Mainos:

Veikkauksen monopoli murtuu – Suomen pelimarkkinat uudistuvat

Julkaistu 1.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Moni onkin varmasti uutisista seurannut, kuinka Suomen rahapelijärjestelmä on murroksen vaiheessa. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan vuonna 2027 astuu voimaan uusi rahapelilainsäädäntö, joka kaataa Veikkauksen vuosikymmeniä jatkuneen monopolin monilla eri osa-alueilla. Tämä ei kuitenkaan ole vain hallituksen monopolia koskeva muutos, vaan se vaikuttaa koko Suomen rahapelimaailmaa avaamalla pelimarkkinan kansainvälisille toimijoille eli aivan uudenlaiselle kilpailulle. Pelaajille tämä tuo mukanaan muun muassa valinnan vapautta ja korkeamman tason pelikokemuksia. Tässä samalla Veikkaus joutuu alkamaan uudistamaan itseään, jos se haluaa säilyttää kilpailukykynsä.

Uusi liiketoimintaympäristö: kilpailu astuu näyttämölle

Hallitus on linjannut, että vuoden 2027 alusta Suomen rahapelimarkkina mullistuu, kun käyttöön otetaan lisenssijärjestelmä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nettikasinot ja vedonlyöntialustat eivät enää ole yksinomaan Veikkauksen hallinnassa. Tämän uudistuksen myötä ulkomaiset ja uudet toimijat voivat hakea virallisen lisenssin ja tarjota pelejä suomalaisille, kunhan ne täyttävät tiukat ehdot ja muut kriteerit. Uusia kasinoita alkaa siis tulla Suomeen heti vuoden 2027 alusta saakka. Lisenssihakemuksia aletaan ottaa vastaan jo tammikuussa 2026, joten kilpailu käynnistyy pian.

Uudistus ei tule vain sattumalta, vaan sen takana on monia tekijöitä, joista merkittävin on avoimempi ja monipuolisempi pelimarkkina. Kun useampi toimija pääsee tarjoamaan Suomessa palvelujaan, pelaajat voivat vertailla bonuksia, pelivalikoimia ja käyttöliittymiä aivan uudella tavalla. Samalla uudistus tulee tuomaan valtiolle verotuloja, sillä lisenssijärjestelmä käytännössä pakottaa kaikki rahapelaamisen tulot kiertämään valtion kautta. Vaikka Veikkaukselle jääkin yksinoikeus lottopeleihin ja fyysisiin automaatteihin, Suomen rahapelimarkkina muuttuu merkittävästi.

Veikkauksen talous kohtaa kovia haasteita

Veikkauksen vuoden 2025 ensimmäisen puoliskon tulos on selkeä tulevaisuuden suunnannäyttäjä, jos mikään ei muutu. Liikevaihto laski 3,6 prosenttia edellisvuodesta 466,4 miljoonaan euroon. Tässä samalla myös nettotulos supistui lähes kymmenen prosenttia. Tuloskehitystä heikensivät muun muassa uuden Milli-loton viivästynyt lanseeraus, Eurojackpotin tavallista pienemmät voittotasot sekä suomalaisen pelaajan heikentynyt ostovoima. Tämäkään ei siis ollut sattumaa, vaan monen eri tekijän lopputulos.

Mainos:

Veikkaus on reagoinut tilanteeseen muun muassa kiihdyttämällä digitaalisten alustojen kehitystä ja tarkentamalla investointisuunnitelmiaan. Yrityksen johto on korostanut, että nämä liikkeet eivät ole vain lyhyen aikavälin toimia, vaan välttämättömiä liikkeitä, jotta kilpailukyky voidaan varmistaa tulevilla markkinoilla. Näiden liikkeiden ideana on parantaa asiakaskokemusta ja luoda uusia pelikonsepteja, joilla voidaan erottua muusta massasta tulevassa lisenssijärjestelmässä.

Kansainvälistyminen strategian kulmakivenä

Nyt, kun Veikkauksen kotimarkkina on kiristymässä, yritys hakee kasvua ulkomailta. Sen tytäryhtiö Fennica Gaming on noussut keskeiseksi tekijäksi kansainvälistymisessä. Tämän todistaa se, että sen liikevaihto lähes kolminkertaistui verrattuna edellisvuoteen. Tällä hetkellä Fennica Gaming on jo saanut B2B-lisenssejä Kanadassa, Kreikassa ja Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa. Nämä lisenssit antavat yritykselle vahvan jalansijan kolmella eri mantereella.

Tällainen kansainvälinen laajentuminen tuo mukanaan uutta liikevaihtoa sekä arvokkaita kokemuksia ja oppeja. Kokemukset erilaisista markkinoista, pelikulttuureista ja teknologioista antavat Veikkaukselle ikään kuin etulyöntiaseman, kun se valmistautuu kotimarkkinan kilpailun avautumiseen. Muun muassa uusien pelikehittäjien ja kehitystiimien avulla yritys voi nopeuttaa pelien tuotantoa ja luoda innovatiivisia ratkaisuja, jotka saattavat iskeä myös suomalaisiin pelaajiin.

Markkinaosuuden hiipuminen näkyy luvuissa

Vaikka Veikkaus hallitsee yhä lähes puolet Suomen noin 970 miljoonan euron rahapelimarkkinasta, sen ote kirpoaa vähitellen. Vuoden 2025 ensimmäisen puoliskon aikana suomalaiset pelasivat ulkomaisilla nettisivustoilla jo 505 miljoonalla eurolla – se on noin kaksi prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Tämä osoittaa, että kilpailu on todellista jo ennen virallisen lisenssijärjestelmän käyttöönottoa.

Samalla Veikkauksen tulovirrat painottuvat yhä vahvemmin verkkoon: 61 prosenttia liikevaihdosta syntyi digitaalisista kanavista, kun fyysiset pisteet ja automaatit toivat vain 39 prosenttia. Pelaajien tottumukset ovat siirtyneet nopeasti mobiili- ja verkkopelaamiseen, ja tämä muutos lisää paineita kehittää entistä houkuttelevampia digipalveluja. Kilpailu ei siis rajoitu lisenssin saaneisiin uusiin toimijoihin, vaan myös kuluttajien odotukset muuttavat pelikenttää.

Valmistautuminen uuteen aikakauteen

Veikkaus ei jää odottamaan, vaan rakentaa strategiaansa pitkäjänteisesti. Yhtiön johto on kertonut investoivansa merkittävästi uusiin datajärjestelmiin, tekoälyyn ja automatisoituihin palveluprosesseihin, joiden avulla asiakaskokemus saadaan sujuvammaksi ja kustannustehokkaammaksi. Näillä toimilla Veikkaus pyrkii vahvistamaan asemaansa jo ennen lisenssijärjestelmän täysimittaista voimaantuloa.

Samalla uusi lainsäädäntö tuo velvoitteita, kuten vuosittaiset raportit taloudesta, markkinoinnista ja muista toiminnoista, mikä lisää alan läpinäkyvyyttä. Veikkauksen onkin tarkoitus käyttää tätä siirtymäaikaa hyödyksi kehittämällä uusia tuotteita ja kumppanuuksia, jotka tukevat sekä kotimaassa että ulkomailla tapahtuvaa kasvua. Muutos voi olla haastava, mutta se antaa myös mahdollisuuden uudistua ja vahvistaa kilpailukykyä ennen täysin avoimien markkinoiden käynnistymistä.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

0 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät

Lapset ja aikuiset jakoivat hautoja Ruotsissa – verisiteet olivat kuitenkin harvinaisia

Julkaistu 21.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Useimmissa tutkituissa tapauksissa viikinkiajan lopun ja keskiajan Ruotsissa aikuisten kanssa haudatut lapset eivät olleet läheisiä biologisia sukulaisia. Tukholman yliopiston uusi tutkimus haastaa yleisen arkeologisen tulkinnan ja osoittaa, että sosiaaliset ja uskonnolliset periaatteet määrittivät usein sen, ketkä jakoivat haudan.

Tutkijat analysoivat DNA:ta 142 ihmisestä, jotka oli haudattu Sigtunaan, Jämtlannin Västerhusiin ja Skånen Fjälkingeen. Aineisto sisälsi 68 lasta ja nuorta sekä 74 aikuista 27 yksittäishaudasta ja 50 yhteishaudasta Science Advances -lehdessä julkaistun tieteellisen tutkimuksen mukaan.

Kun arkeologit ovat löytäneet aikuisen ja lapsen samasta haudasta, he ovat usein tulkinneet heidät vanhemmaksi ja lapseksi tai muiksi läheisiksi sukulaisiksi. DNA-tulokset osoittavat, että tämä selitys päti harvoin tutkittuun aineistoon, jopa sellaisilla hautausmailla, joilla monet haudatuista olivat tosiasiassa sukua toisilleen.

Oletamme usein, että samassa haudassa oleva aikuinen ja lapsi ovat vanhempi ja lapsi, tai vähintäänkin läheisiä sukulaisia. Useimmissa tutkimissamme tapauksissa se ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, sanoo tutkimusta johtanut Maja Krzewińska Paleogenetiikan keskuksesta lehdistötiedotteessa.

Mainos:

Lapset noudattivat aikuisten hautaustapoja

Geneettinen materiaali mahdollisti myös sellaisten lasten biologisen sukupuolen määrittämisen, jotka olivat liian nuoria määritettäväksi luurangon perusteella. Tämän ansiosta tutkijat pystyivät selvittämään, noudattiko lasten sijoittelu hautausmailla samoja malleja kuin aikuisten.

Tulokset osoittavat, että pojat ja useimmat tytöt haudattiin samankaltaisten periaatteiden mukaisesti kuin aikuiset. Västerhusissa, jossa miehet ja naiset sijoitettiin yleensä hautausmaan eri puolille, lapset noudattivat samaa sukupuolen mukaan jaoteltua mallia.

Lapsia ei näytetä kohdellun erillisenä kategoriana. Kuolemassa he noudattivat samoja sosiaalisia ja uskonnollisia periaatteita kuin aikuiset miehet ja naiset, sanoo Anders Götherström, molekyyliarkeologian professori ja hankkeen johtaja.

Tutkijat päättelevät, että sukupuoliroolit näyttävät vakiintuneen varhain, mutta korostavat samalla, että hautaustavat sallivat silti tiettyä joustavuutta. Löydökset viittaavat myös siihen, että laajennetut sukulaisuusverkostot ovat saattaneet olla tärkeitä varhaiskristillisten yhteisöjen järjestäytymisessä.

Poikkeuksellisen selkeä sukulaisuuskuvio löytyi erään nuoren naisen ympäriltä Västerhusin hautausmaalta, joka tunnetaan nimellä Nainen 56. DNA yhdisti hänet viiteen läheiseen sukulaiseen samalla hautausmaalla: hänen vanhempiinsa, veljeensä ja kahteen tyttäreensä. Heitä ei kuitenkaan ollut haudattu yhdessä hänen kanssaan, vaan eri puolille aluetta.

DNA-tutkimus muuttaa siten kuvaa keskiaikaisista yhteishautauksista. Vierekkäin lepäävät ihmiset eivät välttämättä kuuluneet samaan ydinperheeseen. Sen sijaan se paljastaa yhteiskunnan, jossa usko, sukupuoli ja sosiaalinen yhteisö saattoivat painaa biologista sukulaisuutta enemmän, kun kuolleet saatettiin lepoon, Tukholman yliopisto raportoi.

Kanye West suunnittelee konsertteja Venäjällä

Julkaistu 20.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Venäläinen promoottori Say Agency on ilmoittanut räppäri Kanye Westin, joka esiintyy nykyään nimellä Ye, kahdesta konsertista Pietarissa lokakuussa.

Konsertit on määrä järjestää 10. ja 11. lokakuuta Gazprom Arenalla, johon mahtuu noin 80 000 katsojaa.

Say Agency vahvisti Venäjän valtiolliselle uutistoimisto RIA Novostille, että Ye/Kanye West esiintyy Pietarissa, Meduza raportoi. Myös Reuters kertoo Gazprom Arenan vahvistaneen suunnitelmat.

Liput maksavat 9 000 ruplasta ylöspäin, ja niitä voi ostaa erilliseltä lippusivustolta. Meduza raportoi, että seisomapaikka areenan kentällä maksaa 25 000 ruplaa, kun taas aitiopaikka voi maksaa jopa 160 000 ruplaa.

Mainos:

Kanye West vieraili Moskovassa vuonna 2024 venäläisen suunnittelijan Gosha Rubchinskiyn syntymäpäiväjuhlissa.

Tuolloiset raportit viittasivat mahdolliseen konserttiin Lužniki-stadionilla, mutta järjestäjät eivät koskaan vahvistaneet suunnitelmia, eikä esiintymistä tapahtunut.

Saatavilla olevat lähteet eivät tällä hetkellä sisällä Kanye Westin julkista lausuntoa siitä, toteutuvatko konsertit.

Hapansilakka: Ruotsin kuuluisa ja pistävä perinne

Julkaistu 20.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Elokuun kolmas torstai merkitsee perinteisesti sesongin alkua voimakkaan tuoksuiselle ruotsalaiselle hapansilakalle (surströmming). Ruotsalaisten sekä rakastama että vihaama fermentoitu kala omaa pitkän historian – erityisesti Pohjois-Ruotsissa.

Fermentointi eli hapattaminen on yksi ihmiskunnan vanhimmista tavoista valmistaa ja säilöä ruokaa. Esimerkiksi Ruotsin eteläosista löydetyt arkeologiset löydöt hapatustoiminnoista ajoittuvat 9 000 vuoden taakse.

Erityisesti kalan hapattaminen on ollut pitkään yleistä etenkin Pohjois- ja Länsi-Ruotsissa, Living Cultural Heritage -arkisto kirjoittaa. Suolattu ja hapatettu kala mainittiin jo vuonna 1572, ja vanhin tallennettu maininta sanasta surströmming on vuodelta 1732. Oli luonnollista valmistaa hapatettua kalaa silakasta, mutta myös muita kaloja käytettiin: särkeä, ahventa, siikaa, taimenta ja nieriää.

Vaikka hapansilakalla on hyvin ominainen haju, sana ”hapan” ei tarkoita, että tuote olisi pilalla tai mätä, vaan yksinkertaisesti sitä, että se on fermentoitu.

Mainos:

Suolattua ja hapatettua silakkaa

Suolaus oli myös yleinen tapa säilöä kalaa. Ero suolauksen ja hapattamisen välillä on suolan määrässä sekä itse käymisprosessissa. Suolasilakka sisältää suuren määrän suolaa, mikä estää kalan bakteereita käymästä ja siten säilöö sen. Hapansilakka taas sisältää vähemmän suolaa, jolloin sen annetaan fermentoitua.

Kustaa Vaasan suolapula

1500-luvulla Ruotsi kärsi suolapulasta, koska kuningas Kustaa Vaasan sanotaan hoitaneen huonosti luottonsa kauppakumppani Lyypekin kanssa, kertoo Hapansilakka-akatemia (Surströmming Academy). Rangaistuksena suolatoimituksia Ruotsiin rajoitettiin. Tämä puolestaan johti hapatetun kalan ja hapansilakan tuotannon huomattavaan kasvuun, koska niiden valmistukseen tarvittiin vähemmän suolaa.

Ruotsia koetteli toinen suolapula 1700-luvulla Englannin kanssa vallinneiden jännitteiden vuoksi. Pula johti suolasilakan tuotannon vähenemiseen ja hapansilakan lisääntymiseen.

Koivun tuohia ja tynnyreitä

Hapansilakan valmistamiseksi kala ensin puhdistettiin, suolattiin kevyesti tynnyrissä ja peitettiin koivun tuohella. Tynnyri suljettiin tiiviillä kannella. On viitteitä siitä, että tynnyri usein haudattiin maahan ja käymisprosessin annettiin tapahtua näin, minkä vuoksi kalaa kutsuttiin joskus ”haudatuksi kalaksi”. Muutoin tynnyreitä säilytettiin usein venevajoissa. Kala fermentoitui kesän aikana ja se syötiin syksyllä.

Hapansilakkakauden avajaiset Tennstopet-ravintolassa vuonna 1950.
Hapansilakkakauden avajaiset Tennstopet-ravintolassa vuonna 1950. Kuva: Gunnar Lantz

Arkiruasta herkuksi

Hapansilakka oli aiemmin arkiruokaa, jota syötiin tavallisissa ja köyhissä kotitalouksissa, pääasiassa Pohjois-Ruotsin rannikolla. Aluksi sitä myytiin tynnyreissä, joissa se oli valmistettu, tai avoimissa astioissa, mutta Ruotsin teollistuessa kalaa alettiin myydä säilykepurkeissa.

1900-luvun jälkipuoliskolla ruotsalaiset alkoivat pitää hapansilakkaa herkkuna. Vuonna 1940 elokuun kolmas torstai säädettiin lailla hapansilakkapremiääriksi eli kauden avajaispäiväksi. Viranomaiset halusivat varmistaa, että kala oli fermentoitunut riittävästi ennen kuin sitä myytiin ja yleisö söi sitä. Laki pysyi voimassa vuoteen 1988 asti, mutta perinne säilyy edelleen, erityisesti Pohjois-Ruotsissa.

Ulvöniä kutsutaan usein hapansilakan saareksi, sillä siellä kalaa alettiin tuottaa suuremmassa mittakaavassa. Nykyään saarella ei ole teollista tuotantoa, mutta sen henki elää asukkaiden keskuudessa. Esimerkiksi Hapansilakka-akatemia perustettiin vuonna 1999 perinnön säilyttämiseksi. Nykyään saarella on museo, ja sesongin avaus on perinteinen kohokohta.

Myös muut kaupungit ylläpitävät perinteisiä juhlia. Nykyään Ruotsissa on yhdeksän suolaamoa, jotka tuottavat hapansilakkaa.

Nykyään puolet kaikesta hapansilakasta kulutetaan Dalälven-joen pohjoispuolella ja toinen puoli sen eteläpuolella, erityisesti Tukholmassa. Yli puolet hapansilakkaa syövistä tekee niin vain kerran vuodessa.

Brännvin kuuluu pöytään

Hapansilakan syöminen on juhlallinen tilaisuus, jolloin perhe ja ystävät kokoontuvat yhteen nauttimaan fermentoitua kalaa. Perinne elää, eikä syömistavassa ole tapahtunut suuria muutoksia.

Voimakkaan hajun vuoksi suositellaan, että purkki avataan ulkona, mutta näin ei tehty menneisyydessä. Kielen ja kansanperinteen laitoksen (Isof) tallennetun aineiston mukaan tämä ei olisi tehnyt kenestäkään ”aitoa hapansilakan syöjää”.

Kansi avattiin ja annettiin miellyttävän ’sihinän’ levitä. Sitten hapansilakka otettiin suoraan purkista ja syötiin sellaisenaan, muistelivat Karin Wedin (s. 1884), Per Persson (s. 1891) ja Anders Liiv (s. 1881) Hedesundassa ja Valbossa, Gästriklandissa vuonna 1973 (Isof Uppsala, ULMA 29063).

Suoraan purkista syömisen ohella oli yleistä nauttia kalaa lisukkeiden kanssa. Niitä käytetään edelleen: keitettyä puikulaperunaa, rieskaa (tunnbröd), sipulisilppua ja kermaviiliä. Hapansilakka asetetaan usein rieskan päälle lisukkeiden kanssa, tai siitä voidaan tehdä hapansilakkarulla: leipä voidellaan ja kääritään kokoon.

Usein sen kanssa tarjoillaan snapseja, mutta myös olutta – toinen tapa, joka on säilynyt.

Koko ajan sen kanssa juodaan brännviniä. Sanotaan, että todelliset hapansilakan ystävät syövät jopa 20 silakkaa, samat kertojat todistivat.

Perinteinen hapansilakka-annos lisukkeineen.
Perinteinen hapansilakkatarjoilu. Kuva: Robert Anders / CC BY 2.0

”Surströmming Challenge”

2010-luvulla hapansilakka tavoitti ulkomaisen yleisön, ei niinkään ruotsalaisena herkkuna, vaan sen ”haisevan” luonteen vuoksi. Sosiaalisessa mediassa hashtag ”stinkyfishchallenge” tuli suosituksi, kun ihmiset kuvasivat itseään avaamassa hapansilakkapurkkeja ja syömässä niitä.

Viraalileviäminen on tehnyt hapansilakasta tunnetumman osan ruotsalaista ruokakulttuuria, mikä on houkutellut ruokaharrastajia ja turisteja hapansilakkatapahtumiin.

Norja voi jäädä ilman siemeniä – ja ruokaa

Julkaistu 19.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Norja tuo lähes kaikki vihannesten siemenensä ulkomailta. Jos tuonti keskeytyy, monet tuottajat voivat nopeasti joutua vaikeuksiin tuotannon ylläpitämisessä, kertoo uusi siemenvalmiutta käsittelevä raportti.

Uusi FNI-raportti, Ilman siemeniä – ei ruokavalmiutta, on Fridtjof Nansen -instituutin, riippumattoman norjalaisen tutkimuslaitoksen, julkaisema. Se esittelee Innlandetissa vuosina 2025–2026 toteutetun siemenvalmiushankkeen, jota Norjan maatalousvirasto on tukenut.

Tavoitteena oli kerätä tietoa siementen ja lisäysaineiston saatavuudesta ja käytöstä sekä tutkia, miten paikallisesti sopeutetut viljelykasvit voivat vahvistaa paikallista omavaraisuutta ja ruokavalmiutta. Aineisto koostuu kartoituksesta, kyselytutkimuksesta, haastatteluista ja alueellisten sidosryhmien seminaarista.

Raportin mukaan siementen ja muun lisäysaineiston paikalliselle tuotannolle, varastoinnille ja jakelulle ei ole yhtenäistä strategiaa.

Mainos:

Yksittäisiltä yrityksiltä ja verkostoilta löytyy joitakin aloitteita, mutta Norjassa ei tehdä järjestelmällistä suunnittelu- ja strategiatyötä siemenvalmiuden eteen, Fridtjof Nansen -instituutin vanhempi tutkija Regine Andersen kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK:lle.

Haavoittuvuus arvioidaan suurimmaksi vihannesten kohdalla, joissa tuontiriippuvuus on korkea, hybridilajikkeet hallitsevat ja norjalainen kasvinjalostus on lähes olematonta.

Riippuvuus tuonnista

Norja tuo 99,6 prosenttia maassa käytettävistä vihannesten siemenistä. Tämä riippuvuus tekee vihannestuotannosta erityisen haavoittuvaa, jos kauppa ja kuljetukset häiriintyvät vakavassa kriisissä.

Viljan ja perunan osalta tilannetta kuvataan vähemmän haavoittuvaksi, osittain siksi, että Norjalla on omaa lajikekehitystä ja sertifioitua siementuotantoa. Sielläkin valmius riippuu kuitenkin varastoinnista, siementen puhdistuksesta, kuivauksesta, kasvinsuojelusta ja toimivista laitteista.

Tutkijat korostavat, että valmius ei ole vain sitä, että varastossa on siemenpusseja. Jos siemeniä ei voida lisätä, laadunvarmistaa, varastoida, jaella ja kasvattaa paikallisesti, saatavuus pysyy epävarmana. Raportti suositteleekin, että siemenvalmius sisällytetään valtakunnalliseen, alueelliseen ja kunnalliseen valmiussuunnitteluun.

Siemenet voivat olla varastossa, mutta jos viljelijät eristetään ulkopuolisista siementoimituksista, on tärkeää pystyä tuottamaan ja jakelemaan siemeniä paikallisesti, hän sanoo.