Unkarin kansannoususta tasavuodet.

Päivitetty 26.10.2016, Julkaistu 23.10.2016 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 5 minuuttia

Unkari oli joutunut toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton miehittämäksi, eikä kommunistien ote maassa ihan heti hellittänyt. Saatuaan kommunistien avulla otteen maasta, neukut raivasivat tieltään näkyvät kommunistitkin. Tämän takia 50-luvun puoleen väliin tultaessa "kansandemokratia" oli Unkarissa kuten muuallakin itäisessä Euroopassa miltei vailla moraalista legitimiteettä.

Kuten useissa muissakin 'akselin' puolella taistelleissa maissa, Unkarissakin rauha oli sotaa verisempi:

”Kaikkiaan sodan aikana ja jälkeen vangittiin 900 000 unkarilaista siviiliä ja sotilashenkilöä, joista 600 000 vietiin vankileireille ja pakkotyöhön Neuvostoliittoon. Näistä 200 000 menehtyi. Luku on erittäin suuri, kun otetaan huomioon, että rintamilla kaatui 115 000 unkarilaissotilasta, ja että Unkarin siviiliuhrien määrä pommituksissa ja varsinaisissa sotatoimissa jäi 80 000:een.”

Tämä oli vasta sodanjälkeistä alkulämmittelyä, sillä Neuvostoliiton huolestuttua valtansa lujittaneiden ja jonkinlaiset normaaliolot maihinsa rakentaneiden itäeurooppalaisten kommunistijohtajien mahdollisesta riippumattomuuspyrkimyksestä, Stalin aloitti kampanjan näiden tuhoamiseksi, ja kuuliaisempien miesten vaihtamisesta tilalle.  Tässäpä kävikin yhtä hassusti kuin Mauno Koiviston ja Rolf Kullbergin yrittäessä tasapanottaa Suomen kauppavajetta 1990-luvulla keinotekoisen finanssilaman avulla, että lääke oli pahempi kuin tauti: Itäeurooppalainen kommunismi menetti uskottavuutensa kokonaan.

Sellaisten jo sotaa-edeltäneellä ajalla tunnettujen ja vasemmiston kannattajakunnan arvostamien kommunistijohtajien, kuin Tsekkoslovakian Slansky ja Unkarin Rajk tuhoaminen stalinistissa näytösoikeudenkäynneissä riisti kommunismilta kaikki muut kannattajat, kuin kyyniset opportunistit. Nämä herrat olivat nimittäin olleet mitä uskollisimpia stalinisteja. Tämän jälkeen oli kaikille selvää, että venäläinen imperialismi ei halunnut alusmaissaan kannattajia. Vain ainoastaan säikyiksi peloteltuija alamaisia.

Vasta perustettu USA:n keskustiedustelupalvelu CIA auttoi venäläisiä Itä-Euroopan kommunistien tuhoamisessa. Siinä se käytti hyväkseen puolalaista loikkaria, Josef Sviatloa. USA:n ulkoministerin John Foster Dullesin veli, Allen Dulles oli siihen aikaan CIA:n johdossa. Operaation nimi oli Splinter Factor.

Ensin Sviatlo, joka oli ollut Puolan salaisen poliisin, Petsbiekan, johtajan Bermannin lähin apulainen ja brittien kaksoisagentti loikkaamiseensa asti, haettiin kiiruusti Varsovasta Müncheniin. Siellä toimivat lännen "vapaat radioasemat", jotka paljastivat itäeurooppalaisille puolan, tsekin, unkarin, jne. kielillä kommunismin rikoksia ja ylistivät lännen popperilaista "Vapaata Maailmaa". Niin mitä Sviatlo kertoi?

Ensinnäkin, kommunistihallinnon rikoksista ja korruptiosta hänellä oli aivan riittävästi aineistoa, mutta tärkein kerrottava kosketti äskeisiä poliittisia oikeudenkäyntejä ja ennen jotenkuten parlamentaaristen Itä-Euroopan maiden bolshevisointia. Olihan Sviatlo itse ollut toimeenpanemassa po. poliittisia noitavainoja. Suomalainenkaan liberaali "älymystö" ei sitten tarkoita näitä tapahtumia, kun joskus ottaa puheeksi "50-luvun poliittiset noitavainot."

Sviatlo kertoi kauhistuneille kuulijoilleen, että heidän entiset poliittiset johtajansa, jotka oli juuri äsken hirtetty pettureina ja "NATO:n agentteina", olivat olleetkin puhdasmielisiä kommunisteja. Heidän vainoojansa taas korruptoituneita venäläisten kätyreitä. Itä-Euroopan kansandemokratioille ei jäänyt näiden luentojen jälkeen niin mitään oikeutta olemassaoloonsa. Ei edes uskottavaa kommunistista aatetta.

Allen Dulles oli toki syöttänyt venäläisille "todisteita" Itä-Euroopan johtajien petollisuudesta ja kansojen epäluotettavuudesta. Tähän liittyykin eräs vakoiluhistorian kummallisin episodi: Radio-ohjelmassa puolen mantereen laajuista vastarintaliikettä johtanut radioääni. Kyllä, hän oli palkattu näyttelijä.

Säännöllisesti nälkäiset työläiset, kylläiset politrukit ja vainoharhaiset KGB-miehet kautta koko itäisen Euroopan hiljentyivät hartaina radioidensa ääreen. München aloitti: "Sorretut puolalaiset (tai unkarilaiset)! Täällä puhuu antikommunistisen vapaustaistelun johtaja, Suuri Kombinaattori. Rohkeat taistelijamme ovat tänään suistaneet junan kiskoilta Szetcinissä, upottaneet proomun Tizalla. Onnittelen kommandojamme hyvästä työstä! Uusia vastarintasoluja olemme perustaneet seuraavilla paikkakunnilla..."

Näissä "uutisissa" ei ollut muuta totta, kuin että ainakin osa noista onnettomuuksista oli todella tapahtunut, mutta ne olivat onnettomuuksia.  Nyt kaikilla näillä paikkakunnilla kiitivät umpiautot yössä ja ihmisiä vietiin. Kommunistinen systeemi oli muutenkin vainoharhainen, Dulles kiihdytti sen raivoon.

Väkeä vietiin, ja todennäköisesti kaikki tunnustivat, -ja ilmiantoivat lisää "vihollisia". Irrationaalinen pelko vallitsi Varsovassa, Bucarestissa, Sofiassa ja Pudapestissa. Sekä Stalin että Dulles hykertelivät tyytyväisinä, mutta vain toinen heistä tiesi missä mennään.

Sitten Stalin sopivasti kuolla kupsahti. Hänen luotetuin miehensä Lavrentij Berija oli sen yhden ainoan kerran lähettänyt Stalinin henkivartijan kotiinsa, ja irroittanut puhelimen ettei lääkäriä turhaan kutsuta. No, ukkohan delas.

Neuvostoliiton uusi hallitus järjestäytyi nopeasti, ja vahingonlaukaus lopetti Berijan juonittelut NKP:n keskuskomitean poltbyroon ylimääräisessä kokouksessa, kertovat yleensä vaiteliaat lähteet. Pian valtaannoussut triumfiraatti supistui yhdeksi triumfiriksi, Nikita Hrutsheviksi. Nikitalla oli käsissään kurjuutta ja epäluuloja lainehtiva valtakunta. "Mistä aloittais?" "Annetaan  niille vähän happea."

NKP:N 20:nennessä puoluekokouksessa Nikita räjäytti pommin. Hän paljasti rikoksia ja väärinkäytöksiä tehdyn, ja lupasi vapautta. Alkoi ns. Suojasää. Liian vähän, liian myöhään, -Itä-Euroopalle.

”Tyytymättöminä aloitettujen uudistusten hitauteen erosi lokakuun 1956 aikana yli  3 000 opiskelijaa kommunistisesta opiskelijajärjestöstä. Tilalle perustettiin riippumaton opiskelijajärjestö, joka sai vahvan jalansijan Budapestin Teknillisen Yliopiston opiskelijoiden keskuudessa. Opiskelijaliike radikalisoitui nopeasti vaatien pakollisten venäjänkielen luentojen lopettamista, stalinististen opettajien ja tutkijoiden asettamista syytteeseen. ...  Opiskelijoiden vaatimukset esitettiin 20. lokakuuta pidetyssä joukkokokouksessa Budapestin Teknillisessä Yliopistossa. Opiskelijat ilmoittivat ryhtyvänsä avoimeen katumielenosoitukseen, mikäli heidän vaatimustaan ei täytettäisi kahden viikon sisällä.”[xvi]

"Unkarin kommunistinen hallitus yritti ensin kieltää mielenosoituksen, mutta kun Budapestin poliisipäällikkö kieltäytyi ampumasta mielenosoittajia, niin mielenosoitus sallittiin - työt pysähtyivät myös virastoissa ja tehtaissa sekä työläiset liittyivät mielenosoittajiin. Hallituksen johtoon kutsuttiin Imre Nagy. 23.10.1956 innostunut väkijoukko kaatoi jalustaltaan valtavan kokoisen Stalinin patsaan."[xvii]

Loppu on historiaa, jonka saatte lukea näinä päivinä monesta muustakin lähteestä. Unkarin vanha valta ei antanut periksi, luuli  venäläisten auttavan. Eivät auttaneet. Unkarilaiset tiesivät vapauspyrkimyksensä oikeutetuiksi, ja vaihtoivat hallituksen. He luulivat lännen auttavan. Ei auttanut. Unkarilaisia kuoli paljon, Pudapestin kaduille tuli täysmittainen sota.

Joku luulee vieläkin, että suurvalta-plokkien välisen "kylmän sodan" idea oli jokin muu kuin otteen lujittaminen kunkin omasta valtapiiristä ylläpitämällä jännitystä kilpailevan firman kanssa? Saa vapaasti luulla, en auta. Suomien kohdalla oli vielä sekin erikpoisuus, että täällä kyyristeltiin sekä itään että länteen. Käsittääkseni tähän asiaan ei ole tullut muutosta?

Unkarille kansannousun alkaminen 23.10.1856 oli suuri päivä. Kansa näytti vapaudentahtonsa ja päättäväisyytensä. Kuten myös tänään vastustamalla EUvostoliiton sanelua.

Historian opetus meille suomalaisille: Ei pidä tukeutua itään eikä länteen. di-gold-1

 

Tekoälybuumi kuormittaa Britannian sähköverkkoa

Julkaistu eilen 14:16 – Kirjoittaja Toimitus
Lukuaika 2 minuuttia

Britannian energiamarkkinoiden sääntelyviranomainen suunnittelee maksujen ja tiukempien vaatimusten käyttöönottoa sähköverkkoon liittymistä hakeville datakeskuksille. Toimenpide seuraa hakemusmäärien jyrkkää kasvua, jota tekoäly- ja pilvipalveluiden kapasiteetin kysyntä ajaa.

Ofgem on käynnistänyt kuulemisen uusista säännöistä, jotka koskevat Britannian liittymisjonossa olevia suuria datakeskushankkeita. Sääntelyviranomainen haluaa poistaa hakemukset hankkeilta, joiden katsotaan puuttuvan riittävää rahoitusta, kypsyyttä tai aitoa aikomusta liittyä sähköverkkoon.

Ofgemin mukaan jonossa oleva sopimusperusteinen kysyntä nousi 41 gigawatista marraskuussa 2024 aina 125 gigawattiin kesäkuussa 2025. Datakeskushankkeiden osuus tästä kasvusta on sääntelyviranomaisen mukaan vähintään 80 gigawattia.

Maksu jonopaikan säilyttämisestä

Ehdotus sisältää erityisen sitoutumismaksun suurille datakeskuksille heti, kun ne hyväksyvät liittymistarjouksen. Suunniteltu maksu olisi suuruudeltaan 237 500 – 712 500 puntaa megawattia kohden, ja se olisi palautuskelpoinen niin kauan kuin hanke edistyy.

Jos kehittäjä kuitenkin poistuu liittymisjonosta ennen laitoksen käyttöönottoa, maksu menetetään. Hankkeiden on myös osoitettava konkreettista edistymistä – mukaan lukien rahoituskapasiteetti, kaupallinen kypsyys ja hankintatoiminta – säilyttääkseen paikkansa.

Ofgem kuvailee toimenpiteitä keinona vapauttaa verkkokapasiteettia hankkeille, jotka ovat valmiita rakentamiseen ja liittymiseen. Sääntelyviranomainen varoittaa, että spekulatiiviset hakemukset voivat viivästyttää muita investointeja ja luoda epävarmuutta siitä, kuinka paljon verkkoinfrastruktuuria todellisuudessa tarvitaan.

Tekoälyinvestoinnit kohtaavat verkon rajat

Britannian hallitus haluaa laajentaa maan tekoäly- ja pilvikapasiteettia, mutta kasvavasta datakeskussektorista on tullut myös pullonkaula verkkoliitäntäjärjestelmässä. Ofgemin mukaan datakeskukset muodostavat nyt merkittävän osan jonossa olevasta kysynnästä.

Verkon kuormitus näkyy kuiluna liittymistä odottavien hankkeiden ja todellisuudessa käyttöön otettavissa olevan kapasiteetin välillä. Siksi Ofgem haluaa, että kehittäjät osoittavat rahoituksen, kaupallisen kypsyyden ja aktiiviset hankinnat ennen kuin heille annetaan lupa varata tilaa jonosta.

Kotitalouksille kapasiteettiongelmat ajoittuvat samaan aikaan jatkuvasti korkeiden energiakustannusten kanssa. Ofgemin kaasun ja sähkön hintakatto 1. heinäkuuta – 30. syyskuuta 2026 välisenä aikana vastaa 1 862 puntaa vuodessa tyypillisen kulutuksen kotitaloudelle – mikä on 13 prosenttia korkeampi kuin edellisellä neljänneksellä.

Britannian parlamentin alahuoneen kirjasto arvioi, että kyseisen ajanjakson hintakatto on 53 prosenttia korkeampi kuin talvella 2021/22. Datakeskusten nopea kysynnän kasvu ei ole itsessään aiheuttanut kotitalouksien energianhintoja, mutta se lisää paineita jo ennestään kuormitettuun verkkoon.

Kuuleminen on avoinna 16. syyskuuta asti. Ehdotus on osa Ofgemin laajempaa työtä sähköverkon liittymisjärjestelmän uudistamiseksi.

Ruotsalaispoliisin kuolemaan syylliseksi epäiltyä saattaa odottaa 8–10 kuukauden vankeustuomio

Julkaistu eilen 13:32 – Kirjoittaja Toimitus
Lukuaika 2 minuuttia

Miestä, jota epäillään ruotsalaispoliisi Christian Zedigin kuolemaan johtaneesta väkivallasta Kööpenhaminassa, saattaa alustavan arvion mukaan odottaa 8–10 kuukauden vankeustuomio. Arvio koskee nykyistä epäilyä pahoinpitelystä.

Mies vangittiin uudelleen keskiviikkona neljäksi viikoksi Kööpenhaminan Islands Bryggellä tapahtuneen väkivaltaisen välikohtauksen johdosta.

32-vuotias Christian Zedig, kotoisin Eksjöstä, loukkaantui vakavasti Norsunluurannikon ja Norjan välisen jalkapallo-ottelun katselutilaisuudessa 30. kesäkuuta tapahtuneessa väkivallanteossa ja menehtyi myöhemmin vammoihinsa.

Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n mukaan tämänhetkinen epäily on pahoinpitely tähän mennessä todettujen seikkojen perusteella.

Kööpenhaminan poliisi kertoi SVT:lle sähköpostitse, että mahdollinen tuomio tässä viitekehyksessä arvioidaan 8–10 kuukauden vankeudeksi.

Tieto ei ole lopullinen ratkaisu rikossyytteestä, syyllisyydestä tai rangaistuksesta. Poliisi korostaa, että tutkinta on edelleen kesken ja arvio tuomiosta on siksi alustava.

Zedig oli vapaa-ajalla poliisin työstään tapahtumahetkellä.

Tutkinta jatkuu

Epäilty, kolmekymppinen afrikkalaistaustainen mies, ilmoittautui poliisille sen jälkeen, kun häntä oli etsitty. Hän kiistää syyllisyytensä ja on tällä hetkellä tapauksen ainoa epäilty.

Tutkinnassa selvitetään myös, onko perusteita epäillä mahdollisia rikostovereita.

Aiemmassa vangitsemisoikeudenkäynnissä syyttäjä sanoi, että epäillyn väitetään lyöneen Zedigiä päähän. Puolustus on vastustanut tätä todeten, ettei voida varmuudella osoittaa, että tällainen isku olisi aiheuttanut vakavan vamman.

Poliisi on myös pyytänyt todistajien havaintoja tapahtumien kulun selvittämiseksi.

Lopullinen rikossyyte ja mahdollinen tuomio voidaan määrittää vasta jatkuvan tutkinnan ja mahdollisen oikeudenkäynnin jälkeen.

Epäilty on aiemmin tuomittu seitsemäksi vuodeksi vankeuteen miehen puukottamisesta sydämeen kööpenhaminalaisen yökerhon ulkopuolella vuonna 2016.

Christian Zedigiä jäivät kaipaamaan vaimo ja kaksi lasta.

Analyytikko: Energiasodat ovat taistelua dollarista

Julkaistu eilen 12:27 – Kirjoittaja Toimitus
Lukuaika 3 minuuttia

Markkina-analyytikko ja entinen hedge-rahastonhoitaja Alex Krainer väittää, että energiaan liittyvät sodat ja konfliktit on ymmärrettävä osana laajempaa kamppailua dollarin asemasta ja länsimaisesta rahoitusjärjestelmästä. Norjalaisprofessori Glenn Diesenin haastattelussa hän varoittaa, että öljy- ja kaasuvirtojen häiriöt voivat paljastaa pankkisektorin riskejä.

Krainer on kirjailija, markkina-analyytikko ja entinen hedge-rahastonhoitaja. Koko keskustelun ajan hän palaa energian, geopolitiikan ja valtiovarain suhteeseen.

Diesen aloittaa kysymällä, miksi energia näyttää saaneen niin keskeisen roolin Venezuelaan, Iraniin ja Venäjään liittyvissä konflikteissa sekä strategisilla merireiteillä. Krainer sanoo, ettei energian merkitys ole uusi, vaan se juontaa juurensa modernin suurvaltatieteen syntyyn.

Energia on ollut keisarillisten sotien keskeinen tekijä viimeisten sadankahdenkymmenen vuoden ajan, Krainer sanoo.

Öljykauppa ja dollarin asema

Krainerin mukaan kyse on muustakin kuin itse raaka-aineen hallinnasta. Hän väittää, että öljy- ja kaasuprojektit, energiayhtiöille myönnetyt lainat ja kaupankäynti Yhdysvaltain dollareissa muodostavat yhdessä rakenteen, jossa pääomavirrat suuntautuvat kohti Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan pankkeja.

Hän kuvailee, kuinka suuruspankin energiayhtiölle myöntämä laina tulee hänen päättelyssään riippuvaiseksi siitä, että öljytulot jatkavat saapumistaan dollareissa. Tällä tavoin hän argumentoi, että luonnonvarojen louhinta muissa osissa maailmaa kytkeytyy länsimaisten pankkien taseisiin.

Tämä on kolonialismin nykyaikainen mekanismi, Krainer sanoo ja väittää, että luonnonvarojen rikkaus kanavoidaan viime kädessä Lontoon ja New Yorkin kaltaisiin finanssikeskuksiin.

[Finanssikerrokselle] suurin palkinto on säilyttää määräysvalta öljyvaroiltaan rikkailla alueilla, Krainer sanoo.

Tämä on Krainerin mukaan ratkaiseva lenkki pankkijärjestelmän ja energiakonfliktien välillä. Kun suuret pankit lainaavat energiayhtiöille ja lainat on tarkoitus maksaa takaisin öljy- ja kaasutuloilla dollareissa, tuotannon, sopimusten ja maksuvirtojen jatkuvasta hallinnasta tulee osa pankkien liiketoimintamallia.

Hänen selostuksessaan pankit eivät siten ole vain passiivisia lainanantajia. Krainer väittää, että rakenne luo taloudellisia kannustimia säilyttää maailmanjärjestys, jossa resurssirikkaat alueet ovat avoinna länsimaisille yrityksille ja kauppa pysyy sidottuna dollariin. Kun tätä järjestystä uhataan, hän väittää, syntyy paineita poliittiseen interventioon ja sotaan hallinnan palauttamiseksi.

Krainer asettaa tämän vastakkain sen kanssa, mitä hän kutsuu normaaliksi, vastavuoroiseksi kaupaksi maiden välillä. Yhdysvallat voisi hänen mukaansa tuoda ja viedä energiaa pyrkimättä hallitsemaan resurssirikkaita alueita, mutta hän väittää, että finanssilogiikka tarjoaa vahvoja kannustimia päinvastaiseen.

Varoitus pankkisektorin tartuntariskistä

Keskustelu kääntyy seuraavaksi pankkien riskikeskittymiin. Krainer väittää, että öljyä ja kaasua tuottavien alueiden vähentyneet vientitulot voivat tehdä lainoista ja muista rahoituspositiosta epävarmoja. Hän korostaa erityisesti riskiä, jossa suuret pankit ovat sidoksissa toisiinsa johdannaisten ja muiden keskinäisten sitoumusten kautta.

Jos systeemisesti tärkeä pankki ei pysty täyttämään velvoitteitaan, tämä voisi Krainerin mukaan levitä muihin pankkeihin. Hän vertaa mahdollista tapahtumien kulkua vuoden 2008 finanssikriisiin.

Koko järjestelmä [on] paineen alla ja vaarassa romuttua systeemisesti kokonaan, Krainer sanoo.

Hän uskoo, että keskuspankit yrittäisivät luultavasti pitää järjestelmän pystyssä uudella likviditeetillä tällaisessa tilanteessa. Mutta hänen analyysissään ongelma siirtyisi tällöin pankkien taseista kotitalouksien ostovoimaan.

Kaikki tämä rahan painaminen tyhjästä luo lopulta hyperinflaation, varoittaa Krainer.

Ennuste inflaatiosta ja stagnaatiosta

Diesen nostaa esiin myös Persianlahden valtioiden suhteen Yhdysvaltoihin ja kysyy, voisivatko muuttuvat turvallisuusjärjestelyt vaikuttaa pääomavirtoihin Yhdysvaltain markkinoille, mukaan lukien tekoälysektoriin. Krainer väittää, että siirtyminen pois dollarista tai energiantuotantolaitosten tuhoaminen voisi johtaa kauaskantoisiin seurauksiin.

Haastattelun loppupuolella Krainer kertoo kohdanneensa tilapäisiä ongelmia tankkaamisessa palattuaan kotiin. Hän käyttää tapausta lähtökohtana laajemmalle varoitukselle niukkuudesta, hinnanmuodostuksesta ja markkinoiden manipuloinnista.

Jokainen luhistumassa oleva imperiumi on yrittänyt taivuttaa taloustieteen lait tahtoonsa, ja jokainen niistä on lopulta epäonnistunut, Krainer sanoo.

Hänen johtopäätöksensä on, että maailma on matkalla kohti korkean inflaation ja taloudellisen stagnaation ajanjaksoa.

Anthony Fauci senaatin grillattavana – kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin

Julkaistu eilen 12:13 – Kirjoittaja Toimitus
Lukuaika 2 minuuttia

Anthony Fauci joutui Yhdysvaltain senaatin grillattavaksi, mutta kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin. Kun senaattori Josh Hawley kysyi häneltä, minkä värinen hänen solmionsa oli, entinen tartuntatautiviranomainen viittasi lakimiehiinsä ja perustuslain viidenteen lisäykseen.

COVID-19-kriisin aikana Fauci oli yksi Yhdysvaltojen johtavista pandemiapolitiikan edustajista ja hänestä on sittemmin tullut yksi maan kiistellyimmistä terveysviranomaisista. Kriitikot ovat keskittyneet erityisesti hänen rooliinsa liittovaltion pandemiatoimissa, laboratoriotutkimuksessa ja roototuspolitiikassa.

Fauci, joka johti Kansallista allergia- ja tartuntatautiinstituuttia (NIAID) vuosina 1984–2022, esiintyi senaatin kotimaan turvallisuuden ja valtiollisen hallinnon valiokunnan edessä 29. heinäkuuta. Kuuleminen järjestettiin valiokunnan republikaanisen puheenjohtajan Rand Paulin aloitteesta.

Fauci sanoi esiintyneensä aiemmin kongressin kuulemisissa ja antaneensa valitun todistajanlausunnon asioista, joita nostettiin uudelleen esiin. Kun uusi kuuleminen alkoi, hän teki selväksi, ettei hän lakimiestensä neuvosta vastaisi kysymyksiin, jotka voisivat johtaa itsensä ilmiantamiseen.

Vaikka se on minulle tuskallista, vetoan lakimiesteni neuvosta perustuslain viidenteen lisäykseen perustuvaan oikeuteeni ja kieltäydyn vastaamasta kysymyksiinne, Fauci sanoi avauspuheenvuorossaan.

Hawley, Missourin republikaanisenaattori, testasi tämän jälkeen, kuinka pitkälle Faucin kieltäytyminen vastata ulottuisi.

Minkä värinen solmionne on?, Hawley kysyi.

Oikeudellisen neuvonantajani neuvosta kieltäydyn kunnioittavasti vastaamasta, Fauci vastasi.

Mikään ei viesti rehellisyydestä aivan samalla tavalla kuin vetoaminen viidenteen lisäykseen, eikö vain, tohtori?, Hawley totesi.

Vaietun on myöntämistä, Hawley lisäsi.

https://x.com/DschlopesIsBack/status/2082472117879115933

Kysymyksiä laboratoriotutkimuksesta ja pandemiapolitiikasta

Republikaanisenaattorit painostivat Faucia muun muassa Wuhanin tutkimuksen rahoituksesta, viruksen alkuperästä ja pandemiarajoituksista. Paul on väittänyt Faucin tienneen laboratorion alkuperään viittaavista olosuhteista, kun taas Fauci on aiemmin kiistänyt Yhdysvaltojen rahoittaneen sellaista gain-of-function-tyyppistä tutkimusta, johon Paul on keskittynyt.

Päätös rahoittaa vaarallista gain-of-function-tutkimusta Wuhanissa, Kiinassa, jää todennäköisesti historiaan yhtenä kansanterveyden surkeimmista päätöksistä, Paul sanoi kuulemisen aikana.

https://x.com/VigilantFox/status/2082449177024266399

Fauci sanoi, että hänen päätöksensä vedota viidenteen lisäykseen seurasi ajanjaksoa, jona Paul oli puhunut syytteiden nostamisen mahdollisuudesta. Entinen liittovaltion syyttäjä kertoi PBS NewsHourille, että henkilö voi vedota tähän suojaan, jos hän perustellusti uskoo, että hänen todistustaan voitaisiin käyttää tulevassa rikostutkinnassa tai kuulemisessa väärästä valasta.

Kuulemisen jälkeen Paul sanoi, että valiokunta ottaa seuraavalla viikolla käsiteltäväksi kysymyksen Faucin asettamisesta syytteeseen kongressin halveksunnasta.