Millaisia ajatuksia Trumpin presidenttikauden avauksesta ?
https://nykysuomi.com/paivan-kyssari-3/
Kotimaa
Päivän kyssäri ?
https://nykysuomi.com/paivan-kyssari-3/
Millaisia ajatuksia Trumpin presidenttikauden avauksesta ?
https://nykysuomi.com/harrastaja-loysi-suomen-suurimman-viikinkiaikaisen-kolikkokatkon/
Metallinetsijä on löytänyt kohteen, jota museo kutsuu Suomen suurimmaksi tunnetuksi viikinkiaikaiseksi kolikkokätköksi. Aluksi löytäjä luuli ilmaisimen reagoivan vain malmiin ja lopetti kaivamisen.
Metallinetsijä Kalle Lappinen teki löydön 3. syyskuuta 2026 lähellä Sysmän kylää. Arkeologit saapuivat paikalle seuraavana päivänä ja ottivat kätkön talteen.
Kaikki esineet oli sijoitettu kahteen tuohirasiaan noin 45 senttimetrin syvyyteen maanpinnan alapuolelle. Kätköpaikkojen välinen etäisyys oli noin 12 metriä, Lahden museot raportoi.
Kolikoiden joukossa oli myös palahopeaa, hopeinen rannerengas, hopeinen hela ja hopeahelmi.
— On epätavallista, että tuohirasia on säilynyt. Esihistoriallinen orgaaninen materiaali säilyy Suomen olosuhteissa harvoin, museonjohtaja Tuulia Tuomi kertoo Ylelle.
Toinen rasioista kuitenkin rikkoutui kätkön ylöskaivamisen yhteydessä.
Kolikoita ei ole vielä puhdistettu, eroteltu tai laskettu. Niiden tarkka paino, lukumäärä ja täsmällisempi ajoitus selviävät myöhemmissä tutkimuksissa. On kuitenkin selvää, että kolikoita on tuhansia.
Lappinen on harrastanut metallinetsintää useita vuosia ja oli etsinyt tältä samalta paikalta aiemminkin ilman tulosta. Signaali tuli niin syvältä maan alta, että hän ensin sivuutti sen – kunnes hän sai samanlaisen signaalin lyhyen matkan päästä ja päätti kaivaa pohjaan asti.
— Aluksi oli vähän vaikea uskoa, sitten tuli adrenaliini ja onnistumisen tunne. Työ palkittiin jälleen kerran, hän kertoo Ylelle.
Tähän asti ennätystä oli pitänyt hallussaan Nousiaisista vuonna 1895 löytynyt kätkö. Se sisältää noin 1 700 kolikkoa sekä muita esineitä, painaen yhteensä noin 2,2 kilogrammaa, ja sitä on tähän saakka pidetty Suomen suurimpana tunnettuna viikinkiaikaisena kolikkokätkönä.
Sysmän löydössä pelkät kolikot painavat noin 4,5 kilogrammaa. Tämän lisäksi tulevat palahopeat, rannerengas, hela ja hopeahelmi, jotka makasivat tuohirasioissa kivien välissä.
https://nykysuomi.com/klassikot-jaivat-latvian-tuontikiellon-jalkoihin/
Latvian hallitus haluaa pysäyttää kuvailemansa venäläisen ”propagandan”, mutta sulkee samalla tuontireitin Venäjältä ja Valko-Venäjältä peräisin olevilta klassikkokirjallisuuden painoksilta. Kirjojen sisällöllä ei ole merkitystä. Alkuperään perustuvalla kiellolla on siten sensuurin kaltainen vaikutus jopa klassikkokirjallisuuteen — vaikka kirjakauppiaat odottavat lähetysten jatkuvan muiden EU-maiden kautta.
Tuontikielto astui voimaan 1. syyskuuta 2026, kun hallitus oli hyväksynyt lopullisen tuoteluettelon 25. elokuuta. Latvian julkisen yleisradion LSM:n mukaan kielto koskee kirjoja, sanomalehtiä ja muita painotuotteita. Asetus on voimassa 1. heinäkuuta 2027 asti, ja se on tarkoitus tarkistaa vuosittain.
Kielto koskee myös Venäjältä tai Valko-Venäjältä peräisin olevia tuotteita, joita tuodaan muista EU:n ulkopuolisista maista. Niiden kierrättäminen EU:n ulkopuolisen maan kautta ei siis tee tuonnista laillista. Kielto menee EU:n yhteisiä pakotteita pidemmälle ja kattaa tuotteita, jotka eivät vielä ole niiden piirissä.
Ulkoministeriö listaa kolme tavoitetta: Latvian turvallisuusintressien suojaaminen, Venäjän ja Valko-Venäjän vientitulojen vähentäminen sekä ministeriön ”propagandamateriaaliksi” kutsuman aineiston virran rajoittaminen. AFP:n jatkoraportoinnissa ministeriö kuvailee toimenpidettä suojautumiseksi ”disinformaatiota” ja ”sotapropagandaa” vastaan.
Hallitus ei kuitenkaan tee eroa klassikon ja kuvailemansa ”propagandajulkaisun” välillä. Kulttuuripoliittisesti kielto toimii kattavana tuontisensuurina: jopa venäläisen klassikkokirjallisuuden painokset joutuvat listalle, jos ne ovat peräisin kummasta tahansa kyseisestä maasta. Kirjailija tai kieli ei määrittele sitä, mitkä kirjat pysäytetään rajalla.
Oikeudellisesti kyseessä on tuotteen alkuperään perustuva tuontikielto, ei sisällön tarkastus tai teoskohtainen kielto. Se ei kiellä venäjän kieltä, kirjojen hallussapitoa eikä myyntiä nykyisistä varastoista.
Kirjakauppias Rihards Jerums sanoo Meduzalle, että lähetykset voivat tullata toisessa EU-maassa ja liikkua sen jälkeen unionin sisällä. Hän painottaa myös, ettei myynti ole kiellettyä. Kirjakauppiaat uskovatkin, että kirjat voivat edelleen päätyä latvialaisille hyllyille, mutta eri toimitusreittien kautta.
Riikalaisen Vilki Books -kirjakaupan omistaja Arina Lindanen odottaa logistiikan monimutkaistuvan ja hintojen nousevan noin 1–2 prosenttia. Sekä hän että Jerums kuvailevat venäjänkielisten klassikoiden kysyntää voimakkaaksi ja sanovat, ettei tällaisia painoksia usein paineta kaupallisesti Venäjän ja Valko-Venäjän ulkopuolella. Jerums mainitsee Fjodor Dostojevskin ja Mihail Bulgakovin ikuisina myyntimenestyksinä.
Tämä on ristiriidassa ulkoministeriön lausunnon kanssa, jonka mukaan tuotteet eivät ole ainutlaatuisia ja riittäviä vaihtoehtoja on saatavilla muilta markkinoilta. Ulkoministeri Baiba Braže on Meduzan mukaan myöntänyt hintojen voivan nousta, mutta pysyy kannassaan, että kirjat voidaan korvata muista maista tulevilla tuotteilla.
https://nykysuomi.com/ruotsin-maidontuotannon-turvaverkko-kutistuu/
Vaikka valtio sanoo rakentavansa elintarvikehuollon valmiutta, maitotilojen määrä on laskenut jyrkästi samalla kun karjakoot ovat kasvaneet entisestään. Örebron yliopiston ja Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) tutkijat sanovat, että rahoitus- ja tukijärjestelmät soveltuvat parhaiten suurille tiloille – ja varoittavat, että tämä keskittyminen voi tehdä ruoan huoltovarmuudesta haavoittuvamman.
Maitotilojen määrä on vähentynyt voimakkaasti vuosituhannen vaihteesta lähtien Ruotsin maatalousviraston (Jordbruksverket) tilastojen mukaan. Vuonna 2000 Ruotsissa oli 12 700 lypsykarjatilaa. Kesäkuuhun 2025 mennessä niitä oli jäljellä alle 2 500.
Samanaikaisesti jäljellä olevat tilat ovat kasvaneet huomattavasti suuremmiksi. Keskimääräisellä maitotilalla oli 33,7 lehmää vuonna 2000 ja 117,9 lehmää vuonna 2025. Ruotsissa oli vuonna 2025 yhteensä 292 900 lypsylehmää, mikä on lähes 32 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2000. Ne 13,5 prosenttia tiloista, joilla on yli 200 lypsylehmää, omistivat noin 40 prosenttia maan kaikista lypsylehmistä.
Lyhyellä aikavälillä lypsylehmien määrä kehittyi päinvastaiseen suuntaan. Se nousi 1,2 prosenttia vuosien 2024 ja 2025 välillä.
Vahva elintarvikehuolto rakennetaan normaalioloissa, ja se lepää kannattavien tilojen ja toimivan kotieläintuotannon varassa, Ruotsin maatalousvirasto korostaa Ruotsin elintarvikevalmiutta käsittelevällä sivullaan. Virasto ei kuitenkaan ota kantaa siihen, mitä tuotannon keskittyminen harvemmille ja suuremmille tiloille tarkoittaa – tai miten haavoittuvuuteen vaikuttaa se, missä päin maata tuotanto sijaitsee.
Lisa Ekman, Örebron yliopiston tutkija, osallistuu tutkimukseen yhdessä Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) tutkijoiden kanssa.
— Vankka elintarvikejärjestelmä rakentuu monimuotoisuudelle. Jos ruokaa tuotetaan erityyppisillä tiloilla eri puolilla maata, olemme vähemmän haavoittuvia ilmastonmuutokselle ja kriiseille. Siksi meidän on luotava edellytykset sekä pienille että suurille tiloille, hän sanoo lehdistötiedotteessa.
Tutkijat mainitsevat tautiepidemiat, pitkittyneet sähkökatkot ja tulvat esimerkkeinä tilanteista, joissa keskittyneellä tuotannolla voi olla vakavammat seuraukset.
Journal of Rural Studies -lehdessä julkaistu tutkimus perustuu valtakunnalliseen kyselyyn, johon vastasi 326 aktiivista ruotsalaista maitotilaa. Tilat jaettiin pienempiin (enintään 79 lehmää) ja suurempiin (80–1 200 lehmää) tiloihin. Vastauksia analysoitiin kuuden teeman kautta, jotka vaihtelivat työoloista ja sukupolvenvaihdoksesta talouteen ja politiikkaan.
Toimintamallit eroavat toisistaan. Pienemmät tilat painottivat useammin työn ja yksityiselämän tasapainoa, sukupolvenvaihdosta sekä ympäristö- ja kulttuuriarvojen tunnustamista. Suuremmat tilat priorisoivat työvoimaa, toiminnan tehokkuutta ja joustavampaa sääntelyä. Kannattavuus oli keskeistä kaikille.
Tutkijat kirjoittavat, että tukijärjestelmät ja muut institutionaaliset rakenteet näyttävät soveltuvan paremmin suurten tilojen tarpeisiin ja saattavat syrjäyttää pienempiä toimijoita. He väittävät, että erikokoisia tiloja tarvitaan joustavan ja alueellisesti hajautetun maitosektorin ylläpitämiseksi. Tutkimus mittaa viljelijöiden kokemia tarpeita, ei sitä, miten tilat tosiasiassa kestävät kriisin.
Policy brief -katsauksessa tutkijat kuvaavat, kuinka pienemmät tilat voivat kohdata laajentumisvaatimuksia hakiessaan lainaa toimintansa nykyaikaistamiseen, esimerkiksi uuden navetan rakentamiseen. He nostavat esiin jämtlantilaisen tilan, jolla on noin 50 lehmää. Viljelijä kertoi pankin kehottaneen rakentamaan tilat 120 lehmälle – vaikka maa-ala riitti hädin tuskin 50 lehmälle.
Rahoituksen saaminen voi siten olla vaikeaa tiloille, joiden on nykyaikaistettava tilojaan tai siirryttävä pihattokasvatukseen ilman lehmämäärän lisäämistä. Yleinen investointituki kattaa normaalisti 30 prosenttia, mutta viraston julkisesti saatavilla olevista tiedoista ei käy ilmi, että jokainen nykyinen pisteytysmalli suosisi suurempaa lehmämäärää.
— Monet pienemmät maidontuottajat eivät halua kasvaa tai lisätä lehmien määrää. He ovat mukauttaneet tilansa perheilleen, sijaintiinsa ja siellä käytettävissä oleviin resursseihin. Samalla useat kokevat, että pankit ja muut toimijat odottavat tilan kasvavan, jotta se voisi kehittyä, sanoo Ekman.
Tutkijat haluavatkin nähdä toimenpiteitä, kuten valtion lainatakuita, valmiusmaksuja, kohdennettua tukea pihattomuutoksiin ja hallinnollisen työn vähentämistä. Heidän pointtinsa on, että maantieteellisesti hajautetun tuotannon on oltava olemassa jo ennen kriisiä – sitä ei voida rakentaa nopeasti enää häiriötilanteen iskettäviin.
Eräässä osassa maata viesti on mennyt perille. Uppsalan lääninhallitus tarjoaa 12 miljoonaa kruunua käytettäväksi 1. syyskuuta ja 31. lokakuuta 2026 välisenä aikana navetoihin ja pihattojärjestelmiin tiloilla, joilla on investoinnin jälkeenkin enintään 75 lypsylehmää.
Kyseessä on kuitenkin vain yksi lääni. Rahoituskierros osoittaa, että kysymys tilakoosta on päätynyt viranomaisen pöydälle, ei sitä, että valtakunnallinen rakennemuutos olisi kääntynyt. Jos tilojen määrä jatkaa laskuaan, myös maantieteellinen hajoaminen, jonka tutkijat yhdistävät valmiuteen, voi heikentyä.
— Tilojen monimuotoisuus on tärkeää ruokahuollon valmiudelle, luonnon monimuotoisuudelle ja elävälle maaseudulle, tutkija sanoo.
https://nykysuomi.com/thorin-vasara-lepasi-puutarhan-alla-tuhat-vuotta/
Parin tunnin pihatyöt Rebildissä, Pohjois-Jyllannissa, paljastivat 18,5 kiloa viikinkiajan hopeaa. Löytö on Tanskan suurin tunnettu viikinkien hopea-aarre, ja esineiden joukossa on pieni Thorin vasara.
Talonomistaja, joka haluaa pysyä nimettömänä, oli suunnitellut vain uuden kiviterassin rakentamista. Puolen tunnin kaivamisen jälkeen talikko osui johonkin, josta lähti outo ääni.
— Luulin aluksi, että kyseessä oli vanha rauta tai aitalanka ja muutamia ruukunpalasia, mutta kun aloin kaivaa käsin, sainkin yhtäkkiä ongittua esiin metalliesineen toisensa jälkeen, löytäjä kertoo.
Aarre käsittää noin 700 esinettä ja fragmenttia, Nordjyske Museerin mukaan.
Kätkö oli talletettu saviruukkuun joskus 900-luvulla. Noin 320 esinettä, painoltaan 6,4 kg, oli säilynyt ruukun sisällä.
Kyseessä ei ole mikään satukirjan aarrearkku, vaan hopea, joka punnittiin ja jota käytettiin vaurauden mittarina ja valuuttana. Suurin osa aarteesta koostuu hopeaharkoista, käsirenkaista ja palahopeasta. Kolikoiden osuus painosta on vain pieni: 47 kokonaista kolikkoa ja kolikonpalaa, mukaan lukien arabialaisia ja anglosaksisia lyöntejä.
Kaksi kolikoista on pennejä, jotka on lyöty Edvard Vanhemman valtakaudella (hallitsi 899–924), mikä määrittää varhaisimman mahdollisen ajankohdan, jolloin aarre on voitu kätkeä. Kolikot viittaavat myös yhteyksiin, jotka ulottuivat itään islamilaiseen maailmaan ja länteen Englantiin.
— Tämä on erittäin merkittävä löytö Tanskan viikinkiajan ymmärtämiselle. Aarre osoittaa selvästi, miten hopea toimi varallisuutena ja valuuttana. Se on kuin löytäisi viikinkiaikaisen kassakaapin, sanoo kulttuuriperinnön johtaja ja arkeologi Torben Sarauw Nordjyske Museerista.
Löytöjen joukossa on pienikokoinen Thorin vasara.
Yhdessä harkossa on riimuja, jotka voidaan mahdollisesti lukea muodossa "hutu". Se voi olla nimi, omistusmerkki tai jokin muu merkintä. Lopullista vastausta ei ole.
Aarre on luokiteltu danefæ-löydöksi, mikä Tanskassa tarkoittaa, että löytö kuuluu valtiolle. Se lähetetään nyt Kööpenhaminan kansallismuseoon arvioitavaksi. Nordjyske Museer toivoo voivansa asettaa hopeat näytteille Fyrkatin viikinkimuseoon.
Samankaltaiset löydöt ovat herättäneet huomiota muuallakin Pohjoismaissa. Täbystä viikinkiaikaisen maatilan lattian alta löytynyt hopea-aarre sisälsi muun muassa kahdeksan kaularengasta, kaksi käsirengasta sekä kolikoita arabimaailmasta ja Normandiasta. Norjassa Mørstadin aarre käsittää 4 886 kolikkoa; ensimmäiset 100 niistä tuotiin hiljattain digitaalisesti saataville.