Kivikaudella ihmiset tekivät muutakin, kuin kasasivat kiviä merkillisiksi pinoiksi, mutta sen he tekivät huolella. Tunnetuin kivikauden monumentti on Stonehenge Salisburyn tasangolla Englannissa. Suomessa näkyvimpiä kivikauden rakennuksia ovat jätinkirkot Pohjois-Suomessa. Ne ovatkin suurimpia tuon aikakauden rakennuksia Pohjoismaissa.
Jätinkirkkoja tunnetaan noin 50, ja suurin osa niistä sijaitsee Pohjanlahden muinaisien rantojen läheisyydessä, paikoilla jotka ovat 3000-1800 eKr. olleet niemiä tai saaria. Näihin rakennuksiin on siis kuljettu vesitse, ja ne ovat matalalla Pohjanmaan rannikolla olleet hyvin näkyvillä paikoilla. Sisä-Suomesta on löydetty ainakin yksi jätinkirkko.
Kansanperinteessä ja paikannimistössä jätinkirkkoihin liitetään seuraavia nimityksiä:
- Jätti-, jättiläinen,
- jatuli, = jötul,
- meteli,
- hauta,
- linna,
- piru,
Rakennelmilla on siis yhteys jättiläistarinoihin, joissa yleensä jattiläiset, soinit, jatulit tai hiidet rakentavat kirkon (kristillisen sellaisen) tai liitetään huomattavaan kallioiseen maastokohtaan, tai tunnettuun kivikauden rakennukseen, kuten jätinkirkkoon.
Arkeologisesti on todettu, että jätinkirkkojen rakentamisen ajankohtana noita seutuja asutti Pöljän keramiikkaa käyttänyt väestö. Tämä keramiikka on nimetty ensimmäisen löytöpaikan mukaan, nimitys ei sisällä arviota po. keramiikkaa käyttäneiden mielenlaadusta. Pöljän-keramiikka oli asbestikuitu-sekoitteista ja astiat siksi ohutseinäisiä. Koristelua niissä on vähän, johtuen rakenteesta.
Pöljäläisiä on pitkään luultu metsästäjä-keräilijöiksi, nyt tiedetään että heillä oli maanviljelystä. Pöljän keramiikan löytöpaikkoja on laajalti eripuolilla Suomea, suurin keskittymä Pohjanlahden ja Laatokan välisellä alueella. Muita keramiikkatyylejä sen ajan Suomessa olivat Pyheensilta ja Jysmä. Edellisen painopiste oli Lounais-Suomessa, jälkimmäinen samoilla alueilla kuin Pöljä, mutta eri tyyppistä: Tasapohjaista, myös asbestisekoitteista. Jysmä-ilmiöllä saattaa olla yhteys Venäjällä olleeseen Volosovon kulttuuriin.
Pöljän väestöä on pidetty nykyisiin saamelaisiin jollain tavalla liittyvänä. Kyseisenä aikana kantasaamen ja kantasuomen kielimuotoja ei ollut vielä erikseen, joten kysymystä olivatko pöljäläiset suomalaisia vai saamelaisia, ei voida asettaa. Lapissa on ollut tapana sanoa niitä, jotka asuvat paikallaan ja puskevat peltoja "lantalaisiksi". Nimitys tulee ruotsin landbrukare-sanastosta. Siinä mielessä pöljän-väki oli lantalaisia, ei lappalaisia.
Oulujoen vesistö-alueella maanviljelyä ryhdyttiin harrastamaan huomattavan varhain. Samoihin aikoihin kuin Etelä-Ruotsissa. Jätinkirkkojen rakentamisen aikoihin viljely siis tunnettiin. Tällä seikalla on merkitystä, sillä vakiintuneet viljelijäyhteisöt ovat yleensä tarvinneet kalenterinpitoa kylvöpäivämäärien määrittelyyn.
Jätinkirkot ovat suurimmat kivikauden rakennukset Pohjoismaissa. Lähinnä samantyyppisiä rakennelmia Euroopassa ovat mm. Crucunon, Kermarion ja Le Manion varhaisimpia rakennuksia Carnacin megaliittikeskittymässä Ranskassa. Ne on suunnattu päiväntasausten ja -seisausten mukaan, siis olivat aurinkokalentereita.
Nämä Carnacin rakennukset ovat myös suorakaiteenmuotoisia kivirakennelmis, kuten Pohjanmaallakin. Carnacin rakennukset ovat pystykivikehiä, Pohjanmaalla kivivalleja joissa on portteja ja yksittäisiä pystykiviä.
Cruconon kivikehä oikealla. Pystykivistä on tunnistettu astronomisia linjoja, ja pääasiallinen käyttö on ollut aurinkokalenteri.
Kivikauden kalenterit perustuivat auringon tai kuun nousuun ja laskuun paikallisen horisontin mukaan nähtynä: Pystykivistä nähty linja osoitti horisontiin siihen pisteeseen, jossa aurinko pilkisti esiin noustessaan. Kun kivikauden mies tai nainen näki auringon nousevan juuri oikeasta paikasta, hänellä oli tarkka aurinkokalenterin-mukainen päivämäärä. oikean kylvöpäivän hän tiesi kokemusvaraisesti. Muistisääntö on voinut olla jotain samantapaista, kuin nykyiset lastenlorut muuttolinnuista ja kesäntulosta, -nekin muuten lienevät kaikuja samaan tarpeeseen kehitetyistä muistisäännöistä? Näin ehkä kivikauden suomalainen maanviljelijä tuumiskeli: "Kun istut pyöreällä kivellä keskellä kehää, ja aurinko nousee ukonkiven ja akankiven välistä, sinulla on viikko aikaa hyvään kylvöpäivään."
Kuvassa Rajakankaan jätinkirkko Iissä. Rajankankaan läheisyydessä on myös kiviröykkiöitä, joita kansa kutsui "sakasteiksi", kun itse kivikehä on kirkko. Yksi ulkopuolinen kiviröykkiö on merkitty v.1887 tehtyyn piirrokseen.
On hyvin todennäköistä, että kehän aukkojen ja röykkiöiden kautta on voitu katsoa linjoja l. tähdätä auringon ja taivaankappaleiden nousuja ja laskuja. Rajakangas on siten ollut senaikaisen väestön kalenteri.
Kivikehän läheisyydessä on ollut huomatta kivikautinen asuinpaikka.
Pielisen Isosta Mahonsaaresta paikallistetusta jätinkirkosta Marianna Ridderstadin tekemä astronominen tarkastelu. Vasemmalla pohjapiirros, alla jätinkirkko nykyisin.
Kivivalleista, niiden aukoista, kiviryökkiöistä, pystykivista ja kadonneista puupylväistä, joillaisia on havaittu olleen mm. Stonehengen ensimmäisenä rakennusvaiheena, on voitu katsoa linjoja. Merkittäviä päiviä ovat voineet olla:
- Juhannus t. kesäpäivän seisaus,
- joulu t. talvipäivänseisaus,
- kevät- ja syyspäivän tasaukset,
- välipäivät l. nykyiset kynttilänpäivä, vappu, elokuun alku ja kekri.
Aurinkokalenterin osoittamien päivien funktio on ollut myös yhteisten juhlien ajoittaminen. Kun katolinen kirkko aikoinaan joutui ylläpitämään erilaisten pyhimyspäivien rypästä, se oli sopeutumaa ikimuistoisiin eurooppalaisiin perinteisiin joita ei niin helposti muutettukaan.
- Goseckin kivikautinen observatorio Saksassa 5000-4800 eKr.
- Vanhin (yhä olemassaoleva) astronomisia funktioita sisältävä kivikehä-rakennelma Almenres Portugalissa 4800 eKr.
- Carnacin ensimmäinen rakennusvaihe 4800 eKr.
- Sumerilainen sivistys Mesopotamiassa alkaa 3200-2700 eKr.
- Suomen jätinkirkot 3000-1800 eKr.
- Stonehengen varhaisin vaihe 3000 eKr, nykyinen rakennus 2500 eKr.
- Ensimmäinen Egyptin pyramidi, Sakkaran porraspyramidi, 2600 eKr.
Taivaankappaleiden tarkkailuun sopivia rakennuksia alettiin siis pystyttää Euroopassa 5000 eKr., samaan aikaan kun ensimmäiset pellot raivattiin Itä-Suomessa, ensin puupylväinä ja -kehinä, sitten kivirakennuksina. Kuten aikajanasta näkee, kalenterin pitäminen pystykivien ja kivivallien varjoja ja tähtäyslinjoja tarkkailemalla on ollut varhaisinta Keski-Euroopassa, ja Suomessa yhtä vanhaa kuin Mesopotamiassa.
Maanviljelyskivikauden, joka Suomessa alkoi 7000 vuotta sitten, ja varhaismetallikauden (ent.sanonta pronssikauden) taitteessa tapahtunut kulttuurinen tuho indoeurooppalaisten nomadien tunkeutuessa idästä Eurooppaan ei hävittänyt kaikkea tietämystä, vaikka murrosta seuranneet pimeät vuosituhannet elettiin ilman kirjoitustaitoa. Ei-niin-kaukaa Goseckin neoliittisesta observatoriosta löytynyt Nebran kiekko toistaa Goseckin puukehän astronomisia ominaisuuksia. Kuva Goseckista oikealla.
Tähtitaivaan ja auringon tarkkailu uskonnollisessa ja kalenterinpitämis-tarkoituksessa nykyisen Saksi-Anhaltin alueella ei loppunut Goseckin auringontemppeli-maakehän unohtuessa. Nebra miltei samoilla seuduilla, tuli tunnetuksi pronssikautisesta "taivaan-kiekosta".
Nebran kiekkona tunnettu muinaisesine pelastui täpärästi antiikkijobbareilta, joiden asiakkaina ovat USA:n superrikkaat keräilijät, jotka eivät kokoelmiaan paljoa tutkijoille näyttele. Kiekko on vihreäksi syöpynyttä pronssia, ja siihen on kultalaatoilla merkitty tähtiä, aurinko, kuunsirppi, aurinkolaiva ja reunaan segmentit joiden avulla voidaan tähystää tärkeiden auringonousujen ja -laskujen suuntia.
Nebran kiekon astronomiset funktiot näyttävät olleen aivan samat, kuin Goseckin maakehällä.
Näin Nebran Taivaankiekkoa käytettiin.
Pronssikaudella, Nebran kiekkoa valmistettaessa ja käytettäessä, vanha neoliittinen tietämys taivaasta ja ajanlaskusta oli yhä olemassa, ehkä pienellä perinteenvaalijoiden ryhmällä mutta olipa kuitenkin. Näihin aikoihin kelttiläinen etniteetti oli muotoutumassa ja Keski-Euroopassa alkamassa uusi aikakausi. Kun keltit ensimmäisellä tuhatluvulla eKr. saavuttivat Britteinsaaret, tämä tietämys oli jo siellä. Oli ollut tuhansia vuosia. Vastoin yleistä harhaluuloa, keltit eivät olleet paikalla Stonehengeä yms. rakennettaessa, vaan sen tekivät aivan muut.
Goseckin auringontemppelin, Stonehengen - Silbury Hillin - Aveburyn -kulttikompleksin Salisburyn tasangolle, ja muutkin neoliittisen Euroopan astronomiset rakennukset rakensi kansa, joka oli saanut maanviljelyksen kipinän Lähi-Idästä ja geeninsä paleoliittisilta eurooppalaisilta. He tekivät kaiken tämän tuhansia vuosia ennen kuin astrologia keksittiin Mesopotamiassa. Neljännellä vuosituhannella eKr. alkanut indoeurooppalanen kansainvaellus l. maahanmuutto romahdutti kulttuuritason Euroopassa, ja suurin osa vanhaa tietämystä katosi.
Sampo, -kirjokansi?!
Nebran Taivaankiekkoa on verrattu Kalevalan mainitseman Sampoon: Sampo antoi jyviä / Kalenterikiekko t. maa-observatorio antoi oikean kylvöpäivän. Sehän on aivan sama asia?!
Kalevalan Sampo:
Tuottaa maallista varallisuutta.Neoliittinen maa-observatorio:
Kertoo oikean kylvöpäivän viljelijöille.Nebran kiekko:
Kertoo oikean kylvöpäivän viljelijöille.
Sampo oli "kirjokansi" / Nebran kiekko on kirjailtu "kansi"?? Runot ovat viitteellisiä ja tulkintoihin on mahdollisuus, mutta se mahdollisuus jää...? Lennart Meri kirjoitti jossakin yhteydessä "unelmista öljylampun valossa", mutta katsotaan nyt menneisyyteen, ja mitä siitä tiedämme.
SAMPO on mitä pohdituin objekti. Seuraavia selityksiä on tarjottu:
- Kirjokansi viittaa taivaankanteen, tähtiin ja taivaankappaleisin.
- "Sampo antaa jyviä" runoilivat vanhat joita Elias Lönnrot kuunteli.
Perinteentutkijat ovat olleet ihmeissään jo Lönnrotin Kalevalan julkaisusta alkaen: Mikä on se joka kuvaa taivasta mutta antaa hyviä?
Goseckin maa-observatorion ja temppelin tuhouduttua tieto ei unohtunutkaan, vaan joku muisti, ja työsti mukana kuljetettavan ja vihollisilta piilotettavan kiekon, joka oikealla tavalla käytettynä näytti oikeat kylvöpäivät ja vuotuisjuhlat. Tämän laitteen kanteen oli kuvattu kuu ja tähdet, ja auringon kulku taivaalla.
Ja se antoi jyviä.
Suomalais-karjalainen muistiperinne, erinomaisiin kalevalamittaisiin säkeisiin säilöttynä, säilytti tiedon jostakin. Maailman pohjoisimpien menestyvien maanviljelijöiden salaisuus oli metaforien ja runokielen takana.
Molemmat tavanomaisimmat sampo-selitykset siis ovat todenmukaisia: Sampo on vanha muistikuva *ihmekoneesta* joka antoi meille hyvinvoinnin. Koneen rakensi *seppä* Ilmarinen, jonka nimi on toisinto suomalais-ugrilaisen taivaanjumala Inmarin nimestä.
"Seppä" Ilmarinen ei ollut metsäkansan shamaani, vaan kylissä asuvan ja pelloista elantonsa ottavan yhteisön *tietäjä* ja Inmarin pappi. Hän määritti ne pisteet horisontissa, joista aurinko nousee sinä päivänä, joka osoittaa kylvö-ajankohdan niin että sato ehtii riiheen puitavaksi ennen syksyn tuloa. Hänen jälkeläisensä osasivat rakentaa maailman parhaat jäänmurtajat, maailman parhaat matkapuhelimet, ja luoda maailman pohjoisimman hyvinvointivaltion.
Jokin tässä tarinassa mättää? Sammon ryöstö? Kuka ryösti keneltä mitä?
- Inmar-Ilmarinen takoi Sammon Pohjolan *emännän* tilauksesta.
- Ilmarinen ja Väinämöinen yrittivät ryöstää ihmekapineen (=tiedon miten kalenteria pidetään) Pohjolasta.
- Sampo tuhoutui.
Kalevalassa kuvattu sota on loogista rinnastaa Skandinavian perinteen tuntemaan aasereiden ja vaanereiden sotaan, joka päättyi kompromissiin.
- Vaanerit, "Vanatru" = vanha uskonto, olivat Skandinavian indoeurooppalaisia edeltäneen kansan jumalia. Vaanereihin kuului mm. Freya. Vanatru-uskonto oli arkaaisempi ja matrifocaalinen.
- Aaserit, "Asatru" =aasain usko, olivat Snorri Sturlussoninkin näkemyksen mukaan uusia jumalia jotka tulivat Aasiasta. Nykyaikainen kielihistoriantutkimus näkee indoeurooppalaisen kieliryhmän tulleen eurooppaan vasta 4000 eKr. jälkeen Mustanmeren ja Kaspian pohjoispuolisilta aroilta, miltei Aasiasta minkä Snorri jo tiesi.
- Sota aasojen ja vaanien välillä päättyi sovintoon: Uusi uskonto oli yhdistelmä molempia.
Aasojen ja vaanien sodassa on siis matriarkaalisesta patriarkaaliseen elämäntapaan siirtymisen metafora. Kalevalassa on Päivölän ja Pohjolan sota:
- Pohjolaa hallitsee itsevaltias emäntä Pohjan Akka.
- Päivölää hallitsee Väinämöinen, kaverinaan seppä Ilmarinen.
Väinämöinen on ilmeisesti patriarkaaliseen kulttuuriympäristöön päivitetty Väinä-joen jumalatar, Veen-emonen. Vastaavaa feminiinien jumaluuksien sukupuolenvaihtoja tunnetaan muitakin. Katsotaan mikä tämä Väinä-ilmiö on:
- Jokien ja suurten vesistöjen nimet ovat pysyvimpiä maastokohteiden nimiä.
- Jokiin assosiodaan yleensä feminiinejä jumaluuksia.
Vesistönimistöstä l. hydronyymeistä löytyy mielenkiintoinen jatkumo: Don, Donau, Tanais, Tonava, Daugava, Dvina, Viena, Väinä.
Mustaanmereen laskevista joista Don on säilyttänyt nimensä arkaaisempana ja alkuperäisempänä (=laajemmalle levinneeseen nimijatkumoon liittyvänä) kuin huomattavampi Volga. Selitystä joudumme hakemaan 14-20 000:n vuoden takaa: Silloin mannerjää peitti Pohjois-Eurooppaa, ja myös tukki Uralin takana pohjoiseen virtaavien vesien pääsyn Jäämereen. Ihmiset asuivat kuitenkin jo silloin Euroopassa. Itä-Euroopassa jääkauden väen asuinseutua kylminpinä kausina nimitetään tieteessä "Ukrainan refugioksi". Tämä porukka asutti mannerjään kadottua mm. Suomen ja lähialueet.
Kun olimme siellä etelässä, Uralin takaiset vedet purkautuivat Kaspiaan, joka laski Volgan uomaa ylöspäin ja Donin kautta Mustaanmereen. Donin keväisen jäidenlähdön on täytynyt olla meille kohtalaisen dramaattinen kokemus: Siinähän vyöryivät itäisen Euroopan ja Uralin takana silloin olleen Länsi-Siperian jääjärven vedet kevättulvana.
Muinaisille eurooppalaisille luonto oli hyvin lähellä tajuntaa. He ymmärsivät oman itsensäkin luontoon verraten:
- Keväinen luonto vapautuu talvesta ja kasvukausi alkaa: Jokien jääpeite rikkoutuu ja joet tulvivat.
- Nainen kiihoittuu: Hänen vakonsa kostuu.
Molempien ilmiöiden seuraukset liittyvät hedelmällisyyteen. Muinainen ihminen eli, ajatteli ja tunsi luonnon kanssa totaalisessa yhteisymmärryksessä. Hänen kollektiivinen alitajuntansa loi mielikuvan vuodenkiertoa, luonnon hedelmällisyyttä, jokien tulvimista ja ihmisruumiin ilmiöitä hallitsevasta naisellisesta jumaluudesta, jolla oli vahva yhteys hänen maailmansa mahtavimpaan jokeen, Doniin.
Me siirryimme kohti pohjoista ilmaston muuttuessa, meidän puhekielemme kehittyi ja 'Donista' tuli 'Väinä'. Kaikkialle matkamme varrelle jätimme tämän nimen kulloisiakin versioita, mutta emme unohtaneet.
Kun kulttuuri ja elämäntapa tuhansia vuosia myöhemmin patriarkaalistui, jokijumalattaresta tuli tietäjä Väinämöinen.
Siis maskuliinistunut Veen-emonen ja seppä-taivaanjumala konfronttasivat Pohjan Akkaa?
Ilmarinen on suomalaisessa pantheonissa oikeastaan eräänlainen ylijumala: Ukko-Ilmarinen:
- Suomi: Ukko-Ilmarinen: Taivaanjumala, ukkosen haltija ja seppä, epiteetti kirves.
- Volgansuomalaiset: Inmar: Taivaanjumala, ukkosen haltija ja seppä, epiteetti kirves.
- Skandinavia: Thor: Taivaanjumala, ukkosen haltija ja seppä, epiteetti kirves t. vasara.
- Viro: Taara, Henrik Lättiläisellä "Tarapitha".
- Latvia: Perkons: Taivaanjumala, ukkosen haltija ja seppä, epiteetti kirves.
- Liettua: Perkunas: Taivaanjumala, ukkosen haltija ja seppä, epiteetti kirves.
- Slaavit, Venäjä: Perun: Taivaanjumala, ukkosen haltija ja seppä, epiteetti kirves.
- Kreikka: Zeus: Taivaanjumala, omistaa kyllä salama-vasran mutta epiteettinä kotka.
- "Thunderbird" l. Ukkoslintu, intiaaneilla: Ukkosen haltija ja ei-personoitunut taivaanjumala (Zeuksen kaveri).
Meidän Ilmarisemme näyttää saaneen nimensä volgansuomalaisilta, mutta olemuksensa Baltiasta. Idea yhdistää ukkonen, raudan takominen ja taivaanjumalan tehtävät on vallitsevana niissä paikoissa joissa 4000-luvulla eKr. Eurooppaan levinnyt indoeurooppalaisuus on vaikuttanut.
Mielenkiintoista, että suomalaisen pantheonin ylijumala on Kalevan sampo- ja Pohjola-aiheisissa runoissa alisteinen erikoiselle Väinämöiselle, mutta mitä tarkoittaa, että Ilmarinen teki sammon Louhelle, mutta yritti sitten anastaa sen?
- Matriarkaalinen kausi: Elämän ylläpitäjä ja tuhoaja Jumalatar dominoi, taivaanjumala tämän yksi funktio tai alisteinen hahmo.
- Patriarkaalinen kausi: (Indoeurooppalais-tyyppinen) Taivaanjumala dominoi.
Kalevalassa tämä kerrotaan juonikertomuksena.
Miksi Sampo tuhoutui? Uusi suku- ja päällikkyyskeskeinen yhteiskunta ei kyennyt käyttämään vanhaa tietoa. Valtaan tuli itsekkyys yhteisyyden sijasta. Elämästä tuli kurjempaa kuin ennen. Vähän niinkuin tänään: Rakensimme hämmästyttävän hyvinvointivaltion sotienjälkeisestä puutteen ajasta noussen, mutta päättäjien itsekäs peli ja omien taskujen täyttäminen on tuhoamassa kaiken.
Sammon tuhoutuminen vallankäytön, kilpailun ja kateuden seurauksena sopii myös metaforaksi sille tuholle, jota indoeurooppalaisten paimentolaisten vyöry "Kaspian portista" länteen aiheutti sivistyksen kynnyksellä olevalle Euroopalle 4000-luvulla eKr. Riane Eisler:
”Rooman imperiumin häviö, Kreikan pimeä aika, mustansurman aika, ensimmäinen ja toinen maailmansota, ja kaikki muut tunnetut sekasorron ajat, kalpenevat sen aikakauden rinnalla, josta tähän asti on tiedetty niin vähän: Sen kehityksen tienhaaran, jossa esihistoriallinen ihmisyhteiskunta väkivaltaisesti muovattiin uudelleen.
Tästä kadonneesta menneisyyden hämmästyttävästä jaksosta on tarpeen ymmärtää kaikki mahdollinen, kun ihmiskunta nyt tuhansia vuosia myöhemmin lähestyy toisen yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuutta.” (”Malja ja miekka”, s.95) Eisler viittaa juuri siihen murrokseen, jonka indoeurooppalaisten ja seemiläisten nomadien tulo maanviljelyyn jo siirtyneille tai uutta elinkeinoa aloittaville seuduille aiheutti. Indoeurooppalaiset tulivat kuin hunnit, ja koska emme tarkkaan tiedä historiasta tunnettujen hunnien etniteettiä, voimme sanoa että indoeurooppalaiset olivat 3500 eKr. -ajankohdan hunneja.
Tänään sivistynyt maailma on uuden nomadi-uhan edessä. Meillä on uudet hunnit vastassamme.
Saamme toistuvasti kuulla, että "eurooppalaisuus on germaanisuuden, roomalaisen sivistyksen ja juutalaisen kristinuskon yhteistulosta". Jotain tästä sikermästä puuttuu? Eurooppalaiset itse. Eikö heitä haluta nähdä? Eikö meitä haluta nähdä??
Jätinkirkkojen kiviraunioista, muuntuneista tradition-rippeistä joista eurooppalaiset ovat pitäneet sitkeästi kiinni vuosituhansia tietämättä edes itse mitä ne tarkoittavat mutta tuntien soluissaan että ne ovat enemmän omaa kuin indoeurooppalainen kieli tai seemiläinen uskonto, Pohjanmaan, Irlannin ja Saksan maakehistä ja kummuista, vanhasta kalenterinpidon apuvälineestä -homeisesta pronssilevystä, Pohjolan "jalallisista kivistä", ja kalevalaisista säkeistä, näistä kaikista puhuttelee meitä se alkuperäinen Eurooppa joka on muotoillut fyysisen olemuksemme ja tapamme elää. Meidän on vain tunnistettava se. 
http://www.nykysuomi.com/index.php/2016/09/07/maanviljely-alkoi-suomessa-aiemmin-kuin-ruotsissa/
