Ravikatsaus: LE MONTEIL VIHREILLE NIITYILLE

Julkaistu 20.2.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Le Monteil

Dahir de Prelong - Morgaflore - Florestan

13,2 a

s. 8.3.1999 k. 3.1.2025

Kasvattaja Jean-Louis Pauc, Ranska

Omistaja Alesi Stable, Juha Lehtola

 

Le Monteil oli sukua mahtavalle Ready Cashille, jonka isän emä on Le Monteilin sisko.

 

Suomalainen raviurheilu, ja jalostus on menettänyt hienon ja monipuolisen siitosoriin kuluvan vuoden alussa.

Ranskalais-Amerikkalainen lämminverinen Le Monteil omasi huikeat sukujuuret, ja on näyttänyt vuosien varrella periyttämisominaisuutensa.

Herkkä ranskalainen, ja hyvällä itsetunnolla varustettu ori on saanut vuosien varrella paljon ihailijoita. Mutta myös jälkikasvua, sillä se astui Suomessa 15 kautta.

Jälkeläiset ovat menestyneet hyvin, ja ovat osoittautuneet kestäviksi ja nopeiksi juoksijoiksi.

Le Monteilin aika oli jatkaa vihreille niityille, ja se sai tehdä sen kotitilallaan omistajansa Juha Lehtolan luona.

 

Juha Lehtolalla on yli 40 vuoden kokemus ravihevosten kasvattamisesta. Vuonna 1986 oli valittavana moottoripyörä tai hevosurheilu, ja niin tuli Lehtolalle ensimmäinen hevonen Regina Waltter.Siitä kaikki alkoi. Juha tuumaa, että ehkä moottoripyörä olisi syönyt vähemmän, mutta kyllä hevosurheilu on antanut enemmän. Mukana on tullut laaja ystäväpiiri, ja hienot kokemukset niin Suomessa kuin ulkomailla.

 

Le Monteil tulee Suomeen

Hevosen suku herätti omistaja Juha Lehtolan kiinnostuksen, kun tuttava ja ystävä, ranskalaisen raviurheilun taitaja ja sittemmin suomalaistunut Cyrille Rocher vinkkasi Le Monteilista Juhalle. Hevosen suvussa kiinnosti erityisesti veli Arnaquer ja lähenen sukulainen Ready Cash.

Silloin Le Monteil vielä asui ja kilpaili Ranskassa. Juha Lehtola lähetti tarjouksen Cyrillen kautta hevosen silloiselle omistaja-valmentaja Jean Francois Popotille, joka hyväksyi tarjouksen.

"Kävi hyvin kun Le Monteilin sukulainen Oyonnax voitti kauppojen jälkeen Prix d`Ameriquen. Le Monteil juoksi kilpa uransa aikana pyöreät 200.000 euroa Ranskassa, ja oli samalla omistajalla koko ajan. Ranskassa loppuu hevosen kilpailuoikeus kymmenvuotiaana, ja ranskalainen omistaja ajatteli, että 10 vuotiaaksi ajetaan kilpaa.  Le Monteil olisi saanut Ranskassa poikkeusluvalla siitosoikeuden, mutta sitä ei sille siellä oltu haettu. Meidän onneksemme. " - Juha Lehtola muistelee.

 

Kauppojen jälkeen Juha soitti Åbyhorselinen Ari Pakariselle, ja pyysi hakemaan hevosen Ranskasta. Langan päähän tavoitettiin myös Peltosen Terttu, ja ori sai siitosoikeuden Suomessa. Osaomistajaksi mukaan lähti hevosalan moniosaaja Jani Alanen. Ori kantakirjattiin Ypäjällä. Kantakirjausmerkinnät olivat hyviä, mutta hevosen pitkä askel jäi huomiotta. Syynä tähän oli hokkikengät, jotka ori sai alleen ensi kertaa elämässään, sekä hiljainen ajovauhti. Pakkaskelikin oli uusi tuttavuus hevoselle.  Ori oli Suomeen tullessaan kilpailukuntoinen, eikä Juha ollut huomannut asiasta mainita. Kirjaukset jäivät hevosen papereihin. Le Monteil sekä sen jälkeläiset tunnetaan hienosta pitkästä askeleestaan. Turussa, silloisessa Koivusen tallissa Le Monteil esiteltiin, ja sillä ajettiin. Virkeä ja persoonallinen ori, oli oma rehellinen itsensä, ja näytti monipuoliset ominaisuutensa. Liisa ja Kalle Savo olivat myös paikalla tutustumassa uuteen tulokkaaseen.

 

Yhteiset vuodet

Le Monteil aloitti siitosuransa Ordenojan oriasemalla, jossa se astui hienon uransa viimeiseen kauteen asti. Talvet ori asui kotonaan Juha Lehtolan maatilalla.

"Tuossa tallissa se oli tamma viereisessä karsinassa, ja söivät samasta pyöröpaalista. Se oli todella fiksukäytöksinen. Sai viedä kiimaista tammaa samassa hevosautossa oriasemalle astutettavaksi,eikä ongelmia tullut koskaan." - Juha Lehtola nauraa. "Se ei ollut koskaan ilkeä."

"Tällä hetkellä on 4 varsaa Le Monteilista omassa pihatossa. Varsoja on yhteensä 18, joista 2,5 on omia. Usein vuosien aikana on käynyt niin, että kun joku ihailee varsoja ja kehuu rakettetta, käy ilmi, että varsa on Le Monteilista. Äskettäin serkku kävi ja totesi yhdestä varsasta kehuen sen ryhdikkyyttä, että hänen silmäänsä paras lämpöinen. Tähän totesin, että se on Le Monteilista. On vannoutunut jenkkifani Martti Ala-Seppäläkin kehunut Le Monteilin rakennetta. Se oli erittäin viisas hevonen, sille kävi kaikki." - Juha pohtii.

 

Joskus kuuluu puhuttava siitä, että Le Monteilin jälkeläisiä on arvosteltu haasteellisiksi. "Joskus yleistetään liikaa Ranskan hevosia esimerkkinä vaikka Love You. Ollaan liian hätäisiä niiden kanssa. Kannattaa antaa pikkuisen siimaa, ei kannata kepillä mennä koittamaan koska jää toiseksi. Hevostaitojen väheneminen yleisellä tasolla voi vaikuttaa asiaan. Vahvojen, ja hyvän itsetunnon omaavien hevosten kanssa tarvitaan hevosen lukutaitoa. Le Monteil oli älykäs ja erittäin toimiva ori, jolle ei voi moitetta antaa." - Juha tuumaa.

Ordenojan oriasema on varmasti yksi Suomen parhaita oriasemia. Liisa ja Kalle Savo tekevät hyvää ja luotettavaa työtä. Tosi hyvät vuodet ovat takana hyvää yhteistyötä." - Juha kiittää.

Le Monteil oli vielä fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta ikä alkoi painaa. Sillä oli ikää 26-vuotta. Ei haluttu odottaa, että kuvaan astuu jotakin isompaa ja vakavampaa, ja tehdään päätös viimeiselle matkalle ajoissa."- Juha toteaa liikuttuneena. " Se oli se minun elämän hevonen."

 

Le Monteilin kavionjälki

Le Monteilista ja sen jälkeläisistä kuuluu ympäri Suomea samaa puhetta siitä, miten hyvin ne toimivat lasten ja nuorten parissa. Le Monteilin periyttämistaidot kuten viisaus, ja älykkyys tulevat hyvin esille vaikkapa Vermossa. Siellä eräs 3 vuotias jälkeläinen tekee pyyteetöntä työtään erityisnuorten kanssa ammattivalmentaja Marinka Salmisen tallissa. Marinkan silmäterä Luxorius Lord on saanut kilpailijan. Marinkan mukaan nuorella hevosella on isot saappaat täytettävänään, mutta sandaalit ovat jo hyvin jalassa. Le Monteililainen ei Marinkan mukaan lähde koskaan Marinkan tallista, niin fiksu se on.

Vahvaluonteisuudestaan huolimatta Le Monteililaisia kehutaan, miten ne ymmärtävät erinomaisen hyvin miten lasten ja nuorten kanssa ollaan.

Marinka Salminen löysi oman Le Monteililaisensa edellissyksynä huutokaupasta. Ei ollut valokuvaa nähty, oli vain huutokauppaluettelon tiedot. Joskus intuitio vie hevosihmistä sen oikean luokse, ja niin kävi nytkin.

Voima, nopeus, varmajalkaisuus, kestävyys sekä älykkyys ovat Le Monteilin ominaisuuksia, jotka hyvässä paketissa ollessaan periytyvät jälkipolville. Rehellisyys ja tunnollisuus ovat piste iin päälle.

 

Ordenojan oriasema

Saan puhelimen päähän Liisa Savon. Ordenojan oriaseman omistavat Liisa  ja Kalle Savo, ja heillä on pitkä kokemus oriaseman pidosta, ja he ovat vahvoja asiantuntijoita Suomalaisessa jalostuksessa ja kasvattamisessa. Liisa kertoo Le Monteilista ja yhteisistä vuosista, ja muistelee hevosta lämmöllä.

"Ori oli alustapitäen oma itsensä. Vaikka sitä ei oltu käytetty Ranskassa siitokseen, se kyllä tiesi heti mikä sen homma on. Ja se oli tällaiselle oriaseman pitäjälle tosi mukava ori koska se tiesi mitä pitää tehdä. Sillä oli tosi hyvä siemen, ja se oli aina valmis näihin hommiin. Sillä oli vähän ranskalaisen hevosen piirteitä, ja se oli vähän erilainen kuin nämä Amerikan oriit.

Se oli innokas ja viriili ori jolla oli vahva itsetunto. Meillä kun on ollut tietysti muitakin oreja paljon, ja paljon pyörii tammoja, voisi tällaisessa ympräistössä stressaantua, mutta Le Monteil ei kyllä stressaanutnut." - Liisa Savo nauraa.

"Le Monteilia käytettiin siitoshommien ohessa Teaserina eli näytettiin sille välillä tammoja, ja ori kertoi olivatko tammat kiimassa. Tämähän ei kaikille oreille sovi. Ori pystyi tammoille hyvin höröttelemään, ja se oli sitten siinä, eikä millään tavalla siitä pahakseen laittanut tai riemastunut." - Liisa kertoo.

Le Monteil vietti kautensa tammojen keskellä, ja eli siinä rauhaisasti. Ordenojalla oriit ovat erillään kuulo etäisyyden päässä toisistaan. Ori oli kuulias ja helposti käsiteltävä koko uransa ajan. Oriin ympärille kehittyi Liisan mukaan vuosien varrella mukava pöhinä, kun se keräsi ympäri Suomea ystäviä ja faneja erilaisissa tapahtumissa, ja ihmisten kokemuksissa sekä tietysti kasvatuksessa.

Liisa kertoo, että he ovat kasvattaneet monia Le Monteilin jälkeläisiä ja ne ovat lähteneet uusiin koteihin noin puolitoistavuotiaina. Kaikki ovat olleet luonteeltaan normaaleja rivivarsoja lähtiessään. Isältä on useinkin peritty hyvä itsetunto, ja rakenne. Niin isä, kuin jälkeläiset usein pitävät siitä, että kunnioitus on molemminpuolista ihmisen ja hevosen välillä. Rehellisyytensä ansiosta ne kertovat mielipiteensä. "Niiden kanssa ei kannata ruveta tappelemaan, vaan yhteistyömalli on hyvä löytyä muuta reittiä. Tiettyjä pikkujuttuja kannattaa antaa periksi." - Liisa neuvoo.

 

" Kerran eräs pikkutyttö meni Le Monteilia katsomaan. Tytön äiti ei onnistunut tutustumaan oriiseen, mutta pikkutytön kainaloon ori työnsi päänsä." - Liisa muistelee.

"Ei ole Le Monteilille moitteen sanaa, kyllä siinä niin paljon oli niitä hyviä ominaisuuksia. Ori oli tietyn sukuinen ja se sopii useimmille tammoille joten sukusiitosprosentti jää alhaiseksi. Suorituskapasiteetti tulee hyvin läpi roturisteytyksen ansiosta. Jälkeläiset ovat tietysti kaikki yksilöitä. Juha Lehtolan ja Le Monteilin kanssa oli hyvä, hieno yhteistyö kaikki nämä vuodet." - Liisa kehuu.

Siitosoriin poismenon jälkeen pakastetta on saatavissa vielä kahden vuoden ajan.

 

Cyrille Rocher

on ranskalainen hevosten asiantuntija, joka on asunut Suomessa 30 vuotta. Hänet tunnetaan osaavana ja asiantuntevana hevosten hammasteknikkona hevosurheilun parissa jo 45 vuoden ajan. Erinomaisesti Suomea puhuva Cyrille kertoo analyyttisesti ja lämmöllä kokemuksistaan Le Monteilista niin Ranskassa, kuin Suomessa huomioiden ranskansukuiset hevoset yleisellä tasolla.

Tallivierailuilla Cyrille on tutustunut moniiin Le Monteilin jälkeläisiin.

 

"Olin seurannut Le Monteilia Ranskassa. Seuraan raviurheilua päivittäin. Olin huomannut miten hieno hevonen se oli, ja kovasukuinen. Rupesin etsimään missä se Ranskassa astuu ja tulikin yllättäen tieto, että sitä ei oltu hyväksytty siitosoriiksi Ranskassa koska siltä oli puuttunut jokin ennätys. Soitin omistaja-valmentaja Popotille, ja tiedustelin asiaa. Le Monteil oli lupaava jo nuorena, ja sillä oli tarkoitus tehdä hyvä ura, mutta omistaja ei ollut ymmärtänyt, että hevosella olisi pitänyt ajaa eräs tietty kilpailu jo silloin varsana, missä se olisi voinut sijoittua hyvin. Tuon kilpailun kautta se olisi saanut heti siitokseen oikeuden Ranskassa. Kun ori oli 5-6 vuotias tuli sen raviin ongelmia, ja vikaa etsittiin pitkään. Loppujen lopuksi vika löytyi, ja se oli toisen takajalan hiusmurtuma. Vaiva tietysti parani, koska kyse ei ollut isosta vaivasta. Popot oli tykästynyt kovasti hevoseen. Kiinniottaminen ikäluokkiin olisi vaatinut kovaa treeniä, jota Popot ei uskaltanut tehdä. Ehkä joku toinen valmentaja olisi ollut neutraalimpi, ja oriin ura ei olisi hidastunut." - Cyrille muistelee.

Cyrille alkoi selvittää olisiko ori myytävänä. Hän tiesi, että niin kovasukuinen ori sopisi kasvatukseen Suomessa.

"Alunperin minun piti ostaa ori itselle, mutta ei ollut sellaista paikkaa ja etenkään aikaa aloittaa sille uraa. Siitosori kokemusta minulla ei tuohon aikaan ollut.

Juha Lehtolalle tiesin hevosen sopivan hyvin. Juhalla oli silloin jo pitkä kokemus kasvattamisessa. Juha tutki oriin sukua ja innostui. Hän oli heti yhteydessä Liisa ja Kalle Savoon. Hipposkin antoi luvan oriille Suomeen tulosta.Juhalle sanoin, että kilpaa ei kannata Suomessa ajaa. Suomessa jos ei kilpaura jostain syystä onnistuisikaan, tuomittaisiin ori turhaan. Juha ei ajanut sillä kilpaa, ja teki siinä fiksusti. " - Cyrille kertaa.

"Suvullisesti ei voisi Ranskassa parempaa emälinjaa olla. Joskus aikanaan laskin, että oriilla on 7 euro miljonääriä suvussa. Varmaankaan ei vieläkään ole edes Amerikassa sellaista siitostammaa jonka suvussa on 7 euro miljonääriä. Tai ainakaan silloin 15 vuotta sitten. Kasvattajille oli aikanaan helppo todistaa, miksi oria kannatti käyttää kasvatuksessa. Popot on minulle tuttu, ja tekee kestäviä kilpahevosia, ja tosissaan tykkää työstään. Hän myös piti ja hoiti hevoset hyvin." - Cyrille kertoo.

"Tottakai jälkeäisiin vaikuttaa hyvän isä-oriin lisäksi hyvä emä, ja sen suku. Henkilökohtaisesti uskon, että aikanaan Le Monteilin hienot ominaisuudet näkyvät esimerkiksi emänisänä. Emälinjalla on suuri vaikutus, pelkkä hyvä isä-ori ei riitä. Usein suosittelen kasvattajille sitä, että ennenkuin miettivät isä-oria, miettivät emän taustoja ensin. "

"Le Monteil oli kevyt käsitellä. Ei tarvinnut ketjua suuhun. Se ei tammoista kauheasti välittänyt, vaikka sillä oli tietysti hyvä paikka Ordenojan oriasemalla. Sillä oli pelkkiä tammoja ympärillään,"- Cyrille tiivistää.

"Le Monteil oli todella kaunis hevonen, ja se oli fiksu. Sen jälkeläiset ovat olleet pikkuisen herkkiä useimmiten. Olen koettanut sanoa ihmisille tuosta herkkyydestä, jotka valmentavat tai omistavat Le Monteililaisia tai ylipäätään ranskalaisia. Jotkut sanovat, että ovat huonosuisia, joka joskus voi pitää paikkansa mutta sellainen kannattaa aina tutkia. Le Monteilin isä oli sellainen, että vaikka se oli hyvä kilpahevonen, se ei sietänyt yhtään rautaa suussaan. Le Monteililaisten, ja ranskalaisten kohdalla usein virhe on laittaa liikaa rautaa suuhun, jolloin ne alkavat painamaan, jonka jälkeen rautaa valitettavasti lisätään, vaikka pitäisi tehdä niin, että kevennetään. Ne ovat usein herkkäsuisia. Monia Le Monteililaisia olen itsekin ajanut, ja ne ovat olleet hyviä ajaa. Ne ovat myös usein hevosia, jotka pitävät ihmisistä ympärillään, ja tykkäävät tehdä ihmisten kanssa. Ne tarvitsevat yhdessä tekemistä, ja ne tarvitsevat hyvän kohtelun. Sanon joskus ihmisille, että jos haluatte onnistua Ranskalais sukuisten hevosten kanssa, muistakaa semmoinen asia, että ne on semmoisia hevosia, että sun pitää ensin palvella niitä, jos haluat, että ne palvelee sinua. Ne on vähän kuin Suomenhevosia, jotka tekee mitä pyydetään ja palvelevat hyvin, mutta niitä pitää kohdella hyvin."- Cyrille pohtii.

"Olen nähnyt Le Monteilia kotiympäristössään, se asui tamman kanssa vierekkäin. Juha sitä kuljetti tamman kanssa oriasemalle, eikä se koskaan tehnyt siitä numeroa. Olen aina tykännyt siitä oriista kovasti. Kyllä ranskalainen hevonen voi olla tosi fiksukin, eikä ne kaikki ole mörköjä. Ranskalaiset ovat kevyitä hevosia, ja aika herkkiä. Ihmisten pitäisi tietää millaisia ranskalaiset ovat kun niillä astuttavat, ja ottaa selville suvuista. Se helpottaisi niin hevosen kuin ihmisen elämää. Ongelmia ei kannata tehdä sinne, missä niitä ei todellisuudessa ole. Hevosen voi ruunata, mutta jos ihmisen käytös ei muutu, se ei muuta mitään.

Ranskalaiset ovat herkkiä, ja niiden tulee antaa henkisesti kehittyä. Ne ovat nopeita ja hyvärakenteisia, mutta niiltä ei kannata vaatia liian nopeasti, ja paljon kerralla. Se johtuu niiden herkkyydestä. On paljon asioita, jotka vaikuttavat hevosen tulevaisuuteen ja ranskalaisilla vaikuttaa monesti pienet asiat. Valtaosa Le Monteililaisista varsoista ovat olleet hyvärakenteisia, eikä ole paljoa tarvinnut jalka-asentoja tai muuta korjata. Ne ovat usein hyväjalkaisia.

Maailmanlaajuisesti tiedetään, että 80 % hevosista ei ole vielä valmiita juoksemaan kilpaa 3-vuotiaana. Se ei ole ihmisten vika, että liian nuorena aloitetaan kilpaura, se on systeemin vika." - Cyrille kertoo.

"Ranskassa on käytössä siitosoreja, joista saadaan kestäviä ja pitkäikäisiä kilpahevosia. Ne juoksevat monia vuosia ja tuovat rahaa pitkään. Le Monteil oli kestävä, ja siltä on tullut kestäviä hienoja jälkeläisiä. Viikottain hoidan tai tapaan jonkun Le Monteililaisen, joka voittaa täällä Suomessa. En usko, että on montaa oria Suomessakaan, jonka jälkeläiset ovat joka viikko voittajakehässä." - Cyrille kehuu.

 

Moonrider

Julia Löytökorpi on valmentaja hänkin, ja valmennettavana on yksi Le Monteilin jälkeläinen, viisivuotiaaksi kääntynyt Moonrider.

"Vuoden verran on Moonrider ollut minulla valmennuksessa. Persoonallinen, ja hirveän kiltti hevonen. Lapset pystyy touhuamaan, ja ratsastamaan sen kanssa.

Välillä ajolenkille lähtiessä se on aikuisen kanssa tulta, ja tappuraa. Kotona oikeinkin virkeä kaveri. Kun mennään raveihin, ja jos ei kauheasti pyydä, niin ei aina huvita töiden teko. Johdonmukainen pitää olla, muuten  voi livistää töistä. Voltissa jos jotkut lähtee reippaammin, sille saattaa tulla sellainen fiilis, että ei sitten yritäkään ottaa kavereita kiinni.

Juoskoon keskenään, se tuumaa." - Pirteä Julia nauraa.

Moonrider on ruunattu vasta vuoden sisällä, ja tiedustelen ruunattiinko orimaisuuden vuoksi.

"Se oli todella kiltti ori, eli ei orimaisuuden tai muun sellaisen takia ruunattu. Ruunattiin vain siksi, että sen työnteosta ei tullut oikein mitään. Se oli sellaista jatkuvaa huutelua kavereille, eikä työt maistuneet. Laukkaili ja peitsaili, kun ei jaksanut keskittyä. Muuten olisi saanut orina ollakin, koska oli todella kiva, siivo ja kiltti ori."

"Paljon on sitä kuukausien ajan hoidettu, ja kasvanut varmaan kymmenen senttiä vuoden aikana. Siitä on seurannut sitten pieniä vaivoja välillä, ja tullut takapakkia. Lihashoitoa saa paljon. Sitä oli aikaisemmin ahdistettu, joten mennään vaihe kerrallaan. Hevonen on todella lahjakas, ja sillä on hieno pitkä askel." - Julia kertoo.

 

Le Monteilin jälkeläisten ansioita :

(Kauden 2022 loppuun)

 

ME-tamma Edwina Orden 13,1 ke

Villimiehen tammakilpailun voittaja Neige du Pommier 11,8 aly

Viisivuotiaiden tammojen Kasvattajakruunun voittaja Credit To Hope 13,2 aly

Derby-finalisti Tattoo Avanger 12,3 aly

Crossover 11,4 aly

Ranch Pop Up 12,3 aly

Celebration Song 12,6 aly

Wilhelm Nash 12,8 aly

Way To Go 13,2 aly, 14.6pi

Thank The Maker 13,2 aly

Nutcracker 13,3 aly

 

 

Le Monteil

 

 

 

Haastateltavat: Juha Lehtola, Liisa Savo, Cyrille Rocher, Marinka Salminen, Julia Löytökorpi

Kuvat: Juha Lehtola, Liisa Savo kotialbumit.

Otsikkokuvassa Liisa Savo ja Le Monteil. Liisa Savo: " Varmaankin näkee kuvasta, ettei voisi olla oriistaan ylpeämpi."

Teksti ja haastattelut : TT

 

 

 

 

Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

0 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät

Tutkimus: Sähköpotkulautailijat saavat enemmän vakavia aivovammoja kuin motoristit

Julkaistu tänään 13:19 – Kirjoittaja Toimitus

Sähköpotkulaudalla loukkaantuneet aikuiset saavat todennäköisemmin traumaattisia aivovammoja ja sisäelinvaurioita kuin loukkaantuneet moottoripyöräilijät ja polkupyöräilijät, kertoo brittiläinen rekisteritutkimus.

Tutkijat tarkastelivat Englannin ja Walesin kansallisen vammarekisterin (National Major Trauma Registry) tietoja. Tutkimus julkaistiin vertaisarvioidussa Scientific Reports -tiedelehdessä.

Aineisto käsittää 15 247 potilasta, joita hoidettiin keskivaikeiden tai vaikeiden traumaattisten vammojen vuoksi vuosina 2020–2022. Ryhmään kuului 580 sähköpotkulautailijaa, 7 027 moottoripyöräilijää ja 7 640 polkupyöräilijää.

Tilastollisen vakioinnin jälkeen traumaattisen aivovamman riski oli aikuisilla sähköpotkulautailijoilla 3,45 kertaa suurempi kuin moottoripyöräilijöillä. Sisäelinvaurioiden riski oli 1,46 kertaa suurempi.

Polkupyöräilijöihin verrattuna traumaattisen aivovamman riski oli 1,74-kertainen, kun taas sisäelinvaurioiden riski oli 1,4-kertainen.

Sähköpotkulautailijoilla kirjattiin vähemmän murtumia kuin moottoripyöräilijöillä ja polkupyöräilijöillä.

Pariskunta ajaa sähköpotkulaudalla kaupungin halki
Pariskunta ajaa sähköpotkulaudalla kaupungin halki. Kuva: Zoran Zeremski/iStock

Vammakuviot ja onnettomuusriski

Rekisteriaineisto kuvaa sellaisten ihmisten vammoja, jotka olivat jo kärsineet vakavia traumaattisia vaurioita. Se ei siis osoita loukkaantumisriskiä matkaa tai ajettua kilometriä kohden eri liikennemuotojen välillä.

Erillinen vuokrausyhtiö Voin aineisto käsitteli itse raportoituja vaaratilanteita ja läheltä piti -tilanteita.

Aineistot analysoitiin erikseen, eikä niitä voida käyttää suoriin laskelmiin kokonaisvaltaisesta onnettomuusriskistä. Voin osuus kattaa myös vain vuokrattavat sähköpotkulaudat, ei yksityisomistuksessa olevia ajoneuvoja.

Kypärän käyttö oli dokumentoitu 5,9 prosentilla sähköpotkulautailijoista, 45 prosentilla polkupyöräilijöistä ja 75,7 prosentilla moottoripyöräilijöistä.

Tutkijat viittaavat mahdollisina selityksinä kypärän käyttöön, ajoneuvon rakenteeseen, liikenneympäristöön ja kuljettajan käyttäytymiseen. Havainnointitutkimus ei kuitenkaan osoita tarkkaa syy-seuraussuhdetta.

Löydökset tukevat siten maltillisempaa johtopäätöstä kuin suuret otsikot vaarallisimmasta liikennemuodosta.

Vakavasti loukkaantuneilla sähköpotkulautailijoilla oli rekisterissä selvästi erottuva vammaprofiili, kun taas kokonaisvaltaisen onnettomuusriskin vertailu vaatisi tietoja todellisesta käytöstä, matkojen pituuksista ja yksityisomisteisista laitteista.

Uusi valvontateknologia luo digitaalisen sormenjäljen ajoneuvon laitteista

Julkaistu eilen 19:48 – Kirjoittaja Toimitus

Yhdysvaltalainen puolustus- ja turvallisuusyhtiö Leonardo myy teknologiaa, joka yhdistää matkapuhelimet, älykellot, ajoneuvon elektroniikan ja Bluetooth-laitteet liikenteessä oleviin ajoneuvoihin – luoden niin kutsutun digitaalisen tai elektronisen sormenjäljen myös silloin, kun rekisterikilpi puuttuu tai se on peitetty.

Tuotteen nimi on SignalTrace ja se on osa Leonardon automaattista rekisterikilpien tunnistusjärjestelmää (ELSAG ALPR). Sitä markkinoidaan täydennyksenä tavallisille rekisterikilpikameroiden toiminnalle: sensorien on tarkoitus kerätä tunnistettavia radiosignaaleja ajoneuvossa ja sen ympärillä olevasta kulutuselektroniikasta ja yhdistää ne aikaan, paikkaan ja soveltuvin osin rekisterinumeroon.

Yhtiön omassa tuotekuvauksessa ideana ei ole vain nähdä, mikä ajoneuvo kulkee ohi, vaan mikä yhdistelmä laitteita matkustaa toistuvasti yhdessä. Leonardon mukaan tämä voi tarjota johtolankoja silloinkin, kun rekisterikilpi on vaihdettu, peitetty tai sitä ei voida nähdä.

Teknologia on hiljattain herättänyt huomiota Ruotsissa sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun ja Dagens PS:n 6. elokuuta julkaiseman artikkelin jälkeen. Artikkelissa spekuloidaan muun muassa sillä, miten turvallisuuspalvelut voisivat käyttää vastaavia työkaluja. Tässä tarkastellut julkiset lähteet eivät kuitenkaan sisällä vahvistusta sille, että Ruotsin turvallisuuspoliisi (Säpo), Ruotsin liikennevirasto (Trafikverket) tai mikään muu ruotsalainen viranomainen käyttäisi SignalTracea. Varmaa on se, mitä Leonardo myy lainvalvonta-asiakkaille – pääasiassa Yhdysvalloissa – ja miten yhtiö itse kuvaa toimintoa.

Näin digitaalinen sormenjälki toimii

Leonardo kirjoittaa, että elektroniset laitteet, kuten matkapuhelimet, aktiivisuusrannekkeet, älykellot, RFID-tunnisteet ja ajoneuvon omat järjestelmät, lähettävät signaaleja ilmaan. SignalTracen on tarkoitus luoda elektroninen sormenjälki signaaliryhmistä, joiden järjestelmä arvioi liikkuvan usein yhdessä.

Yhtiö tarjoaa havainnollistavan esimerkin: monissa autoissa voi olla iPhone, mutta vain yksi tietty yhdistelmä, jossa on esimerkiksi tietty puhelinmalli, Audi-radio, Bose-kuulokkeet, Garmin-urheilukello, avaimenperäpaikannin ja tietty rekisterikilpi, muodostaa ainutlaatuisen kuvion. Kun sama yhdistelmä ilmestyy useissa mittauspisteissä, Leonardo toteaa, että sitä voidaan käyttää johtolankana tutkinnassa.

Yhtiön mukaan signaalit rajoittuvat materiaaliin, jota laitteet itse lähettävät avoimesti. Leonardo painottaa, ettei järjestelmä pura salausta tai lue viestejä, puheluita tai muuta laitteiden sisältöä. Yhtiön käyttämä vertauskuva on rekisterikilpikamera: se tallentaa tunnisteen, ei ajoneuvon "sisältöä".

Samaan aikaan juuri tunniste – ja linkki useiden laitteiden, ajoneuvon ja liikkumismallin välillä – tekee teknologiasta arkaluonteista yksityisyyden kannalta. Tallennettu tieto ei ole vain sitä, että anonyymi auto ajoi ohi, vaan että tietty joukko henkilökohtaisia tavaroita, joita usein kantaa sama henkilö tai ryhmä, liikkui tiettyä reittiä tiettyyn aikaan.

ALPR muuttuu henkilökeskeiseksi seurannaksi

Automaattisesta rekisterikilpien tunnistuksesta on jo tullut yleistä infrastruktuuria Yhdysvalloissa, ja sitä käytetään yhä enemmän myös Euroopassa. SignalTrace ottaa seuraavan askeleen: ajoneuvoista niissä matkustaviin ihmisiin ja laitteisiin.

Tuote-esittelyssä Leonardo korostaa, että järjestelmä voi:

  • tunnistaa elektronisten laitteiden ja ajoneuvojen liikkeet;
  • tallentaa tietoja palvelimelle myöhempää hakua ja analysointia varten;
  • tunnistaa ajoneuvon sen elektronisen allekirjoituksen perusteella ilman rekisterinumeroa;
  • paljastaa allekirjoitukset, jotka liikkuvat usein yhdessä, kuten saattueet; ja
  • olla käytössä ilman rekisterikilpikameraa jokaisessa paikassa, mukaan lukien ympäristöt kuten metrot ja kauppakeskukset.

Viimeinen kohta on tärkeä. Teknologiaa ei myydä pelkästään "älykkäämpänä nopeusvalvontakamerana", vaan laajempana signaalitiedustelun kerroksena jokapäiväisen liikkumisen ympärillä. Kun sensorit sijoitetaan strategisesti, ne voivat yhtiön mukaan rakentaa tietokantoja siitä, mitkä laitteet kuuluvat yhteen – ja siten käytännössä siitä, mitkä ihmiset tai ryhmät matkustavat säännöllisesti yhdessä.

Riippumattomat tutkivat mediat ovat myös korostaneet riskiä. Kesäkuussa 2026 404 Media kuvaili, kuinka SignalTrace linkittää säännöllisesti yhdessä kulkevat laitteet rekisterikilpitietoihin ja kuinka ALPR-kamerat voivat siten siirtyä autojen seurannasta suorempaan yksilöiden seurantaan puhelimien, kuulokkeiden ja puettavan elektroniikan kautta.

Turvallisuuspuhe kohtaa massadatan

Leonardo paketoi teknologian tutkintatyökaluksi: tavaksi löytää ajoneuvoja peitetyistä kilvistä huolimatta, luoda johtolankoja rikostutkinnassa ja hälyttää tutkijat allekirjoituksesta vasta, kun he sitä aktiivisesti pyytävät. Yhtiön sanamuotojen mukaan tietoja säilytetään, kunnes joku esittää tietyn kysymyksen, ja järjestelmää sanotaan käytettävän vasta rikosten tapahduttua.

Tällaiset vakuuttelut ovat yleisiä valvontateknologian myynnissä. Ongelma on rakenteellinen eikä tekninen. Kun sensorit, tietojen tallennus ja analyysityökalut ovat paikoillaan, lainsäädäntö, virastokäytännöt ja poliittinen tahto – eivät markkinointiesitteet – määrittävät, kuinka laajasti materiaalia voidaan hakea, kuinka kauan sitä säilytetään ja mitkä tahot saavat siihen pääsyn.

Ruotsissa keskustelu liikennevalvonnasta on tähän asti koskenut usein nopeutta, kilpien sijoittelua ja kamerakulmia. Ruotsin liikennevirasto laajentaa nopeuskameroiden verkostoa ja on muun muassa testannut sijoitteluja, joista on parempi näkymä kaistoille ja tuulilasin läpi. Tämä on eri teknologiaa kuin SignalTrace, mutta suunta on sama: lisää dataa liikenneympäristöstä, lisää automaatiota ja enemmän turvallisuuteen perustuvia argumentteja.

Samaan aikaan EU vaatii uusiin autoihin edistyksellisiä kuljettajan tarkkaavaisuuden varoitusjärjestelmiä, jotka sisältävät kamera- ja sensoripohjaista kuljettajan valvontaa ohjaamossa. Yhdessä tarkasteltuna nämä kehityssuunnat viittaavat tulevaisuuteen, jossa ajoneuvosta tulee yhä enemmän kytketty ympäristö: sisältäpäin kuljettajasensorien kautta ja ulkopuolelta kilpi- ja signaalisensorien kautta.

Mikä on varmaa – ja mikä ei

Se, että SignalTrace on olemassa kaupallisena tuotteena ja että Leonardo kuvaa avoimesti, miten elektroniset sormenjäljet rakentuvat laitesignaaleista, on vahvistettu yhtiön omassa materiaalissa. Se, että teknologiasta keskustellaan tapana tunnistaa ajoneuvoja ilman kilpiä, saa tukea samoista lähteistä ja tutkivasta journalismista.

Sitä vastoin tässä tarkastellussa aineistossa ei ole julkista näyttöä siitä, että Ruotsin viranomaiset olisivat ottaneet käyttöön juuri tämän tuotteen tai että Säpo käyttäisi nopeuskameroiden digitaalisia sormenjälkiä "tavallisia kansalaisia" vastaan. Tällaisia väitteitä tulisi siksi kohdella spekulaationa tai julkisessa keskustelussa esitettyinä väitteinä, kunnes ne voidaan tukea hankinta-asiakirjoilla, laillisilla valtuuksilla, viranomaispäätöksillä tai riippumattomalla raportoinnilla.

Tämä ei tee teknologiasta vähemmän merkityksellistä. Päinvastoin. Valvonnan historia osoittaa, että työkalut pysyvät harvoin vain siinä kapeassa käyttötarkoituksessa, johon niitä alun perin myytiin. Kun rekisterikilpitiedot, Bluetooth-tunnisteet, aikaleimat ja sijaintitiedot voidaan yhdistää, syntyy infrastruktuuri liikkumismallien kartoittamiseen – ei vain ajoneuvojen, vaan ihmisten, joiden laitteet kulkevat heidän mukanaan autossa, bussissa tai kauppakeskuksessa.

Teknologian kritiikki ei siksi koske niinkään kapeaa lainvalvonta-argumenttia, vaan sitä tosiasiaa, että arjen näkymättömistä signaaleista – puhelimesta taskussa, kellosta ranteessa, kuulokkeista korvilla – tulee raakamateriaalia poliisin ja viime kädessä poliittisiin tietokantoihin ilman, että kansalaiset aktiivisesti luovuttavat kyseistä tietoa.

Väkivaltaiset värväysratsiat järisyttävät Ukrainaa perheiden yrittäessä estää sieppauksia

Julkaistu eilen 16:39 – Kirjoittaja Toimitus

Vaimo tarrautuu mieheensä koko vartalollaan samalla kun univormupukuiset miehet yrittävät repiä hänet irti naisen syleilystä. Toisilla videoilla miestä potkitaan maassa ennen kuin hänet raahataan pakettiautoon, kun taas toinen vedetään ulos autostaan ja neljä värvääjää kantaa hänet pois. Tässä paljastuu inhimillinen todellisuus Ukrainan yhä raaemman liikekannallepanon takana.

Auton sisällä oleva nainen on kietonut kätensä miehen kaulan ja hartioiden ympärille. Miehen silmissä näkyy paniikki. Kädet kurottavat sisään ovista ja vetävät pariskuntaa, mutta nainen kieltäytyy päästämästä irti. Kyseessä ei ole abstrakti kysymys ”henkilöstötarpeista”. Se on perhe, joka kohtaa riskin tulla revityksi erilleen yhdellä hetkellä.

Omaisille värväysauto ei ole neutraali kulkuväline. Se voi kuljettaa aviomiehen, isän tai pojan taistelukentälle, jossa pienet lennokit metsästävät ihmisiä avoimilla kentillä ja juoksuhaudoissa. Kukaan ei voi luvata perheelle, että mies palaa kotiin. Heidän silmissään kutsunta saattaa siksi vaikuttaa kuolemantuomiolta.

Zelenskyin hallitus kantaa suoran vastuun siitä, miten liikekannallepano toteutetaan. Samaan aikaan länsimaiset hallitukset ovat vuosien ajan luvanneet tukea sotaa ”niin kauan kuin se kestää”, kun taas ukrainalaiset perheet maksavat ylivoimaisesti korkeimman hinnan ihmishengissä.

Hän kieltäytyy antamasta heidän viedä miestä

Kohtaus auton sisällä on sydäntäsärkevä juuri siksi, että se osoittaa, mitä sodan suuret sanat tarkoittavat, kun ne tavoittavat yksittäisen ihmisen. Mies ei ole vain numero liikekannallepanokiintiössä. Hän on jonkun elämänkumppani. Nainen pitää hänestä kiinni ikään kuin hänen oma kehonsa olisi viimeinen este miehen ja rintaman välillä.

Toisessa pätkässä siviiliasuinen mies nähdään makaamassa maassa useiden ihmisten ympäröimänä, joista osa käyttää univormuja. Häntä potkitaan ja sitten hänet raahataan kadun poikki kohti tummaa pakettiautoa, jonka ovi on auki.

Video näyttää suurimman osan väliintulosta läheltä. Miestä pidetään alhaalla, häneen kohdistetaan toistuvia potkuja, ja sitten hänet vedetään kohti ajoneuvoa ihmisten seisoessa lähistöllä.

Vedettiin ulos autostaan ja kannettiin pois Ternopilissa

Kolmas video, jonka sanotaan olevan Ternopilista Länsi-Ukrainasta, on kuvattu ylhäältä päin. Neljä miestä lähestyy pysäköityä autoa, avaa kuljettajan oven ja vetää kuljettajan paikalta miehen ulos. Sitten he kantavat häntä käsistä ja jaloista kohti odottavaa pakettiautoa.

Auton luona oleva nainen yrittää puuttua tilanteeseen ja seuraa ryhmää, kun miestä viedään pois. Videosekvenssi tekee fyysisen pakkokeinon näkyväksi siitä hetkestä lähtien, kun auton ovi avataan, siihen asti, kun mies on kannettu värvääjien ajoneuvoon.

Järjestelmä kääntyy omaa väestöään vastaan

Väkivaltaa ei voi enää kuitata vain muutamina erillisinä väärinkäytöksinä. Ukrainan ihmisoikeusvaltuutettu kirjasi yli 6 000 valitusta värväyshenkilöstöä vastaan vuonna 2025 – kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna, BBC raportoi. Valitukset sisältävät pahoinpitelyjä, lainvastaista vapaudenriistoa ja puutteellisia olosuhteita värväyskeskuksissa.

Amnesty International toteaa, että TCC:n (alueelliset värväyskeskukset) henkilöstö on jatkanut miesten kiinniottamista väkivalloin julkisilla paikoilla. Järjestö viittaa videoihin väkivallasta, raportteihin fyysisestä pahoinpitelystä ja kuolemantapauksista. Roman Sopin vietiin värväyskeskukseen Kiovassa ja hän kuoli myöhemmin vakavaan päävammaan. Tutkinnan tuloksista ei ollut tietoa vuoden loppuun mennessä.

Vastareaktio on myös muuttunut väkivaltaiseksi. Ukrainan kansallinen poliisi on kirjannut yli 600 hyökkäystä värväyshenkilöstöä vastaan vuodesta 2022 lähtien. Lvivissä noin 200 ihmistä piiritti hiljattain värvääjät, murskasi heidän ajoneuvonsa ja käänsi sen ympäri. Tapaus osoittaa, että TCC:n henkilöstöstä itsestään on tullut kasvavan tyytymättömyyden kohteita.

Ukrainalaista termiä ”busifikaatio” (busifikatsiya) käytetään kuvaamaan ihmisten pysäyttämistä, kiinniottamista ja viemistä ajoneuvoihin. Viranomaiset kuvailevat operaatioita liikekannallepanoksi, kun taas omaiset ja kriitikot vertaavat niitä usein sieppauksiin.

Lennokit aiheuttavat kasvavan osan tappioista

Rintaman pelko ei ole pelkuruutta. Nykyaikaisesta taistelukentästä Ukrainassa on tullut elektronisesti valvottu kuoleman maisema. Ranskan kansainvälisten suhteiden instituutin raportti, jota Reuters lainasi, arvioi lennokkien aiheuttamien tappioiden osuuden nousseen alle 10 prosentista vuonna 2022 peräti 80 prosenttiin vuonna 2025.

Pienet FPV-lennokit voivat valvoa kulkureittejä, seurata yksittäisiä sotilaita ja iskeä juoksuhautojen sisälle. Tämä on tehnyt rintaman ympäristöstä huomattavasti vaarallisemman jopa perinteisten taistelulinjojen ulkopuolella, sillä liike voidaan havaita ja sitä vastaan voidaan hyökätä ilmasta.

Carnegie huomauttaa, että pakkovervays tuottaa usein vähemmän motivoituneita ja vähemmän soveltuvia sotilaita, lisää kurinpito-ongelmia ja kuormittaa komentajia, jotka ovat jo valmiiksi kovan paineen alla. Tällainen liikekannallepano saattaa siis lisätä sotilaiden määrää paperilla ratkaisematta yksiköiden ongelmia koulutuksen, motivaation ja kestävyyden suhteen.

Yksi näkyvimmistä Yhdysvaltain jatkuvan sotilaallisen tuen puolestapuhujista on ollut senaattori Lindsey Graham. Tavatessaan Zelenskyin Kiovassa heinäkuussa hän keskusteli aseavun lisäämisestä, pakotteista ja Ukrainan sotilaallisista tarpeista.

Lindsey Graham and Volodymyr Zelenskyy shake hands in Kyiv.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi tervehtii Yhdysvaltain senaattori Lindsey Grahamia Kiovassa heinäkuussa 2026. Kuva: Ukrainan presidentin kanslia/X.

Länsi painosti Ukrainaa laskemaan liikekannallepanoikää

Yhdysvallat ja Euroopan maat tarjoavat aseita, rahaa ja tiedustelutietoa, kun taas Ukraina tarjoaa sotilaat ja kantaa sotilaalliset tappiot. Epätasapaino on lisännyt kritiikkiä siitä, että länsimaiset johtajat voivat puolustaa sodan jatkamista joutumatta kohtaamaan samanlaista liikekannallepanopainetta omissa maissaan.

Syksyllä 2024 Yhdysvaltain silloinen hallinto kehotti Kiovaa laskemaan liikekannallepanoikää 25 vuodesta 18 vuoteen. Zelenskyi hylkäsi vaatimuksen sanoen, että jo olemassa olevat prikaatit on ensin varustettava. Vaatimus osoitti silti, kuinka keskeiseksi Ukrainan nuorten miesten saaminen oli muodostunut Washingtonin arvioissa sodasta.

Ilmaukset ”sota viimeiseen ukrainalaiseen asti” on tullut toistuvaksi sanonnaksi kriitikoiden keskuudessa, jotka viittaavat kuiluun lännen poliittisten päätösten ja Ukrainan väestön kokemien tappioiden välillä.

Länsimaiset hallitukset ovat jatkaneet asetoimitusten ja pakotteiden priorisointia, kun taas suora vuoropuhelu Moskovan kanssa on ollut vähäistä. Kriitikot väittävät, että rauhanneuvottelut on liian usein sidottu ennakkoehtoihin, jotka vaikeuttavat kompromissia. Lännen linjan puolustajat puolestaan katsovat, että sotilaallisen tuen tulisi vahvistaa Ukrainan asemia ennen tulevia neuvotteluja.

Kiova on pitkälti noudattanut samaa lähestymistapaa. Niin kauan kuin neuvottelut eivät tuota tulosta, tarve uusille sotilaille säilyy, mikä puolestaan lisää painetta liikekannallepanojärjestelmää ja siitä kärsiviä perheitä kohtaan.

Ukrainalaiset maksavat hinnan

Tämä näkökohta jää usein piiloon sotaa koskevassa polarisoituneessa keskustelussa. Ukrainalaiset pelkistetään sankaruuden symboleiksi tai pelinappuloiksi geopoliittisessa kamppailussa. Heidän pelkonsa annetaan näkyä vain silloin, kun se sopii läntiseen narratiiviin. Kun vaimo pitää kiinni miehestään tai lapsi näkee isänsä vietävän pois, kuva muuttuu epämiellyttäväksi, koska se näyttää iskulauseiden toisessa päässä olevat kustannukset.

Ukrainan väestön osalta kolme painetta kohtaavat: rintaman riskit, värväysjärjestelmän pakkokeinot ja länsivaltojen vaatimukset kestävyyden jatkamisesta. Keskustelu liikekannallepanosta ei siis koske vain sitä, kuinka monta sotilasta armeija tarvitsee, vaan myös perheiden oikeusturvaa, luottamusta valtioon ja näkymiä neuvotteluratkaisun saavuttamisesta.

Nämä kolme videota on voitu noutaa ja niiden näkyvät tapahtumakulut on tarkistettu. Päävideon tarkkaa sijaintia ja asianosaisten henkilöllisyyksiä ei ole voitu vahvistaa riippumattomasti; kahden muun videon sijaintitiedot perustuvat julkaisijoiden väitteisiin. Tämä varaus koskee yksittäisten videoiden yksityiskohtia – ei laajempaa kaavaa, jota tukevat Ukrainan ihmisoikeusvaltuutettu, Amnesty International, ukrainalaiset todistajalausunnot ja laaja kansainvälinen uutisointi.

Tanska puuttuu tekoälyhuijauksiin

Julkaistu 7.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Tanskan hallitus haluaa lukioiden valvovan opiskelijoiden näyttöjä kirjallisten kokeiden aikana ja teettävän enemmän tehtäviä koulun tiloissa. Toimenpiteillä pyritään hillitsemään tekoälyhuijauksia ja antamaan opettajille luotettavampi pohja arvioinnille.

Tanskan lapsi- ja opetusministeri Magnus Heunicke esitteli 6. elokuuta toimenpidepaketin sitä vastaan, mitä hallitus kuvailee tekoälyn luvattomaksi käytöksi toisen asteen koulutuksessa. Paketti sisältää ohjelmistoja, jotka on suunniteltu valvomaan opiskelijoiden tietokoneiden toimintaa kirjallisten kokeiden aikana, sekä verkkosuodattimia.

Lukioita kehotetaan myös teettämään opiskelijoilla enemmän tehtäviä valvotuissa olosuhteissa. Higher Preparatory Examination -ohjelman (hf) opiskelijoille suuri kirjallinen tehtävä, joka tunnetaan nimellä SSO, on jatkossa myös puolustettava suullisesti. Noin 9 000 opiskelijaa suorittaa kyseisen tehtävän vuosittain.

Valitettavasti meillä on ongelma tekoälyhuijausten kanssa lukioissa. Toimenpiteitä tarvitaan nyt, Heunicke sanoi Tanskan ministeriön mukaan.

Ei kansallista vaatimusta

Toistaiseksi näytön valvonta on suositus eikä sitova kansallinen vaatimus. Opettajien ammattiliitto GL ja Danske Gymnasier -järjestö suhtautuvat aloitteisiin myönteisesti ja uskovat ammattilehti Gymnasieskolenin mukaan, että yhteisestä standardista tulisi lopulta tulla pakollinen. Muutoin opiskelijat riskivät tulla arvioiduiksi eri ehdoilla riippuen siitä, mitä koulua he käyvät.

Järjestöt peräänkuuluttavat myös resursseja, mikäli suullisten puolustusten lisääminen vaatii enemmän opettajien ja ulkopuolisten tarkastajien työtunteja. GL on myös ehdottanut, että opiskelijat ilmoittaisivat, onko tekoälyä käytetty ja miten sitä on hyödynnetty suurissa tehtävissä, sen sijaan että oletettaisiin teknologian pysyvän kokonaan ulkopuolella.

Asia on ajankohtainen myös Ruotsissa. Ruotsin opetushallitus (Skolverket) kertoo, että jotkut opettajat ovat jo mukauttaneet opetustaan ja arviointiaan tekoälyn vuoksi.

Tekoälyn heijastelematon käyttö koulutuksessa voi vaikuttaa haitallisesti sekä opiskelijoiden oppimiseen että heidän kykyynsä arvioida tekoälyn tuottaman materiaalin laatua. Siksi on tärkeää seurata, miten opiskelijoiden tekoälyn käyttö vaikuttaa heidän pitkäaikaiseen oppimiseensa ja varmistaa, että heillä on oikeat taidot, Ruotsin opetushallituksen opetusneuvos Niklas Leide sanoi toukokuussa.