Mainos:

Näkökulma: Timo Rautiaisen ohilaukaus

Julkaistu 12.6.2017 – Kirjoittaja Toimitus

Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus on palannut. Valitettavasti.

Raskaamman kotimaisen musiikin ystäville tutun Lyijykomppanian laulaja Timo Rautiainen poistui komppanian vahvuudesta ja perusti omaa nimeään kantavan bändin 1990-luvun lopulla. Orkesteri sai nimekseen Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus.

Bändi julkaisi esikois-EP:nsä jälkeen pari mainiota kokopitkää levyä, joissa oli erittäin raskasta kolmen sähkökitaran voimin soitettua junttausta yhdistettynä äijäimagoon ja korkeaan laulantaan. Sanoitukset käsittelivät vaikeita asioita, ja olivat kantaaottavia.

Bändin esiinmarssi osui sopivasti aikaan, jolloin suomenkielellä laulettu raskas rock nousi kovaan huutoon. Niskalaukauksen ohella suosioon nousivat muun muassa sellaiset yhtyeet kuin Kotiteollisuus ja Maj Karma.

Mainos:

Suosion ollessa kuumimmillaan Niskalaukaus pääsi oikein omaksi jutunaiheekseen Maikkarin Kymmenen uutisiin otsikolla "Korpirock valloittaa". Monet isänmaalliset leijonakorua kantavat äijät kulkivat yhtyeen T-paidoissa, joiden selässä oli provosoivia tekstejä tyyliin "Minulle ei vittuilla" tai "Saunan takana on vielä tilaa".

Mutta sitten tapahtui se tavallinen, kaupallistuminen. Yhtyeen raskas soundi keveni huomattavasti parille viimeiselle levylle. Luultavasti sillä kuviteltiin kosiskeltavan aiempaa laajempaa kuulijakuntaa, mutta kuten arvata saattaa, suosio alkoikin päinvastoin hiipua.

Niinpä yhtye jäi keikkatauolle vuonna 2004 ja ilmoitti lopettamisestaan pari vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen Rautiainen muistetaan lähinnä siitä, että hän kävi nolaamassa itsensä Tähdet Tähdet -ohjelmassa ja kävi opiskelemassa kansanmusiikkia Kaustisella.

Tämän ohella Rautiainen teki muutaman levyn sekä soolona että Neljäs Sektori -yhtyeen kanssa. Levyt olivat laadultaan hyvin vaihtelevia ja epätasaisia, soittimien joukossa saattoi kuulla jopa mandoliinin. Aivan iskelmän puolelle asti ei kuitenkaan loikattu, vaikka jossain vaiheessa Niskalaukauksen lopetettua yleisenä tietona levitettiinkin, että Rautiaisen soololevy tulee olemaan iskelmälevy. Tämä asia mainitaan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin tuntumassa julkaistussa Nightwish-kirjassakin.

Joka tapauksessa levyt eivät menestyneet Niskalaukauksen tapaan. Tiedä sitten, ovatko motiivit taiteellisia vai kaupallisia, mutta nyt Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus on tehnyt paluun.

Kevättalvella julkaistiin yhtyeen hieman mitäänsanomaton paluusingle, joka ei tosin herättänyt suurta kuohuntaa oikein missään. Ajat muuttuvat, ja ehkä ihmisiä ei enää kiinnostanut jo keski-iän ylittäneiden harmaapartaisten kaljuuntuneiden ukkojen rokki. Sillä ainakin minun nuoruudessani rokkarit olivat vetreitä nuoria miehiä, eivät samaa ikäluokkaa isoisäni kanssa.

Mutta kesän korvilla tärähti. Yhtye julkaisi paluunsa jälkeisen toisen singlensä "Suomi sata vuotta". Kappale on suhteellisen nopea ja raskas, kelpo sävellys. Mutta sanoituksessa yhtye on turvautunut halpamaiseen temppuun, sillä siinä pilkataan suomalaisia isänmaallisia ihmisiä. Lehdistö luonnollisesti innostui tästä, mutta moni vanha diggailija pettyi pahasti.

Normaalisti julkaisisimme jutun ohessa kappaleen videon, mutta tässä tapauksessa jätämme sen linkkaamatta, sillä ala-arvoinen musiikkiesitys ei ansaitse yhtään enempää huomiota.

Sanoituksessa puhutaan pelkurimaisesta miehestä, joka pukeutuu lakanaan ja pahvipäähineeseen ja vaatii rajoja kiinni. Eli selvä viittaus KKK-tyyppiseen asusteeseen. Ikään kuin tällainen toiminta olisi Suomessa jonkinlainen ongelma. Toissa syksynä tasan yksi nuorukainen oli läpällä pukeutunut tuollaiseen kostyymiin ja mennyt vastaanottamaan turvapaikanhakijoita tuonutta bussia.

Asiastahan nousi lehdistössä suuri kohu, ja kyseistä henkilöä syytettiin vaikka mistä, Suomen lipun häpäisemisestä lähtien. Lopulta häntä ei kuitenkaan tuomittu mistään. Nyt Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus näkee isänmaalliset ja kansallismieliset suomalaiset ihmiset ongelmana, ja tekee heistä pilkkalaulun kosiskellakseen maahanmuuttomyönteisiä tahoja.

Kappale leimattiinkin nopeasti internetin keskustelupalstoilla ja yhtyeen omalla Facebook-sivulla "suvakkipaskaksi" ja yhtyettä syytettiin maanpettureiksi ja oman kansan vihaajiksi. Toki yhtyeelle ja kappaleelle löytyi paljon myös puolestapuhujia, joiden mielestä bändi on oikealla asialla ja sanoitus on napakymppi.

Rautiainen itse lisäsi bensaa liekkeihin kommentoimalla, että on sitten mieluummin suvakki kuin rajoja kiinni vaativa vajakki. Tämä lausunto ja kyseinen kappale toivat miehelle varmasti uusia kannattajia, mutta takuulla myös monta vanhaa fania hyppäsi pois yhtyeen kelkasta.

On suorastaan tekopyhää, että kappaleita tehdään asioista, jotka eivät oikeasti ole minkäänlaisia ongelmia muuta kuin joidenkin fanaatikkojen mielikuvituksessa. Miksi kukaan ei tee kappaleita asioista, jotka ovat todellisuutta ja oikeita ongelmia?

Porissa poltettiin lenkkeilijätyttö elävältä, Kajaanin Otanmäessä ryöstettiin ja surmattiin mies raa'alla tavalla pankkiautomaatilla. Pahoinpitelyitä, raiskauksia ja seksuaalisia ahdisteluja ympäri maata. Eipä Timo Rautiainen tai kukaan muukaan näitä asioita käsittele musiikissaan.

Ai miksikö? Koska Suomessa on niin kieroutunut ilmapiiri, että oikeita ongelmia esiin nostaessaan joutuu poliisikuulusteluihin ja syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kysykää vaikka Jösse Järvenpäältä.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

4 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Musiikin voima ja markkinamiehet
Musiikin voima ja markkinamiehet
9

Tämä kovaa soitettu muutaman sävelen musiikki john karjutaan kurkku suorana sanoja niin ettei niitä saa selvää (heavy musiikki) on aina ollut marginaalinen osa musiikkia. Se oli sitä -80 luvulla ja se on sitä nyt. Sanoista ei saa selvää ja musiikkia soitetaan niin kovaa ja epäselvästi että sitä ei kuule, sen tuntee. Ja poikkeuksetta, musiikki on joko a3/4-osan tai 4/4-osa peruspoljentoa. Matontamppausmusiikkia.

Sitten, joskus 2000 luvun jälkeen tätä ”musiikkia” ruvettiin jostain käsittämättömästä syystä tuomaan esille joka mediasta aivan kuin se olisi saavuttantu hirvittävän läplyönnin. Samaan aikaan julistettiin ”räp:in” läpilyöntiä. Osa ihmisistä haksahtikin markkinoinnin ansaan ja ryhtyi kuuntelemaan noita kahta marginaalista musiikilajia. Ja kun katsoo niiden kuuntelijoita niin on vaikea sanoa kumpi tekee kaltaisekseen. Kun katsoo esiintyjiä sekä yleisöä niin havaitsee suurta samankaltaisuutta sekä vaatetuksessa että ajatusmaailmassa.

Pop ja rock olivat -60 – 90 lukujen ehdotonta valtamusiikkia. Ja ilmeisesti ihmiset piti saada kuuntelemaan jotain sellaista joka aiheuttaa hyvänolon sijaan agressioita ja kehittymisen sijaan taannuttaa kuulijansa. Asian voi havaita kun katsoo yhteiskunnan kehitystä ja ihmisten äänestyskäyttäytymistä kyseisten musiikki-aikakausien ajoilta.

No, ei ole sattumaa että kaikki suuret johtajat ja kehitystyön tekijät kuuntelevat klassisa/jousimusiikkia. Jousisoittimista lähtee yhdellä soitolla neljä säveltä jotka harmoonisina vaikuttavat aivoihin positiivisella tavalla. Mutta se musiikki ei ole parhaimmillaan äänitteenä. Se on parhaimmillaan konsertissa. Ja juuri päinvastoin kuin tämä ”raskas musiikki”. Tehkää koe. Käykää kummassakin konsertissa ja rekisteröikää tuntemuksiane ja ajatuksianne sekä konsertin aikana että sen jälkeen. Parinkin vuorokauden ajan. Ja miettikää miten musiikki vaikuttaa aivoihinne, käytökseene, yleiseen vireystasoon ja esim. stressinsietokykyyn. …mutta älkää menkö aluksi kuuntelemaan Arvo Pärtiä tai muita ”sormiharjotuksia”. Menkää kuuntelemaan kultaisia klassikoita.

Matut hiiteen
Matut hiiteen
9

80 -luvun jenkki ja britti hevissä on todella hyviä kitarasooloja ja komppeja sekä riffejä. Ei se mitään huonoa musaa oo, makuja on toki monia.

Muslinmit sen sijaan on oikeita paskiaisia ja syöpäläisiä ja niistä pitäis päästä eroon.

Talvisodanhenki
Talvisodanhenki
9

Rautiaiselle niskalaukaus.

Suomalainen
Suomalainen
9

”Timo on tehnyt, itsestään pellen”
https://www.youtube.com/watch?v=2_Dd6FSzy88

Lapset ja aikuiset jakoivat hautoja Ruotsissa – verisiteet olivat kuitenkin harvinaisia

Julkaistu 21.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Useimmissa tutkituissa tapauksissa viikinkiajan lopun ja keskiajan Ruotsissa aikuisten kanssa haudatut lapset eivät olleet läheisiä biologisia sukulaisia. Tukholman yliopiston uusi tutkimus haastaa yleisen arkeologisen tulkinnan ja osoittaa, että sosiaaliset ja uskonnolliset periaatteet määrittivät usein sen, ketkä jakoivat haudan.

Tutkijat analysoivat DNA:ta 142 ihmisestä, jotka oli haudattu Sigtunaan, Jämtlannin Västerhusiin ja Skånen Fjälkingeen. Aineisto sisälsi 68 lasta ja nuorta sekä 74 aikuista 27 yksittäishaudasta ja 50 yhteishaudasta Science Advances -lehdessä julkaistun tieteellisen tutkimuksen mukaan.

Kun arkeologit ovat löytäneet aikuisen ja lapsen samasta haudasta, he ovat usein tulkinneet heidät vanhemmaksi ja lapseksi tai muiksi läheisiksi sukulaisiksi. DNA-tulokset osoittavat, että tämä selitys päti harvoin tutkittuun aineistoon, jopa sellaisilla hautausmailla, joilla monet haudatuista olivat tosiasiassa sukua toisilleen.

Oletamme usein, että samassa haudassa oleva aikuinen ja lapsi ovat vanhempi ja lapsi, tai vähintäänkin läheisiä sukulaisia. Useimmissa tutkimissamme tapauksissa se ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, sanoo tutkimusta johtanut Maja Krzewińska Paleogenetiikan keskuksesta lehdistötiedotteessa.

Mainos:

Lapset noudattivat aikuisten hautaustapoja

Geneettinen materiaali mahdollisti myös sellaisten lasten biologisen sukupuolen määrittämisen, jotka olivat liian nuoria määritettäväksi luurangon perusteella. Tämän ansiosta tutkijat pystyivät selvittämään, noudattiko lasten sijoittelu hautausmailla samoja malleja kuin aikuisten.

Tulokset osoittavat, että pojat ja useimmat tytöt haudattiin samankaltaisten periaatteiden mukaisesti kuin aikuiset. Västerhusissa, jossa miehet ja naiset sijoitettiin yleensä hautausmaan eri puolille, lapset noudattivat samaa sukupuolen mukaan jaoteltua mallia.

Lapsia ei näytetä kohdellun erillisenä kategoriana. Kuolemassa he noudattivat samoja sosiaalisia ja uskonnollisia periaatteita kuin aikuiset miehet ja naiset, sanoo Anders Götherström, molekyyliarkeologian professori ja hankkeen johtaja.

Tutkijat päättelevät, että sukupuoliroolit näyttävät vakiintuneen varhain, mutta korostavat samalla, että hautaustavat sallivat silti tiettyä joustavuutta. Löydökset viittaavat myös siihen, että laajennetut sukulaisuusverkostot ovat saattaneet olla tärkeitä varhaiskristillisten yhteisöjen järjestäytymisessä.

Poikkeuksellisen selkeä sukulaisuuskuvio löytyi erään nuoren naisen ympäriltä Västerhusin hautausmaalta, joka tunnetaan nimellä Nainen 56. DNA yhdisti hänet viiteen läheiseen sukulaiseen samalla hautausmaalla: hänen vanhempiinsa, veljeensä ja kahteen tyttäreensä. Heitä ei kuitenkaan ollut haudattu yhdessä hänen kanssaan, vaan eri puolille aluetta.

DNA-tutkimus muuttaa siten kuvaa keskiaikaisista yhteishautauksista. Vierekkäin lepäävät ihmiset eivät välttämättä kuuluneet samaan ydinperheeseen. Sen sijaan se paljastaa yhteiskunnan, jossa usko, sukupuoli ja sosiaalinen yhteisö saattoivat painaa biologista sukulaisuutta enemmän, kun kuolleet saatettiin lepoon, Tukholman yliopisto raportoi.

Kanye West suunnittelee konsertteja Venäjällä

Julkaistu 20.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Venäläinen promoottori Say Agency on ilmoittanut räppäri Kanye Westin, joka esiintyy nykyään nimellä Ye, kahdesta konsertista Pietarissa lokakuussa.

Konsertit on määrä järjestää 10. ja 11. lokakuuta Gazprom Arenalla, johon mahtuu noin 80 000 katsojaa.

Say Agency vahvisti Venäjän valtiolliselle uutistoimisto RIA Novostille, että Ye/Kanye West esiintyy Pietarissa, Meduza raportoi. Myös Reuters kertoo Gazprom Arenan vahvistaneen suunnitelmat.

Liput maksavat 9 000 ruplasta ylöspäin, ja niitä voi ostaa erilliseltä lippusivustolta. Meduza raportoi, että seisomapaikka areenan kentällä maksaa 25 000 ruplaa, kun taas aitiopaikka voi maksaa jopa 160 000 ruplaa.

Mainos:

Kanye West vieraili Moskovassa vuonna 2024 venäläisen suunnittelijan Gosha Rubchinskiyn syntymäpäiväjuhlissa.

Tuolloiset raportit viittasivat mahdolliseen konserttiin Lužniki-stadionilla, mutta järjestäjät eivät koskaan vahvistaneet suunnitelmia, eikä esiintymistä tapahtunut.

Saatavilla olevat lähteet eivät tällä hetkellä sisällä Kanye Westin julkista lausuntoa siitä, toteutuvatko konsertit.

Hapansilakka: Ruotsin kuuluisa ja pistävä perinne

Julkaistu 20.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Elokuun kolmas torstai merkitsee perinteisesti sesongin alkua voimakkaan tuoksuiselle ruotsalaiselle hapansilakalle (surströmming). Ruotsalaisten sekä rakastama että vihaama fermentoitu kala omaa pitkän historian – erityisesti Pohjois-Ruotsissa.

Fermentointi eli hapattaminen on yksi ihmiskunnan vanhimmista tavoista valmistaa ja säilöä ruokaa. Esimerkiksi Ruotsin eteläosista löydetyt arkeologiset löydöt hapatustoiminnoista ajoittuvat 9 000 vuoden taakse.

Erityisesti kalan hapattaminen on ollut pitkään yleistä etenkin Pohjois- ja Länsi-Ruotsissa, Living Cultural Heritage -arkisto kirjoittaa. Suolattu ja hapatettu kala mainittiin jo vuonna 1572, ja vanhin tallennettu maininta sanasta surströmming on vuodelta 1732. Oli luonnollista valmistaa hapatettua kalaa silakasta, mutta myös muita kaloja käytettiin: särkeä, ahventa, siikaa, taimenta ja nieriää.

Vaikka hapansilakalla on hyvin ominainen haju, sana ”hapan” ei tarkoita, että tuote olisi pilalla tai mätä, vaan yksinkertaisesti sitä, että se on fermentoitu.

Mainos:

Suolattua ja hapatettua silakkaa

Suolaus oli myös yleinen tapa säilöä kalaa. Ero suolauksen ja hapattamisen välillä on suolan määrässä sekä itse käymisprosessissa. Suolasilakka sisältää suuren määrän suolaa, mikä estää kalan bakteereita käymästä ja siten säilöö sen. Hapansilakka taas sisältää vähemmän suolaa, jolloin sen annetaan fermentoitua.

Kustaa Vaasan suolapula

1500-luvulla Ruotsi kärsi suolapulasta, koska kuningas Kustaa Vaasan sanotaan hoitaneen huonosti luottonsa kauppakumppani Lyypekin kanssa, kertoo Hapansilakka-akatemia (Surströmming Academy). Rangaistuksena suolatoimituksia Ruotsiin rajoitettiin. Tämä puolestaan johti hapatetun kalan ja hapansilakan tuotannon huomattavaan kasvuun, koska niiden valmistukseen tarvittiin vähemmän suolaa.

Ruotsia koetteli toinen suolapula 1700-luvulla Englannin kanssa vallinneiden jännitteiden vuoksi. Pula johti suolasilakan tuotannon vähenemiseen ja hapansilakan lisääntymiseen.

Koivun tuohia ja tynnyreitä

Hapansilakan valmistamiseksi kala ensin puhdistettiin, suolattiin kevyesti tynnyrissä ja peitettiin koivun tuohella. Tynnyri suljettiin tiiviillä kannella. On viitteitä siitä, että tynnyri usein haudattiin maahan ja käymisprosessin annettiin tapahtua näin, minkä vuoksi kalaa kutsuttiin joskus ”haudatuksi kalaksi”. Muutoin tynnyreitä säilytettiin usein venevajoissa. Kala fermentoitui kesän aikana ja se syötiin syksyllä.

Hapansilakkakauden avajaiset Tennstopet-ravintolassa vuonna 1950.
Hapansilakkakauden avajaiset Tennstopet-ravintolassa vuonna 1950. Kuva: Gunnar Lantz

Arkiruasta herkuksi

Hapansilakka oli aiemmin arkiruokaa, jota syötiin tavallisissa ja köyhissä kotitalouksissa, pääasiassa Pohjois-Ruotsin rannikolla. Aluksi sitä myytiin tynnyreissä, joissa se oli valmistettu, tai avoimissa astioissa, mutta Ruotsin teollistuessa kalaa alettiin myydä säilykepurkeissa.

1900-luvun jälkipuoliskolla ruotsalaiset alkoivat pitää hapansilakkaa herkkuna. Vuonna 1940 elokuun kolmas torstai säädettiin lailla hapansilakkapremiääriksi eli kauden avajaispäiväksi. Viranomaiset halusivat varmistaa, että kala oli fermentoitunut riittävästi ennen kuin sitä myytiin ja yleisö söi sitä. Laki pysyi voimassa vuoteen 1988 asti, mutta perinne säilyy edelleen, erityisesti Pohjois-Ruotsissa.

Ulvöniä kutsutaan usein hapansilakan saareksi, sillä siellä kalaa alettiin tuottaa suuremmassa mittakaavassa. Nykyään saarella ei ole teollista tuotantoa, mutta sen henki elää asukkaiden keskuudessa. Esimerkiksi Hapansilakka-akatemia perustettiin vuonna 1999 perinnön säilyttämiseksi. Nykyään saarella on museo, ja sesongin avaus on perinteinen kohokohta.

Myös muut kaupungit ylläpitävät perinteisiä juhlia. Nykyään Ruotsissa on yhdeksän suolaamoa, jotka tuottavat hapansilakkaa.

Nykyään puolet kaikesta hapansilakasta kulutetaan Dalälven-joen pohjoispuolella ja toinen puoli sen eteläpuolella, erityisesti Tukholmassa. Yli puolet hapansilakkaa syövistä tekee niin vain kerran vuodessa.

Brännvin kuuluu pöytään

Hapansilakan syöminen on juhlallinen tilaisuus, jolloin perhe ja ystävät kokoontuvat yhteen nauttimaan fermentoitua kalaa. Perinne elää, eikä syömistavassa ole tapahtunut suuria muutoksia.

Voimakkaan hajun vuoksi suositellaan, että purkki avataan ulkona, mutta näin ei tehty menneisyydessä. Kielen ja kansanperinteen laitoksen (Isof) tallennetun aineiston mukaan tämä ei olisi tehnyt kenestäkään ”aitoa hapansilakan syöjää”.

Kansi avattiin ja annettiin miellyttävän ’sihinän’ levitä. Sitten hapansilakka otettiin suoraan purkista ja syötiin sellaisenaan, muistelivat Karin Wedin (s. 1884), Per Persson (s. 1891) ja Anders Liiv (s. 1881) Hedesundassa ja Valbossa, Gästriklandissa vuonna 1973 (Isof Uppsala, ULMA 29063).

Suoraan purkista syömisen ohella oli yleistä nauttia kalaa lisukkeiden kanssa. Niitä käytetään edelleen: keitettyä puikulaperunaa, rieskaa (tunnbröd), sipulisilppua ja kermaviiliä. Hapansilakka asetetaan usein rieskan päälle lisukkeiden kanssa, tai siitä voidaan tehdä hapansilakkarulla: leipä voidellaan ja kääritään kokoon.

Usein sen kanssa tarjoillaan snapseja, mutta myös olutta – toinen tapa, joka on säilynyt.

Koko ajan sen kanssa juodaan brännviniä. Sanotaan, että todelliset hapansilakan ystävät syövät jopa 20 silakkaa, samat kertojat todistivat.

Perinteinen hapansilakka-annos lisukkeineen.
Perinteinen hapansilakkatarjoilu. Kuva: Robert Anders / CC BY 2.0

”Surströmming Challenge”

2010-luvulla hapansilakka tavoitti ulkomaisen yleisön, ei niinkään ruotsalaisena herkkuna, vaan sen ”haisevan” luonteen vuoksi. Sosiaalisessa mediassa hashtag ”stinkyfishchallenge” tuli suosituksi, kun ihmiset kuvasivat itseään avaamassa hapansilakkapurkkeja ja syömässä niitä.

Viraalileviäminen on tehnyt hapansilakasta tunnetumman osan ruotsalaista ruokakulttuuria, mikä on houkutellut ruokaharrastajia ja turisteja hapansilakkatapahtumiin.

Norja voi jäädä ilman siemeniä – ja ruokaa

Julkaistu 19.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Norja tuo lähes kaikki vihannesten siemenensä ulkomailta. Jos tuonti keskeytyy, monet tuottajat voivat nopeasti joutua vaikeuksiin tuotannon ylläpitämisessä, kertoo uusi siemenvalmiutta käsittelevä raportti.

Uusi FNI-raportti, Ilman siemeniä – ei ruokavalmiutta, on Fridtjof Nansen -instituutin, riippumattoman norjalaisen tutkimuslaitoksen, julkaisema. Se esittelee Innlandetissa vuosina 2025–2026 toteutetun siemenvalmiushankkeen, jota Norjan maatalousvirasto on tukenut.

Tavoitteena oli kerätä tietoa siementen ja lisäysaineiston saatavuudesta ja käytöstä sekä tutkia, miten paikallisesti sopeutetut viljelykasvit voivat vahvistaa paikallista omavaraisuutta ja ruokavalmiutta. Aineisto koostuu kartoituksesta, kyselytutkimuksesta, haastatteluista ja alueellisten sidosryhmien seminaarista.

Raportin mukaan siementen ja muun lisäysaineiston paikalliselle tuotannolle, varastoinnille ja jakelulle ei ole yhtenäistä strategiaa.

Mainos:

Yksittäisiltä yrityksiltä ja verkostoilta löytyy joitakin aloitteita, mutta Norjassa ei tehdä järjestelmällistä suunnittelu- ja strategiatyötä siemenvalmiuden eteen, Fridtjof Nansen -instituutin vanhempi tutkija Regine Andersen kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK:lle.

Haavoittuvuus arvioidaan suurimmaksi vihannesten kohdalla, joissa tuontiriippuvuus on korkea, hybridilajikkeet hallitsevat ja norjalainen kasvinjalostus on lähes olematonta.

Riippuvuus tuonnista

Norja tuo 99,6 prosenttia maassa käytettävistä vihannesten siemenistä. Tämä riippuvuus tekee vihannestuotannosta erityisen haavoittuvaa, jos kauppa ja kuljetukset häiriintyvät vakavassa kriisissä.

Viljan ja perunan osalta tilannetta kuvataan vähemmän haavoittuvaksi, osittain siksi, että Norjalla on omaa lajikekehitystä ja sertifioitua siementuotantoa. Sielläkin valmius riippuu kuitenkin varastoinnista, siementen puhdistuksesta, kuivauksesta, kasvinsuojelusta ja toimivista laitteista.

Tutkijat korostavat, että valmius ei ole vain sitä, että varastossa on siemenpusseja. Jos siemeniä ei voida lisätä, laadunvarmistaa, varastoida, jaella ja kasvattaa paikallisesti, saatavuus pysyy epävarmana. Raportti suositteleekin, että siemenvalmius sisällytetään valtakunnalliseen, alueelliseen ja kunnalliseen valmiussuunnitteluun.

Siemenet voivat olla varastossa, mutta jos viljelijät eristetään ulkopuolisista siementoimituksista, on tärkeää pystyä tuottamaan ja jakelemaan siemeniä paikallisesti, hän sanoo.