https://nykysuomi.com/vasemmistonuoret-arvostelevat-anter-ya%c5%9faa-islamismin-vastustamisesta/

Kuumat

Vasemmistonuoret arvostelevat Anter Yaşaa islamismin vastustamisesta

Päivitetty 30.5.2017, Julkaistu 29.5.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen

"Olen huolissani Vasemmistonuorista. He ovat valinneet Hanna-Marilla Zidanin puheenjohtajakseen.
Hanna-Marilla Zidan on avoimesti haukkunut minua Anter "Rajat Kiinni" Yasaksi, vaikka olen monesti tuominnut Rajat Kiinni liikkeen, ja haluan ajaa ihmisläheisempää politiikkaa. Tämä johtuu siitä että kritisoin Islamia, jonka Hanna-Marilla Zidan tunnustaa uskonnokseen. Hän haluaa leimata kaikki, jopa maahanmuuttajat, jotka kritisoivat Islamia: rasistiksi.

Kirjoitin Hanna-Marilla Zidanin haukkumisesta asiallisen kritiikin. Luettuaan tämän Hanna-Marilla Zidan rupesi laittamaan minulle uhkaavia sähköposteja, missä kiristää minua kunnianloukkaussyytteillä, ja että tulee opettamaan minua tekemään "asiallista politiikkaa". Hän vaati minua poistamaan kritiikin, koska tuon esille hänen haukkumisensa, mikä ei tee hyvää poliittiselle uralle.

Ironisinta on että Hanna-Marilla Zidan itse syyllistyy kunnianloukkaukseen haukkumalla minua Anter "Rajat Kiinni" Yasaksi. En poista, en hiljene, enkä sensuroi. Olen omin silmin nähnyt Helsingin vasemmistonuorten joukkokeskustelu Whatsapp-ryhmän tekstit, jossa minua haukutaan ja vääristellään armottomasti. Tiedän että tämän mauttoman toiminnan takia moni vasemmistonuori on poistunut keskusteluryhmästä.

Mielestäni Vasemmistonuorten toiminta, uusi puheenjohtaja ja retoriikka on erittäin asiatonta. Olen tehnyt Hanna-Marilla Zidanista rikosilmoituksen ja käynyt tästä asiasta poliisin kanssa keskustelua. Olen viemässä Hanna-Marilla Zidanin oikeuteen uhkailusta, poliittisesta vainoamisesta, kunnianloukkauksesta ja yksityiselämän häiritsemisestä. Aion vaatia henkisestä kärsimyksestä korvauksia.

Jos puheenjohtaja leimaa, haukkuu ja vainoaa minua tällä tavalla, miten luulette järjestön suhtautuvan minuun? Minä olen yksi henkilö. Minua haukkuvat, leimaavat, kiristävät ja uhkailevat ovat iso järjestö. Hanna-Marilla Zidan vainosi minua, soittaen yli 20 kertaa saman päivän aikana tietyn seminaarin järjestäjille että minua ei saa päästä puhumaan lavalle. Seminaarin järjestäjien mukaan Hanna-Marilla Zidan käyttäytyi erittäin hysteerisesti puhelimessa.

Vasemmistonuoret ovat myös kertoneet että "Anter on omaksunut liikaa suomalaista rasistista kulttuuria.", vieden minulta omat ajatukset ja mielipiteet, samalla leimaten koko Suomen kulttuurin rasistikseksi. Vasemmistonuoret ovat maahanmuuttajien integraatiota vastaan, koska näkevät sen "rasismin edistämisenä", jos joku on integraatiohaluinen ja ei-uskonnollinen.

Jos Vasemmistonuoret ovat valinneet tälläisen henkilön puheenjohtajakseen, on nuorisojärjestö erittäin pihalla kaikesta ja jatkaa taantumuksellista toimintaansa, oikeastaan sotien maahanmuuttajien oikeuksia vastaan ja edistäen yhtä maailman barbaarisinta ideologiaa; islamismia.

Maailman tunnetuimman anti-radikaali ja anti-Jihad järjestön Quilliamin perustaja Majid Nawaaz on aikaisemmin jo tunnustanut "taantumuksellisen vasemmiston" toiminnan. Nawaazin mukaan taantumukselliset luulevat tekevänsä hyvää, mutta toiminta perustuu tietämättömyyteen, hyvesignalointiin ja totalitaarisiin ideologioihin. Tabuut, kielletyt sanonnat ja sanat, täysi poliittinen korrektius ja sensuuri.

Taantumuksellinen vasemmisto nähdään yhtenä suurimpana islamismia edistävänä liikehdintänä, heti Persianlahden maiden Eurooppaan kohdistuvan rahoituksen lisäksi.
Onko sattumaa että vasemmistonuorten uusi puheenjohtaja täyttää taantumuksellisen vasemmiston jo vuosia sitten ylös kirjoitetut määritelmät ja on kaiken lisäksi islaminuskoinen?

Https://en.m.wikipedia.org/wiki/Regressive_left
Sanon tämän maahanmuuttajana, ateistina ja liberaalina humanistina. Olette meitä vastaan vasemmistonuoret. Miksi flirttailette barbaaristen ideologioiden kanssa? Miksi sekulaarina maahanmuuttajana näen teidät isompana uhkana maahanmuuttajille, kun muut järjestöt? Olisiko jo korkea aika katsoa peiliin?

*"Regressive left" (also formulated as "regressive liberals") is a political epithet, used as a pejorative to describe a section of left-wing politics who are accused of paradoxically holding reactionary views by their tolerance of supposedly illiberal principles and ideologies, particularly tolerance of Islamism, for the sake of multiculturalism and cultural relativism."

https://nykysuomi.com/janne-rysky-riihelainen-menetti-kaikki-tyot-uskottavuus-propagandistina-meni/

Näkökulma

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

https://nykysuomi.com/lukijan-kynasta-riihelaiset-ja-muut-maalittajat-ovat-joko-ex-narkkareita-tai-sarjaepaonnistujia/

Näkökulma

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

https://nykysuomi.com/kirja-arvostelu-jessikka-aro-putinin-usa/

Näkökulma

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

https://nykysuomi.com/maalittaminen-ja-vaaran-tiedon-agitaattorit-uhkaavat-ihmisten-turvallisuutta/

Näkökulma

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/