Saviastioiden l. keramiikan valmistamisen taito on ollut perinteisesti yksi kulttuurikehityksen virstanpylväitä, ja sivistyksen kriteerejä.  Tarkastelemmekin keramiikka-innovaation omaksumisen vaiheita Pohjois-Euroopassa ja Fennoskandiassa.

Saviastioiden sirpaleet ovat yksi pysyvimpiä ihmisen asuinpaikoilleen jättämiä asioita, ja arkeologit saavat niistä hyvin eksaktia tietoa. Seuraavassa keramiikan omaksumisen aikataulu itäisessä Euroopassa:

• 6000 eKr. Adrianmerestä keskiselle Uralille vedetyn linjan eteläpuolella.
• 5500 eKr. Valkovenäjällä ja Viena- ja Pinega-jokien latvoilla.
• 5000 eKr. Hollannista, Pohjanmeren ja Itämeren rannikkoseutuja lukuunottamatta, Gdanskin lahdelle josta Rauman seudulle ja Vienanmerelle.
• 4500 eKr. Tanska - Skoone -Kainuunjoen (Kalix) suusta Rovaniemen kautta Muurmanskiin -linjan etelä/itä-puoli. Käytännössä koko Suomi käytti keramiikkaa, lähes koko Ruotsi ei.
• 4000 eKr. Oslo -Tukholma -linjalta samaan paikkaan Suomessa kuin edellä , josta Muurmanskiin.
• 2000 eKr. Norjan rannikko - Luulaja - linjalta samaan paikkaan Suomessa kuin edellä, josta Muurmanskiin.
• 1500 eKr. Norbotten saa keramiikan, Keski_Skandinaviaan jää vielä hetkeksi keramiikkaa käyttämätön alue.

Skandinavia oli siis tuhansien vuosien ajan haluton vastaanottamaan innovaatiota asioiden valmistamisesta savesta. Tämä liittyy jollakin tavalla skandinaavisen metsästäjä-keräilijä -väestön konservatiivisuuteen ja etnisen identiteetin pysyvyyteen.

4500 eKr., kun "suomalainen" keramiikkaa -tyyppiä Säräisniemi 1 (SÄR1)- käyttävä väestö saavutti Inarin tienoot, siellä jo oleva jääkauden lopun rannikkokulttuurin. Komsa-kulttuurin, "lappalainen" väestö assimiloi itseensä etelästä tulleet, jolloin keramiikan käyttö loppui.

Oikealla oleva kartta kertoo, miksi Komsa-kulttuurin perilliset olivat erilaisia, kuin etelästä tulleen Suomen asuttajat: Komsalaiset olivat jääkauden läntisen Euroopan rannikkoelinkeinojen harjoittajia, jotka olivat asettuneet Norjan rannikolle, Ruijaan ja Kuollaan vielä mannerjään pysyessä Skandinavian sisäosissa. Jäätikön sulamisen pysähtyessä "Salpausselkä-vaiheessa",  ja Norjan länsirannikon autioituessa uudelleen, he olivat jääneet pohjoiseen eristyksiin.

Komsalaiset olivat läntisiä paleo-eurooppalaisia. Heillä oli (aiemman vaiheen) Solutrean- ja Magdalenien-väestöjen perintöä kulttuurissa, kielessä ja geeneissään. Me muut pohjoiset eurooppalaiset saimme Magdalenienin ja jääkauden itäisen väestön Willendorf-Kostenki-kulttuurin  perinnön:

Magdalenien + Willendorf-Kostenki => Hampuri-Creswell => Swidry + Desna + Kunda + Suomusjärvi.

Tänäkin päivänä saamelaiset ovat geneettisesti erillisin joukko eurooppalaisissa. He ovat geneettisesti kaukana myös muista arktiksen kansoista, kuten samojedeista.

• Komsa-kansa t. "proto-saamelaiset": Jääkauden länsieurooppalaisia.
• Hampuri-Creswellin ja Swidryn perilliset (=me muut): Jääkauden länsi + itä -perimä.

Keramiikan käyttö t. käyttämättömyys olivat merkki silloisesta "Lapin-rajasta":

• Pohjoiset metsästäjäkeräilijät, joiden alkuperä tai väestön dominoiva komponentti oli Komsa-kulttuuria,  eivät valmistaneet saviastioita.
• Eteläiset metsästäjä-keräilijät, joilla oli kontakti maanviljelyn pioneeriasutuksiin, joita pian ilmaantui Äänisjärven ja Oulujoen vesistöjen varrelle, käyttivät keramiikkaa.

Suomessa oli siis 4500 eKr, kolme kulttuurivyöhykettä:

1.  Rovaniemeltä pohjoiseen keramiikaton Komsa-kulttuurin perillisten alue, joka käsitti myös suuren osan Skandinaviaa.
2. Säräisniemi 1 -keramiikkaa käyttänyt Pohjois-Suomi.
3. Sperring 1 -keramiikan Etelä-Suomi.

Ruotsissa samaan aikaan keramiikan idean tunsi tanskalaiseen Ertebölle-kulttuuriin kuulunut Skoone.

Keskisen Euroopan maanviljelyn piiriin saattanut nauhakeraaminen kulttuuri (LBK), joka levisi Pannoniasta Tonavaa ja Reiniä pitkin lähes Pohjanmerelle, ei ulottunut Tanskaan eikä varsinkaan Ruotsiin. Sinne viljely-idean toi Puolasta käsin levinnyt suppilopikarikulttuuri (TRB). Viljelyn leviäminen pohjoista kohti oli Itämeren länsipuolella huomattavasti hitaampaa kuin itäpuolella, ja keramiikan käyttö yleensä korreloi maanviljelyn kanssa.

Keski-Skandinavian keramiikattomuus murtui varsinaisesti vasta Volgan-suunnalta Fennoskandiaan levinneen tekstiilikeraamisen kulttuurin ekspansioon. Nimensä tämä keramiikkatyyppi sai kangaskudosta muistuttavasta verkkomaisesta kuvioinnista.

Koska keraamiset astiat valmistettiin tuohon aikaan aina paikanpäällä, ja niiden koristelun ja rakenteen piirteet olivat hyvin pysyviä, keramiikkatyyppi on luotettavin väestön etniteetin indikaattori. Kun keramiikka muuttui toisentyyppiseksi, paikalle oli yleensä saapunut uutta väestöä. Juuri näin kävi pronssikauden alussa, kun volgalainen tekstiilikeramiikka valtasi suurimman osan Fennoskandiaa.

Kartta oikealla:

1. Imitoitu tekstiilikeramiikka (asbestisekoitteinen).
2. Tekstiilikeramiikan laajin levinnäisyys.
3. Tekstiilikeramiikan lähtöalue

On vakavan tarkastelun alaisena, että suomalais-ugrilainen kieli olisi tullut Suomen ja Karjalan alueelle juuri tekstiilikeramiikan mukana. Kun tekstiilikeramiikan lähtöalue, keskinen Volga, on ollut tuhansien vuosien ajan suomalais-ugrilaisen kulttuurialueen innovaatiokeskus, joka lähetti periferioihin yhä uusia väestömigraatioita ja kulttuuriaaltoja, se on väistämättä myös kielellisten vaikutteiden antaja.

"Keski-Volgan innovaatiokeskuksesta" oli toki tullut Suomeen asti vaikutepulsseja jo ennen tekstiilikeramiikkaa, -mm. keramiikan idea ylipäätään ja maanviljely teknisine oivalluksineen- SU-kieli on ilmeisesti ollut täällä jo aiemmin. Toki jokainen vaikutepulssi on päivittänyt Suomessa ja lähialueilla käytettyä kieltä keskivolgalaiseen formaattiin. Suomessa onkin runsaasti paikannimistöä, jonka levinnäisyys ulottuu itään ja tekstiilikeramiikan lähtöalueelle asti.

1500 eKr. jälkeen Pohjois-Ruotsissa käytettiin Suomen asbestikeramiikasta tuttua tapaa sekoittaa asbestikuitua saveen astoioita tehtäöessä. Kartan keltainen väri tarkoittaakin juuri asbestivahvisteita 'imitoitua tekstiilikeramiikkaa' l. "vohveli-keramiikkaa" (wafer ceramics), joka kuviointi on jäännös astian seinämän tiivistämiseen käytetystä verkkokuvioimaisesta painalluksesta.

Asbestisekoitteisen keramiikan käyttäjät yhdistetään tutkijoiden käsityksissä saamelaiseksi kehittyvään etniteettiin. Saattaakin olla, että pohjoiskalotin saamelaisten kieli päivittyi juuri tekstiilikeramiikan kulttuuri-impulssin yhteydessä Sisä-Suomessa puhuttuun vahais-kantasuomesta erottuneeseen kantasaameen. Tämä tarkoittaa sitä, että huomattava määrä 'suomensaamelaisia' on siirtynyt tähän aikaan nykyisten Keski-Suomen ja Savon alueelta Norbotteniin ja Ruijaan muuttaen po. seutujen etniset olot.

Pohjoiskalotin 'protosaamelaisten kieli ei ole ollut suomalais-ugrilainen, esittää Ante Aikio. Tämä sopii edelläesitettyyn käsitykseen, että Komsa-kulttuurin väki, joka oli protosaamelaisuuden tärkein komponentti, oli jääkauden länsieurooppalaisten jälkeläisiä. 

http://www.nykysuomi.com/index.php/2016/09/07/maanviljely-alkoi-suomessa-aiemmin-kuin-ruotsissa/