Suomalainen rekisterijärjestelmä

Julkaistu 22.1.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 4 minuuttia

Vainottuna-artikkeli aloitti Nykysuomen tutkimukset koskien lastensuojelua, sen toimia, vaikutuksia sekä mielivaltaa.

Suomalainen rekisteri-järjestelmä antaa erinomaiset puitteet ihmisten vainoamiseen, sekä perättömien väitteiden esittämiseen.

Tätä keinoa ei juuri kaihdeta kun puhutaan erovainoista tai lastensuojelun toimintatavoista.

Rekisterijärjestelmä toimii erovainon kohteelle; lapselle ja vanhemmalle, kuin hämähäkinverkko. Kyseistä järjestelmää käytetään monin tavoin hyväksi mitä erilaisimmilla tavoilla.

Mieleen tulee aikanaan esiin tuotu Putin-rekisteri, ja tietosuojavaltuutetun kommentit siitä. Tämä totesi, että Suomessa pystyy tuhoamaan ihmisen Suomalaisten rekisterien avulla. Kyseiseen rekisteriin oli laitettu tavallisia kansalaisia mitä mielivaltaisemmilla perusteilla.

Aniharva rekisterijärjestelmä pitää huolta siitä, että siihen taltioidaan fakta-tietoja. Tällöin asianomaisella pitäisi olla oikeus tarkistaa tietonsa, jotta perättömillä tiedoilla ei edesauteta vaikeuksia järjestelmässä. Tämänkaltaista mahdollisuutta rekisterit eivät tarjoa kenellekään, jos tästä mahdollisuudesta ei itse tiedä.

Lastensuojelu saattaa merkkauttaa asiakkaistaan mielivaltaisesti eri rekisterijärjestelmiin ihan mitä tahansa. Sen on näyttänyt n 10 vuotta näitä asioita tutkineelle.

Yleensä malli on se, että mitä mielivaltaisempi väite, sen parempi. Näin asiakkaan on vaikeata selvittää mitä hänestä ja hänen lapsestaan on väitetty, ja korjata väitteet. Ainakaan ajoissa.

Lastensuojelu saattaa esittää perättömiä väitteitä tai laittomia vaatimuksia rekisterijärjestelmän pitäjille.

Hyvä esimerkki on Nurmijärven tapaus jossa parisen vuotta sitten sosiaalitoimessa työskennellyt halusi hankaloittaa kollegansa elämää. Tämä kiusaaja toi perättömiä väitteitä kollegastaan eri rekistereihin, vaikeuttaen runsaslukuisesti kollegansa elämää. Asiasta uutisoitiin Nurmijärven sanomissa.

Toinen esimerkki on surullisen kuuluisa Ison Omenan tapaus, jossa vartijat pahoinpitelivät naisen kuoliaaksi.

Tuntuu uskomattomalta, että virkamies rekistereitä lukiessaan, ei mieti vastuukysymyksiä. Edes niitä inhimillisiä. Mitä perättömät väitteet ihmisille aiheuttavat, ja erityisesti lapsille.

Rekisterijärjestelmää käytetään kaikkialla viranomais koneistossamme. Tänä päivänä järjestelmiin näyttää pääsevän miltei kuka tahansa, ja kenestä tahansa luovutetaan ulkopuolisille tietoja.

Jopa kuukausittain tulee ilmi miten jossakin instanssissa on katseltu jonkun tai joidenkuiden tietoja ilman asianmukaista tarkoitusta.

 

Millaisia vaatimuksia rekisterijärjestelmiin on lastensuojelu mm esittänyt. Olemme törmänneet lukuisiin tapauksiin, joissa lastensuojelu on vaatinut ulosottoa tekemästä asiakkaalleen esimerkiksi maksusuunnitelmaa. Näin ollen pahimmissa tapauksissa on vanhemmasta tehty asunnoton ja täysin perusteettomasti ja tahallisesti. On tapauksia, joissa lastensuojelu on estänyt asioiden selvittämisprosessin monin eri tavoin ja juurikin rekisterijärjestelmien avulla. Oikeuslaitoksissa lastensuojelu esittää salaisia lausuntoja tuomareille, joita ei sitten asianosaiset saa lainkaan tarkistettavakseen. Usein nämä nk salaiset lausunnot perustuvat perättömiin väitteisiin, joita muihin rekistereihin on lastensuojelun toimesta viety.

 

Lasten tapaamisia ajatellen, lastensuojelu saattaa esittää lapsen tapaamispaikkaan vanhemmasta ja lapsesta perättömiä väitteitä. Tapaamispaikka ei tutki asioita, koska maksaja on kunta ja sosiaalitoimi useimmiten. Maksava asiakas saa toimia sen mielestä laittomasti.

 

Mihin rekisterijärjestelmää tarvitaan ? Todellisuudessa ei juuri mihinkään siinä kattavuudessa mihin se on luotu. Suomalaisille on selitetty asia asioinnin helppoutena, mutta eihän ko väite pidä paikkansa. Edelleen toimitat massiivisen määrän liitteitä Kelaan siellä asioidessasi, tai muille järjestelmille. Sittenkin vaikka esimerkiksi tulorekisteri tuli aikaa sitten voimaan siten, että Kela saa sieltä kaikki tietosi. Tulorekisteriin merkitään kaikki tulot, eikä vain niitä perinteisesti ajateltuja tuloja kuten palkka, tai osinkotulot tms.

Joskus kuulee naurettavan väitteen siitä, että rekisterijärjestelmä estää syrjäytymistä. Päinvastoin. Juuri ne syrjäytyneet ovat eniten valvottuja ja rekisteröityjä. Mennäänkö tässä Suomalaisen ihmisen perusominaisuuksien äärelle ? Missä on empatian kyky, ja vastuu siitä mitä järjestelmällä voidaan aiheuttaa koskien erityisesti rekisterijärjestelmiä ja niiden vaikutusta ihmisen elämään, asioiden hoitoon ja virkamieskoneistoon.

 

Vaikka asianajajan tai lakimiehen ensisijainen tehtävä olisi selvittää, mitä rekisterit asiakkaasta pitää sisällään, se ei näin toimi. Valitettavan usein oikeusmurhat toteutuvat juuri tästä syystä. Oikeus katsoo, että rekisterijärjestelmät sisältävät faktoja, vaikka näin harvoin on kun kyseessä on lastensuojelu. Vaikka lait ohjaavat selkeästi miten lapsen ja vanhempien asioita hoidetaan, on hyvin harvalla sosiaalityöntekijällä minkäänlaista mielenkiintoa tutustua lakivelvoitteisiin.

Asianajajalle on ihan sama miten oikeudessa käy. Se saa rahansa silti, hävisi tai ei. On lukuisia ja taas lukuisia tapauksia, joissa on tullut esiin, ettei asianajaja uskalla väittää vastaan lastensuojelulle, koska kosto on usein suloinen. On liian paljon tapauksia, joissa asianajaja menee valmisteluistuntoon mukanaan ainoatakaan todistetta ohjaten prosessin vääjäämättä oikeusmurhaan.

Mistä lastensuojelun valta tulee ? Tämä on erinomaisen hyvä kysymys, sillä lainsäädäntömme ei millään muotoa tue tämänkaltaista valtaa. Miksi näihin toimintamalleihin ei puututa, on siinä toinen hyvä kyssäri.  Raha on aivan liian suuressa roolissa, ja aivan  liian helppoa lastensuojelua koskien.

 

 

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.