Palaan nyt kirjoittamaan kotimaan politiikastamme tuodakseni esille erään äärimmäisen huolestuttavan kehityskulun maassamme.

Osallistuin lauantaina 10.4. suurkulkueeseen, jossa puolustimme perustuslakiamme sekä sen takaamaa vapautta liikkua ja kokoontua. Kulkua sai kuitenkin heti alusta, poliisin toiminnan takia, absurdin luonteen.

Lähtöpaikaksi oli sovittu nk. Pikkuparlamentin edusta Mannerheimintien ja Arkadiankadun kulmassa. Poliisi esti kokoontumisen ja ilmeisesti pidätti joitakin paikalle kokoontuneita. Lähdimme kulkemaan suunnitelman mukaisesti Mannerheimintietä pitkin kohti marssin päätepistettä Kauppatoria.

Poliisi oli varustautunut kulkueeseen raskaasti. Mukana oli useita joukkojenhallintaan erikoistuneita joukkoja, hevosia sekä panssariautoja. Tällaista kalustoa on aikaisemmin käytetty yleisvaaralliseksi koettujen mielenosoituksien, kuten anarkistien Itsenäisyyspäivän mielenosoituksien yhteydessä. Nyt tämä arsenaali oli suunnattu meitä, tavallisia kansalaisia kohtaan.

Paikalla oli ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Mukana oli korkeasti koulutettuja, asiantuntijoita, työläisiä, työttömiä ja eläkeläisiä. Kaikilla meillä oli mielessä vain yksi huoli: puolustaa perustuslakiamme hallituksemme diktatuurilta.

Sitä poliisi yritti kaikin tavoin estää.

”Ryhmissä kulkeminen kielletty!”

Kun lähdimme liikkeelle kohti Kauppatoria, poliisin toiminta alkoi saada Orwellilaisia piirteitä (George Orwell julkaisi vuonna 1949 kuuluisan 1984 -kirjan, jossa hän kuvasi tulevaisuuden dystooppista kontrolliyhteiskuntaa). Poliisi oli tuonut paikalle kaiutinauton, josta alettiin toistaa absurdia sanomaa:

”Ryhmissä kulkeminen on kielletty! Kävelkää eri suuntiin!”

Pakko sanoa, että en ollut uskoa korviani. Kuinka alas suomalaisten arvostamat poliisivoimamme voivat vajota, heidän yrittäessään väkipakolla estää tavallisia kansalaisia kulkemasta ryhmässä samaan suuntaan.

Kaiutinautosta annettujen ohjeiden lisäksi poliisi yritti estää kulkueen kulkemista hevosilla sekä ajamalla autoja suojateiden päälle. On sanomattakin selvää, että tämä aiheutti vilkkaassa Helsingin keskustassa melkoisen liikennekaaoksen.

Välillä kulkue siirtyikin sisätiloihin poliisin yrittäessä estää kävelymme. Mutkien kautta kulkue lähestyi, pienempiin ryhmiin jakautuneena, Kauppatoria.

Siellä saimme maistiaisen nykyisestä poliisivaltiostamme.

”Meilläkin on ohjeemme”

Kävelin Kauppatoria kohti pienemmän ryhmän osana, joka mutkitteli Torikorttelien läpi poliisin yrittäessä epätoivoisesti estää ihmisten liikkumista kohti toria. Kävelimme toria kohti Päävartion ohi, jossa meitä vastaan tuli kolmen hengen poliisipartio. He varoittivat, että Kauppatorille meno johtaisi kiinniottoihin. Kysyttäessä syytä, vedottiin niskoitteluun. Kysyttäessä lakia, johon tämä perustuslaillista oikeutta rikkova käsky perustui, meille ei ensiksi vastattu mitään.

Useita minuutteja kestäneen sananvaihdon päätteeksi poliisit totesivat ykskantaan, että heille oli annettu tällaiset ohjeet, eikä heillä käytännössä ollut vaihtoehtoja. Poliiseille oli mielestäni hyvin selvää, kuinka absurdit käskyt heille oli annettu.

Tavalliset suomalaiset yrittivät kävellä lauantaina ennalta sovittuun kokoontumiseen, ja heitä piti uhata väkivallalla sekä hetkittäisellä vapaudenmenettämisellä sen estämiseksi. Myötähäpeän poliisiylijohtoa kohtaan saattoi aistia.

Jatkoimme kuitenkin matkaamme ja jäimme tarkkailemaan tilannetta Pohjois-Esplanadille Kauppatoria vastapäätä.

Kauppatorin poliisivallankumous ja piiritys Senaatintorilla

Torille kehittyi melkoinen näytelmä. Paikalla oli useita poliisin yksiköitä mellakkavarusteissa. Hetken epäröimisen jälkeen heille selkeästi annettiin käsky tyhjentää tori, ja sitä he alkoivat toteuttaa. Todistin itse ainakin kahta väkivaltaista kiinniottoa.

Toisessa poliiseille puhunut mies raahattiin pois ja kun hän yritti vastustaa poliisiautoon viemistä, hänet painettiin maahan useiden poliisien toimesta. Vammoja tuli varmasti. Toisessa poliisi retuutti maijaan torilla rauhassa istuneen naisen kuin pahemmankin anarkistin. Tällä videolla on nähtävissä kooste monista poliisin kyseenalaisista toimista.

Sen jälkeen poliisi tuli häätämään meitä kadulla seisoskelleita. Kävimme poliisin kanssa saman dialogin, joka päättyi toteamukseen, että heidät on käsketty tyhjentämään ihmiset täältä, mitä ryyditettiin voimankäyttöuhalla.

Lähdimme kävelemään kohti Senaatintoria, jossa muutamia ryhmiä kokoontui keskustelemaan tapahtuneesta. Lähimmä nauroimme sitä, kuinka absurdiksi tilanne oli mennyt. Keskustelimme 4-6 kuuden hengen ryhmissä, ja jotkut ihmiset aukaisivat kuohuviinin. Nautimme esiin tulleesta keväisestä auringonpaisteesta.

Vaivihkaa poliisi kuitenkin piiritti rauhalliset ryhmämme. Paikalle saapui noin tusina poliisipartiota, jotka asettuivat Senaatintorin jokaiselle kulmalle. Paikalle saapui myös kolme ratsupoliisia, jotka alkoivat hitaasti kulkea ihmisryhmien läpi tarkoituksenaan hajottaa ihmiset.

En ole koskaan nähnyt poliisiltamme niin naurettavaa toimintaa! Meitä kohdeltiin kuin pahempiakin mellakoitsijoita, vaikka emme aiheuttaneet mitään häiriötä. Perustuslaillista oikeuttamme kokoontua selkeästi rikottiin.

Sisäministeriön ja poliisiylijohdon show

On tärkeää muistaa, että tehtäväänsä kaduilla hoitaneet poliisit olivat täysin syyttömiä tilanteeseen. He hoitivat heille annettua naurettavaa ja häpeällistä tehtävää parhaansa mukaan. Syylliset tähän farssiin istuvat poliisiylijohdossa ja sisäministeriössä.

Kansalaisena minulla on oikeus tietää, miksi perustuslain takaamia vapauksiani vapaaseen liikkuvuuteen ja ”ryhmissä” kulkemiseen sekä kokoontumiseen rikottiin. Poliisi ei voi mielivaltaisesti rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia vaan ne on perusteltava. Vaadin kirjallista selvitystä komentoketjusta.

Siinä on vastattava seuraaviin kysymyksiin. Kuka on ylin poliisi, kuka määräyksen perustuslaillisten oikeuksieni rikkomisesta antoi? Mihin lakiin ja kriteereihin määräys perustui? Kenelle määräys oli annettu ja missä se on luettavissa?

Poliisi on esimerkiksi aktiivinen Twitterissä. Miksi rajoituksia ja niiden perusteluita ei julkaistu siellä? Kirjallisen selvityksen poliisi voi julkaista Twitter-tilillään.

Kansalaisena vaadin myös, että valtakunnansyyttäjä alkaa välittömästi tutkia ylittikö poliisiylijohto valtuutensa kajoamalla, suhteettomasti, perustuslaillisiin oikeuksiimme liikkua ja kokoontua vapaasti. Vaadin myös, että sisäministeri Maria Ohisalon toiminta tässä farssissa tutkitaan.

Olen äärimmäisen huolissani siitä, että Suomea yritetään, nähtävästi suhteellisuudentajunsa menettäneen pääministeri Sanna Marinin johdolla, ajaa tilaan, jossa perustuslailliset oikeutemme eivät enää päde. Perustuslaki on kansalaisen turva poliitikkojen mielivaltaa vastaan, ja olemme menettämässä sen turvan.

Toivon todella, että syyttäjänvirasto ottaa nämä vaatimukset ja kansalaisten huolet tosissaan, koska järjestelmämme ei voi perustua mielivaltaan. Muuten vaihtoehtomme perustuslakimme puolustamiseksi käyvät todella vähiin.