Suomen Uutisten mukaan Suomen koululaitos on todella ongelmissa uuden oppilasaineksen kanssa. Lehti otti selvää, pitääkö jo v.2012 valmistuneen pro-gradu tutkielman "Maahanmuuttajat suomalaisessa koulussa" antama huolestuttava kuva paikkaansa haastattelemalla pk-seudulla toimivaa naisopettajaa.
Kulttuurien törmäys kouluissa on tosiasia, se haittaa vakavasti oppimistuloksia. Ongelmia on mm. kurinpidossa, osan maahanmuuttajaoppilaista vierastaessa naisopettajien antamien käskyjen noudattamista. Suomen Uutiset:
Nämä keinot ovat vain monesti riittämättömiä. Moni opettaja myös saattaa seurausten pelossa vältellä puuttumista häiriökäyttäytymiseen, jolloin häiriköinti jatkuu. Oppilaiden opettajaan kohdistamat rasismisyytökset ja muut tällaiset väitteet ovat yleinen ilmiö, opettaja kertoo.
– Monella opettajalla on hyvin korkea kynnys edes koskea lapseen, jos tämä kieltäytyy noudattamasta opettajan poistumiskäskyä. Toinen asia taas on se, että jos lapsi kokee koulun käytännöt ja järjestelyt itselleen vieraaksi, hän ”viis veisaa” esimerkiksi koulun järjestyssäännöstä. Näin on tosin asianlaita aivan oppilaan taustasta riippumatta.
Tampereen yliopistossa 2012 tehdyn pro-gradun antama kuva on samansuuntainen. Opinnäytteen tekijä löysi kaksi ongelmia aieheuttavaa seikkaa:
- Oppilaan kulttuuri.
- Oppilaan kielitaito.
Torjuva reagointi naisopettajan auktoriteettiin on kulttuurinen piirre, joka yhdistyneena kielitaidottoman oppilaan turhautumiseen tuottaa hallitsemattoman häiriöpotentiaalin. Kun fyysinen kurinpito on Suomen kouluista jäänyt 1930-luvulle, opettajan puuttuminen kehkeytyvään häiriökäyttäytymiseen sekä viivästyy että on tilanteeseen nähden liian mieto.
Opettajakuntaamme on rekrytoitunut opettamiseen hyvin motivoitunut ja todella lapsien parasta ajatteleva joukko, joka on myös hyvin sitoutunut suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa painottavaan ajatteluun, jos saan sanoa: Vasemmistoliberalismiin. Nämä ihmiset todella tekevät parhaansa kaikkien oppilaiden, ja erityisesti heikompien hyväksi. Nyt on vaan niin, että maahanmuuttajaoppilaat muodostavat heille ylivoimaisen taakan.
Suomen Uutisten erinomainen katsaus, joka on kirjoitettu hyvin varovaisin ilmaisun, antaa vain kalpean kuvan siitä tilanteesta, joka vallitsee luokkaluoneissa. Opettajat palavat loppuun, etsiytyvät toisiin -mamuttomiin- kouluihin tai vaihtavat ammattia. Herätkää hallituksen pahvit, "we have a problem".
Oppilaiden vanhemmat, kautta eteläisen Suomen, ovat taho joka tarkkailee asioita, tekee johtopäätökset, mutta ei puhu. Espoossa, kun rakennettiin uutta pientaloaluetta, asunnonostajaperheet tiedustelivat ensimmäisenä kysyttynä asiana: "Mihin koulupiiriin?" Saatuaan positiivisen vastauksen, lapset tältä alueelta menevät mamuttomaan peruskouluun, pientalot menivät kaupaksi. Kun opetusvirasto muuttikin suunnitelmiaan, liitti uuden alueen Espoon ns. keskuksen koulupiiriin, puhkesi raivo. Nämä tulevien oppilaiden vanhemmat eivät olleet rasisteja. He vain ajattelivat lastensa parasta.
Koulujemme opettajat eivät myöskään ole rasisteja. He eivät vierasta kouluhallituksen opetussuunnitelmien monikulttuuri-painotteisuutta, haluvat tukea niin kotimaisia kuin maahanmuuttajaoppilaita, mutta heidät on asetettu mahdottoman tehtävän eteen.
Vasemmistopuolueet, jotka nauttivat huomattavaa kannatusta ns. luovien alojen väen, mm. opettajien, keskuudessa, ovat olleet yhtä vaiti näistä ongelmista, kuin hallituskin. Samaan aikaan Suomen suurin vahvuus, maailman paras opetustoimi, on kriisissä. 
