Saksa torjuu YK:n siirtolaissopimuksen vastaiset kansalaisaloitteet

Tätä on ”demokratia” EUvostoliitossa.

Joko allekirjoititte?
https://www.adressit.com/adressi_globaalin_massamaahanmuuttosopimuksen_hylkaamiseksi

Kulttuurimarxilaisessa + globaalin psykopaattieliitin talutusnuorassa ollaan. Tästä ei hyvää seuraa. Tilanne voi pahentua yllättävänkin nopeasti.

”Viime yönä jouduin tekemään inhottavimman asian mitä minua on koskaan käsketty tekemään liityttyäni Järjestöön. Osallistuin niskuroijan teloittamiseen.

Harry Powell oli Yksikkö 5:n johtaja. Viime viikolla, kun WK antoi heille tehtäväksi salamurhata kaksi kaikkein vastenmielisintä ja äänekkäintä rodunsekoituksen kannattajaa tällä alueella – papin ja rabbin, jotka auttoivat paljon julkisuutta saaneen kongressille tehdyn adressin seka-avioliittojen erityisistä verohelpotuksista laatimisessa – Powell kieltäytyi tehtävästä. Hän lähetti vastausviestin WK:n sanoen, että hän vastustaa tästä lähtien väkivaltaa ja ettei hänen yksikkönsä tule ottamaan minkäänlaista osaa mihinkään terroritekoihin.

Hänet vangittiin heti ja eilen yksi edustaja jokaisesta yksiköstä WK:n alla – myös Yksikkö 5:stä – kokoontui tuomitsemaan hänet. Yksikkö 10 ei voinut lähettää ketään, joten 11 jäsentä – kahdeksan miestä ja kolme naista – tapasivat WK:n edustajan kanssa erään ”laillisemme” omistaman lahjatavarakaupan kellarikerroksen varastossa. Itse edustin Yksikkö 1:tä.

WK:n edustaja alusti tapauksen Powellia vastaan varsin lyhyesti. Sen jälkeen Yksikkö 5:n edustaja vahvisti tiedot: Powell ei ollut ainoastaan kieltäytynyt noudattamasta salamurhakäskyä, vaan hän oli myös neuvonut yksikkönsä jäseniä tekemään samoin. Onneksi kukaan ei ollut antanut hänen vaikuttaa mielipiteisiinsä.

Tämän jälkeen Powell sai mahdollisuuden puolustautua. Hän puhuikin yli kaksi tuntia, meidän silloin tällöin esittäessä lisäkysymyksiä. Se, mitä hän sanoi, järkytti minua todella, mutta olen varma, että se helpotti päätöstämme.

Harry Powell oli pohjimmiltaan ”vastuuntuntoinen konservatiivi”. Se tosiasia, että hän ei pelkästään ollut toiminnassa mukana, vaan myös yksikön johtaja, vaikuttaa enemmän Järjestöön kuin häneen itseensä. Hänen mielipiteensä oli se, että kaikki iskumme Systeemiä vastaan tekevät asioista vain vaikeampia, sillä ne vain provosoivat Systeemiä ryhtymään yhä pahempiin sortotoimiin.

Tietysti me sen ymmärsimme! Tai ainakin luulin, että kaikki meistä tajusivat sen. Mutta Powell ei tajunnut. Selvemmin sanoen: Hän ei ymmärtänyt, että yksi suurimmista päämääristä poliittisessa terrorissa, aina ja kaikkialla, on pakottaa virkavalta kostotoimiin ja sortamaan ihmisiä entistä enemmän, aiheuttaen sen, että osa väestöstä siirtyy kannattamaan terroristeja. Toinen päämäärä on luoda rauhattomuutta tuhoamalla väestön turvallisuudentunne ja heidän uskonsa hallituksen voittamattomuuteen.

Powellin jatkaessa puhumistaan kävi yhä selvemmäksi, että hän oli konservatiivi eikä vallankumouksellinen. Hän puhui kuin Järjestön tehtävänä olisi pakottaa Systeemi muutamiin uudistuksiin sen sijaan, että Systeemi tuhottaisiin läpikotaisin ja jotain täysin toisenlaista rakennettaisiin sen tilalle.

Hän vastusti Systeemiä siksi, että se oli verottanut hänen liiketoimiaan liian raskaasti (hän oli omistanut rautakaupan ennen kuin meidän oli pakko painua maan alle). Hän vastusti Systeemin heppoista suhtautumista mustiin, sillä rikollisuus ja mielenosoitukset tekivät hallaa liiketoimille. Hän vastusti Systeemin aseiden takavarikointia, sillä hän tarvitsi mielestään aseen suojellakseen itseään. Hänen perustelunsa olivat libertaristin perusteluja, itsekeskeisen yksilön, joka näkee vapaan liiketoiminnan rajoittamisen suurimpana pahana hallituksessa.

Joku kysyi häneltä, josko hän oli unohtanut sen, mitä Järjestö oli toitottanut kerta toisensa jälkeen, että taistelumme päämääränä on turvata rotumme olemassaolo ja että yksittäisen ihmisen vapaus ei ole yhtä tärkeää. Hänen vastauksensa oli, että Järjestön väkivaltainen taktiikka ei edesauta rotumme selviämistä sen enempää kuin yksilönvapauttakaan.

Tämä vastaus todisti taas, ettei hän oikein ymmärtänyt sitä, mitä yritimme tehdä. Hänen alkuperäinen suostumuksensa voimankäyttöön Systeemiä vastaan perustui naiviin ajatukseen, että ”Jumalan nimessä, me näytämme noille paskiaisille!”. Mutta kun Systeemi alkoikin tiukentaa otettaan vetäytymisen sijaan, hän päätti, että terroritaktiikastamme ei olekaan hyötyä.

Hän ei yksinkertaisesti voinut hyväksyä sitä tosiasiaa, ettei päämääränämme voinut olla vain palauttaa jotain vanhaa, vaan meidän pitää selvitä nykyhetkestä ja pakottaa kehityksen suunta eteenpäin tulevaisuuteen – suuntaan, jonka valitsemme me eikä Systeemi. Niin kauan, kunnes olemme repineet ruorimiehen paikaltaan ja heittäneet Systeemin yli laidan, jatkaa valtiolaivamme matkaansa turmioon. Ei ole pysähtymistä, ei ole paluuta. Koska olemme jo karikossa, on kohtalomme naarmuuntua pahasti ennen kuin pääsemme selville vesille.

Ehkä hän oli oikeassa siinä, että taktiikkamme on väärä; ihmisten reaktiot tulevat vastaamaan siihen kysymykseen. Mutta koko hänen asenteensa, hänen koko asennoitumisensa oli väärä. Kuunnellessani Powellia muistelin 1800-luvun loppupuolen kirjailijaa Brooks Adamsia ja hänen ihmisrodun kahtiajakoaan henkiseen ja taloudelliseen ihmiseen. Powell oli taloudellisen ihmisen perikuva.

Ideologiat, perimmäiset tarkoitukset, Systeemin ja meidän maailmankatsomusten erot – mikään näistä ei merkinnyt hänelle mitään. Hän piti Järjestön filosofiaa pelkästään ideologisena kärpäspaperina, jonka tarkoituksena on saada meille lisää jäseniä. Hän näki taistelumme Systeemiä vastaan vain taisteluna vallasta eikä mistään muusta. Jos emme kykenisi tuhoamaan heitä, pitäisi meidän yrittää pakottaa heidät kompromisseihin kanssamme.

Mietin kuinka moni muu Järjestöstä ajatteli samalla lailla kuin Powell ja se sai minut värisemään. Meidän on ollut pakko kasvattaa Järjestöä liian nopeasti. Ei ole ollut sopivaa aikaa iskostaa kaikkiin jäseniimme uskonnollista omistautumista asiallemme, tämä olisi estänyt Powellin tapauksenkin jättämällä hänet jo aikaisin pois toiminnasta.

Mutta asia oli niin kuin oli, meillä ei oikein ollut valinnanvaraa Powellin kohtalon suhteen. Ei ollut kyse ainoastaan hänen tottelemattomuudestaan, vaan myös siitä, että hän oli paljastunut täysin epäluotettavaksi. Että yksi meistä – ja vielä johtaja – puhuu avoimesti muille jäsenille, että pitäisi löytää kompromissi Systeemin kanssa sodan juuri ollessa aluillaan… Tilanteeseen oli vain yksi ratkaisu.

Paikalla olevat kahdeksan miestä vetivät pitkää tikkua, ja kolme meistä, minä mukaan lukien, päädyimme teloitusryhmäksi. Powellin tajutessa, että hänet tullaan tappamaan, hän yritti murtautua vapaaksi. Sidoimme hänen kätensä ja jalkansa, ja loppujen lopuksi suunsakin hänen alkaessaan huutamaan. Kuljetimme hänet metsään kymmenen kilometrin päähän Washingtonista, ammuimme hänet ja hautasimme hänen ruumiinsa.”

”eikä yhtäkään ole julkaistu virallisella kansalaisaloitesivustolla, sillä näin on aloitevaliokunta päättänyt”

Saksassa näköjään valtio päättää kansalaisten puolesta, että mistä saa keskustella. Se on suvakkien demokratiaa, sitä ainoaa oikeaa demokratiaa.

Tuostakin päätöksestä saksalaiset saavat ”kiittää” yksinomaan raato merkkeliä. … huonosti tapettu!