistujat tulivat suhteellisen homogeenisesta suomalaisesta syntymäkohortista. Muut elintavat ovat voineet vaikuttaa sekä siihen, kuinka paljon osallistujat joivat kahvia, että heidän kehon koostumukseensa, kuten News Medical toteaa arviossaan tutkimuksesta.
Tutkijat tekevät parhaillaan kokeita selvittääkseen, aiheuttaako kahvi itsessään muutokset ja mitkä juoman monista bioaktiivisista yhdisteistä saattavat olla vastuussa. Vasta sitten ihmisillä tehtävät interventiotutkimukset voivat osoittaa, onko yhteyksillä käytännön merkitystä.
Katselin tuota AY-mafian tiedotustilaisuutta jonkin aikaa ja tuntui, että olisi palattu vanhaan hyvään kommunistiseen aikaan. AKT:n puheenjohtaja horisi jostain solidaarisuudesta, jolla kylmä sotakin voitettiin. Olisikohan ollut noin? Nämä toimet ovat juuri sitä mitä Wille Rydman sanoo. Suomi matalaksi keinoista välittämättä ja kunhan AY-ruhtinailla säilyy edut vielä jonkin aikaa. Lopun alkua se joka tapauksessa on. Siinä voi käydä myös, että lakkoilijoiden palattua töihin, ei työpaikkaa enää käytännössä ole tai ulosheittoneuvottelut alkavat välittömästi. Tekoäly kurkkii jo innokkaana nurkan takana, että jos tonkin homman minä hoitaisin paljon paremmin.
Lakko-oikeus tulee kansalasilla olla, muuten työntekijöitten osuus kansantulosta vähenee. Ellei oikeutta ole, sen seurauksena olot heikkenevät lopulta niin huonoiksi, että syntyy vallankumous.
Tässä asiassa tietoon on vain tullut, että persut ovat hylänneet lupauksensa ja se voi olla yksi alkusyy lakkoiluun kuten on myös EU sopimukset. Idän kauppaa ei ole ja vienti on vähäistä, joten palkkoja on alennettava korkeiden vientikustannusten tähden.
Kaikkihan täällä ampuu nykyään Suomea jalkaan.
Naurettavan tekopyhää , kyllä nämä globalistit itse tuhosivat Suomen talouden osallistumalla Eurostoliiton Venäjäpakotteisiin. Rajattomat mahdollisuudet menetettiin ja kohta koittaa karu arki kun pitää alkaa maksamaan hyökkäysliiton jäsenmaksuja…
”AY-ruhtinaat!” Kokoomukselainen siloposki ”herra-haalareissaan” soittaa poskeaan vallantäytyydessään ”omaan jalkaan ampumisesta”. Kun duunarit yrittävät saada edes hilkkuja Ukrainaan, EU:hun, NATO:on ja YK:lle syydettävistä miljardeista. AY-liike varsinkin 1960 ja 1970-luvuilla kurkutti korpilakoillaan ym. tukilakoillaan kesken työehtosopimuskausienkin Suomea ja sen taloutta, koska tuolloin elettiin työmarkkinajnärjestöjen valtakautta, jota vielä voimisti Neuvostostoliiton ”läsnäolo” kommunismin ja työväenaatteen linnakkeena. Perinteenä tuolloin olivat jäänmurtajien lakot kun jää oli paksuimmillaan ja Suomen ja muiden maiden kauppalaivastot tarvitsivat eniten ”Tarmoa” & kumpp. Hallitukset olivat riitaisia ja lyhytilkäisiä niin, että Kekkonen eräämmän kerran hajoitti eduskunnan nimittäen tilalle virkamieshallituksen vain silksi, että sisäpolitiikkaan saisi edes jotain tolkkua. Tästä sitten jurnutetiin Kekkosen ruoskan läväyttelystä, mutta minkäs teet kun ”punamullat” riitelivät kukin ideologioidensa ja äänesäjien äänien pitämiseksi vakuuden arvoisina. Koska eletiin yleisen vasemmistolaisuuden voimakkainta aallonharjaa kautta maailman Vietnamin sotineen EI edellinen merkinnyt samaa vientivetoisuutta kuin Korean sota 1950-luvulla. Päinvastoin! Neuvostoliiton vielä sekaantuessa tuolloisina ”toisena vaaranvuosina” Suomen sisäpolitiikkaan taistolaisuuden kovimmassa turbulenssissa aikomuksena saada kommunistinen vallankumous Suomessa. Kekkonen karkotti Neuvostoliiton suurlähetilään, joka vehkeili Suomen sisä- ja työmarkkinapolitiikassa myyränä UKK-sopimusta vastaan, jota oli itse presidentti ajamassa tarkoituksenaan saada työmarkkinasopimus aikaan omalla nimellään kun normi teitä eivät osapuolet olleet sopuun päässeet. Neukkujen suurlähettiläs lähtikin vähin äänin ”terveydellisiin syihin” vedoten selkeästä sekaantumisesta asemamaansa sisäpoliittisiin asioihin. Ainahan ulkopoliittisiin pikku asioihinkin kuului jurnutusa kohuu ”mustasukkaisesitkin” ja jonkun suomalaispolitiikon lipeämisestä ”liturgiasta”. Tuolloiset lakot ja niiden kymmenien pennien korotukset työntekijäpuolelle sulivat äkkiä ”inflaatio rotan” järsäisystä kun vastaavasti myös tavaroiden hinnat nousivat vastavaikutuksena kun palkankorotukset täytyi yritysen kattaa. Huomattavaa vahinkoa ja kiusallisuutta aiheutui ulkomaankaupalle kun seisaukset ja lakot pidensivät tai pysäyttivät toimitukset ulkomaisille asiakkaille, mikä EI herätä luottamusta tavarantoimittajaa kohtaan. EU oli myrkkyä AY-liikkeelle, vaikka se EI heti tuntunut, mutta EU-jäsenyys merkitsi ulkomaisen halpatyövoiman rantautumista varsinkin rakennuksille, jossa nykyään ulkomaiset työnvälitysfirmat toimivat liki ihmiskauppa ehdoilla. Eräänkin jo vuosia sitten täällä rakennustyömaalla olleen puolalaisen ”asuessa” maakuopassa Helsingissä. Nyt rakennustyömaat ovat kuin Baabelin tornin rakentajien lopputulema, jossa ”kieliviidakko” on läpitunkematon. Paitsi, ettei suomen kieltä eivät kirvesmiehet juuri puhu, jos ei ollenkaan. ”Niin muuttuu maailma Eskoseni!”
Poliitikkojen on nyt hyvä mellastaa, koska teollisuuspampuilla ei ole Euroopassa enää juurikaan sananvaltaa. Valmistava teollisuus karkaa mielellään pois Euroopasta, joka on sitonut itsensä Vihreän Siirtymän hulluuteen. Parhaiten tämä näkyy energiaköyhtyneessä Saksassa, josta monet yritykset siirtävät tuotantoaan pois, viimeisimpänä maineikas kodinkonevalmistaja Miele. Koska lakot iskevät suurten teollisuusyritysten tuloksiin, niin perinteisesti teollisuuspomot ovat painostaneet hallitusta taipumaan, mikäli työntekijäpuoli on hakenut lakoilla poliittisia tuloksia. Nykypäivän Euroopassa valmistavalla teollisuudella ei ole kuitenkaan enää suurta poliittista painoarvoa. Vihreä ideologia sekä russofobia ovat ajaneet kaiken edelle. Siksipä ei edes järeä lakkoase tule puremaan poliitikkoihin, jotka palvovat edellämainittuja arvoja. Vihreimmät poliitikot jopa toivovat eurooppalaisten kansojen kurjistumista, jotta ”maapallo pelastuisi”. On tietenkin ristiriitaista, että retoriikassa kuitenkin vedotaan vientiteollisuuden menetyksiin, vaikka niitä tosiasiallisesti toivotaan.