Toimittajamme törmäsi internetin ihmeellisessä maailmassa oheiseen kuvaan, jonka voisi sanoa olevan tietyllä tavalla ajankohtaisen juuri nyt.
Kuva esittää viiksekästä nuorta miestä, joka kantaa kaiketi ylpeydellä Suomi-paitaa. Tai sitten kyseessä oli edelläkävijä, 80-luvun hipsteri, joka piti paitaa ironiamielessä.
Kuka on kuvan henkilö? Vastaa alle kommenttikenttään.
Viiden pisteen vihjeenä voimme kertoa, että häntä ei ole enää pitkään aikaan nähty kuvan kaltaisessa asusteessa, eikä varmaan tulla jatkossakaan näkemään. Pienenä lisävihjeenä kerromme vielä, että hänellä ei ole minkään alan ammattitutkintoa.
Tämä ehdokas on huolissaan vain maailman ongelmista ja miten kaikki maailman köyhät voitaisin tuoda Suomeen loisimaan veronmaksajien kustnnuksella. Jotenkin harmaantunut ja riutunut olemus on kuin AIDS tarunnan saaneella.
juha.
8 years ago
Pekka Haavistohan se siinä. Aikoina jolloin hänenkin täytyi olla ”kaapissa” ja olla isänmaallinen. Siinäpä vasta urakkaa yhdelle miehettärelle. Täytyy sanoa, että mies ei ole mennyt kuin alaspäin noista ajoista, mutta niinhän se on mennyt ”aikakin”.
Sana Watergate on käytännössä synonyymi korruptiolle ja vallan väärinkäytölle. Termistä on tullut yleisnimitys poliittisille skandaaleille, julkkisten mokatulle toiminnalle ja ennen kaikkea leimalle "salaliittoteoria".
Termin suosiosta huolimatta on luonnollisesti niitä, jotka eivät tiedä yksityiskohtia siitä, mitä Watergate-skandaalissa todella tapahtui. Kaikille niille, jotka ovat tarpeeksi uteliaita halutakseen oppaan aiheeseen, Presidentin miehet (All the President's Men) on hyvä paikka aloittaa.
Elokuva dramatisoi ja tarkastelee journalistista prosessia, joka antoi Washington Postin toimittajille Bob Woodwardille ja Carl Bernsteinille mahdollisuuden yhdistää murto laajaan korruptioon ja vallan väärinkäyttöön silloisen Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin hallinnossa.
Watergate
Koska elokuva perustuu, kuten todettua, tositapahtumiin, tässä on lyhyt katsaus Watergate-skandaaliin.
Mainos:
Kuten tositapahtumiin perustuville elokuville on tapana, valmis tuote ottaa joitakin dramaattisia vapauksia, mutta mikään ei mene raiteiltaan tai venytä taiteellista vapautta liian pitkälle.
Skandaali sai alkunsa Nixonin hallinnon pyrkimyksistä peitellä osallisuuttaan 17. kesäkuuta 1972 tapahtuneeseen murtoon Demokraattien kansallisen komitean päämajaan, joka sijaitsi tuolloin Watergate-kompleksissa Washingtonissa.
Kyseessä oli amatöörimäinen murto, jonka suoritti viisi miestä, jotka olivat enemmän tai vähemmän tunareita: kaikki pidätettiin tapahtumapaikalla.
Media, erityisesti Washington Post, toi murron ja hallinnon välisen yhteyden polttopisteeseen. Raportointia ajoivat toimittajat Carl Bernstein, jota näyttelee Dustin Hoffman, ja Bob Woodward, jota esittää Robert Redford.
Suurella kärsivällisyydellä Woodward ja Bernstein käyttivät lähes kaksi vuotta keräten raskauttavaa tietoa, joka osoitti murron ja sen peittely-yritysten johtavan syvälle oikeusministeriön, FBI:n ja CIA:n katakombeihin – aina Oval Officeen asti.
Todistajanlausunnot ja muu näyttö paljastivat pian, että silloinen Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon oli hyväksynyt päätöksen salata hallintonsa osallisuus murtoon. Tutkinnassa paljastui myös ääniohjattu tallennusjärjestelmä Oval Officessa.
Tämä johti siihen, että Nixon erosi vuonna 1974 sen sijaan, että olisi joutunut virkasyytteeseen.
Epäonnistunut murto käynnistää Watergaten elokuvassa "Presidentin miehet". Kuva: IMDb/Warner Bros.
Huomattava realismi
Tämä ei ole elokuva, joka tekee asiat helpoksi katsojalle.
Se alkaa pudottamalla meidät suoraan murtoon liittyviin tapahtumiin ilman selityksiä – esimerkiksi ilman selittävää tekstiä – mikä myötävaikuttaa sen poikkeukselliseen realismiin.
Se, mikä aluksi vaikuttaa erilliseltä välikohtaukselta, kehittyy nopeasti joksikin paljon enteellisemmäksi.
Jotkut saattavat pitää elokuvan vaatimusta jakamattomasta huomiosta haittapuolena, mutta se on myös lähestymistapa, joka ansaitsee kiitosta.
Kuvaus Woodwardin ja Bernsteinin kamppailusta tiedon saamiseksi tuntuu aidolta, saaden yleisön tuntemaan olevansa osa tutkintaa journalististen sankariemme rinnalla.
Tutkinta, joka muuttuu pian yhä vaarallisemmaksi. Ennen pitkää kaksikkoon iskee pakollinen paranoia. Ja kuten pian käy ilmi, hyvästä syystä...
Toimittajiin kohdistuva uhka kasvaa. Kuva: IMDb/Warner Bros.
Aikaa vievää työtä
Woodward tai Bernstein saavat usein tietoa, jota he eivät voi uskottavasti julkaista, koska heidän lähteidensä on pysyttävä nimettöminä.
Sen sijaan, että jokainen palapelin palanen osoittaisi siististi kohti johtopäätöstä, kuten monien elokuvien yksinkertaisempi logiikka menisi, suuri osa heidän ajastaan kuluu asiakirjapinojen selaamiseen.
Tämä vaivalloinen työ on aikaa vievää ja vaikeasti hallittavaa: tavoitteena on löytää ne olennaiset yksityiskohdat, joita lehti tarvitsee saadakseen palaset loksahtamaan paikoilleen.
Presidentin miehet ei ihannoi journalismia; se kohtelee ammattia kunnioituksella. Sen sijaan, että tarinaa höystettäisiin toimintakohtauksilla, elokuva omistaa suurimman osan kestostaan sille epäkiitolliselle työlle, jota totuuden selvittäminen vaatii.
Loputtomat puhelut ja unettomat yöt kuluvat työsopimusten, kuittien, puhelinluetteloiden ja todistajalausuntojen läpikäymiseen. Työlästä työtä, mutta myös virkistävä näyttö hyvästä vanhanaikaisesta journalismista.
Elokuva hallitsee verkkaista tahtiaan poikkeuksellisella taidolla keskittyen tutkinnan läpimurtoihin. Presidentin miehet ei todennäköisesti valaise koko Watergate-tutkintaa; se olisi vaatinut huomattavasti enemmän kuin sen 138 minuuttia.
Se, mitä saamme kokea, voidaan kuitenkin perustellusti katsoa harkituksi kokonaisuudeksi.
Bernstein, Woodward ja toimituksen johto. Kuva: IMDb/Warner Bros.
Oscar-palkittu "salaliittoteoria"
Presidentin miehet oli yksi vuoden 1976 ylistetyimmistä ja puhutuimmista elokuvista.
Vuoden 1977 Oscar-gaalassa se vei kotiin neljä patsasta ja sai neljä muuta ehdokkuutta, mukaan lukien paras elokuva ja paras ohjaus. Syystäkin: elokuva on moitteeton esimerkki taiteellisesta vapaudesta, jota nykyinen cancel-kulttuuri, dogmit ja agendat eivät rasita.
Käsikirjoitus on hyvin kirjoitettu ja tiivis, vetäen katsojan kärsivällisesti mukaan tarinaan. Ihmiset tuon tarinan takana on kuvattu uskottavasti ja arvokkaasti.
Alan J. Pakula käsittelee lähdemateriaalia hänelle tyypillisellä tavalla pienen ihmisen puolella, eksymättä koskaan tavoitteestaan: kertoa historiallisen tapahtuman tarina autenttisesti.
Kun katsoo näyttelijäkaartia, suoritukset ovat odotetusti virheettömiä. Redford ja Hoffman ovat erinomaisia rooleissaan. He yksinkertaisesti ovat Woodward ja Bernstein.
Sivuosanäyttelijät erottuvat vielä enemmän. Ennen kaikkea Hal Holbrook ja Jason Robards – kaksi henkilökohtaista suosikkiani. Jälkimmäinen sai täysin ansaitun Oscarin parhaasta miessivuosasta.
Oikean elämän salaliitot ja mysteerit eivät ratkea niin siististi tai nopeasti kuin monet muut elokuvat antavat meidän uskoa. Tämä on totisesti totta Watergate-skandaalin kohdalla.
On siis virkistävää, että Presidentin miehet uskaltaa valita kapeamman ja riskialttiimman polun.
Ajankohtaisempi kuin koskaan
Elokuva tuo polttopisteeseen myös jotain sellaista, mikä on äärimmäisen ajankohtaista tänään.
Kun Washington Post ja muu media alkoivat selvittää tapausta, ei kestänyt kauaakaan, kun ketä tahansa hämäräperäisyyksiin viittaavaa alettiin kutsua "salaliittoteoreetikoksi" tai "foliohatuksi". Kuulostaako tutulta?
On mielenkiintoista huomata, että pari vuotta myöhempi oletettu salaliittoteoria osoittautui olevan kaikkea muuta kuin teoriaa. Jotain pohdittavaa kaikille niille, jotka on saatu uskomaan, ettei salaliittoja ole olemassa.
Presidentin miehet näyttää, mitä aito tutkiva journalismi voi olla, ilman sitä yksinkertaisuutta tai loistoa, jota Hollywood niin usein tällaisille tarinoille antaa.
Se on myös elokuva, jonka pitäisi olla pakollista katsottavaa jokaiselle alalle tulevalle, joka haluaa kutsua itseään toimittajaksi.
Toimittajille, jotka kyseenalaistavat vallitsevia narratiiveja sen sijaan, että nielisivät purematta kaiken, mitä poliitikot ja vallanpitäjät käskevät meidän niellä. Toimittajille, joilla on rohkeutta, sisua ja kärsivällisyyttä ja jotka ovat valmiita kaivamaan vaikka maailman ääriin paljastaakseen totuuden.
Hedelmien ja marjojen kuivaaminen on helppo tapa saada sato kestämään pidempään. Maut säilyvät ja niistä voi nauttia kauan sesongin päättymisen jälkeen.
Kuivaaminen on yksinkertainen tapa säästää enemmän kuin ehdit syödä tuoreena. Kun vesi vähitellen poistuu, mausta tulee täyteläisempi, ja hedelmät vievät huomattavasti vähemmän tilaa kuin pakastimessa.
Menetelmä toimii erityisen hyvin omenoille, päärynöille, luumuille ja mansikoille. Lopputuloksen voi syödä välipalana, sekoittaa mysliin tai käyttää puurossa ja leivonnassa.
Valitse hyvät raaka-aineet
Aloita kypsistä mutta kiinteistä hedelmistä. Hävitä kaikki homeiset tai pahasti vaurioituneet yksilöt. Huuhtele hedelmät ja marjat, poista näkyvä multa ja anna niiden valua huolellisesti.
Mainos:
Poista siemenkodat ja kannat ja leikkaa sitten suuremmat hedelmät tasaisiksi viipaleiksi. Ohuet omenaviipaleet rapsakoituvat helpommin, kun taas paksummat lohkot jäävät yleensä sitkeiksi. Omenat ja päärynät voidaan kuivata kuorineen.
Vaaleat hedelmät tummuvat usein kuivauksen aikana. Tämä on vaaratonta, mutta jos haluat säilyttää vaaleamman värin, voit kastaa palaset lyhyesti sitruunaveteen.
Uuni vai kasvikuivuri
Kasvikuivuri tarjoaa tasaisen lämmön ja hyvän ilmankierron. Aseta palaset yhteen kerrokseen ilman, että ne menevät päällekkäin, ja noudata laitteen ohjeita.
Kiertoilmauuni toimii myös hyvin. Aseta hedelmät pelleille tai ritilöille ja kuivaa ne noin 50–60 asteessa (130–140 °F).
Kosteuden on päästävä poistumaan uunista. Luukku saattaa siksi olla tarpeen jättää hieman raolleen, mutta vain jos uunin valmistaja sen sallii. Tarkista palaset silloin tällöin ja vaihda peltien paikkaa, jos kuivuminen on epätasaista.
Kuivausaika riippuu raaka-aineesta, paksuudesta ja laitteistosta. Varaudu useisiin tunteihin. Älä nosta lämpöä prosessin nopeuttamiseksi: pinta voi kuivua samalla kun sisus jää kosteaksi.
Marjojen käsittely
Mansikat on nopea valmistella: viipaloi ne tai puolita ne. Vadelmat ja karhunvatukat voidaan kuivata kokonaisina, mutta ne tarvitsevat enemmän aikaa. Mustikoiden kohdalla voi auttaa, jos niiden antaa ilmakuivua huolellisesti huuhtelun jälkeen ennen uuniin laittamista. Mustikoilla ja herukoilla on kuori, joka pidättää kosteutta, ja ne voidaan pistellä varovasti rikki tai murskata kevyesti ennen kuivaamista.
Pehmeät marjat sopivat hyvin myös hedelmänahkaan. Soseuta ne, levitä ohut kerros kuivausarkille ja kuivaa, kunnes pinta ei enää tunnu tahmealta. Anna nahan jäähtyä ennen sen rullaamista.
Milloin se on valmista?
Anna muutaman palasen jäähtyä ennen niiden testaamista. Valmiin hedelmän tulisi tuntua nahkamaiselta tai taipuisalta, eikä siitä saa irrota kosteutta, kun se halkaistaan ja sitä painetaan. Marjoista tulee usein kuivempia ja kiinteämpiä.
Piilevän jäännöskosteuden havaitsemiseksi jäähtyneet hedelmät voidaan laittaa löyhästi puhtaisiin lasipurkkeihin 7–10 päiväksi. Ravista purkkeja päivittäin. Jos tiivistyy kosteutta, sisältöä on kuivattava vielä hetki.
Säilytä ilmatiiviissä purkeissa
Kun kaikki on täysin kuivaa, hedelmät voidaan pakata puhtaisiin, ilmatiiviisiin purkkeihin. Pienemmät annokset ovat käytännöllisiä, koska loppuosa erästä ei altistu kosteudelle joka kerta, kun purkki avataan.
Merkitse purkkiin sisältö ja päivämäärä, ja säilytä sitä pimeässä, kuivassa ja viileässä paikassa. Tarkista sisältö ajoittain. Jos se tuoksuu epätavalliselta tai home on näkyvissä, älä syö sitä. Homeinen ruoka tulee yleensä hävittää kokonaan.
Hedelmät ja marjat, jotka on kuivattu perusteellisesti ja säilytetty ilmatiiviisti pimeässä, viileässä ja kuivassa paikassa, säilyvät usein noin 6–12 kuukautta. Lämpö ja kosteus lyhentävät säilyvyyttä. Tiivistynyt kosteus purkissa tai kostuneet palaset viittaavat siihen, että sisältö on tarkistettava. Näkyvä home, epätavallinen haju tai merkit tuholaisista tarkoittavat, että koko sisältö on hävitettävä.
Ensimmäiset 100 kolikkoa Mørstadin aarteesta, Norjan suurimmasta viikinkiaikaisesta kolikkolöydöstä, on nyt julkaistu verkossa. Valokuvat ja kuvaukset antavat tutkijoille ja yleisölle mahdollisuuden tutustua lähes 5 000 kolikon aarteen ensimmäiseen osaan.
Metallinetsijät Vegard Sørlie ja Rune Sætre löysivät Mørstadin aarteen 10. huhtikuuta 2026 pellolta Renan läheltä Østerdalenista, Itä-Norjasta. Löytö kasvoi nopeasti 19 kolikosta noin 3 000 kolikkoon. Viimeisimmän laskennan mukaan aarre käsittää 4 886 kolikkoa, ja määrä saattaa nousta, kun alueella tehdään jatkotutkimuksia.
Oslon yliopiston kulttuurihistoriallinen museo on aloittanut kolikoiden julkaisemisen Unimus-kokoelmatietokannassa. Jokaiselle esineelle annetaan oma numero, se valokuvataan molemmin puolin ja siihen liitetään tiedot muun muassa alkuperästä, iästä ja lyöntipaikasta.
Ensimmäiset julkaistut merkinnät koostuvat pääasiassa englantilaisista ja saksalaisista kolikoista, joiden hallitsijoita ovat olleet muun muassa Ethelred II Neuvoton, Knuut Suuri ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarit Otto I–III. Mukana on myös harvinaisempia esimerkkejä.
Mainos:
Museon tietokanta näyttää ensimmäiset 100 luetteloitua kohdetta Mørstadin aarteesta. Kuvakaappaus: Unimus/Kulttuurihistoriallinen museo
Harvinainen kolikko Dublinin kuninkaalta
Yksi kolikoista on Sigtrygg Silkkiparran, Dublinin viikinkikuninkaan, lyöttämä. Numismaatikko Anne Skogsfjord arvioi, että aarre saattaa sisältää noin kymmenen hänen lyöttämäänsä kolikkoa.
— Emme ole aiemmin saaneet tällaista, hän kertoi forskning.no-sivustolle.
Työ on aikaavievää, ja sen arvioidaan kestävän noin tunnin kolikkoa kohden. Yli 1 000 kolikkoa on jo luetteloitu, mutta ne on tarkistettava ja valokuvattava ennen julkaisemista. Museo arvioi, että koko tehtävä vie vähintään vuoden.
Neljää harvinaista Harald Ankaran kolikkoa, jotka ajoittavat aarteen kätkemisen noin vuosiin 1046–1047, ei ole vielä julkaistu. Osia Mørstadin aarteesta on esillä myös Oslon historiallisessa museossa tänä syksynä.
Noin 3 000 tanskalaisen maanviljelijän ja elintarvikealan yritysten edustajan odotetaan kokoontuvan suureen mielenosoitukseen Odenseen maanantaina. Tyytymättömyys kohdistuu hallituksen uusiin typpisääntöihin, mutta vastuullinen ministeri pysyy sitoutuneena päästöjen vähentämiseen.
Mielenosoituksen järjestää toimialajärjestö Landbrug & Fødevarer Odensen kongressikeskuksessa. Taustalla on uusi laki, joka kiristää rajoituksia maatalouden typpipäästöille, Berlingske raportoi.
Lain odotetaan tulevan voimaan syyskuussa, vaikka lopulliset päästörajat valmistuvat vasta myöhemmin syksyllä. Maanviljelijöiden on siksi kylvettävä ensi vuoden sadot tietämättä kaikkia ehtoja.
Varoitus kalliimmasta ruoantuotannosta
Hedelmien ja vihannesten viljelijät pelkäävät joutuvansa erityisen koville. He saattavat joutua ostamaan lisää maata täyttääkseen vaatimukset siitä, kuinka suuri osa pinta-alasta on jätettävä kesannolle.
Mainos:
— Hallitus on tekemässä ruoan tuottamisesta Tanskassa kalliimpaa ja vaikeampaa. Se vahingoittaa maataloutta, maaseutua ja Tanskaa ruoantuottajamaana, sanoo Landbrug & Fødevarerin puheenjohtaja Søren Søndergaard.
Konflikti on myös saanut useat maatalouden edustajat keskeyttämään työnsä paikallisissa vihreissä kolmikantaryhmissä, joissa maanomistajien ja viranomaisten on tarkoitus sopia paikallisista ympäristötoimista.
Ministeri pysyy tiukkana
Eläin- ja eläinsuojeluministeri Christian Rabjerg Madsen sanoo ymmärtävänsä viljelijöiden turhautumisen ja aikoo kuunnella heidän vastalauseitaan. Samalla hän pitää kiinni sovitusta maatalouden typpipäästöjen vähentämisestä.
— Haluan kuunnella maatalousalaa, käydä vuoropuhelua ja löytää ratkaisuja. Mutta ratkaisut tehdään niiden puitteiden rajoissa, joilla toteutetaan maatalouden typpipäästöjen vähennykset, joista olemme sopineet sekä poliittisesti että itse maatalousalan kanssa, hän sanoo.
Ministeri toivoo, että työ paikallisissa kolmikantaryhmissä voi jatkua, kun lopulliset päästörajat ja korvaukset ovat valmiina syyskuun lopulla tai lokakuun alussa.
Pekka Haavistohan se siinä.
Pekka Perä tai Peräpekka.
Nyt ei ole Pirkka vaan selleästi Pekka.
Näyttää nuorelta Freddie Mercuryltä…
Pekka Mercury viimeisen toivonsa aikoina..
Ei mitään pätevyyttä mihinkään ja hakee Presidentin virkaan. Kuolen nauruun!
Pekka taitaa olla monellakin tapaa päästä naksuttava potilas.
homopekka
Joku homo.
Haaviston Pekkulihan se siinä, ilman minkäänlaista ammattitutkintoa!! Ei jatkoon.
Ron Jeremy, John Holmes tai Pekka Puupää.
Ilmeessä on jotain viheranarkisteille ominaista jekutusta. Ehkä joku vale-professori?
Perseeseen hoonattu viherpiiperö.
Lutkuttanut paskasta mulkkua.
SHITHOLE-MAN
Tämä ehdokas on huolissaan vain maailman ongelmista ja miten kaikki maailman köyhät voitaisin tuoda Suomeen loisimaan veronmaksajien kustnnuksella. Jotenkin harmaantunut ja riutunut olemus on kuin AIDS tarunnan saaneella.
Pekka Haavistohan se siinä. Aikoina jolloin hänenkin täytyi olla ”kaapissa” ja olla isänmaallinen. Siinäpä vasta urakkaa yhdelle miehettärelle. Täytyy sanoa, että mies ei ole mennyt kuin alaspäin noista ajoista, mutta niinhän se on mennyt ”aikakin”.
Joku homo sapianssi.