Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Harmiku ei oo maalaisjärki päättämässä helsingissä voisikin olla järkevää tai jossakin muualla isollapaikka kunnalla mutta miettikää jotaki 3tuhanne asukkaan kylää missä on ehkä 10km pätkä taajamaa jossa yksiliikenneympyrä hyvin voisi olla vaikk 60km/h rajotus. Voisi alkaa ajattelemaan muitakin kuin itseään ja omaa kylää näissä asioissa.
Pyöräliiton idea on suorastaan täysin sairas. 30kmh on aivan liian alhainen nopeus ajettavaksi autoilla. Pyöräilijöiden turvallisuus on usein kiinni pyöräilijöistä itsestään, ei niinkään muun liikenteen nopeudesta.
Keksin vielä paremman idean. Kaikille pyöräilijöille polkupyörä kortit, nii voisi vähentyä tuo mielipuolinen ajelu, ku pitää niiden väkisin suhata mankelilla autojen etee suojateillä.
Itse ”himopyöräilijänä” lienen etuikeutettu ottamaan tähän esitykseen kantaa: Perseestä!! Täysi aivopieru pyöräilyliitolta!!!
Se että ajaa omaa asiaan ei saa tarkoittaa sitä että terrorisoi toista. Kaupunkien on hyvä tehdä pyräilyväylät kuntoon. Mutta se että ajoneuvot kukisivat kauemmin työmatkoja eli tupruttelisivat pidempään pakokaasuja, on täydellinen aivopieru.
Vahinkoja sattuu suunniteltaessa asioita, mutta jos liittotason ajatuksenjuoksu on tätä niin johto pitää vaihtaa heti ennenkuin sattuu pahempaa.
Energian voisi kohdistaa siihen että teiden pientareet korjattaisiin keväisin (varsinkin valtateiden) ja ne tärinäraidat täytettäisiin massalla. Parempi olisi jos niitä ei tehtäisi lainkaan. Sillä maantien pientareen pitäisi olla 50cm, ja jos siitä tärinäraidat vievät pois 30cm, ei jäljelle jää paljoakaan ajotilaa. Toisaalta, jos reuna on murentunut, ei pyöräilijällä ole muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä ajoradalle. Jota kaikki autoiliajt eivät ymmärrä.
Nämä pyöräilijöiden yliajot johtuvat pääsääntöisesti siitä että pyöräilijä on joutunut siirtymään huonorakenteisen pientareen vuoksi ajoväylälle. Tai tärinäraitojen tai sen vuoksi ettei piennarta ole käytännössä lainkaan.
Tekisivät ensin metrin pientareen niin sillä se liikenneturvallisuus parantuisi oleellisesti.
Siis jumalauta onko meillä olemassa oma pyöräliitto? Mihin sellaistakaan ylipäätänsä tarvii!?
Ajamaan pyöräilijöiden ja muiden viherpiipertäjien etuja autoilijoiden kustannuksella, ja lopulta tappamaan yksityisautoilun kokonaan.
Suomessa kyllä kaikenlaisia hulluja riittää.
..niin ja pyöräilen kanssa suht ahkeraan, enkä koe nyky nopeusrajoituksia liian korkeiksi pyöräillessäni.
erittäin hyvä juttu , mutta pyöräilijöille pitäisi laittaa 7 km/h rajoitus taajamiin sekä villkuvalo tarakalle .
Itse olen pyöräillyt Helsingissä ja ympäristössä paljonkin, mm. työmatkoja Espooseen. Tiedän autoilijana, että 30 km/h nopeusrajoitus tietyissä paikoissa on todella alhainen, vaikea noudattaa. Esim. Hakaniemessä ja Sörnäisissä tulee väkisin mieleen, ollaanko seudun juoppoja suojelemassa auton alle jäämiseltä. Mielestäni jalankulkijoidenkin pitäisi vähän ottaa vastuuta liikkumisestaan kaupungilla. Usein jää pelkästään autoilijan vastuulle, että jalankulkija ei jää alle, koska jalankulkija kulkee täysin silmät ummessa tarkkailematta ympäristöään. Usein onnettomuuteen tarvitaan kaksi huonon tarkkaavaisuuden ihmistä. Mielestäni laki ei saa olla sellainen, että autoilija on aina syyllinen.
Eihän katsastuskaan hyväksy kaksipiirijarruissa olevan vikaa toisella puolella, vaikka autolla voikin jotenkuten ajaa. Samoin ei voida hyväksyä sitä, että vain toinen liikenteen osapuoli on skarppina ja toinen kulkee unissaan.