Valtiovarain- ja puolustusministeri tiesivät Ukrainan ammuskaupan riskeistä, ja Viron budjetille sallittiin jopa 100 miljoonan euron riski – mutta parlamentilta tämä pimitettiin. Näin väittää Viron parlamentin korruptionvastaisen erityisvaliokunnan puheenjohtaja Anastassia Kovalenko-Kõlvart.
Kovalenko-Kõlvart (Keskustapuolue) esitti väitteensä 21. lokakuuta ERR:n venäjänkielisen ETV+-kanavan aamuhaastattelussa1. Kohun keskiössä on Viron valtion puolustusinvestointikeskus RKIK, joka sitoutui vuonna 2024 noin 70 miljoonan euron ammuskauppoihin Italiaan rekisteröidyn, intialaisomisteisen Datasel S.R.L. -yhtiön kanssa ja maksoi sille noin 60 miljoonaa euroa ennakkoon Ukrainalle tarkoitetuista tykistöammuksista2.
Nyt asiaa tutkii Euroopan syyttäjänvirasto EPPO, joka aloitti rikostutkinnan syyskuussa3. Tutkinta on kesken, eikä ketään ole syytetty tai tuomittu. Puolustusministeri Hanno Pevkur erosi syyskuun alussa kohun jälkeen, kuten Nykysuomi uutisoi.
Näin ammuskauppa meni pieleen
Rahaa valui nopeasti. RKIK solmi Dataselin kanssa ensimmäisen sopimuksen elokuussa 2024 ja siirsi heti 15 miljoonaa euroa. Lokakuussa seurasi toinen sopimus ja yli 10 miljoonan euron ennakko, vuoden lopussa vielä kaksi sopimusta lisää. ERR:n mukaan yhtiö ei ollut ennen kauppoja myynyt ainuttakaan tykistöammusta4.
Ukrainaan ammuksia ei päätynyt. Kahden sopimuksen osalta Datasel toimitti ammusten osia välivarastoon Romaniaan, mutta tarkastuksessa tuotteet todettiin heikkolaatuisiksi ja puutteellisiksi, eikä Viro ottanut niitä vastaan. Tavara makaa yhä varastossa, jonka vuokran maksaa Viro5. RKIK:n johtajan Elmar Vaherin mukaan asiantuntijoiden kanssa tarkastetut tuotteet eivät yksinkertaisesti ole sitä, mitä Ukraina tarvitsee sodan voittamiseen. ERR:n mukaan heikkolaatuisen tuotannon vuoksi ammusten käyttö voi olla vaarallista tai ne eivät toimi tarkoitetulla tavalla. Myös aikataulu petti: EU-rahoituksen käyttöaika umpeutui ennen toimituksia, mikä oli Vaherin mukaan yksi syy sopimusten purkamiseen6.
Datasel kiistää laatuongelmat jyrkästi. Yhtiön mukaan RKIK tarkasti erät ennen lähetystä eikä valittanut laadusta ennen sopimusten purkamista. Datasel sanoo toimittaneensa ja laskuttaneensa noin 58 miljoonan euron edestä tavaraa ja on tehnyt Viroa vastaan omat vastavaatimuksensa7. Tarkkoja tietoja siitä, millaisia vikoja tarkastuksissa löytyi, ei ole julkistettu.
Kuka lopulta maksaa? Rahat eivät tulleet Viron valtion budjetista. Viro sai EU:n Euroopan rauhanrahastolta ja lahjoittajamailta etukäteen kaikkiaan 585 miljoonaa euroa ammusten ostamiseen Ukrainalle. Seitsemän epäonnistuneen sopimuksen ennakot, yhteensä 72 miljoonaa euroa, Viron pitäisi palauttaa rahoittajille – mutta rahat on jo maksettu toimittajille, Datasel-kauppoihin niistä noin 60 miljoonaa5.
Ensimmäinen lenkki on oikeus. Viro yrittää periä rahat takaisin Harjun käräjäoikeudessa ja Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n välimiesmenettelyssä Sveitsissä. Ennakkojen lisäksi se vaatii 7,6 miljoonan euron vahingonkorvausta ja 1,1 miljoonaa euroa varastovuokrista. Valtiota edustava asianajaja Maria Pihlak arvioi kanteiden mahdollisuudet erittäin hyviksi, mutta myöntää, ettei oikeudenkäynnin lopputulosta voi taata5.
Toinen lenkki on rahoittajat. Jos rahoja ei saada takaisin ja rahoittajat vaativat omansa, lasku kaatuu Viron valtion budjetille eli virolaisille veronmaksajille. Euroopan komissio selvittää, noudattiko Viro kauppoja tehdessään huolellisuusvelvoitettaan8. Postimehen mukaan tarkastuksen tuloksesta voi riippua, joutuuko Viro korvaamaan 60–70 miljoonaa euroa, ja tarkka summa riippuu myös oikeudenkäyntien lopputuloksesta5. Komission tiedottaja Christian Wigand sanoi syyskuun alussa, ettei vielä ole selvää, joutuuko Viro maksamaan rauhanrahaston rahat takaisin4.
Lahjoittajamaiden rahoissa velvollisuus on suorempi. Postimehen mukaan 9,5 miljoonaa euroa Datasel-ennakoista tuli Tanskalta ja 5 miljoonaa euroa toiselle yhtiölle maksetusta ennakosta Alankomailta. Kahdenvälisten sopimusten mukaan käyttämättömät varat on palautettava, ja RKIK:n mukaan heti, jos lahjoittajat sitä pyytävät. Sopimukset päättyvät tänä vuonna, joten 14,5 miljoonan euron lasku voi osua jo kuluvan vuoden budjettiin9.
Toisaalta Pevkur on vakuuttanut, että jos huolellisuusvelvoite on täytetty ja varoja on hoidettu harkiten, virolaisille veronmaksajille ei hänen mukaansa pitäisi koitua riskiä4.
Viron valtiontalouden tarkastusvirasto on varoittanut, että riskit voivat synnyttää valtion budjetille merkittäviä velvoitteita. ERR:n mukaan puolustusministeriön aiempi vakuutus parlamentille siitä, ettei budjettiriskiä ole, oli virheellinen9. Juuri tähän osuu Kovalenko-Kõlvartin kovin väite: hänen mukaansa riski ei ollut kenellekään yllätys, vaan Viron budjetille sallittiin erikseen jopa 100 miljoonan euron riski.
Kovalenko-Kõlvart: ministerit tiesivät, parlamentti ei
Kovalenko-Kõlvartin mukaan valtiovarainministeri ei vieläkään ymmärrä, että kaupat ovat riski Viron budjetille. Viro sitoutui hänen mukaansa vastuisiin sekä Dataselin kanssa tehdyissä sopimuksissa että erillisessä sopimuksessa Euroopan komission kanssa EU-varojen käytöstä.
Kun kaupat alkoivat ajautua karille, valtiovarainministeriössä ymmärrettiin hänen mukaansa riski – samoin valtiovarainministeri itse ja puolustusministeri. Silti siitä ei kerrottu parlamentille eikä kansalaisille. Ministereille, jotka nyt sanovat, etteivät tienneet riskeistä, hän vastaa: ”Päinvastoin, kaikki nämä riskit oli kirjattu aina 100 miljoonaan euroon asti.”
Kovalenko-Kõlvartin mukaan korruptionvastainen erityisvaliokunta on päässyt näkemään puolustusministeriön päätöskokousten pöytäkirjoja. Jo Riigikogun kyselytunnilla 30. syyskuuta hän kertoi, että vuonna 2024 pidetyssä kokouksessa riskit hyväksyttiin ja todettiin, että riskejä voidaan ottaa 100 miljoonan euron edestä10. Pöytäkirjat ovat salaisia: ministeriö on luovuttanut medialle vain pääosin peitetyn version11, eikä 100 miljoonan euron rajaa ole voitu tarkistaa muista lähteistä. Valtiovarainministeri Jürgen Ligi ei vastauksessaan kommentoinut lukua, mutta sanoi tiedon riskeistä tulleen hänelle luultavasti tarkastusviraston raportin kautta10.
”Tarkastus piilotettiin”
Valiokunta tapasi Kovalenko-Kõlvartin mukaan entisen tarkastajan, joka sai tehtäväkseen selvittää, miten sopimukset syntyivät ja mikä niissä meni vikaan. Kun tarkastaja toimitti RKIK:lle ensimmäiset versiot riskeistä, ongelmista ja yhteyksistä, tarkastus hänen mukaansa yhtäkkiä piilotettiin ja suuri osa tiedoista salattiin. Sen jälkeen RKIK lopetti hänen mukaansa asian selvittämisen.
Valiokunnan saamasta asiakirjasta oli Kovalenko-Kõlvartin mukaan peitetty puolet sivuista, luvuista ja nimistä. Kun toimittaja kysyi, onko tiedot salattu 50 vuodeksi, hän vastasi: ”Jopa 70:ksi.”
Tarkastaja antoi Kovalenko-Kõlvartin mukaan valiokunnalle lisää nimiä ja kertoi nähneensä koko kirjeenvaihdon. Tarkastajan mukaan kaikki ministeriössä tiesivät kaupoista – myös silloinen ministeri Hanno Pevkur – ja ohjaus tuli ministeriöstä. RKIK:n entinen sisäinen tarkastaja Martti Mölder on aiemmin esittänyt Postimehelle samansuuntaisia väitteitä Pevkurin osallisuudesta12. Pevkur kiistää ne, ja RKIK:n nykyinen johtaja Elmar Vaher on kyseenalaistanut tarkastuksen laadun13.
Pyöröovi yksityiselle sektorille
Kovalenko-Kõlvartin mukaan kaikki noin kuusi tai seitsemän sopimuksiin kytkeytynyttä henkilöä puolustusministeriöstä ja RKIK:sta ovat sittemmin siirtyneet yksityiselle sektorille. Hän väittää myös, että RKIK:n entinen johtaja ohjasi hankintoja tietyn yksityisen yrityksen hyväksi ja siirtyi myöhemmin puolustusalan yhtiöön, jolla on sama omistaja. Henkilöä tai yrityksiä hän ei haastattelussa nimennyt.
Valiokunta on tehnyt lakialoitteen jäähdyttelyajasta, joka rajoittaisi virkamiesten siirtymistä yrityksiin, joiden asioista he ovat juuri päättäneet. Virossa tällaisia rajoja ei Kovalenko-Kõlvartin mukaan ole, kun monissa muissa maissa siirtyminen on kielletty vuodeksi tai kahdeksi. Valiokunta jätti aloitteen kesäkuussa, mutta hallitus torjui sen heinäkuussa14.
Kadonneet viestit
Kauppoihin liittyvää kirjeenvaihtoa valiokunta ei Kovalenko-Kõlvartin mukaan ole vieläkään saanut. Pevkurin viestit katosivat hänen mukaansa, kun tämä vaihtoi puhelinta. Pevkur on itse kertonut valiokunnalle, että hänen Signal-keskustelunsa katosivat, koska puhelin jouduttiin vaihtamaan nopeasti eikä kaikesta ehditty ottaa varmuuskopiota15.
Valiokunta on pyytänyt kirjeenvaihtoa puolustusministeriöltä ja RKIK:lta useaan kertaan, ja sen piti Kovalenko-Kõlvartin mukaan nähdä aineisto tällä viikolla. Ministeriö pyysi kuitenkin jälleen lisäaikaa: aineistoa on sen mukaan niin paljon, ettei sitä saada heti koottua. Kovalenko-Kõlvartin mukaan selitys on ristiriidassa ministeriön aiemman kannan kanssa – silloin ministeriö väitti, ettei sillä ole tällaista kirjeenvaihtoa lainkaan, ei edes virallisia sähköposteja. Tarkastaja taas on hänen mukaansa kertonut, että kaikki viestit ovat samassa kansiossa.
Kovalenko-Kõlvart arvostelee myös EPPO:a: valiokunta luovuttaa aineistonsa syyttäjille, mutta tietoa ei tule takaisin. Euroopan pääsyyttäjä Laura Codruța Kövesi on vastannut, ettei EPPO kommentoi keskeneräisiä tutkintoja ja että kansallisen parlamentin kuultavaksi voi tulla vain pääsyyttäjä tai tämän sijainen – ja vain viraston yleisestä toiminnasta2.
Ja EU:n eliitti ”tienaa tällä” myös. Koko tuo paska saataisiin loppumaan kuin seinään, jos EU-sakokaivo niin tahtoisi. Uskallanpa väittää, että venäläisittäin toimimalla eli ns. ”tykkivene politiikalla” suorasuuntauksella ”ihmisvirta” kääntyisi takaisin. Olenko väärässä?
EU ja Länsi-Eurooppa pokka ja niiaa itsensä omaan hautaansa kuvainnollisesti sanoen. Kuka piru vääräuskoisille hautoja kaivaa?
Otsikko täsmää alkuperäiseen lähteeseen, tekstistä jäänyt yksi nolla pois kokonaissummasta