Paavo Väyrynen kirjoittaa facebookissa asiasta seuraavasti:
Yhdysvaltain tuki Ukrainalle on jumiutunut kongressissa syntyneisiin kiistoihin.
Vastarintaa on erityisesti republikaanien keskuudessa, mutta innostus Ukrainan tukemiseen näyttää hiipuneen myös demokraattien joukoissa.
Mielialoihin vaikuttaa vaalien läheisyys.
Yleisesti arvioidaan, että Donald Trumpin voitto merkitsisi aikamoista käännettä Yhdysvaltain Ukraina-politiikkaan. Linjaerot Bidenin ja Trumpin välillä ovat olleet selvästi nähtävissä.
Nyt on havaittavissa merkkejä siitä, että Yhdysvaltain politiikka saattaa muuttua jo Joe Bidenin nykyisen presidenttikauden lopulla.
Virikkeitä näihin arvailuihin saatiin viime viikon alussa julki tulleesta uutisesta, että Yhdysvaltain ulkoministeriön poliittisten asioiden varaulkoministeri Victoria Nuland eroaa tehtävästään. Suomessa ei uutiskynnys ylittynyt.
Eroilmoitus käynnisti kansainvälisessä mediassa epäilyn, että Nuland oli tosiasiassa erotettu. Monissa kommenteissa on arveltu, että tämä liittyisi muutoksiin Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Muutoksia on ounasteltu erityisesti Yhdysvaltain suhtautumisessa Venäjän ja Ukrainan väliseen sotaan.
x x x
Victoria Nuland on ollut avainasemassa demokraattisten presidenttien Barack Obaman ja Joe Bidenin Ukraina-politiikassa.
Siinä on ollut muutoinkin vahva jatkuvuus: Biden oli Obaman varapresidentti, ja nykyinen ulkoministeri Antony Blinken hänen johtamansa administraation varaulkoministeri.
Kiovassa Maidanin aukiolla vuoden 2013 lopulla alkaneita mielenosoituksia Victoria Nuland oli paikan päällä tukemassa.
Helmikuussa 2014 nämä mielenosoitukset johtivat länsimaiden tukemaan vallankaappaukseen, jonka seurauksena Ukrainan kansan laillisesti valitsema presidentti Viktor Janukovitsh joutui pakenemaan maasta.
Helmikuun 27. päivänä 2015 julkaisemassani blogikirjoituksessa ”Uusi ja vanha Eurooppa”
on linkki videoon, jossa Viron ulkoministeri Urmas Paet kertoi EU:n ulkoasiankomissaari Catherine Ashtonille saaneensa todisteita siitä, että ratkaisevat laukaukset tulivat mielenosoittajien puolelta.
Videolle on tallennettu myös puhelinkeskustelu, jossa Victoria Nuland antoi maansa suurlähettiläälle ohjeita siitä, millainen hallitus Ukrainaan oli vallankaappauksen jälkeen muodostettava.
Uusi hallitus teki kaksi kohtalokasta ratkaisua. Se päätti hakea sotilasliitto Naton välitöntä jäsenyyttä ja poistaa venäjän kieleltä sen aseman maan virallisena vähemmistökielenä.
Nämä päätökset johtivat siihen, että Ukrainan venäjänkielinen vähemmistö koki asemansa uhatuksi. Ne johtivat Krimin niemimaan ja Donbasin alueen irrottautumiseen Ukrainasta. Alkoi sisällissota, joka johti Venäjän hyökkäykseen kahdeksan vuotta myöhemmin.
Heti oman virkakautensa alussa Donald Trump antoi Victoria Nulandille potkut. Kerroin tästä 31.1.2017 julkaisemassani blogissa https://www.paavovayrynen.fi/2017/01/31/ukraina-2/ . Kirjoitin, että Trumpin johdolla Yhdysvallat oli arvioimassa uudelleen suhtautumista Ukrainan kriisiin.
Presidentiksi tultuaan Joe Biden palautti Victoria Nulandin ulkoministeriön johtoon. Tästä kerroin 9.5.2021 julkaisemassani blogissa https://www.paavovayrynen.fi/…/leikkia-punaisilla-viivoilla/ . Kirjoitin nimityksen viittaavan siihen, että Yhdysvallat saattaisi olla palaamassa sen kaltaiseen poliittiseen toimintaan, jota Barack Obaman presidenttikaudella Ukrainan ympärillä harjoitettiin.
On ilmeistä, että Donald Trumpin paluu Yhdysvaltain presidentiksi tämän vuoden vaaleissa johtaisi olennaiseen muutokseen maan suhtautumisessa Venäjään ja sen Ukrainassa käymään sotaan.
Victoria Nulandin poistuminen ulkoministeriön johtotehtävästä saattaa liittyä siihen, että Yhdysvaltain Ukraina-politiikka voi muuttua jo Joe Bidenin nykyisen kauden lopulla.
Victoria Nulandin ura osoittaa osaltaan, kuinka epävakaa on Yhdysvaltain sisäinen tilanne ja kuinka arvaamatonta sen ulkopolitiikka saattaa olla.
Jos Yhdysvaltain Ukraina-politiikka olennaisella tavalla muuttuu, sen eurooppalaiset liittolaiset saattavat joutua kohtuuttomaan asemaan. Vastuu sodasta ja Ukrainan tukemisesta sysättäisiin Euroopan maiden vastuulle.
On muistettava, että keskeisten Euroopan maiden, Ranskan ja Saksan, politiikka on poikennut Yhdysvaltain linjasta. Valtaosa EU-maista on tukenut Ranskan ja Saksan linjaa.
Vuonna 2015 oli edellisenä vuonna alkanut Ukrainan sisällissota vaarallisella tavalla kärjistymässä.
Silloin Yhdysvallat ja sen ”uuteen Eurooppaan” kuuluneet lähimmät liittolaiset, Baltian maat ja Puola, pyrkivät hakemaan sotilaallista ratkaisua lisäämällä aseellista tukea Ukrainalle. Saksan ja Ranskan tuella syntyi Minsk II -sopimus, jolla tilanne vakautettiin. Tästä kirjoitin edellä mainitussa vuoden 2015 blogissani.
Vuoden 2022 alussa oli samankaltainen tilanne kuin silloin.
Venäjä pyrki sotilaallisella painostuksellaan siihen, että Minsk II pantaisiin täytäntöön. Ranska ja Saksa pyrkivät välttämään Venäjän hyökkäyksen vaikuttamalla Ukrainaan, että se suostuisi sopimuksen toteuttamiseen. Yhdysvallat puolestaan rohkaisi Ukrainaa torjumaan Minsk II -sopimuksen toimeenpanon.
Tästä kirjoitin 30.1.2023 julkaisemassani blogissa ”Suomessa lietsotaan pitkää sotaa – Yhdysvalloissa etsitään tietä rauhaan” https://www.paavovayrynen.fi/…/suomessa-lietsotaan-pitkaa…/ .
Ukrainan johto torjui vaatimukset Minsk II -sopimuksen toteuttamiseksi.
Kirjoitin, että syyt tähän oli julkisuuteen kertonut Ukrainan turvallisuuspäällikkö Oleksyi Danilov uutistoimisto AP:lle tasan vuosi aikaisemmin antamassaan haastattelussa:
”Danilov sanoi, että Minskin sopimuksen toteuttaminen johtaisi vakaviin sisäisiin erimielisyyksiin ja suoranaiseen kaaokseen Ukrainassa. Danilov vetosi länsimaihin, että Ukrainaa ei painostettaisi toteuttamaan sopimusta.
Danilov kertoi 420 000 ukrainalaisen saaneen sotakokemusta kahdeksan vuoden ajan venäläisiä vastaan käydyssä sisällissodassa. Hän arvioi maan saavan aseisiin jopa 2.5 miljoonaa sotilasta.
Oli säilytettävä kansallinen yhtenäisyys ja jatkettava sotaa omaa kansallista vähemmistöä vastaan.”
Tällä kertaa Saksan ja Ranskan välille ei syntynyt yhtä vahvaa rintamaa kuin vuonna 2015.
Saksa oli joutunut jo Donald Trumpin presidenttikaudella vakaviin ristiriitoihin Yhdysvaltain kanssa.
Saksa tuli sidotuksi Joe Bidenin suunnitelmiin käynnistää ”uusi kylmä sota” yhtäältä sen johtamien demokraattisten maiden ja toisaalta Kiinan ja Venäjän johtamien autoritaaristen maiden välille.
Saksan johto oli joutunut jo keväällä 2021 lupaamaan, että Nordstream 2 -putkea ei oteta käyttöön, jos Venäjä hyökkää Ukrainaan. Sodan sytyttyä tämä varmistui, kun putki tuhottiin räjäyttämällä.
Saksan ja Yhdysvaltain ristiriidoista kirjoitin 4.9.2022 julkaisemassani blogissa https://www.paavovayrynen.fi/…/saksa-yhdysvaltain-pihdeissa/ .
Erikoinen on Ranskan ja Saksan tilanne, jos ne joutuvat kantamaan päävastuun sodasta, jonka syttymisen ne pyrkivät estämään.
