Poliisi tutkii SKE-puoluetta epäiltynä ”ajatusrikoksesta” – Rikosnimike ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”

”Täytyy muistaa kuitenkin että ne suurimmat ja todellisuudessa pahimmat rikolliset eivät ole koskaan tuomiolla rikoksistaan. Sipilä, Orpo, Katainen, Halonen, Urpilainen ja Koivisto, konklaaveineen eivät koskaan joudu vastuuseen kansan petturuudestaan vaan menevät historian kirjoihin muilla ansioillan. Nämä päättäjät ovat vastuussa tuhansista itsemurhista, raiskauksista ja ihmistragedioista joita ovat Suomen kansalle aiheuttaneet.”

Miki Sileoni on asian ytimessä. Mauno Koivisto on koplan suurin rosvo. Koivisto tuhosi Suomen valtiosäännön vallan kolmijako opin. Suomella oli väärinkäytösten estämiseksi toisistaan riippumattomat lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta. Kusipää Koivisto vaihtoi vallan kolmijaon globalisti-eliitin pyöreänpöydän NWO järjestelmään, joka on mahdollistanut maan perusteellisen alas ajon, kansallisen omaisuuden ryöstön ja kaiken hulluden joka nyt Suomessa näkyy.

Helsingin ”niisku neidit” taas asialla sortamassa Marco de Wittiä ja hänen ”hengenheimolaisiaan”. Tästä Hollantilaista alkuperää olevasta Marco de Wittistä voi olla montaa mieltä ja etenkin hänen tavastaan tehdä politiikkaa, joka ei ainakaan ”väistä kohdattaessa” sen enempää Helsingin piirin polpoa kuin muutakaan suvakki -valtavirtaa aina valtiotasolle saakka.

Yleensä vaalimainokset kuorrutetaan suklaalla ja hunajalla luvaten hoitaa uskollisesti ja vankkumattomasti vaalikarjan asioita seuraavat neljä vuotta olipa kyseessä taloudelliset parannukset, wanhusten hoidon tason kohentaminen tai lapsiperheen pienen räkänokan nenän niistämisestä kyse.

Eli kaikkea hyvää luvataan valkoiselle matemaattiselle enemmistölle, mutta reaalielämässä kurjalle vähemmistölle sen kohtelun suhteen, jota nuo ”työrukkaset” saavat osaksensa unohtamatta niitäkään, jotka eivät pääse kokemaan työllistymisen onnea vain syystä, että herrain ja rouvain aika menee Brysselissä perseilyyn selfieitä otettaessa keski-eurooppalaisten syöttiläs-sikojen kanssa, jotta saa kotipuolessa sitten näyttää ”frendeille”, että tuonkin luxenburgilaisen pankkihuijarin kanssa oltiin aivan poskisuudelma etäisyydellä ja voitte uskoa kuinka vaikeaa oli saada kuvattua kun ”kohde” ei ollut ”vakaa” sen enempää kuin EU:n intergraatiopolitiikka.

Tavallista räväkämpi vaalimainonta, jota harrasti menneisyydessä itse ”kannatusta” ainakin eduskunnassa niin paljon nauttinut SMP:n Veikko Vennamo (1913-1997), että hänet kannettiin muutaman kerran Eduskunnasta ulos, koska hän harjoitti silloista ”vihapuhetta” ”rötösherroja” ja ”seteliselkärankaisia” kohtaan ulottaen halveksuntansa aina presidentti Urho Kekkoseen (1900-1986) asti, mutta se onkin jo toisen tarinan arvoinen.

Helsingin piirin punainen poliisi eli polpo tuntee vankkumatonta halua puuttua Marcon eli tämän ”kiusankappeleen” toimintaan tavalla, joka osoittaa sen, kuinka politisoitunut punikki -pääkaukungin poliisi on ylintä johtoa myöten sekä kuinka mädätetyn ”virkatakin” alle tämä ”lentävä hoĺlantilainen” menee aina Jari Taposta myöten, joka profiloituu anarkistiksi eli äärikommunistiksi, jonka ”ystäväpiiri” tekee likaista työtä katutasolla naamioituneina ja hyökkäilemällä kansallismielisiä vastaan aikaan saaden ”rähinän”, jonka nojalla sitten mellakkapoliisi voi aloittaa pamputtmisensa olan takaa suomalaisia ihmisiä vastaan kun sen sijaan kurdit saavat tehdä sitä samaa surutta ja valtiovallan täydellisessä suojeluksessa eikä poliisillakaan ole kokemusta siitä miltä tuntuu hakata ”vierasta sikaa”, sillä vieraskoreudessaan sikiöasentoon käpertyneessä Suomessa keskitytään körmyyttämään omia senkin edestä niin, että se kaikki alemmuudentuntoinen patouma siitä, että natsat olalla täytyy juosta kurdeja ja pakolais -”naisia” sekä ”lapsia” karkuun aivan kuten Ruotsissakin tehdään, josta kaikki malli on tänne ”apinoitu” tavalla, joka saa jokaisen järjen ihmisen saamaan migreenin oireita tässä maassa, jossa sentään on joskus koukattu ja ”Kollaakin on kestänyt” ilman, että valtakunnan johtavien politiikkojen housut ovat menneet ”vaihtoon” pelkästä ramppikuumeesta ja paniikkihäiriöstä kun Tornioon tunki 30 000 sotarikollista ja vankilasta kotimaidensa sekasorrossa karanneita rikollisia kuullessaan, että jonkin merkillisin maan ”loirimaisen ristiin katsova” miesoletettu lupaa kämppänsä ja siinä samassa tyttölapset samalta seudulta, jos vain ”omatoimi matkaajat” suvaitsevat ilmaantua kun rahaa jaetaan ihan ilmatteeksi ja naiset siihen vielä päälle.

Marco sitten pakotti Suomen tekemään ratkaisun tulevaisuudestaan. Olemme tienhaarassa siihen nähden, että käydäänkö Suomessa enää vapaita vaaleja, vai määritteleekö valtiollinen poliisi vaaliteemat. Poliisi on sen jo puolestaan tehnyt. Se on lähtenyt sille linjalle, että kaikki suomalaisen kulttuurin ja identiteetin puolustaminen on vihamielistä toimintaa ja pitää tehdä rangaistavaksi.

Tässä on merkittävää, että nimenomaan poliisi näyttää itse lähteneen ensimmäisenä tälle tielle vaalien suhteen vaikka nimenomaan vaaleissa kansaa hiertävät asiat pitää nostaa esille ja perata. Poliisin tehtävä olisi päinvastoin turvata, että väkivaltaa ja häirintää ei esiintyisi. Äänestäjät sitten ratkaisevat, mitä mieltä ovat asioista. Nyt tullaan näkemään antaako oikeuslaitos poliisille tukensa lopettaa vapaat ja demokraattiset vaalit Suomessa. Palataanko takaisin sadan vuoden taakse tsaarien aikakauteen ja koko paljon uhreja vaatinut taistelu vapaan kansan oikeuksista on ollut turhaa.

Meille on hyvää vauhtia nousemassa todellinen kansallissankari eli esitaistelija, joka laittaa pyyteetömästi itsensä likoon tämän merkittävän asian vuoksi. Asiaan pitää syventyä, että näkee metsän puilta. Vanha sananlasku pätee tässäkin, että kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden. Jos nyt tehdään ennakkopäätös, että poliisille annetaan valtuudet määritellä puolueiden ajamien asioiden sisältö, menemme heikoille jäille. On tietyllä tavalla järkyttävää nähdä, että juuri Marco de Witt sanoo suomalaisille, ettekö te ymmärrä enää suomen kieltä niin paljoa voidaksenne käsittää mitä mainoksessa sanotaan.

Vaalit ovat juuri se areena, jossa asioita sanallisesti kärjistetään ja näin on tarkoitus ilman väkivaltaa selvitellä erimielisyyksiä ja asettaa ne näin kansalaisten ratkaistaviksi. Jos tämä kanava tukitaan jää sitten jäljelle asioiden väkivallalla tehdyt ratkaisut. Meillä on ihan riittävästi omassa historiassamme esimerkkejä sen tien turmiollisuudesta.