Sen lisäksi että Turkin välit Euroopan suuntaan ovat kylmenneet ja kuilu tuntuisi kasvavan kasvamistaan, myöskin Yhdysvaltojen suhtautuminen Turkkiin on ollut erittäin kylmäkiskoista viimeisen kahden vuoden aikana. Esimerkiksi viime kesänä tapahtunut vallankaappausyritys Turkissa ohitettiin Yhdysvaltojen toimesta olan kohautuksella eikä se ole vieläkään luovuttanut vallankaappauksesta epäiltyä Fethullah Gulenia Turkkiin.
Välien rakoilu alkaa konkretisoitumaan Turkin tuntiessa joutuneensa ulkopuoliseksi NATO-maiden kesken ja länsimaiden, esimerkiksi Saksan karsastaessa sen sisä- ja ulkopolitiikkaa. Pesäero näkyy esimerkiksi Turkin viimeisimmässä asehankinnassa. Turkki tilasi Venäjältä 2,5 miljardin dollarin edestä S400 ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä. Järjestelmän laajuudesta kertoo se että Turkin tilaama S400 järjestelmä kykenee iskemään kerralla 80 maaliin 400 kilometrin säteellä.
Vaihtoehtona oli NATO-valmisteinen ilmatorjuntajärjestelmä jonka Turkki kuitenkin tällä kertaa hylkäsi. Tämä on aiheuttanut edelleen eripuraa NATO:n sisällä ja kysymys "ketä vastaan Turkki tällä puolustautuu?", onkin osoittautunut relevantiksi. Turkin, Yhdysvaltojen ja muiden NATO-maiden sekä Euroopan välien kylmetessä ei Turkki voi varustautua liikaa. Vaikka Turkin toimintaa voidaan pitää jopa vainoharhaisena, on hyvä huomata että esimerkiksi Libyan ja Irakin valtioilla, molemmat Yhdysvaltain entisiä ystäviä ja molemmat sodan runtelemia ja johtajansa tapettuja, ollut riittävää puolustautumiskykyä Yhdysvaltoja vastaan, vaikka maapuolustuskyky sen aikaisia relevantteja alueellisia uhkia vastaan löytyikin.
Turkin suurimpana turvallisuusuhkana pidetään mahdollisen kurdi-valtion syntymistä sen rajoille mutta Turkin noin 600 tuhannen sotilaan modernisti aseistettu aktiivinen armeija ja 400 tuhannen miehen reservi pystynee ehkäisemään kaikki alueelliset uhat. Maailmanlaajuisesti toimivien armeijoiden aiheuttamat uhat useimmiten vaativat täysin omanlaistaan puolustuskykyä ja tällaiseen Turkki näyttäisikin varautuvan.
LÄhde: RT
