Sampo Terho (sin): Suomen politiikassa et voi luottaa mihinkään

Julkaistu 22.1.2018 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia
Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin) kirjoittaa verkkosivullaan:

"Olen ollut politiikassa ammatikseni mukana seitsemän vuotta. Voinee sanoa, että hallituspuolueen puheenjohtajana ja hallituksen johtokolmikkoon kuuluvana ministerinä olen nyt Suomen politiikan sisimmässä sisäpiirissä. Näiden seitsemän vuoden aikana olen oppinut paljon siitä, mikä järjestelmässämme on vialla.

Suomen politiikassa voit luottaa vain yhteen asiaan: et voi luottaa mihinkään.

Ensinnäkään mikään sovittu ei pidä, ellet kellon ympäri valvo, että niin tapahtuu. Asioista kyllä neuvotellaan ja kompromisseja tehdään, mutta kaikkea toisten puolueiden eri ohjelmiin saamia päätöksiä viivytetään, vesitetään ja perutaan, ellet joka hetki seuraa ja uhkavaatimuksin ryyditettynä edellytä sovitun toteuttamista.

Jokainen sovittu asia on vain avaus uudelle neuvottelukierrokselle, jonka aikana tinkiminen taas jatkuu. Näin ollen poliitikkojen ja puolueiden energiasta valtava osa kuluu toisten kyttäämiseen ja jo sovituistakin asioista uudelleen riitelemiseen. Siis myös yhteistyökumppaneiden kanssa, ei ainoastaan vastustajien.

Toisekseen mikään ei pysy luottamuksellisena. Politiikan maailmassa on työrauhan turvaamiseksi kyllä muodollinen yhteisymmärrys siitä, että keskeneräisistä asioista ei puhuta lehdistölle. No, omalla nimellä näin ei yleensä toimitakaan. Sen sijaan asioita vuodetaan medioille nimettömänä, aina kun siitä vain voidaan saada jonkinlaista puoluepoliittista hyötyä.

Tällä tavoin voidaan esimerkiksi levittää väärää tai puutteellista tietoa, jolla saadaan kansalaiset huolestumaan ja nousemaan jotain sellaista vastaan, joka ei istu omaan puolueohjelmaan. Kuitenkin vielä yleisemmin asioita vuodetaan etukäteen ulos jos ne ovat myönteisiä, koska tätä kautta päästään yhteistyökumppanien kustannuksella kahmimaan kunniaa yhteisestä päätöksestä omalle puolueelle.

Mediat osallistuvat tähän mielihyvin, koska se on eräänlaista kaupankäyntiä. Vuodon saanut media saa ensimmäisenä julkistaa uutisensa, vuodon antaja taas saa palkkioksi toimittajilta myötämielistä palstatilaa. Siten politiikkaan syntyy kierre, jossa petollisuus omia yhteistyökumppaneita kohtaan palkitaan… aina.

Hallituspuolueilla yhtä lailla kuin kaikki eduskuntapuolueet sisältävillä parlamentaarisilla työryhmillä on tietenkin suullisesti sovittuna ”pelisäännöt”, joita noudattamalla asioita saadaan sivistyneesti eteenpäin. Kuitenkin niitä rikotaan jatkuvasti, kun puoluepoliittinen etu sitä vaatii. Itse asiassa pelisäännöistä puhutaan aina sitä enemmän, mitä vähemmän niitä noudatetaan.

Erityisesti pelisääntökeskustelua vaaditaan silloin, kun itse on rikkonut pelisääntöjä. Metkuilun tavoitteena on itse poiketa sovitusta niin paljon kuin mahdollista, mutta painostaa muut pitämään sanansa.

Jossain muussa työpaikassa kaikkeen edelliseen kuluva aika ja voimavarat voitaisiin käyttää hyödylliseen tekemiseen, politiikassa se kuluu puoluepolitikointiin. Tämä tekee politiikassa toimimisen monille henkisesti rasittavaksi, ellei ole pienestä pitäen poliittisten nuorisojärjestöjen kautta totutellut tämän kaltaiseen työympäristöön.

En siis lainkaan ihmettele, että politiikka herättää kielteisiä mielikuvia kansalaisissa. Ne olisivat vielä kielteisempiä, jos edellä kuvatut käytännöt olisivat yleisesti tiedossa. Voin kokemuksesta sanoa, että kun tavallinen kansalainen lähtee politiikkaan, ensimmäiset vuodet menevät totuuden oivaltamiseen, seuraavat vuodet järkytyksestä toipumiseen. Kaikkein vaikeinta ja samalla tärkeintä on, ettei ryhdy tähän samaan peliin sen opittuaan, vaan haluaa tehdä asioita eri lailla. Se on ainoa toivo muutoksesta.

Jos sinä haluat muutosta, sinun täytyy vaatia sitä ja äänestää sen puolesta. Siniset edustaa uutena puolueena täysin uudenlaista ajattelua ja toimintatapaa suomalaisessa politiikassa. Emme sitoudu edunvalvontajärjestöihin ja haluamme poistaa puoluepolitikoinnin politiikasta. Me käytämme aikamme ja energiamme yhteisten asioiden hoitamiseen. Tulosten tekemiseen."

Lähde: sampoterho.fi

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/

Mies yritti sahata tiensä sisään kauppaan Kajaanissa – poliisi keskeytti erikoisen murtoyrityksen

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 26.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Mies yritti sahata tiensä kauppaan Kajaanissa – koirapartio nappasi kaksitahtibensiinille haisevan tekijän

Kajaanissa koettiin erikoinen murtoyritys sunnuntain vastaisena yönä, kun poliisi sai hätäkeskukselta ilmoituksen miehestä, joka yritti päästä kauppaan sisälle moottorisahan avulla.

Partiot saapuivat paikalle pian puolenyön jälkeen ja havaitsivat tuntomerkkeihin sopivan miehen juoksevan kaupasta poispäin. Koirapartio lähti miehen perään ja sai hänet kiinni lyhyen juoksukilpailun jälkeen – tekijä tuoksui vahvasti kaksitahtibensiinille.

Poliisin mukaan mies oli ensin yrittänyt murtautua sisään rikkomalla kaupan etuoven lasin. Kun tämä ei onnistunut, hän oli ottanut käyttöönsä moottorisahan ja sahannut reiän kaupan lastauslaiturin oveen. Siitäkään kautta hän ei kuitenkaan ollut päässyt sisälle.

Mies otettiin kiinni rikoksesta epäiltynä ja kuljetettiin poliisivankilaan. Poliisi tutkii tapausta muun muassa törkeänä varkauden yrityksenä ja vahingontekona.

Kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Laitilassa – yksi menehtyi

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 25.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Laitilassa – poliisiauto osallisena takaa-ajotilanteessa

Laitilassa tapahtui perjantai-iltana vakava liikenneonnettomuus, jossa menehtyi yksi henkilö. Onnettomuus sattui tilanteessa, jossa hälytysajossa ollut poliisi seurasi pakenevaa ajoneuvoa.

Lounais-Suomen poliisin mukaan takaa-ajo sai alkunsa kasitiellä Laitilassa noin kello 19.50, kun henkilöauto ei noudattanut poliisin pysähtymismerkkiä ja jatkoi matkaa Rauman suuntaan.

Kasitiellä, Joukahaisentien risteyksen kohdalla, pakeneva auto lähti ohittamaan autoletkaa poliisin seuratessa sitä hälytysajoa käyttäen. Samassa hetkessä autoletkassa ollut sivullinen henkilöauto kääntyi vasemmalle Joukahaisentielle suoraan hälytysajossa olleen poliisiauton eteen.

Poliisiauto törmäsi henkilöauton vasempaan kylkeen. Henkilöautoa kuljettanut mies menehtyi elvytysyrityksistä huolimatta onnettomuuspaikalla. Autossa ei ollut muita matkustajia.

Koska poliisi oli osallisena onnettomuudessa, on tapahtuneesta kirjattu rikosilmoitus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Tapauksen tutkinta siirtyy Syyttäjälaitokselle, ja tutkinnan johtamisesta sekä tiedottamisesta vastaa Valtakunnansyyttäjä.

Poliisi ei tiedota asiasta enempää, mutta jatkaa pakenevan auton kuljettajan tavoittamista.